Eihän siinä muuta ole kun filmi katkee. Sattuuhan näitä.
Mitä mieltä kuolemasta?
Otto
251038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
ehkä yksi maailman luonnollisempia asioita. Filmi poikki ja tämä elämä on kateltu.
tuntuvat joskus surullisilta, koska kuollut haudataan, eikä heidän kanssaan voi enää keskustella entiseen tapaan.
Ne kuolleet, joilla oli sija mielessäni heidän vielä eläessään, - hyvässä tai pahassa - ilmestyvät jälleen ajatuksiini kuin uudestisyntyneinä.
Vanhempani ovat ilmestyneet jo melkein joka päivä tietoisuuteeni.
Vanhainkodissa työskennellessäni totesin, että monet vanhat ihmiset kaipasivat äitiään.
Vihamiehiä ei ole vielä näkynyt, eikä kuulunut.
haamu oli asettunut vanginvartijan asemaan mielessäni - traumaattisista vaikutuksistaan johtuen.
Oman pääni sisäpuolella:
Hän esti minua muistelemasta vanhempiani ja muitakin, jotka olivat tärkeitä jo ennen häntä.
Hän asetti itsensä eteeni, jotta en näkisi mitään muuta.
Kirjoittamalla olen vapautumassa hänestä ja
hän onkin jo väistymässä.
Oman pääni ulkopuolella:
Hän on elossa, mutta kirjoitukseni hänestä viittaavat siihen aikaan, jolloin en päässyt hänestä eroon.
Liittyy elämään, eli on el niin sanotun elämänkaaren päätepiste. Syntymä on sen toinen pää ja elämän kaari on se elämä.
Onko elämää ennen syntymää, no onhan sitä, raskausaika ja siittiön sekä munasolun aika.
Elämänlanka on siinä syntymän ja kuoleman välissä, elämänlangala on siis määriteltynä alku ja loppupisteet mutta muuten sitä on vaikeampaa määriteläkään. Toisilla onnaa ja toisilla ei.
Onko elämää kuoleman jälkeen; En osaa sanoa, se tulee eteen vastaa myöhemmin...
Jokin kyllä puoltaa sitä ajatusta, ettei millään olisi mitään alku- tai päätepisteitä.
Avaruus laajenee tai supistuu mutta on kumminkin ääretön. Mustia-aukkoja on vaikeaa selittää, koska ne ovat eri ulottuvuuksia.
Energia ei häviä vaan se ainoastaan muuttaa muotoaan. Siispä ihmisenkin energiat muuttavat muotoaan kuoleman jälkeen. Kysymys onkin siis siitä, onko kuoleman jälkeinen elämä älyllistä vai eikö?
Ajatus harhailee ja yrittää luoda illuusion jatkumosta. Onko kyse siis jatkumosta vai vain elämän eri muodoista?
niin, että mainitsemasi elämänkaari jatkuu ihmisen kuoltua siten, että elämä ja kuolema muodostavat täyden ympyrän.
Tämä sen logiikan mukaan kun luonnossa melkein kaikki on pyöreätä, eikä päätepisteitä ole, aivan kuten äärettömässä ei ole reunoja tai laitoja.
Kaaren siinä puolikkaassa jonka tunnemme, on hedelmöittyminen, syntymä, kasvaminen, kukoistaminen, kuihtuminen ja kuoleminen.
Kaaren toista, tuntematonta puolta kuvitellessamme olemme kaikki samalla viivalla. Kukaan ei tiedä. Voimme itsekukin hioa meille annettuja ajatteluvälineitä, kertoa satuja ja tarinoita tuntemattomasta:
Kaaren "pimeällä" puolella ovat vastakkaiset tapahtumat, eli eriytyminen, täydellinen hajoaminen, vaipuminen, omien vanhempien löytäminen ja hedelmöittymisen kautta herääminen elämän uuteen päivään.
Ehkä sitä "pimeää" ei ole, vaan ruumiistaan vapautuneena sielu on yhtä vapaa kuin unet, ja se ottaa paikkansa näköala- ja kuiskaajan paikalla.
Eihän tuo täysin mahdotonta ole mutta se perustuu tosiaan siihen uskomukseen että ihminen ja sielu olisi keskeisiä tekijöitä.
Miksi ne olisivat, sillä ihminen on melko nuori olento maailmankaikkeudessa. Ennen ihmistäkin oli elämää ja sen jälkeenkin tulee olemaan elämää.
Ihmisellä kuten dinoilla ja mammuteillakin on oma elinkaarensa (siis lajina) ja ympyrät ovat paljon suurempia ja laajempia kuin mihin tuo esittämäsi teoriasi pohjautui. Teoriasi ei todellakaan ole aukoton.
Minusta asiaa pitäisikin tarkastella hieman suurempien kokonaisuuksien kannalta. Eli näiden kaaosteorioiden, maailmankaikkeuden laajenemisen ja energian muodonmuutoksen kannalta. Pyöreys on todellakin melko todellinen muoto, ja se johtunee atomien muodosta ja kemiallisten yhdisteiden tavasta reakoida keskenään. Kvantit käsitetään jollainlailla portaallisiksi mutta se taitaa johtua tarkastelun perspektiivistä. Aine on mielestäni pyöreähköä kuten atomit ja kuten mustat aukotkin mielletään.
Ihminenhän on oikeastaan sähköinen olio, ihminen toimii sähköllä, aivotkin käsittelevät vain sähköimpulsseja. Kun tuo kone menee rikki niin aivotkaan ei käsittele enää mitään. Eli nyt olemme taas energiassa josta tuo ihminen on rakenettu. Kun ihminen palaa se muuttuu tuhkaksi ja kun ihminen muuten vaan mätänee niin se muuttuu maaksi, kuten raamatussakin taidetaan mainita.
Ihminen syö, liikkuu, lihoo, laihtuu ja ulostaa. Kaikki perustuu energiaan ja sen saantiin ja käyttöön. Kun ihminen kuolee, vapautuu siitä kaikki tämä energia uusiokäyttöön. No tämä selvä mutta mikään ei viittaa siihen että meillä olisi sielu joka vieläpä vaeltaa.
Jos nyt kumminkin kuvittelisimme että sellainenkin vielä olisi ja että sillä olisi jokin jatkumokin? niin miksi emme sitten menisi pidemmälle > Voisivatko nuo sielut olla yksinäisiä, toisistaan tietämättömiä oman tien tallaajia. Eivät, minä ajattelisin että ne olisi etänä ohjattavia clientteja joilla kaikilla olisi luonollinen tarve täyttää jotain maailmankaikkeuden tarvitsemaa tehtävää joka edistäisi jotain meille vielä outoa asiaa.
Äskiseen vielä sen verran että meidän sielumme olisivatkin jo nyt yhteydessä keskenään mutta itse emme sitä näin näkisi. Todellisuudessa saattaisimme jo nyt käyttää suunnattomia telepaattisia voimavarojamme mutta emme itse niitä vielä hallitsisi. Joltain muulta kannalta asiaa tarkasteltaessa asia saattaisikin vaikuttaa päivän selvältäkin. No mutta kun ihminen ei ole kaiken keskipiste, niin silloinpa nuo sielut täytyy yllättäen voida ajatella olevan kaikilla elollisilla olennoilla ja ettei ne ole sittenj enää eriarvoisessa asemassakaan keskenään. Tämähän kuuluukin joidenkin itämaisten uskontojen ajatusmalliin.
No oli miten oli, ei sielussa mitään älyä matkusta vaan jos jotain niin jonkinlainen elämän henkinen siemen. Jokin kummajainen jota elämän syntymisessä tarvitaan. Tuskin mitään sen kummempaa, vaikka onhan sekin jo aika kummallista mutta olemme sihen tottuneet kun sellaista sattuu kaikkialla ja kaiken aikaa. Olemme turtuneet.
näkökulmasta, mutta satuni mukaan tämä koskee kaikkea elollista. En pane ihmisen sielua muitten edelle.
Keskeistä on itse maailmankaikkeuden syke, rytminen vuorottelu ja ihmiskunta on siinä niin pieni ja mitätön kuin hyttysen kakka Itämeressä.
Näin suuremmissa piireissä.
Nuo mammutit ja muut, sekä niiden elämänkaaret kuuluvat pienemmistä piireistä kerrottavien asioiden joukkoon.
"Teoriasi ei ole aukoton", sanot. On hyvä, että tuot esiin näkökantojasi.
Pyöreydestä: avaruudessa liikkuvat kappaleet kiertävät ympyrää, valonsäde kaareutuu, metsään eksynyt alkaa kiertää ympyrää jne.
Meillä on unet, jotka aineettomina voivat liikkua hyvinkin kaukana, mutta enimmäkseen ne liikuvat ihmistä itseään koskevissa asioissa. Kirjailija Anita Konkka on tehnyt huomion, jonka mukaan unien suunta on nykyisyydestä menneisyyteen.
Meillä on mielikuvitus, jolla tarkoitus silläkin.
Hyvällä taiteilijalla on maalattavanaan ihminen ja hänen sielunsa tarkoitus, jälkimmäinen on maalattava jäsenryhmien yms. avulla, olen jostain lukenut ja omaksunut jonkinlaiseksi osviitaksi, tehdessäni havaintoja sielusta.
Elämä ei ole energiaa. Energia ylläpitää elintoimintoja.
Kovakorvaisella, turtuneella ihmisellä välinpitämättömyys toisten ihmisten tunteita kohtaan on seurauksensa, joista hän saa palkkansa. Nykyään tällainen ihminen on markkinavoimien pyörityksessä.
Kun ihmisen kuoltua hänessä olevat alkuaineet ovat yhdessä läjässä, jokin on poistunut siitä. Se on elämä.
Peilaavatko poistuneet elämät takaisin tänne jälkeläisiin näiden rukousten sisintä ydintä kun he ahdistuneina pyytävät jotain?
Kyllä, näin tapahtuu. Rukoukset voivat olla ihmiselle rakennukseksi.
Kerro sinäkin nyt vuorostasi vähän lisää satuja, samoin toiset, mielikuvitusta kahlehtimatta
Ei nykyisyydestä menneisyyteen, vaan tulevaisuudesta menneisyyteen, kirjoitti Anita Konkka, - muistaakseni.
Mahtaako Anita Konkka käydä chattaamassa?
Tulevaisuudesta menneisyyteen on varmasti mielenkiintoisimpia perspektiivejä näissä pohdinnoissa. Perinteinen mallihan on historiasta l. menneisyydestä tulevaisuuteen mutta se onkin liian johdonmukainen ja loogisuudessaan liian kahlitseva ajattelumalli.
Hienosti olet kyllä kirjoittanut sofia, joten haempa suurennuslasini ja alan selvittämään mitä olet opettamassa meille tuossa hienossa pääkirjoituksessasi ;)
mielenkiinnosta.
Itse korjasin juuri lukulasini, josta oli ruuvi löystynyt. Onneksi löysin sopivat pihdit, se ruuvi kun oli niin pieni, ettei siitä sormin saanut otetta.
Jos sellainen ruuvi tipahtais päästä, niin sitä tuskin löytyis enää. Onneksi ovat vielä pysyneet aika hyvin.
En ole sielutieteihin paljoakaan paneutunut mutta aina jotain niistäkin kuullut ja siten jonkinlaista malliani luonut. Minulla on hieman skeptinen näkemys sielusta terminä, sielusta ei keskustella riittävän tarkoin määrittein ja siksi kyseistä termiä käytetään luvattoman laajalla skaalalla. Jotkuthan väittävät, että se elämä joka meistä poistuu kuollessamme olisi juuri tämä sielu jolla on jokin ominaispainonsakin?
Kaikilla lajeilla on omat toimintatapansa ja ne noudattavat mallejaan melko orjalisesti, tämän on evoluutio saanut aikaan, lajit on jalostettu pitkässä juoksussa ja tämä informaatio on tallenettuna perimään ja dna-ketjuihin.
Tänä aamuna satuin kuulemaan TV:stä jotain joka liittyi telepaattisiin kykyihin. Siellä esitettiin että kun kuulija asettuu samaan asentoon kuin kanssakeskustelijakin, niin hän pystyy ymmärtämään keskustelukumppanin tunnetasojakin paremmin?? (harmi kun en nähnyt sitä kokonaan) Lähinnä toiveeni olisikin, että tämänsuuntaisia asioita ryhdyttäisiin käsittelemään eritoten teknisessä mielessä.
Verkkoteknikassa laitteet ovat kloonattuja ja ne keskustelevat nykyään jo varsin "älykkäästi" keskenään. Jos joku lenkki pettää niin se korvataan automaattisesti muilla reiteillä ja palattuaan se otetaan taas remmiin mukaan.
Verkkolaitteet kommunikoivat keskenään joko fyysisiä yhteyksiä tai langattomia käytellen.
Aika mielenkiintoinenh pikku yksityiskohta sekin.
Mielikuvitus aiheuttaa usein ongelmia ihmisten kanssakäynnissä, ehkäpä juuri silloin kun sitä on käytetty ns. "standalone" tilassa. Kyseisessä tilassa informaatio käsitellään yleensä puuttellisilla lähtötiedoilla ilman jatkuvaa kommunikaatiota ja tehdään hätäisiä johtopäätelmiä.
Informaation lisäksi tarvitaan siis kommunikaatiota ja tällä alueella esiintyy myös termi telepaattisuus jonka eräänlainen lähetin/vastaanotin on joidenkin mielestä tämä mystinen sielu. Tässä kohdin ollaan mielestäni lähellä keskeistä pointtia, jonka kautta tämä mystinen sielukeskustelu voisi lähteä avautumaan.
Mielikuvitus voisi olla jonkinlainen rajapinta mielen ja kommunikaation sekä telepaattisuuden välimaastossa. Telepaattisuus onkin hyvin mielenkiintoinen alue, telepatian terminologiakin taitaa olla vielä melko kehittymätöntä ja siellä saattaa tuo sielukin seikkailla.
Tässä kohtaa huomaan äsken niin mielenkiintoisilta tuntuneiden ajatusteni palon hiipuvan, koska edellämainittujen pointtikohtien ratkaisu tuntuisi nyt tärkeämmältä kuin matkan jatkaminen kohti tuntematonta ;)
Onko tuo sitten sitä kovakorvaisuutta vai mitä lie, tarvehierarkiat käy mielessä ja tässä huomaamme, että ennen kuin voimme matkata kaukaisuuteen tarvitsee lähialueen asiat laittaa kuntoon.
Markkinavoimistako johtunut mutta itse olen erkaantunut nykyisenlaisesta evlut-kirkostamme tänä keväänä. Näin minusta on tullut pakana ja joudun jatkossa ottamaan myös tämän pakanan huomioon kun peilaan itseäni muuhun yhteiskuntaan ja sielunhoidon instituuttiin. Ettet käsittäisi nyt minua väärin, niiin korostan etten ole kumminkaan ateisti.
Silloin kun ahdistus käy sietämättömäksi, apua tulee hakea ammattiauttajilta. Silloin kun ahdistus on hallinnassa, on rukous varmasti hyvä keino keskittää voimansa siihen mihin niitä tarvitaan. Rukous ei yksin riitä vaan tulee tehdä kovasti työtäkin. Pelkästään välittäminen on jo työntekoa ja se saattaa sellaisenaan auttaa. Jos taas ahdinkoon ja rukoukseen liittyy muutakin, tulee ongelmaa hahmoteltua rukouksen kautta, oikeastaan rukous on vanhanajan tapa tehdä alkeellisia suunnitelmia asioiden oikaisemiseksi kuntoon.
Hyvin olit sofia kirjoittanut mutta kuten usein, minäkin lopetin vastaten kysymyksillä. Maailmankaikkeudessa on paljon kysymyksiä, taisin kysyä lievästi provokatiivisesti ;)
oli vain tuo unien suunta tulevaisuudesta menneisyyteen päin. Se oli hänen teoksessaan Nainen unen peilissä.
En tiedä, käykö hän chattaamassa, mutta hänellä on kotisivut ja siellä sp-osoite.
Minunkin laseistani on aikoinaan pudonnut vastaavanlainen pieni ruuvi, onneksi löysin sen.
Ruuveja täytyy muistaa kiristellä säännöllisin välein tai pian niitä ei enää ole olemassakaan.
PS. Rautakauppojakaan ei meinaa löytää enää mistään? Kävin kerran etsimässä tietynlaista erikoisruuvia ja sen perässä täytyi kiertää koko kaupunki.
Olen tämän keskustelun seurauksena vakuuttunut että tämä "Nainen unen peilissä" minun tulee hankkia.
Tietoa etsin nykyään etupäässä netistä, koska se on niin näppärää. En ole erityisen kova kirjojen lukija vaikka kävinkin juuri eilen ostamassa taas kolme uuta kirjaa (tiiliskiveä).
No ne liittyivät tietoliikenneteknikkaan joka on myös erittäin mielenkiintoinen kehityksen suunta.
Verkottuminen kiehtoo minua suunnattomasti?
Kirjoitit että sielun voisi punnita. En usko sitä. Käsitykseni on se, että ihmisen sielun tarkoituksesta voi tehdä havaintoja vain tarkkailemalla ihmistä itseään ja mielikuvituksella täydentämällä, sekä keskustelemalla hänen kanssaan.
Uskon, mitä sanot siitä, että kullakin lajilla on ominainen toimitatapansa, mutta ympäristön muuttuessa toimintatavat muuttuvat. Esim. metsän eläimet loikkivat ikkunoista ihmisasuntoihin, eikä ihminenkään toimi enää lähimainkaan siihen tapaan kuin ilmestymisensä aikoihin, merestä maalle kömpiessään.
Ei tullut katsottua sitä ohjelmaa, josta puhuit, mutta psykologisessa kirjallisuudesta olen lukenut kehon kielestä ja uskon sen todeksi. Se on kuin mikä tahansa uusi kieli. Tulkintavirheitä tulee aluksi.
Verkkotekniikka muuttaa ihmistä enemmän kuin mikään. Enkä usko, että huonompaan suuntaan. Näkyyhän jo tälläkin palstalla, että avoimempaan suuntaan tällä mennään. Luulen, että verkkoyhteys vahvistaa lajikumppanuutta.
Mahdollisista ongelmista, kuten mielikuvituksen käyttöön apuvälineenä, -liittyen: niin kauan kun asianomainen voi itse sanoa viimeisen sanan omissa asioissaan, silloinhan asiat ovat hyvin.
Jos telepatiaa on olemassa, niin kyllä se varmaankin on sielun liikkumaväline tai muita sielun työkaluja.
Mielikuvitusta tosiaan tarvitaan kun haluamme ymmärtää jotakuta, vaikkapa sairasta lasta. Mietimme kaiken mahdollisen, mikä lapsen on voinut sairastuttaa.
Olen lukenut jotain tarvehierarkioista ja ne ovat mielestäni erittäin loogisia.
Minä en tätä nykyä maksa kirkollisveroja, mutta jos ev.lut. lakkaa olemasta markkinavoimien orjallisena myötäilijänä - varsinkin teoissaan, en tiedä muuttuisiko mieli.
Jotain on kyllä tapahtunut ev.lut. piireissä, kuten se, että ihmisille on järjestetty keskustelutilaisuuksia, joissa ihmiset voivat tuoda ajatuksiaan esiin. En kyllä usko, että minä voisin sanoa siellä omat käsitykseni, enkä ole mennytkään niihin tilaisuuksiin.
Rukouksen olemuksesta olemme kutakuinkin samaa mieltä.
En ole huomannut kysymystesi olevan liian provokatiivisia.
Sielun punnitsemisesta on joskus heitetty jotain epämääräisiä tutkimustietoja, joiden mukaan ruumiin paino putoaa muutamalla grammalla sielun irtaantumishetkellä. En minäkään noihin tutkimuksiin usko.
Ympäristötekijäthän ovat juuri niiitä vaikuttimia, jotka muokkaavat elämää evoluution eli kehitysteorian matkassa. Mikään laji ei siis pysy muuttumattomana mutta tarkoitinkin että lajien kehitys etenee yleensä samaa latuaan ja jollei näin olisi, tuo kehityshän olisikin luomassa uutta kokonaan lajia.
Kehon kielestä siinä ohjelmassa varmaankin puhuttiinkin, en ole vain riittävästi siihen perehtynyt. Olisiko siinä yksi tulevista uusista mielenkiintoni kohteista?
Lajikumppanuus on erittäin mielenkiintoinen aihealue ja kun siihen yhdistetään verkkoteknikat sekä telepaattiset taitomme, niin kuka tietää mitä siitä seuraakaan. Onko nämä sitten sielun työkaluja vai mitä termiä tässä pitäisikään käyttää? Kysymyksiä kumpuaa...
Uskonnollisissa yhteisöissä on mielestäni se pulmallinen lähtökohta, että siellä asiat on jo määritelty pitkälle tietynlaisiin raameihin eli tuotteistettu. Tuotteistus on hieno asia, kun homma toimii eikä kiinnosta kuinka kyseinen asia on toteutettu teknisesti, mutta entä jos sinun tuleekin olla yhtä mieltä kaikista standardin määrittelemistä yksityiskohdista. Eikö silloin tee mieli jatkaa vain omaa matkaansa ja poimia kultakin koulukunnalta itselleen sopivimmat elementit, siten ei tarvitse maksaa kirjollisveroakaan vai pitäisikö se jyvittää kaikille noille uskontosuunnille oikeassa suhteessa ;D
Kirkot ovat nykyään suurten murrosten edessä tai muuten ne menettävät väkensä, mutta miten ne voisivatkaan pysyä yhtenäisenä kun ristivetoa on joka suuntaan ja rivit täytyisi samalla pitää kunnossa, siis taasko lisää ohjaamalla ja tuotteistamalla vai joko ihmisyys saisi sijaa. kirkot ovat vähän kankeita ja niillä on oma raskas perintönsä kannettavanaan.
Seuraavaksi minun tulisikin kai mennä kirjoittelemaan kirkollisille sivuille mutta enpä taida haluta.
heti, vaikka käytit eri nimimerkkiä.
näkyi jo sorsivan sinua 60 palstalla.
En ole käynytkään 60 palstalla.
Sofia kai meinasi että tunnisti nuo
"vastaajan" ja "sielun" minuksi.
Onko totta ?
Kuten tuossa alemmassa vastauksessani kysyin?
En kyllä epäilekään sitä, sillä olet melko tarkka.
Tunnistit minut kristofeerukseksi toisten kirjoitusten perusteella, sitäkö tarkoitit?
kanssasi inttämään.
Aika hauskaa, että täällä suomi24 chatissa näyttää olevan aika paljon vainoharhaisuutta.
Minua sinä et tunne mutta tunnetko itseäsi?
Mistä sinä olet tulossa ja minne sinä olet menossa.
No minuahan se ei haittaa jos sotket jonkin muun nminuun mutta jos sotket minut johonkin muuhun niin se ei miellytä enää minuakaan ;)
voisit kuvitella minun olevan sinun mielikuvituksessasi vaikkapa Jaska tai paska tai jokin niistä tyhmistä yksilöistä niin nna palaa vaan. Olen tietty juri se miksi sinä minut mielessäsi miellät ;)
Se siitä mielikuvituksesta ja eikös se olekin niin että maailman kaikkeuden keskipiste on juri jokaisen päässä. Sen oman pikku maailman keskipiste.
Harmi kun teillä kaikilla on nopita hallusinaatioita ihan riittävästi, en halua lievittää kuormaanne vaan kuormaan ikään kuin vaan lisää ;D
Olen täällä vaan käymässä.
tuossa edellä päättelen, että sinulle tuli hätä käteen.
Ja mikä hätä? No se voimattomuus, josta itsekin puhut noissa rukouksissasi isoäidillesi. Siis tuo "jaksa-paska". Lienee yksi suvullenne leimallisista rukouksista.
Sorry kun en ymmärrä mistä puhut mutta kaipa itse tiedät. Ilmeisesti jokin sotku taas muiden sotkujen joukossa.
En tunne tapausta, enkä aio lähteä selvittämäänkään. Minua kun ei satu kiinnostamaan teidän rukouksenne ;D