Olen yhden heteron kamu (tai luulen hänen olevan hetero) ja olen jo kauan katsellut häntä sillä silmällä.
hetero ihastus, kokemuksia?
ujo lepakko
191191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
On mä joskus heteroita katsellut...
Tällä hetkellä mulla on sellainen ongelma et mun ihastus taitaa luulla mua heteroksi! Tuntuu oudolta. Tänäänkin meinasin kertoa hänelle tunteistani, mutta en saanut niitä sanoja suustani ja ei ollut sopivaa tilannetta. Aina niitä selityksiä on, kai se täytyy vain kertoa.
Jep, aina niit selityksiä on, rohkeutta sinulle kertomiseen. Itse haluaisin kovasti kertoa tälle tytölle tunteistani tai siitä, että olen lepakko. Taitaa hänkin luulla minua ihan heteroksi.
alunperin hetero, mikä on normaali tilanne. Mitä ihmeellistä tässä on. Kannattaa keskittyä siihen, mitä itse on ja miettiä, mitä haluaa tai toivoo saavansa tai saavuttavansa. Elämä on ihmeellistä.
Mitä tarkoitat, että jokainen lesbo on alunperin hetero? En kyllä muutenkaan tajunnut pointtiasi, jos itse tietää mitä on, miksi sen miettimiseen enää mitenkään erityisesti kannattaisi keskittyä, ja miten se hetero-ihastukseen liittyy? Tämä ei ole mitenkään vihamielisesti kirjoitettu vastaus, en vaan oikeasti tajunnut. :)
nen on syntyessään "normaali". Kun tietää olevansa lesbo, voi toimia niin, että se tuntuu hyvältä. Minä olen minä, ja elämä on ihmeellistä.
Jokainen lesbo on alunperin hetero, jokainen ihminen on syntyessään normaali?
Eli siis normaali = heteroseksuaali?? En kyllä allekirjoita tuota lainkaan.
Tottakai voi ja pitääkin toimia niin, kuin hyvältä tuntuu, mutta eipä siitä juuri apua ole heteroihastuksen suhteen. Jos toinen on hetero niin se on, oli sitten itse kuinka sinut itsensä kanssa tahansa. Ei siitä voi kuin yrittää päästä yli. Aloittajan toki kannattanee ensin selvittää, onko tämä ihastuksen kohde oikeasti hetero vai ei.
tuskin yksin heterous on alkuperin normaalia.yhtä lailla normaalia on olla homoseksualli.nämä kaks on vaan erotettu ja tehty likaseksi uskonnon sekaannuttua kaikkeen.tää on mun mielipide ja se on totta.
Heterous on siis normaali tilanne? Mitäs se homous on, joku kieroutuma vai?! Mistä 70-luvulta sä tähän pöllähdit? Millä oikein perustelet sitä, että jokainen lesbo on alunperin hetero? Tutkijat eivät vieläkään ole varmoja siitä, miksi joistakin ihmisistä tulee heteroita ja toisista homoja, mutta käsittääkseni konsensus on kuitenkin, että se on synnynnäistä. Sinulla ilmeisesti on jotain parempaa tietoa asiasta?!
Ja mitä siihen tulee, että kannattaa keskittyä itseensä, niin onhan se toki hyvä perusohje, että itsensä kannattaa tuntea, mutta tässä kyseisessä tapauksessa pelkkää ympäripyöreää diibadaabaa. Vaikka kuinka keskittyisi itseensä, ei se heteroihastuksen kanssa auta. Joskus kannattaa keskittyä myös muihin kuin itseensä...
Olen 14 ja ollut puoli vuotta ihastunut heteroon.... Aluksi olimme kavereita ja nyt emme puhu toisillemme. Se on hankalaa ku näemme koulussa arkena ja näin ja luulen että hän taitaa lähinnä inhota mua. :/ Ja joka hetki kun en näe häntä tuntuu pahalta.. Kaiken lisäksi kun tulin kaapista ulos sai hänkin huhuja osakseen koska oli kaverini. Ehkä joillakin onnistaisi paremmin, minä en vain sopeudu tänne. Mut hei mee oikeesti juttelee ihastuksellesi! Osaat varmaan paremmin ku mä (:
Siitä että ei voi erotella, kumpi on normaalimpaa.. hetero vai homoseksuaalisuus. Se vaan on niin väärin. Jokaisen pitää saada olla sellainen kun on. Nykypäivänä mielestäni homoseksuaalisuus pitäisi olla täysin hyväksyttyä, että meille olisi kaikki samat oikeudet kuin heteroillakin!Tässä yks päivä löysin netistä jonku uskonnollisen artikkelin jossa kirjoittaja oli todella vahvasti sitä mieltä, että homous on mielisairaus ja sen lukeminen teki tosi pahaa, mutta mielenkiinto pakotti lukemaan. Jos joku haluaa käydä vilkaisemassa niin tuolta löytyy: http://koti.phnet.fi/petripaavola/Luonnoton_seksuaalisuus. Omasta mielestäni kirjoittaja on aivan väärässä, tiedän homoseksuaaleja joilla on ollut aivan normaalit hyvät kotiolot, ja muutenki elämä ollut suht. tasapainossa koko ajan, eikä oo ollu mitää mikä ajaisi homoseksuaalisuuteen. Itseni mukaanlukien.
Mutta kirjoittajan aiheeseen. Minusta sinun pitää vain rohkaistua ja kertoa kaverillesi, mitä todella tunnet häntä kohtaan. Mikäli olette hyviä kamuja keskenänne, melko varmasti hän ei hylkää sinua vaikka ei samoin tuntisikaan. Alku hämmennystä voi olla, mut sehän on normaalia. Tiedän että sinua pelottaa ja varmasti ajattelet että "Entä jos hän ei olekkaan kiinnostunut? "yms. Mutta se ei auta kun ottaa se rohkaiseva askel mennä kysymään. Itse olen kokenut saman. Harrastan ratsastusta ja olin lähes 3 vuotta ihastunut nykyiseen opettajaani, hän on 4 vuotta vanhempi kuin minä. Hän on tosi ystävällinen ja kertakaikkiaan aivan ihana ihminen
Sehän on faktaa, että suurin osa (kaikki?) lesboista alottaa sillä heteroseksillä?! Miksi ihmeessä?! Minusta se on itsensä aliarvioimista. Onko taustalla yhtään lesbonaista, joka ei olisi alottanut sillä?! Laittakaahan jotain vastinetta tuolle!
oon tiedostanut lesbouteni niin kauan, etten olen ikinä tuntenut tarvetta harrastaa miehen kanssa seksiä. ensimmäinen kertani oli juuri kun olin täyttänyt 16. ja naisen kanssa. oon varmaan aika harvinainen tapaus, mutta olipahan pakko tähän ilmoittaa kuitenkin! eli naisia vain...
Minä. En ole harrastanut seksiä miesten kanssa. Olen myös ihmetellyt missä ovat ns. syntymälesbot, kun kaikki tuntuvat olevan jotain bissejä tai "myöhäisheränneitä" (eli siis bissejä nekin).
Miten joku voi huijata itseään (ja miestä/miehiä) vuosikausia tai vuosikymmeniä ja sitten vasta "löytää lesboutensa"? En ymmärrä. Syntymälesbo kokee ajatuksen seksistä miehen kanssa sen verran vastenmielisenä, että ei voisi lähteä heteroleikkiin mukaan. Ja kysehän ei ole miesvihasta, jotkut miehet ovat todella mukavia tyyppejä, mutta eivät vaan seksuaalisessa mielessä viehätä oikeata lesboa. Jos asuisi jossain semmoisessa maassa, missä tapetaan, vangitaan tai suljetaan mielisairaalaan kaikki homot, lesbot, transihmiset jne. niin silloin hengissä- ja vapaanapysymisen halu erittäin todennäköisesti johtaisi siihen, että suostuisi elämään elämänsä valheessa.
Mutta Suomessa on voinut helposti elää ei heterona vuosikymmeniä. 1980-luvun alussa poistettiin tautiluokitus. 1970-luvun alussa ei ollut enään rikollista toimintaa. Ja jo ennen sitä on voinut elää omana itsenään, jos on ollut tarpeeksi varovainen toimissaan. Viimeistään jostain 1920-luvun alkupuolelta on nainen voinut Suomessa opiskella, harjoittaa ammattia, omistaa omaisuutta, elää itsellisenä ihmisenä sen verran hyvin, että ei olisi lesboilla ollut enää mitään pakkoa alkaa heteroleikkiä pitämään. Kaapissa olo ehkä ollut vielä varsin tarpeellista ja järkevää, mutta vaikka yksin elävää naista olisi ehkä pidetty omituisena olentona, niin rauhassa olisi saanut olla ja elää, hyvällä onnella ja "homotutkalla" olisi voinut rakkautta ja seksiäkin saada elämäänsä...
myös yksi aina itsensä lesboksi tiennyt eikä koskaan ole tarvetta ollut miesten kanssa olla.
Kyllä meitä on
No olipa tekstiä taas! Tuolla linkin päässä siis. En nykyisin pysty enää ollenkaan käsittämään, miten kukaan yleensäkään voi enää nykymaailmassa uskoa Raamattua. Sehän on loppujen lopuksi vain jonkun kirjoittama "satu"!? Ei siellä mitään ehdottomia totuuksia kerrota, ne ovat vain jonkun (tai joidenkin) ihmisten mielipiteitä ja mielikuvitusta... itse pidän koko teosta täysin satukirjana. Vaikka toisaalta ymmärrän että ahdasmielinen ei sovi olla toisinkaan päin, tarkoitan että ketkä haluavat siihen uskoa niin antaa uskoa. Itse taidan olla niin rationaalinen ihminen ettei omaan päähäni vain enää nykyisin ollenkaan mahdu ajatusta Raamatun todenperäisyydestä, tai yleensäkään minkään Jumalan olemassaolosta, tai että "Jumala" määräisi mikä on syntiä ja mikä ei...
No joo kerran kattelin luokkakaveria joka oli niin hiton hyvännäkönen, mietin sitä varmaan jonkun puol vuotta iltasin kun ei muutakaan voinu tehä, se oli niin hetero kun olla ja voi niin minkäs teet. Ei sitä tarvinnu mennä ees kysymään eikä edes oltu niin hyviä tuttuja että olisin menny mitään kyselemään.
Onneks pääsin siitä yli, heterojen perään haikailu ei oo muuta kun ajan haaskausta.
Ei se ole ajantuhlausta vaan ajanvietettä silloin, jos sitä harrastaa esim. opiskelun, työn, liikunnallisen harrastuksen tai vaikka ihan vaan kauppaostosten ohessa...
vaan 'muina aikoina' pysyt napsasta noi ajatukset pois päältä tosta vaan ?
Hei te kaikki kolme! (tungosta) Oletteko tulleet ajatelleeksi sitä, että kuinka monet lesbot tulee hankkineeksi sukupuolitaudin siinä teini-iässä ennen kuin tunnustautuvat sitten lesboiksi?! Siinä iässähän yleisesti luullaan, että ei tästä yhdestä kerrasta nyt mitään saa. Huuteleeko pojat muuten sellaisille tytöille, että nain tuotakin ennen kuin siitä tuli lesbo?! Itse ihastuin vain ja ainoastaan tyttöihin jo ala-asteiässä eli n. 8-9 vuotiaana, poikia vain matkin. Se oli jotenkin niin itsestäänselvää enkä pahemmin edes miettinyt, että se olisi ollut jotenkin outoa. Olin varma tapaus. Näytinkin sen omasta mielestä ainakin ihan avoimesti eikä muutkaan sitä juurikaan ihmetelleet, ehkäpä juuri siksi. Olen aina muutenkin ihaillut naisia siis naisia jo lapsesta lähtien SUUREEN ääneen heh.