TAHTOISITKO OLLA LESBON LAPSI

toivottu lapsi. Lapsi, jota on suunniteltu ja odotettu. Lapsi, jota on rakastettu jo ennen syntymäänsä. Mitä väliä on vanhempien sukupuolilla.

En haluaisi, samat perusteet.

sinusta normaalit vanhemmat ovat sellaiset jotka ovat eri sukupuolta? Muut eivät, vai? "mutta olen erittäin tyytyväienn, että minulla on normaalit vanhemmat eli äiti ja isä... " Ja samassa lauseessa toteat:"en pidä homoja mitenkään epänormaaleina"

Heh, sekosit omaan näppäryyteesi.

Lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat, sukupuolella ei ole väliä.

"jos lapsi olisi poika ja olisi vain äidit ei voisi tehjdä mitään isäjuttuja ja toisin päin. " Oletko kenties juuttunut jonnekin 1800-luvulle vai oletko iältäsi siinä reilut 10 v?

Isäjuttuja?? Äitijuttuja??

ps. meillä ruoan on lähes aina laittanut mieheni, en pidä itse ruoanlaitosta, sama koskee leipomista. Minä taas kuskaan lapsia mm. futisharkkoihin ja pelaan itsekin naistenjoukkueessa. Tennistä lapset pelaavat isänsä kanssa. Tässä ihan pari esimerkkiä. Ja vasara pysyy hyvin minunkin kädessäni, pikkurempat onnistuvat.

Ei haittaisi oll lesbon lapsi. Mielummin kahden lesbon lapsi kuin konservatiivisen ahdasmielisen heteropariskunnan.

Yhtälailla on yksinhuoltajia tai lapsia joilla ei ole jostain syystä isää. Isänmallin ja miesjuttuja voi tehdä sitten vaikka enon tai muun miessukulaisen kanssa.

Olen lähemmäs kuusikymmentävuotias ja haluan sanoa, että ihan hyvin olisin voinut olla kahden tasapainoisen naisen kasvattama. Tosiasiassa olen kasvanut kodissa, jonka äiti sairasti masennusta ja isä oli henkisesti sodan vaurioittama. Ei se aina niin hääppöistä ollut näinkään. Tasapainoinen aikuinen tai kaksi kaikille lapsille huolen pitäjäksi!

Olen poikalapsen yh-äiti ja tapailen yh-isää, jolla on tyttö. Poikani on äitin poika ja mieheni isän tyttö. Mies käyttäytyy hyvin luontevasti molempien lasten kanssa, mutta minä hieman jännitän osaanko kasvattaa tyttöä ollenkaan! En ole koskaan ollut mikään prinsessa, en edes pienenä. Olen kyllä naisellinen; käytän mielelläni mekkoja, leivon ja pidän pitkää tukkaa. Mutta kuitenkin ajan autoa paremmin kuin moni mies, ymmärrän elektroniikan päälle ja osaan käyttää työkaluja, eli olen aika poikatyttö. En tahto opettaan lapsilleni mitään "tyttöjen" ja "poikien" juttuja. Tyttö on kyllä aika prinsessa ja poika rakastaa autoja, ja hyvä niin. Pääasia, että ovat itse päättäneet! Ja molemmat ovat siis vastakkaisen sukupuolen kasvattamia ;)

Rakastaisin vanhempiani yhtä paljon, vaikka he olisivat lesbo- tai homopari. En ymmärrä miksei samaasukupuolta olevilla pareilla ole adoptio-oikeutta. Voiko syy todella olla "ette saa lasta, koska rakastatte toisianne"? Toivoisin, että jokainen hetero miettisi, miltä se tuntuisi.

Pitäiskö minulta todella ottaa lapsi pois, koska hänen isänsä päätti häipyä? Että lapseni pitäisi kasvaa jossain laitoksessa, vaikka minä rakastan häntä ja huolehdin hänestä? Aloittaja voisi mennä itseensä!

. olla lesbon lapsi, jos hän olisi hyvä äiti.
Ihan samoin voisin olla homon lapsi, jos hän olisi hyvä isä!

Jessus, ihmiset, kasvakaa aikuiseksi!! Lapsi tarvitsee RAKKAUTTA, hoivaa.. huomiota, kuria, rajoja.. Jos niitä antava nainen sattuu tykkäämään naisista parisuhdekumppanina, niin so what?? Mitä se vaikuttaa tähän asiaan??

Ajattelin ennen myös tuohon tapaan (vielä pari vuotta sitten). Olen ottolapsi ja monet monet kerrat olen elämäni varrella pohtinut, että taakkaa on taustasta jo paljon (identiteetin rakentamisessa aikuisiän kynnyksellä) ja että homoseksuaalivanhemmat olisivat tuohon päälle liikaa.

Sittemmin olen kuullut myös surullisista adoptiokokemuksista. Ottolapsista, jotka ovat saaneet paperilla hyvät vanhemmat, mutta eivät käytännössä. Vanhemmat, joiden oma biolapsettomuustuska on ollut niin suuri, etteivät olekaan kyenneet olemaan vanhempia lapsilleen, vaan purkaneet tuskansa näihin kamalillakin tavoilla.

Niinpä nykyään (omiin vanhempiini ihan tyytyväisenä - joskaan ei meilläkään aina ole ollut helppoa ja lapsuuttani varjosti mm. ottoisän alkoholiongelma - joka alkoi ilmetä vasta nm. 5 v adoption jälkeen) ajattelen, että mieluummin hyvät homovanhemmat, kuin tasapainottomat heterovanhemmat.

Ensisijaisen tärkeää mielestäni on, että jokainen lapsi saa kasvaa tasapainoisessa ympäristössä ja rakastettuna. Mielellään vielä mahdollisimman aikaisesta vaiheesta. Maailma on myös muuttunut paljon lyhyessä ajassa ja sateenkaariperheisiin suhtaudutaan yleisesti avarakatseisesti - mahdollisesta kiusaamisesta tarvitsee tuskin tänä päivänä vakavissaan murehtia. ja jos nyt jotain kiusaamista on, niin mieluummin perheen ulkopuolelta tulevaa, kuin perheensisäistä.

Aihe ei sinällään ole minulle intohimoinen, mutta kuten jo todettu, tänä päivänä kysytäessä minulla ei olisi mitää omoseksuaalien adoptio-oiekutta vastaan. Pikemminkin olen allanut ajatella niinpäin, että ehkä homoseksuaalit omaa identitettiä etsittyään aj sen löydettyään voivat olla jopa tosi hyviä tukemaan ottolasta tämän oman minä-palapelin kokoamisessa.

Minulla heterovanhemmat tai ainakaan eivät ole tulleet kaapista ulos. ;)

Isä/äitijuttuja... Maailma on täynnä jätkämäisiä heteronaisia ja neitimäisiä heteromiehiä. Eiköhän lesbo- ja homopareissa ihan samalla tavalla on erilaisia ihmisiä, jotka tykkäävät erilaisista asioista. Olen varma, että moni lesbo (tai heteronainenkin) on paljon äijämäisempi kuin useat heteromiehet.

Jos minulla olisi kaksi äitiä... paha mennä sanomaan olisiko se sitten niin ihmeellistä? Mitäs jos on vaan yksi äiti eikä isää? Tai yh-isä eikä äitiä? Tai juoppoisä ja juoppoäiti?

Rakastan omia vanhempiani ja omia sukulaisiani ja he ovat minulle tärkeitä. Sitäpaitsi ajatus, että perheympäristö olisi niin erilainen kammoksuttaa lähinnä, mutta se johtuu siitä mihin itse olen oppinut. Eikä hävetä tippaakaan sanoa: En haluaisi, että vanhempani olisivat lesboja tai homoja!

luultavasti se olis aivan samanlaista ku heterovanhempienkin lapsena.

En haluaisi. Olen aina ollut isän tyttö. Kun äitini ja isäni ikäväkseni erosivat, kaipasin isää koko ajan. Se vielä olisi puuttunut jos äiti olisi tuonut siihen jonkun naisystävänsä meidän luokse asumaan ym. Se olisi pahentanut tilannetta. Minulla ei ole sinänsä mitään homoja ja lesboja vastaan, Ihmisiä ovat hekin.
Olen vaan itse saanut kokea rankan lapsuuden ja jos siihen päälle olisi vielä tullut lesboutta tai homoutta, en tiedä mitä olisin tehnyt.
Isäni oli erittäin miehekäs, ehkä liikaaki ja olen huomannut peilaavani kaikkia miehiäni häneen. Hyvä tai huono, en tiedä.
Jos kummatkin vanhemmat ovat naisia tai miehiä niin millä eväillä hän tulee etsimään miehen/naisen? Se on yksi painolasti lisää lapselle.
Jos kuitenkin nais tai miespari opettaa ja puhuu lapsille muistakin ihmisistä niin en näe siinä mitään pahaa.

Ylipäätään se omahyvyys ja seksuaalinen nautinto on tärkeää ihmisille. Jopa joillekki kaikista tärkein. Miksi?
Mihin hävisi se lapsen parhaan ajatteleminen?
Nykyajan äidit ovat mielestäni itsekkäitä. Laitetaan lapsi hoitoon, että saa omaa aikaa ja pääsee baariin juomaan viinaa. Jos haluaa elää näin, eikö silloin pitäisi olla tekemättä lapsia??

Se on kumma nykyään, kun toitotetaan sitä avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta ja vapautta.
Silti mielipiteitämme muokataan, mollataan ja haukutaan (pyyhitään pois keskusteluja täälä suomi24 palstalla) jos mielipide ei ole samanlainen kuin valtavirran!! Mitä suvaitsevaisuutta se on? Kysynpä vaan. Jos jonkun mielestä lapsia ei saisi antaa homo/lesboperheille niin se on HEIDÄN MIELIPIDE. Jos on liian karkeaa tekstiä niin mitä sitten? IHAN YHTÄ KARKEAA tekstiä tulee niiltä ihmisiltä jotka näitä homoja/lesboja puollustaa.
Säälittää lapset ja nuoret joilla näin ohjataan ajattelemaan juuri valtavirran (joka tämän hetkinen teema on: hyväksytään/sallitaan kaikki!) mukaan kaikki. Lapset ja nuoret ovat niiiin vietävissä, eivät vielä tunne itseäänsä ja tiedä mitä haluaa elämältä. Toisin voivat väittää, mutta harva nuori vielä ymmärtää kaikkea koska ei ole sitä kokemusta!
Minusta pitäisi kannustaa ajattelamaan omilla aivoilla ja opettaa hyviä käytös tapoja, sekä nöyryyttä.

Minä olen väkivaltaisesta kodista. Äiti oli täysin alistettu ilman minkäänlaista omaa elämää, lisäksi oman fundamentalistiuskontoisen sukunsa vaurioittama, isä henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen ja elämä sen vajaa 18 v. oli sitä, miten onnistua olemaan mahdollisimman huomaamaton - raivarin saattoi saada aikaan vaikka kävelemällä tai istumalla sohvalla jotenkin "väärin", tai ihan mistä tahansa.
Kaikesta huolimatta nykyään molempiin hyvät välit, vuosien yhteydenpitotauon jälkeen isäänkin.
Että joo, olisin mieluummin ollut (terveen ja tasapainoisen) nais- tai miesparin kasvattama ja tuntenut itseni hyväksytyksi ja rakastetuksi. Jos nämä olisivat vaihtoehdot. Ei pidä tietenkään aina verrata niin, että joko paska "normaali" perhe tai täydellisen hyvän homoparin koti. Uskon silti, että monilla samaa sukupuolta olevilla perheen perustavilla on pohja väkisinkin aika hyvässä kunnossa. Vaatii niin paljon jo itseltä olla mitä on, saati elää avoimesti parisuhteessa toisen kanssa. Ja lasten saaminen vasta vaikeaa onkin.

Rakkautta kun olisi kotoa saanut, olisi riittänyt. Olisi sitä tullut sitten naisilta, miehiltä tai vaikka kadelta transvestiitilta. Lapsi tarvitsee rakkautta, ruokaa, lämpöä ja rajoja. Ei sillä niin väliä keltä niitä saa.

Miehen ja naisen eri malleja saa muualtakin kuin kotoa ja mitä ne mallit oikeastaan ovatkaan? Meillä mummo opetti minut hakkaamaan puita ja remontoimaan, vaari kutomaan sukkia ja juoruilemaan mökkinaapureista.

Lapset kaipaavat tasapainoisten ihmisten malleja ja aikuisia, jotka opettavat heidät pärjäämään elämässä.

Uusperheessä elävänä lesbona on melkoisen mielenkiintoista tarkastella tätä keskustelua. Jotkut keskustelijat tuntuvat olettavan, että kun kahden naisen perheessä on lapsi, hänet kasvatetaan jonkinlaisessa pullossa tai umpiossa, jossa hän ei "opi normaaliksi". Mielenkiintoinen ajatus.

Omaan perheeseeni kuuluvat avovaimoni sekä hänen poikansa, joka syntyi avovaimoni pitkäaikaisesta heterosuhteesta. Lapsella on siis myös isä, jota hän tapaa säännöllisesti, vaikka asuukin pääsääntöisesti meidän luonamme. Lapsella on toki ympärillään myös muita aikuisia, kuten isovanhempia, enoja, setiä, tätejä, serkkuja sekä muita ystäviä ja sukulaisia. Perheellämme on ainoastaan yksi ystäväperhe, jossa on myös kaksi äitiä. Muut ystävä- ja tuttavaperheemme ovat aivan tavallisia heteroperheitä.

Poika on vielä suhteellisen pieni, eikä osaa kyseenalaistaa perhemalliamme. Voi olla, että jonain päivänä hän tulee sen tekemään ja silloin käsittelemme asiaa yhdessä. Itselläni on kokemusta lasten suhtautumisesta naispariskuntiin sisareni lasten kautta. Sisareni lapset (molemmat poikia) viettävät paljon aikaa luonani, ja erityisesti vanhempi asuu luonani useita viikkoja joka vuosi omasta halustaan. Tällä hetkellä seitsemänvuotias lapsi ei ole koskaan kyseenalaistanut eikä ihmetellyt sitä, että asun toisen naisen kanssa. Lapsi myös ikävöi edelleen entistä pitkäaikaista naisystävääni, joka kuului hänenkin elämäänsä niin kauan kuin hän muistaa. Entinen naisystäväni on onneksi sitoutunut tapaamaan lasta edelleenkin ja lapsella on oikeus pitää entiseen naisystävääni yhteyttä.

Se, etteivätkö poikalapset oppisi kahden naisen perheessä "oikean miehen mallia", on hyvin kyseenalainen kysymys. Mikä oikean miehen malli oikeastaan on? Esimerkiksi näiden poikien omat isät eivät harrasta mitään urheilua, eivätkä ole edes urheilusta kiinnostuneita, mutta meillä urheillaan paljon. Olen itse harrastanut kilpatasolla mm. jääkiekkoa, jalkapalloa ja salibandya ja muutoin mm. nyrkkeilyä. Opetan lapsille eri urheilulajeja. Lapsilla on tietenkin myös mahdollisuus saada ulkopuolista valmennusta ja kilpailla eri lajeissa, kannustamme siihen.

Mitä muuta miehille ominaiset tavat tai harrastukset ovat? Minulla on korkeampi sotilasarvo kuin lasten isillä. Avovaimoni metsästää hirviä. Osaamme ajaa autoilla, moottorikelkoilla, moottoripyörillä ja mönkijöillä. Harrastan puukäsitöitä, teen mielelläni pienimuotoisia remonttitöitä ja avovaimoni korjaa autoamme isänsä opastuksella. Eräharrastukset ja luonnossa liikkuminen mm. retkeillen, vaeltaen, kalastaen, marjastaen ja sienestäen ovat sydäntämme lähellä.

Oma isäni ja isoisäni opettivat aikoinaan, ettei sukupuolella ole mitään merkitystä suhteessa siihen, mitkä ovat ihmisen kyvyt tai mahdollisuudet tehdä asioita ja elää elämäänsä. Olen saanut hyvin tasa-arvoisen kasvatuksen sisarusteni kanssa, ja samaa linjaa aion jatkaa omien lastenikin kohdalla.

Olemme omasta mielestämme ihan tavallinen perhe, jossa nyt vain sattumalta on kaksi hyvin tavallista äitiä. Kokkaamme ja leivomme mielellämme, askartelemme ja teemme erilaisia käsitöitä, sisustamme, luemme, taiteilemme ja nautimme erilaisista kulttuuriharrastuksista. Lapsilla on luonamme tiukka kuri ja selkeät säännöt, mutta myös paljon rakkautta ja mahdollisuudet oppia, kasvaa ja kehittyä.

Voisin ollakin

Ottakaa heterokiihkoilijat huomioon että vielä muutama vuosikymmen sitten lapsi oli "tuhoon tuomittu" eli hänestä ei ikinä voinut tulla mitään kunnon kansalaista, jos vanhemmat olivat eronneet. Miten onkaan nyt?! Samoin minun lapsiani olisi haukuttu äpäriksi ja hyljeksitty koska emme ole lapsien isän kanssa naimisissa. Maailma kehittyy ja asenteet muuttuvat. Jonkun on aina pakko olla ensimmäinen ja edelläkävijä. Ajatelkaa vaikka historiaa.

Ja samaan henkenvetoon voin todeta ettei kirkon tarvi meitä vihkiä kun eivät kerran vihki samaa sukupuolta oleviakaan Raamattuun nojaten. Raamatun mukaanhan minä olen huora, koska olen tehnyt lapset ennen avioliittoa. Siispä menemme kesällä tuomarin puheille! Emme kuulu enää kirkkoon. Lapseni saavat sitten itse tehdä päätöksensä kun ovat siihen ikänsä puolesta oikeutettuja.

Voihan sitä toki elää millaisessa perheyhteisössä hyvänsä, mutta ei silti pidä miehiä ja naisia samanlaistaa. Miehet nyt sattuvat olemaan vahvempirakenteisia kuin naiset ja luonteeltaan erilaisia. Ja alapäässäkin kai on jotain eroa. Ja luonteissa, aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Homoperheissä seksuaalisuus ehkä saa vähän erilaisen merkityksen kuin heteroperheissä, joissa seksuaalisuudella on selvä yhteys lisääntymisen kanssa. Homoperheissä seksuaalisuutensa varmasti oppii tyydyttämään hyvin monella tavalla, eikä siihen tarvita traditionaalista mies-nais asetelmaa, vaikka hyvin sopivatkin yhteen.
Millainen lapsesta tulee, riippuu varmasti siitä, miten vanhemmat toisiaan kohtelevat. Jos kaksi miestä tai naista toisiaan silittelee ja pussailee lapsen nähden, niinkuin heterovanhemmat saattavat tehdä, on se lapsestakin varmasti luonnollista. Tuntuu siltä, että homoparien lapsista väkisinkin tulee vähintäänkin bi seksuaaleja, jos ei homoja. Homot ovat kuitenkin vähemmistö, joten oikeasti heidän elämällään ja lapsillaan ei liene suurta vaikutusta meidän yhteiskuntaamme. Sinällään olisi jännä ajatus, että tulevaisuudessa sukupuolella ei sinällään olisi väliä. Voisi käydä kaupassa valitsemassa minkä näköisen ja luonteisen isän/äidin lapselleen haluaa ja käydä pistämässä oman panoksensa koeputkeen..... heh, mielenkiintoista.

Kunhan lapsella on rakastavat, huolehtivat... vanhemmat, se on tärkeintä!!!
Sitten on näitä (perheitä joissa "äiti ja isä") pervoja, alkoholisteja, lapsensa pahoinpitelijöitä/tappajia, joilla ei lapsia kuuluisi olla ollenkaan, hyi saatanan sairaat!

Homoille ja lesboille adoptio-oikeus ehdottomasti!!!!!!! Maailmassa liikaa orpoja, kaltoinkohdeltuja jne. lapsia, jotka ansaitsevat rakastavan perheen.
Adoptioprosessi on sen verran pitkä, kallis... että siihen ryhtyvät varmasti tietävät mitä tahtovat. Kun on tosiaan esim. teinit, alkoholistit, narkkarit jne. jotka lapsen saatuaan tajuavat ettei lapsen kanssa pärjätäkkään... sitten pahoinpidellään, lapset joutuvat näkemään/kokemaan kauheuksia ym.

Rakastava ja huolehtiva perhe kaikille lapsille, sama se mitä sukupuolta vanhemmat ovat!

Maailmassa on niin paljon lapsia vailla kotia ja perhettä että allekirjoitan ilomielin saman sukupuolen edustajien adoptio-oikeuden. Uskon että sen prosessin läpikäyvät haluavat tosissaan lapsen. Pidän lisäksi nykypiirrettyjäkin haitallisempana lapsille kuin esim kahta rakastavaa isää.

kuules ap: sinähän ET tiedä onko äitisi lespo ja isiäsi homo.!! Hah Hah se on totuus , piditpä siitä tai et! Tosi asia on että useat lesbot huomaavat oman taipumuksensa vasta kun ovat esim. 45-50 v. ja sama myös miehillä.
Toinen pointti on, että voi olla että äitisi on JO piilolesbo, tai isäsi on JO piilohomo. Tämä on HYVIN YLEISTÄ että monet homot eivät ole tulleet kaapista ulos, juuri perheensä tai sukunsa takia. Heillä on kaikki kulissia, on avioliitot ja perheet, mutta salassa pukeutuvat sukkahousuihin, ja käyvät homobaareissa yms. Monilla perheenisillä on homorakastaja , mistä aviopuoliso joko ei tiedä, TAI TIETÄÄ, mutta ovat lasten takia sopineet jatkavansa yhdessä. Ja lapset eivät tule tietämään ennenkuin vanhoina. Tämä on monile yllätys. Ei kaikki ole kaapista ulkona, ja osa ei edes myönnä itselleen olevansa bi, tai homo.

Onko sillä oikeasti väliä vaikka vanhempina olisikin kaksi saman sukupuolen edustajaa? Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että lapsella on rakastavat vanhemmat, ja että lapsen olisi hyvä olla, kuin että olisi hetero-vanhemmat, jotka eivät pysty pitämään lapsesta huolta?

Tässä maassa on vaan aikas paljon yh-äitejä, joilla on poikia kasvatettavanaan. Heidän isänsä ei piittaa heistä eikä halua harrastaa mitään isä-poika juttuja, kun omat tärkeämmät harrasteet ja uudet naisystävät vievät kaiken ajan.

Pitäisikö näiltä äideiltä riistää pojat pois, koska he saavat vain naisen huolenpitoa?

Miksi ihmeessä pojista tulisi "neitejä" kahden äidin kasvattamana? Eiköhän se niin mene, että ympäröivän maailman mallit opettaisivat tarkkailemaan tilannetta. Jos kaikki opitaan kotoa, niin miksi esimerkiksi kaikkien uskonnollisten perheiden lapset eivät aikuisina jatka vanhempiensa aatesuuntaa? Eiköhän sen ulkomaailmakin opeta.

Toinen juttu on se, että naisten kasvattamilla pojilla on luultavasti paremmat mahdollisuudet kasvaa sävyisämmiksi ja kohteliaammiksi kuin esimerkiksi jonkun ahdasmielisen homofobikon jälkikasvulla. Naispuolisena henkilönä luotan ehdottomasti enemmän avarakatseiseen mieheen kuin jäykkään ja perinteiseen kaksilahkeiseen.

En usko, että homoseksuaaliseksi "opitaan". Miten muuten selitätte sen, että useimmiten samaa sukupuolta edustavien vanhempien lapsesista tulee heteroita.

Jos olisin lapsi niin kyllä mä voisin ihan mielelläni elää homo- tai lesboperheessä jos minua vaan rakastettaisiin ja elämän perusedellytykset olisi hoidossa.

Aiheeseen liittyen: http://www.puskafeministi.com/maailma-on-paha-paikka/104-sukupuoletonta-rakkautta

En haluaisi olla kahden naisen tai kahden miehen lapsi.

KUKAAN ei kuvailisi vanhempiaan, jos kysyttäisiin ihannevanhempia. Kuka haluaa vanhemmakseen sen rempseän (se nolottaa jossain iässä) ja kuka sen aremman (se ärsyttää jossain vaiheessa), kuka sen hoivaavan ja huolehtivan hössön (joka teininä ajaa hermoromahduksen partaalle) ja kuka taas älykkö-uraohjuksen (joka monista hyvistä puolistaan huolimatta jää helposti etäiseksi).

Aika harvalla on mielestään normaalit vanhemmat. Ja aina niissä on jossain vaiheessa jotain vikaa! :)