Vielä parikymppisenä luin useaa kirjaa yhtäaikaa, tahti oli hirmuinen. Pikkuhiljaa hiipui, nyt nelikymppisenä en lue romaaneja ollenkaan, faktaa vain. Miksi näin kävi, onko muilla kokemuksia samanlaisesta?
Miksi kirjat ei enää kiinnosta?
En ymmärrä
9394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen tiedostanut syynkin.
Aika.
Ei ehdi.
Kaikki tekeminen on lisääntynyt ja aikaa on edelleen vaan 24 h/vrk.
Olisiko apua ekirjoista? Minulla on nykyisin tapana lukea ekirjoja ruokatauolla ja matkaillessa joko läppäriltä taikka sitten kännykästä . Suomesta nimittain saa suomenkielisiä ekirjoja wowbooksilta. Kirjoja saa eri versioina eri lukulaitteisiin varsin kohtuulliseen hintaan. Me käytämme mieluiten pdf muotoa, sillä sitä voi lukea ilman erityistä lukulaitetta. Mieheni lukee mm. Benny Markan toiminta&huumorikirjoja junassa ja kuulemma hänen tahattomat "pyrskähdyksensä" toisinaan aiheuttavat kanssamatkustajissa pitkiä katseita.
Maksullisiksi rahanhimoisiksi huoriksi muuttuminen aiheutti vastenmielisyyden kirjojen lainaamista kohtaan. Rauhan tilalle tuli kassakoneen kilinä, sakkomaksut ja niiden kyttääminen. Kirjastovirkailijoista tuli poliiseja, jotka kyttäävät, ettei kukaan vaan vahingossakaan tee mitään kirjastossa.
Tätä vastaan taistelin aikani, kunnes tajusin, ettei minun ole pakko käydä siellä tuntemassa jatkuvaa surua siitä mitä menetettiin, se rauhoittava keidas, jossa sai rauhassa haaveilla ja lukea.
Kirjaston muuttuminen rahastus-kyttäyslaitokseksi haavoitti suhdettani kirjoihin ehkä lopullisesti. Edes kotona kirjat eivät enää maistu, kuin silloin harvoin, kun unohdan kokemani nöyryytykset ja järkytykset.
ent.lukija kirjoittaa myös nimimerkillä Minne mesenaattiperinne katosi, Sivulause ja suora lause, kirjailijanalut palstalla.
Minä olen pitkään ollut siinä käsityksessä että fiktiivinen teksti ei enää kiinnosta, mutta nyt viisikymppisenä on iskenyt kauhea vanhan kirjallisuuden keräilyvimma. Nuortenkirjoja ja muutakin. Kerään vanhoja romaanejakin mökin ullakolle kuin holokaustiin valmistautuva kirja-ukko-Nooa. Faktat kelpaavat mutta myös vanha fiktio kirjallisuutena on toteutunutta faktaa, oman aikansa todellisuutta. Ei nämä mitään übervanhoja kirjoja ole, pääasiassa 1900-luvun keskivaiheilta, nuoruusmuistoja. Kirjaston poistokirjat, paljolti 1980-lukua nuorempiakin, alkavat jo olla turhan nuoria minun tarpeisiini. Väkevän Santun aika on jo mennyt ohi. Aaro Honka ja Tauno Karilas eivät pahemmin poistokirjojen hyllyä rasita. Ehkä ne eivät nirppanokkakriitikoiden sielua ole alunperinkään hivelleet, mutta minun lapsuudessani ja nuoruudessani ne olivat kovia juttuja. Onpa niistä kyllä joitakin uudempiakin painoksia olemassa, esim. Himalajan Hirmu. Nykyaikainen kirjastonhoitaja saisi varmaan niistä näppyjä, rasismia hui sentään! Minulle se oli perinteistä suomalaista todellisuutta.
Puuttuu Suomen nykykirjallisuudesta. Sisäpiireissä puunattuja naamojaan esittelevät muotinuket eivät ole niitä ihmisiä, joilla olisi mitään aidosti kiinnostavaa sanottua ja vaihtoehtoa tässä ajassa antaa. He ovat tuotteita, kuten heidän kirjansakin, eivät taiteilijoita ja ääniä jollekin suuremmalla, josta ihmiset haluaisivat lukea.
Läpäisemällä julkaisukynnyksen olet jo karsinut itsestäsi sen kaiken mahdollisen alkuperäisen ja voimakkaan viestin, jota maailma nyt tarvitsee.
Kertomakirjallisuudessa on vain rajallinen määrä teemoja eikä niitä voi varioida loputtomiin. Lukija kyllästyy, tajuisesti tai piilotajuisesti, saman asian toistoon. Kirjoitetusta kirjallisuudesta voi poimia parissakymmenessä vuodessa satojen, osin tuhansienkin vuosien rusinat, mutta uutta ei tulekaan tilalle samassa määrin, jos ollenkaan. Jäljelle jää fakta.
Tuosta uskomuksesta jos pitää kiinni, niin varmasti se niin on ja pysyykin, mutta sitä vaihtoehtoahan minä täällä esitän, eli pois kaikki järjestelmät ja uskomukset, tilalle vapaus !
Jokainen on vapaa itse kirjoittamaan mitä mieleen juolahtaa, mutta jos jotakin useamman ihmisen yhteistä säveltä tavoittelee, niin täytyy etsiä niitä useille yhteisiä intressejä.