alkoi tämä vaellus snadi
kaunis keväinen stadi
maunulaan matka johti
tarhaikää kohti
puutalo ja musta auto pihalla
joskus puistatti ja iho kananlihalla
teini ikä
ja roihuvuori
huoleton oli vielä ulkokuori
mulle et kyllä ala
pojille oli tässä kehittymässä kova pala
kuin hyvä jätkä pituudella ei pilattu pätkä
pasila oli ensiasunnon paikka
lapsia saa tulla kymmenen vaikka
takaisin kutsui roihuvuori
aika oli vielä nuori
eriteitä muuttoja voi meitä
kunnes tuli myllypuro
siinä oli työsarka uro
sauna ja pieni piha
grillissä paistui herkut ja liha
kaikki muuttuu
antaa sen muuttua
matkaa on kulunut tähän
vaellan vaan
joku päivä pysähtyy asemalle tähän.
kaunis keväinen stadi
maunulaan matka johti
tarhaikää kohti
puutalo ja musta auto pihalla
joskus puistatti ja iho kananlihalla
teini ikä
ja roihuvuori
huoleton oli vielä ulkokuori
mulle et kyllä ala
pojille oli tässä kehittymässä kova pala
kuin hyvä jätkä pituudella ei pilattu pätkä
pasila oli ensiasunnon paikka
lapsia saa tulla kymmenen vaikka
takaisin kutsui roihuvuori
aika oli vielä nuori
eriteitä muuttoja voi meitä
kunnes tuli myllypuro
siinä oli työsarka uro
sauna ja pieni piha
grillissä paistui herkut ja liha
kaikki muuttuu
antaa sen muuttua
matkaa on kulunut tähän
vaellan vaan
joku päivä pysähtyy asemalle tähän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
munkin faija aikanaan läksi, nuori kun oli
hänellä kävikin flaksi..;)
Maunulaan päätyivät,
Mutsi ja Faija. Nuoripari 3 pientä lasta. Jo
valmiina maailmassa parkumassa;))
Ensi-vuokra-asunto
täältä. Olihan meillä kylpyhuone tulihan sentään lämmin vesi ja
oli vessa jopa jääkaappi uusi sitten myöhemmin
muistan jopa television oman saimme...joka tosin lämpeni aina
liikaa...ei silloin meidän lasten piti olla hiiren hiljaa.
Uusi oli kuitenkin tiilestä rakennettu kerrostalo, oma parveke jopa.
Ajatus kaunis Stadin isiltä lapsille suotiin auringon valo..
äkki poljimme sileiksi kaikki vihetävät nurmet me villikurjet...
Katto kuitenkin oli vihdoin päällä pään, turvassa sateelta, tuulelta
näen sen nyt näen.
mutta se oli elämisenehto
huomisen usko rakentamisen mahti
hiljennyt ei silloin Stadissa rakentamisen tahti...
ja minä itse palasin
30 vuoden jälkeen..lapsuuteni kulmille takaisin
monin miettein ja kaiken muistin taas kuin elisen
Takaisin vihdoin kotiin, kiertelen
vanhoja lapsuuden pihoja..jotenkin nyt kaiholla
muistelen lapsuus- ystäviä lapsuuteni lämpöisiä kesiä
Pirkkolan plotikkoa ja peltoa ja hevosia..niitäkin oli täällä..
laiduntamassa siellä missä nyt lepää tuhkat monellakin täällä.. Talot ja kadut tuntúvat nyt niin pieniltä..
tuo kivi tuossa ja tuo
tuttu puu...
sehän vain vuosi vuodelta
jotenkin tuuheutuu...;)
Faijan vuoro vihdoin lähteä
kuiskasin hänelle hiljaa..puristin laihaksi
mennyttä kättä...
Täälllä on jo kesä...ja villiruusut
jälleen kukkivat ja huumaavat pään
OmanLapsuuteni noissa villiruusuissa yhä nään...
Kaikki hyvin täällä...
On taas kesä ja linnuilla pesä...
ja hiihtoladut
samana on kähes pysynyt kaupungin kadut
puutalot ja pellot
paikoille on tulleet kauppakeskukset ja sellot
nuoren silmin kaikki villiltä näyttää
koko palkan sai viherkulmasta herkkuihin käyttää
torit ja hallit
ajatus koko rahalla ostan hk:n makkara tallit
elämä oli tuolloin niukkaa
tähän päivään verrattuna tiukkaa
flemari ja koulut
tässä vaiheessa liftattiin jo ruotsit ja oulut
maakunta matkaa
helsinki on taakse jäänyt
aina on hyvä palata...jatkaa.
Herkkuihin joo;)
meni koko snadi liksa.
Lopun vei vuokra-emäntä alivuokralainen
oli onnessaan...kun oli kattopäänsä päällä,
ei tarvinut nukkua ulkona silläkään säällä...
Snadi oli sekin yksikin Valkan opiskelijaboksi..;)
mutta, sieluun kuitenkin enemmän
komea nuori kundikaveri silloinen koski...;))
Vallilan Paahtimon kahvi tuoksu...
ajan loputon juoksu...
Sörkan sataman uhmakas ja voimakas villi kutsu..
Merelle, merelle...teki silloin lähtijän mieli.
Ongelma vain mikä olisi maassa vieraassa se toinen kieli?))
Siellä oli jokin elämän voimakas virta
Vapaus, kaiho..huomisen taisto,
liekö se ollut vain elämän vaisto....
Jäät kun viimein talven alta suli...ja Hagikseen kevät tuli...
Vinkkelissä mekin istuimme aikaa...
siinä paikassa snadissa siinä oli jotain kummallista taikaa...
Alhaalla kuin aina soi juxeboksi....
miksi tuo laulu yksi ja sama siellä jauhaa...
kun sen nyt joissan kuulen niin kummasti rintaani kouraisi ja syvään koski.
Herkäksi vetää silloin mielen....
Kuitenkin pokkana kuuman kyynelen nielen....;))
Jostain se tulee syvältä sielustani sieltä,
mietin vähän haikeesti eihän tässä ole mitään
mieltä...
Ehkä nyt hymyllä suin tuotakin aikaa katson,
nuoruuden aika, onnen ja ilon, ja aina oli nälkä myös vilu ja kylmä....;)
mutta myös usko huomiseen ja se palo....ja aateemme jalo;))
paras kuitenkin kaikesta olla taisi jos
niin miellän ja tahdon...;))
tätä päivää jos taakse päin selaa
ollaan selvitty...kelaa
muistoja hyviä ja kipeitä
voimalla tahdon...ripeitä
hm:ät ja omput
tätä päivää tietokoneet...ehkä romput
joskus kellarit ja raput tuli tutuiksi
näistä ei riitä edes hauskoiksi jutuiksi
arvoa osaa kuitenkin tänä päivänä
siksi pienistä jutuista antaa
puhdas pyykki ja katto joka päällä kantaa
osaa arvostaa myös työtä
ei pelkää kylmää ei yötä
osaa olla myös yksin
vaikka kaauniimpaa on olla sylityksin
jos on sekaisin puurot ja vellit
lasken verot ja tellit
pimeinä hetkinä...muista
aurinko...värit ja musiikki
hymysuin kellit.
ja varsinkin Valkka..on pienenä siruina ja sieluni
sopukoissa hetkiä muistoja ja häivähdyksiä..iholla muistoja lapsuudesta...
Tuoksuja vielä jos, oikein muistan...kiinni kun silmäni painan...
ymmärrän tämän Elämä se on vain pieni laina...
Mäkelänkatu ja ainaisesti kirskuvat spårakiskot...
soivat vieläkin kuin kireät viulunkielet...eivät kauniisti..
vain tarpeellisuuttaan kertoen yhä meille
perille vieden ja tuoden...Ihmiset vaihtuvat muuttuu
aika...nuo rautakiskot.. pysyvästi ikuisesti
siihen maahan on vain kerran rakennettu...iäksi...ehkä...raudasta lujasta,
lujaan maahan...ja routaan....isketty...ilman niitä ei Mäkelänkatu...
voisi olla sama...se olisi vain pelkkä satu...
Vaahteroiden värit syksyisin näissä vanhoissa kyhmyisissä puissa...sateen ropina ja tuoksu
asfaltissa...ja odotus siinä busskibysäkillä...tulisi jo.. vihdoin.oma...
tuuli käy ikävästi kasvoihin....ja jalkoja paleltaa...
eikä enää jaksa hypellä lapsen innolla betonilaatoilla..Kuitenkin kummasti siihen
en minä tähän jää...kohta se bussi...jo ennättää..
Vanha sukulais -täti...ja iänikuisen vanha kivitalo...
ja ne ruskeat paksut villasukat...kesälläkin...jaloissaan..
Kostean halon tuli uunissa, mutta se humina ja lämpö..
mustat renkaat tässä uunissa..hellarinkililät...jotenkin
kauhean pelottavat mustat ja raskaat silmät...kuin ikään olisivat uhmaaneet kaikkea uutta..ja tuhkaluukku
mihin ei saanut koskea...siinä yhdellä samalla seinustalla..
pesuvati ja käsinkirjailtu pyyhe...Kauniissa pyyhetelineessään..
Seinällä vaate...meritaisteluistelusta. Ruskeat korkeat kaapit
ja pöytä...tuolit ja tädin keinutuoli...ja meistä tädillä aina huoli....
Ja se jotenkin kummallisen korkea huone,
ruskeat seinät, sinne mahduimme kaikki;))
pieneen huoneeseen...aikuiset ja lapset...
kyläilypäivinä lähi- Elannosta ostetut piparkakut meillekin tietysti ja mehu..
Oltiin kylässä....
Hiljaa piti olla lasten jälleen olla;))...pieni musta-valkoinen TV huoneen nurkassa..Tv:tä sitä kaikki katsoivat ihmeissään
pöydällä toki aina korttipakka...eihän sitä nyt pelaamatta miehet istuneet...ja tupankäry..
ruudullinen pöytäliina jossa kukkia...
Täti parka...itse hän ei polltanut. Jotenkin ihmiset elivät..erilailla..toisella tapaa..
Kukin tästä ikäpolvesta on jo arjesta vapaa....
Rappukäytävän aina
ummehtunut ilma...
ja se yhä vieläkin snadi asfalttipiha..
jota korkea kivimuuri kehysti...
ei siinä voinut koskaan täysillä leikkiä...
muistan kuinka onnellinen olin...
meillä oli sentään piha, ja puut ja ojien
mutaiset suut...pellot, ja kissankellot ja...
kaikki pajut ja koivunlehdet..männyt mäet...
Mitä oli näillä kumman hiljaisilla lapsilla? Asfatti ja vain hyppynaru....
siinä kaikki...
ainoa puu vanha lehmus kyhmyrärunkoinen ja musta sekin...oli aidan muurin takana
jotenkin toi siiheen synkkään pihaan
vähän lohtua...
Aurinkoa en nähnyt koskaan pihaan oikeesti siihen paistavan...
Ja taivaskin kumman korkealla...mutta musta katto...oli kaunis..
Olikuin joku olisi hylänyt tämän talon? Liian vanhanaikaisena...
edelleen tuo synkkä talo...siinä seisoo kulmallaan...kadunpuoleiset
kellari-ikunat on vain muurattu umpeen...
Ikään kuin kertoen, olen lopettanut toimimasta..
tuottamasta lämpöä.Mutta en ole murtunut vieläkään..
Muistan kuinka tädin luona,
ikkunasyvennyksessä josta talvisin veti....
katselin sydän jyskien...kuinka lamput
heittivät varjoja asfaltiiin...ja ikkunruutuun
ainoaan satoi ropisten vettä....musiikki soi
silloin lapsen sielussa....jo kuulin viulun soivan..
jostain se musiikki tuli....
vieläkään en tiedä mistä...
ehkä se tuli siitä ympärillä olevasta tunnelmasta....
joku soitti...sävelmää.. ja se oli
surullinen ja samalla ihmeen kaunis...
Tämän muistan...
Paloja sieltä lapsuun ajasta
sieluni salaisesta syvästä pajasta;))
j.k. tämä ei oikeastaan ole runo kuin ei edellisetkään...muistoja vain omasta..lapsuudestani.
luettavaa
oma muisto
vaippa-ikä hohti
sinipunainen kellkka vedettiin karhupuistossa porttikonkia kohti
lääkäriin oli matka...tuskaa korvatulehdus ja lääkärin pelko en jatka
milloin keinu pamahti otsaan
se jälki tuskin kulmakaravasta lähtee koskaan
teini-ikä kun alleen otti
kallio oli taas...in
ruokatunneilla koulua kohti
hyvä ruoka parempi mieli
se aina ollut oikea kieli
flemarilla oli asunto pieni
sinne vei päivittäin mummon luokse tieni
rappukäytävässä wc
leveät ikkunalaudat istumapaikka mieleen
asunnossa ei ollut suhkua
yleiset saunat jäi mieleen.
Kiitos sinulle Kallio matkasta.
Onhan se niin varmasti sinulla kuin minullakin. Mihinkään emme täällä Stadissa voi mennä, etteikö siihen muistoja liittyisi;)) lapsuuden- tai nuoruuden ajasta. Kallio, Valkka ja Alppila minullekin paikkoja joissa olen asunut.;) Mutta, myös Eira ja Krunika ja Vuosaari..Kuitenkin Kalliossa ne alkujuuret jotenkin....minullakin jossain syvällä harmaassa kivessä...;))
Nykyään työ on siellä
ja asuin paikka Porvoo
kuin parrasvalot...muistot mukana kulkee
leidy gaga...ikävät sulkee...sani...aurinko.
Joskus tekee ihan hyvääkin päästellä ajatuksia
koska myös sinulla oli jollaintapaa koskettavaa luettavaa.