Pissaaminen sisälle 6-vuotiaana?

Meillä on kaksi 6-vuotiasta leikattua Cavalier-urosta. Molemmat ovat olleet meillä nyt melkein 2 vuotta ja vuosi sitten ne kastroitiin ihan siitä syystä, että se nurkkiin kuseminen karkasi aivan käsistä. Molemmilla koirilla on teetetty kahdet pennut ja ovat asuneet lähestulkoon koko elämänsä kennelissä ja kiertäneet kasvattajansa kanssa näyttelyitä ympäri maailmaa. Molemmilla on myös kokemusta kotikoirana olemisesta ja ovat siis asuneet perheissä, hetken aikaa jopa samaan aikaan samassa taloudessa.

Leikkaus oli ainoa vaihtoehto, koska käyttäytyminen alkoi olla mahdotonta. Pallien poiston jälkeen koirat vähän lihosivat, mutta muuten meininki muuttui ihan täysin, koirat rauhoittuivat ja alkoivat hieman kunnioittaa isäntiään. Niin no, toinen alkoi ja toisella tuntuu olevan nyt aika suuri ongelma sen suhteen, kuka tässä taloudessa määrää.

Toinen uros pissaa aina yksin kotiin jäädessään sisälle ja yleensä aina matolle. Varsinkin jos matto on uusi tai se on vastapesty, pitää sitä merkata päivittäin. Olen rullannut kaikki kotimme matot pois lattioilta, koska niitä saisi kokoajan olla pesemässä. Pissaaminen tapahtui aina matolle! Vaikka taloudessa olisi ollut yksi pieni ovimatto, niin se kusi piti laskea siihen. Nyt kun mattoja ei ole, kusiläikkä ilmestyy johonkin nurkkaan. Miten tämän voisi kitkeä koirasta pois? Toinen on oppinut tavoille ja pidättää vaikka kellon ympäri, jos on tarvis, mutta toisella ei ole minkäänlaista käsitystä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tiedämme vallan hyvin, kumpi koirista tätä tekee, koska rysän päältä on jääty kiinni, videokameralla esimerkiksi kuvattu salaa ja jo pelkästään koiria seuraamalla tietää, että toinen on uskollisempi, on aina ollut.
Tämä sisälle pissaaja tekee muutenkin paljon enemmän pahaa, repii pöytäliinat alas ja kirjat hyllyistä. Repii lehdet, muovipussit ja jopa muovipullot ja kaljatölkit.
Myös pitkiä aikoja pidättely tuntuu olevan tälle urokselle ongelma, vaikka luulisi että koira pystyy työpäivän ajan pidättämään, jos aamulla ollaan käyty lenkillä normaalisti.
Koirat pääsevät ulos kunnon pitkälle kävelylle kaksi kertaa päivässä, aamulla ennen töihin lähteä ja työpäivän jälkeen. Meillä on oma iso piha, jossa koirat saavat juosta ja olla ihan rajattomasti ja viihtyvätkin siellä useamman tunnin päivässä.

Komentaminen ei mene perille. Mielenosoitus kestää poitsulla hetken, mutta sitten ollaan taas kuin ei mitään. Niskasta on otettu kiinni ja lujaa, niin että vinkaisee. Kuono on tunkettu pissaan ja revittyjä tavaroita ollaan osoitettu ja komennettu. Käytetty myös sitä kikkaa, että pahanteon jälkeen koko päivänä ei huomioida koiraa. Kaikkea ollaan kokeiltu, mutta mikään ei tehoa. Koira on muuten perusluonteeltaan hirveän arka, säikähtää helposti ja alistuu. Mutta ei tässä tilanteessa. Tuntuu välillä, että ihan kuin se olisi vain niin typerä, ettei se tajua yhtään mitään. Oman nimen totteleminen on todella hakusessa ja joskus saattaa kävellä seinää päin, ihan vain tyhmyyttään. Ei kuule, ei näe, ei tottele. Todella rasittavaa, kun toinen koira tulee heti käskystä ja kunnioittaa meitä.

Alkaa usko loppua pikkuhiljaa. Molempia koiria on ollut ihana pitää, mutta tämä toisen rettelöinti alkaa nyt pikkuhiljaa viedä voimat. Tuntuu pahalta, kun kumpaakin pitää tietysti rangaista, kun ei koko totuutta voi tietää, vaikka tietäisi sisimmässään, että vain toinen on kuluttanut päivänsä tuhoamalla tavaraa.

Onko kellään muulla tällaista ollut? Että vain toinen tuottaa päänvaivaa.

Millä saa aikuisen koiran oppimaan uudet käytöstavat, kun mikään ei tunnu menevän perille? Luulisi että leikattu uros pystyisi hallitsemaan kusemisen tarpeensa.