Mitä sinä tiedät,
Sinä joka sanoit minulle
ihailevasi luonteeni lujuutta,
minua.
Mitä sinä tiedät..
..uhrauksista ja vaatimuksista,
kylmistä sieluista,
julmista sanoista
sykkivän sydämen edellä.
Mitä sinä tiedät
elämättömästä elämästä,
pirusta,
jolla on rikkinäinen peilikuva,
minä.
Sinä,
Sinä joka elät rakkaudesta,
intohimon liekistä,
Sinä joka elät tästä hetkestä,
elävästä elämästä.
Sinä jota peilikuvani kadehtii.
Sinä joka sanoit minulle
ihailevasi luonteeni lujuutta,
minua.
Mitä sinä tiedät..
..uhrauksista ja vaatimuksista,
kylmistä sieluista,
julmista sanoista
sykkivän sydämen edellä.
Mitä sinä tiedät
elämättömästä elämästä,
pirusta,
jolla on rikkinäinen peilikuva,
minä.
Sinä,
Sinä joka elät rakkaudesta,
intohimon liekistä,
Sinä joka elät tästä hetkestä,
elävästä elämästä.
Sinä jota peilikuvani kadehtii.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin.
Se, mikä kattoo peilistä.
Kun kattoo kuvaa kuitenkin hiukan tarkemmin
voi nähdä muutakin..
silmät ovat nimittäin sielunpeili.
Luonteenlujuuskin näkyy kyllä..
rikkinäisyys..
Mutta se ulkokuori. Sehän se nähdään ensin..
ja nyt matsia seuraamaan :)
Tätä jäi oikein miettimään.
Luin useampaan kertaan ja löysin siitä
vielä kolmannellakin lukukerralla uusia ulottuvuuksia...
tai sitten en tajunnut heti. ;D
Kiitos molemmille..on aina kiva tietää että nämä sepustukset löytävät jotain myös lukijoista. Kuumaa kesää!
Hieno tilitys menneestä, olet kuitenkin myös elänyt , muuten et osaisi käyttää vastakohtia noin tehokkaasti.
Itse muuttaisin vain paria pientä yksityiskohtaa : sykkivän sydämen tukahtuttajista
ja sitten ei pirusta vaan minusta, rikkinäisestä peilikuvastani (käyttämäsi sanamuoto rajoittaa kuvauksen tiettyyn henkilöön, jolle olet katkera mutta josta olet edelleen riippuvainen.) Ehkä viimeinen lause latistaa.
Mutta Sinä olet runon "äiti" joten pidä siinä muodossa, jossa tunnet sen parhaiten kuvaavav tuntojasi.
Minä luin ja luin uudestaan,
sitten peiliin juoksin kurkkimaan.
Mitä minä siellä näin,
sen peili toisti toisinpäin.
Kun nostin kättä oikeaa,
se tarjosi vasempaa.
Mä miksi sitten uskoisin et se
neuvon antais paremmin.
Ei kuvani ainakaan mun ole mitään elänyt,
ei kipuja nahassan tuntenut.
Siis mitä tietäisi se myöskään tästä,
sielun kirvelevistä kipunoista.
Mutta minä näen sieluusi,
sillä elän kuten sinäkin ja
siksi sinua ihailen.
Kuvaasi vain katselen.