taas psykiatrille ja muillekin, onko totta?????

mehiläinen

Hei!
En tahdo uskoa. että kärsin keski-vaikeasta tai vaikeasta masennuksesta. B-todistus on kirjoitettu (4 kk lisää sl). Kai se on sitten totta? Siinä sanottiin, että oon kärsiny 10 vuotta vaikeaa avioliittoa ym, joka päättyi 3 v sitten eroon, muttei se hullu päästä vielekään meitä piinasta .Lisäksi työuupumusta ja kaIKKEA HELVETTIä. Miten tätä jaksaa? Luulin ite, että lievää tää juttu?

Oon tosi onneton, kun en tiedä paranenko? Elän kuitenkin toivossa. Ootko sinä psykiatri mies vai nainen, se oli se kysymys kauan sitten.
mehiläinen

27

20831

Vastaukset

  • Vaikka olisit potilaani, ei tuollaista ennustetta voi tehdä paranemisen suhteen kuin pienessä osassa tapauksia. Usein pyrin hakemaan potilaan tilanteesta hyvän ja huonon ennusteen merkkejä ja käymään niitä läpi koska se ainakin vähän kirkastaa potilaalle sitä missä mennään.

    • Miehisiltä vastaukset ainakin vaikuttavat kun lukee rivienvälistä mutta siis uskokaa jo että eihän hän voi vastata onko mies vai nainen kun ei ole edes oikea PSYKIATRI!!!


    • ¤¤¤¤¤ kirjoitti:

      Miehisiltä vastaukset ainakin vaikuttavat kun lukee rivienvälistä mutta siis uskokaa jo että eihän hän voi vastata onko mies vai nainen kun ei ole edes oikea PSYKIATRI!!!

      Uskon että vastaukseni puhuvat puolestaan. Olen myös antanut suomi24:lle email-osoitteeni ja sen avulla on helppo tarkastaa asia. Tehkää ihmeessä ilmoitus tauluvahdille, jos ette usko.


    • Psykiatri kirjoitti:

      Uskon että vastaukseni puhuvat puolestaan. Olen myös antanut suomi24:lle email-osoitteeni ja sen avulla on helppo tarkastaa asia. Tehkää ihmeessä ilmoitus tauluvahdille, jos ette usko.

      Kyllä psykiatri on oikea, usko vaan.Ja mitä sillä on väliä, koska hän tietää paljon ja osaa auttaa. Muuta mies vai nainen, ei vastaa? Miestä minäkin epäilen.

      Voiko vaikeasta masennuksesta parantua lääkkeiden ja terapian avulla? Tietääkö joku. Vaikka se on yksilöllistä niin kestääkö se ainakin vuoden?


    • Psykiatri kirjoitti:

      Uskon että vastaukseni puhuvat puolestaan. Olen myös antanut suomi24:lle email-osoitteeni ja sen avulla on helppo tarkastaa asia. Tehkää ihmeessä ilmoitus tauluvahdille, jos ette usko.

      aurorix on auttenut minua hyvin, koska stressaannun helposti vilkkauteni takia. annos on vain 150mg aamulla. cipramilistä meinas lentää oksennus ja tuntui et jouduin toiselle planeetalle, enkä tuntenut mitään..


  • Hei mehiläinen, luin aikaisempia viestejäsi ja sain sen käsityksen, että olet kokeillut ainoastaan Aurorixia. Se on ymmärtääkseni aika usein heikkotehoinen masennukseen, sopii vain joillekuille. Mene ihmeessä lääkäriin ja kokeile jotakin muuta masennuslääkettä. Itsellänikin ensimmäiset lääkkeet tuottivat laihan tuloksen, mutta nykyinen muutti elämää ratkaisevasti. Minulla on ollut tosin enemmänkin ahdistuneisuutta ja masennusta, joten Efexor tehosi ehkä siksi. Sinulle saattaa sopia joku muu kuin Efexor, mutta vaihtoehtoja tosiaan on. Ja toivoa! Masennuksesta yleensä paranee, vaikeastakin! Ja jos syöt mielialalääkettä tarpeeksi pitkään, ehkäiset tulevia uusiutumisia. Terapia on myös tosi tärkeä! Tsemppiä sinulle!

    • Vastaan tänne koska systeemi ei päästä minua läpi.

      Vakavasta masennuksesta voi parantua jopa 3-4 viikossa ja sen vaikeammista muodoista (F32.2-3) paraneminen kestää yleensä muutaman kuukauden lyhimmillään. Pieni osa masentuneista ei reagoi mihinkään hoitoon, ei edes sähköhoitoon ja siksi täyttä varmuutta paranemisen todennäköisyydestä ei ole eikä varmaan koskaan tule. Pelkällä lääkehoidolla voitaneen auttaa noin 90-94 %:a potilaista.

      Terapia lisää paranemisen mahdollisuutta, mutta terapiakin vaatii melko hyvää vointia. Ei terapia auta, jos potilas on niin väsynyt ja huonomuistinen että ei edes muista käynnin jälkeen mistä puhuttiin. Potilaissa on aina muutamia sellaisia jotka kuvittelevat terapian yksin auttavan vaikea-asteiseen masennukseen (F32.2) ja heidän vointiaan on hirvittävä seurata. Yleensä tilanne johtaa oireiden vaikeutumiseen ja kroonistumiseen ja mikään puhe ei saa heitä kokeilemaan lääkehoitoa.


    • Psykiatri kirjoitti:

      Vastaan tänne koska systeemi ei päästä minua läpi.

      Vakavasta masennuksesta voi parantua jopa 3-4 viikossa ja sen vaikeammista muodoista (F32.2-3) paraneminen kestää yleensä muutaman kuukauden lyhimmillään. Pieni osa masentuneista ei reagoi mihinkään hoitoon, ei edes sähköhoitoon ja siksi täyttä varmuutta paranemisen todennäköisyydestä ei ole eikä varmaan koskaan tule. Pelkällä lääkehoidolla voitaneen auttaa noin 90-94 %:a potilaista.

      Terapia lisää paranemisen mahdollisuutta, mutta terapiakin vaatii melko hyvää vointia. Ei terapia auta, jos potilas on niin väsynyt ja huonomuistinen että ei edes muista käynnin jälkeen mistä puhuttiin. Potilaissa on aina muutamia sellaisia jotka kuvittelevat terapian yksin auttavan vaikea-asteiseen masennukseen (F32.2) ja heidän vointiaan on hirvittävä seurata. Yleensä tilanne johtaa oireiden vaikeutumiseen ja kroonistumiseen ja mikään puhe ei saa heitä kokeilemaan lääkehoitoa.

      Hello!

      Oon siis syönyt Aurorixia 3-4 kk 300 mg ja nyt sitä nostettiin 450 mg ja siitäkin voi lisätä vielä 600 mg.Lisäksi unilääkkeet ja Alprox0,5 mg tarvittaessa paniikkioireisiin, lähinnä sosiaalisissa tilanteissa. Aurorix toisaalta sopii, mutta sivuvaikutukset (huimaus, päänsärky ym) ovat ikäviä. Eikä masennus oikein ole lievittänyt, ehkä pahentunutkin toisaalta.
      Kävinhän minä psykiatrilla ke ja hän ehdotti Remeroniin vaihtoa, mutta en halua, jos se ei autakaan. Kai sekin on tätä helevetin masennusta, kun en enää osaa päättää asioista, vaikka ennen tiesin aina heti mitä pitää missäkin tilanteessa tehdä.
      Muisti on kyllä huonontunut, mutta muistan toki, mitä psykiatrilla esim. puhuttiin, vaikka pysäkillä olinkin välillä.(Sekin oli B-tod, en itse ole tiennyt, että muut huomaavat.
      Efexoria on kans joku muu mulle Manun lisäksi ehdottanut. Katsotaan, jaksanko vaihtaa.
      Tuntuu, että en ikinä voi enää mennä töihin. Kaipa sitä ollaan sitten eläkkeellä. Olen jo niin vanha kaakki, että luulen pääseväni eläkkeellekin, vaikken toisaalta halua.
      Kiitos vaan kannustuksestanne ja psykiatrille viisaista neuvoista.
      F32 muistaakseni.


    • mehiläinen kirjoitti:

      Hello!

      Oon siis syönyt Aurorixia 3-4 kk 300 mg ja nyt sitä nostettiin 450 mg ja siitäkin voi lisätä vielä 600 mg.Lisäksi unilääkkeet ja Alprox0,5 mg tarvittaessa paniikkioireisiin, lähinnä sosiaalisissa tilanteissa. Aurorix toisaalta sopii, mutta sivuvaikutukset (huimaus, päänsärky ym) ovat ikäviä. Eikä masennus oikein ole lievittänyt, ehkä pahentunutkin toisaalta.
      Kävinhän minä psykiatrilla ke ja hän ehdotti Remeroniin vaihtoa, mutta en halua, jos se ei autakaan. Kai sekin on tätä helevetin masennusta, kun en enää osaa päättää asioista, vaikka ennen tiesin aina heti mitä pitää missäkin tilanteessa tehdä.
      Muisti on kyllä huonontunut, mutta muistan toki, mitä psykiatrilla esim. puhuttiin, vaikka pysäkillä olinkin välillä.(Sekin oli B-tod, en itse ole tiennyt, että muut huomaavat.
      Efexoria on kans joku muu mulle Manun lisäksi ehdottanut. Katsotaan, jaksanko vaihtaa.
      Tuntuu, että en ikinä voi enää mennä töihin. Kaipa sitä ollaan sitten eläkkeellä. Olen jo niin vanha kaakki, että luulen pääseväni eläkkeellekin, vaikken toisaalta halua.
      Kiitos vaan kannustuksestanne ja psykiatrille viisaista neuvoista.
      F32 muistaakseni.

      Aurorix on melko mieto lääke. En ikinä määrää sitä ainoana lääkkeenä vakavaan masennukseen, ja lääkityksen kokeilu on usein ainoa keino päästä masennuksen hoidossa eteenpäin.


    • Psykiatri kirjoitti:

      Aurorix on melko mieto lääke. En ikinä määrää sitä ainoana lääkkeenä vakavaan masennukseen, ja lääkityksen kokeilu on usein ainoa keino päästä masennuksen hoidossa eteenpäin.

      Määräätkö Remeronia yksin. Syy on kyllä minunkin, koska ostin koko satsin Arurorixia, kun sain reseptin, enkä nyt senkään vuoksi halunnut siirtyä remeroniin. Son rahastakin kiinni, kun kelan rahoilla elelee.


    • mehiläinen kirjoitti:

      Määräätkö Remeronia yksin. Syy on kyllä minunkin, koska ostin koko satsin Arurorixia, kun sain reseptin, enkä nyt senkään vuoksi halunnut siirtyä remeroniin. Son rahastakin kiinni, kun kelan rahoilla elelee.

      Remeron on huomattavsti tehokkaampi kuin Aurorix ja käytän sitä yleensä yksin. Sitä voi käyttää samaan aikaan Aurorixin kanssa mutta pienetäisin Aurorixin annosta ainakin aluksi. Virallinen suositustahan tämä kombinaatio ei ole, mutta paljon käytetty. Remeronista on tullut halvempia rinnakkaislääkkeitä.


    • Psykiatri kirjoitti:

      Aurorix on melko mieto lääke. En ikinä määrää sitä ainoana lääkkeenä vakavaan masennukseen, ja lääkityksen kokeilu on usein ainoa keino päästä masennuksen hoidossa eteenpäin.

      Voiko Aurorixia ottaa tyhjään vatsaan? Jos ei, niin miksi. Entäs, kun ohjeessa sanotaan, että ruokailun jälkeen. Haittaako jos syökin vielä lisää otettuaan Aurorixin?


    • Psykiatri kirjoitti:

      Vastaan tänne koska systeemi ei päästä minua läpi.

      Vakavasta masennuksesta voi parantua jopa 3-4 viikossa ja sen vaikeammista muodoista (F32.2-3) paraneminen kestää yleensä muutaman kuukauden lyhimmillään. Pieni osa masentuneista ei reagoi mihinkään hoitoon, ei edes sähköhoitoon ja siksi täyttä varmuutta paranemisen todennäköisyydestä ei ole eikä varmaan koskaan tule. Pelkällä lääkehoidolla voitaneen auttaa noin 90-94 %:a potilaista.

      Terapia lisää paranemisen mahdollisuutta, mutta terapiakin vaatii melko hyvää vointia. Ei terapia auta, jos potilas on niin väsynyt ja huonomuistinen että ei edes muista käynnin jälkeen mistä puhuttiin. Potilaissa on aina muutamia sellaisia jotka kuvittelevat terapian yksin auttavan vaikea-asteiseen masennukseen (F32.2) ja heidän vointiaan on hirvittävä seurata. Yleensä tilanne johtaa oireiden vaikeutumiseen ja kroonistumiseen ja mikään puhe ei saa heitä kokeilemaan lääkehoitoa.

      On aivan roskaa, että vaikea-asteiseen masennukseen auttaisi pelkkä terapia ilman lääkitystä. Itse olen monet kerrat lopettanut lääkityksen, mitä voi pitää vain merkkinä siitä, että lääkitys on tehonnut: lääkkeet lopetetaan, kun se tuntuu melko turhalta se lääkkeet syönti, tai sitten lääkkeet loppuvat eikä katsota välttämättömäksi uusia reseptiä ajoissa, ja sitten se lääkitys vain jää -- kunnes tuloksena on taas sairauden asteittainen paheneminen ja kärsimys. Olen ottanut opikseni ja päättänyt käyttää lääkkeitä lopun ikäni. Niiden turvin elämänlaatuni on ihan kohtuullinen. Elän säästöliekillä, kuntoni vaihtelee paljonkin, mutta tuskaisuus ja hirvein melankolia pysyvät poissa.


    • Psykiatri kirjoitti:

      Remeron on huomattavsti tehokkaampi kuin Aurorix ja käytän sitä yleensä yksin. Sitä voi käyttää samaan aikaan Aurorixin kanssa mutta pienetäisin Aurorixin annosta ainakin aluksi. Virallinen suositustahan tämä kombinaatio ei ole, mutta paljon käytetty. Remeronista on tullut halvempia rinnakkaislääkkeitä.

      Remeron ei minulla tehonnut yksinään riittävästi, tuskadepressio jäi muhimaan ja kaihertamaan taustalle ja pelkäsin että se minä hetkenä hyvänsä voi ryöpsähtää valloilleen - ikään kuin se olisi ollut padottu ja pato uhkaa murtua.. Niinpä sain lisäksi (pyydettyäni, otin selvää lääkkeistä niin paljon kuin minun ymmärrykselläni voi ottaa) sitalopraamin aamuksi, ketipinorin 25 - 50 mg illalla. Yhdistelmä mirtatsapiini 45 mg ketiapiini 25 mg illalla sitalopraami 20->40 mg aamulla osoittautui oivaksi lääkeyhdistelmäksi, kertakaikkiaan tehoavaksi.


    • *vanhempi masis* kirjoitti:

      On aivan roskaa, että vaikea-asteiseen masennukseen auttaisi pelkkä terapia ilman lääkitystä. Itse olen monet kerrat lopettanut lääkityksen, mitä voi pitää vain merkkinä siitä, että lääkitys on tehonnut: lääkkeet lopetetaan, kun se tuntuu melko turhalta se lääkkeet syönti, tai sitten lääkkeet loppuvat eikä katsota välttämättömäksi uusia reseptiä ajoissa, ja sitten se lääkitys vain jää -- kunnes tuloksena on taas sairauden asteittainen paheneminen ja kärsimys. Olen ottanut opikseni ja päättänyt käyttää lääkkeitä lopun ikäni. Niiden turvin elämänlaatuni on ihan kohtuullinen. Elän säästöliekillä, kuntoni vaihtelee paljonkin, mutta tuskaisuus ja hirvein melankolia pysyvät poissa.

      Tunnen yhden henkilön, joka parani vakavasta masennuksesta ilman lääkkeitä. Että on se kait mahdollista.


    • Psykiatri kirjoitti:

      Vastaan tänne koska systeemi ei päästä minua läpi.

      Vakavasta masennuksesta voi parantua jopa 3-4 viikossa ja sen vaikeammista muodoista (F32.2-3) paraneminen kestää yleensä muutaman kuukauden lyhimmillään. Pieni osa masentuneista ei reagoi mihinkään hoitoon, ei edes sähköhoitoon ja siksi täyttä varmuutta paranemisen todennäköisyydestä ei ole eikä varmaan koskaan tule. Pelkällä lääkehoidolla voitaneen auttaa noin 90-94 %:a potilaista.

      Terapia lisää paranemisen mahdollisuutta, mutta terapiakin vaatii melko hyvää vointia. Ei terapia auta, jos potilas on niin väsynyt ja huonomuistinen että ei edes muista käynnin jälkeen mistä puhuttiin. Potilaissa on aina muutamia sellaisia jotka kuvittelevat terapian yksin auttavan vaikea-asteiseen masennukseen (F32.2) ja heidän vointiaan on hirvittävä seurata. Yleensä tilanne johtaa oireiden vaikeutumiseen ja kroonistumiseen ja mikään puhe ei saa heitä kokeilemaan lääkehoitoa.

      Ei masennksesta parane, mikäli se johtuu oikeesti siitä, että aivojen välittäjäaineet eivät toimi oikeinMasennuslääkkeet eivät paranna masenusta, mutta ne auttavat niin, että pystyy toimimaan ja ei tunne masennusta. Mutta kun lääke jätetään pois, niin tilanne on ennallaan.


  • Kaikki todellinen paraneminen on hidasta, joten kärsivällisyyttä. Toivottavasti saat myös psykoterapiaa, koska ainakin mut se auttoin takaisin työkykyiseksi ja elämään tyytyväiseksi muutenkin. Lääkkeistä on varmaankin monille apua, mutta mun mielestä ne ei yksinään riitä.

    • Niin kyllähän se psykoterapia varmaan auttaa. Sekin on tosi rankkaa alkaa aukomaan haavoja mun mielestä. Käyn nyt psykologilla ja terapia aloitettaneen kunhan oon paremmassa kunnossa? Kauhia ressi aina mennä keskustelemaan, en tiedä miksi. Koko päivä on pilalla ja yötä en tahdo saada nukuttua. Kyllähän se helpottaa, mutta kaikki voimat vie koko päiväksi.

      Remeronista kysyisin vielä psykiatrilta. Millä annoksella aloitat (F32,1-2 ja IUD-koodi)yleensä? En missän tapauksessa sitä ala syömään Aurorixin kanssa vaan jompaa kumpaa.Ne lääkkeet vie ilon ja naurun, eikä itkukaan tule, vai johtuneeko sairudesta?
      Vaikuttaako Remeron alkon käyttöön? En sitä nyt paljoa käytä. Viiniä pe ja muutama kalja. Söin kerran Seroxatia monta vuotta sitten kaverilta jonkin aikaa, kun oli tosi vaikeaa elämässä. KUnjoin pari olutta, kaatuilin niinku mikäkin kännikala, vaikka en ollut paljoa ottanut. Täytyi johtua lääkkeestä?

      Onneksi on muitakin tätä sairautta potevia.Muuten olisin aivan yksin tässä suuressa maailmassa salaisuuksieni kanssa.

      Kiva, kun on kevät.


    • mehiläinen kirjoitti:

      Niin kyllähän se psykoterapia varmaan auttaa. Sekin on tosi rankkaa alkaa aukomaan haavoja mun mielestä. Käyn nyt psykologilla ja terapia aloitettaneen kunhan oon paremmassa kunnossa? Kauhia ressi aina mennä keskustelemaan, en tiedä miksi. Koko päivä on pilalla ja yötä en tahdo saada nukuttua. Kyllähän se helpottaa, mutta kaikki voimat vie koko päiväksi.

      Remeronista kysyisin vielä psykiatrilta. Millä annoksella aloitat (F32,1-2 ja IUD-koodi)yleensä? En missän tapauksessa sitä ala syömään Aurorixin kanssa vaan jompaa kumpaa.Ne lääkkeet vie ilon ja naurun, eikä itkukaan tule, vai johtuneeko sairudesta?
      Vaikuttaako Remeron alkon käyttöön? En sitä nyt paljoa käytä. Viiniä pe ja muutama kalja. Söin kerran Seroxatia monta vuotta sitten kaverilta jonkin aikaa, kun oli tosi vaikeaa elämässä. KUnjoin pari olutta, kaatuilin niinku mikäkin kännikala, vaikka en ollut paljoa ottanut. Täytyi johtua lääkkeestä?

      Onneksi on muitakin tätä sairautta potevia.Muuten olisin aivan yksin tässä suuressa maailmassa salaisuuksieni kanssa.

      Kiva, kun on kevät.

      Remeron on sellainen lääke, jonka suhteen täytyy löytää oma optimaalinen annos. Yleensä se on 30-45 mg iltaisin. Seroxat ja Seronil nostaa hieman sen pitoisuutta ja tupakointi ja epilepsialääke voi laskea. Usein sivuvaikutuksia voidaan vähentää nostamalla annosta. Siis jos 30 mg aiheuttaa liiallista väsymystä päivällä vielä viikon kuluttua sen aloittamisesta, on syytä kokeilla isompaa annosta eli 45 mg. Tämä ei ole kirjoitusvirhe.

      Remeron siis väsyttää kun sen ottaa illalla ja tätä väsymystä alkoholi lisää. Usein toistuva juominen voi heikentää Remeronin ja kaikkien muidenkin masennuslääkkeiden vaikutusta, voi jopa viedä sen.

      En usko että sinulla olisi ollut tuollainen yhteisvaikutus Seroxatin ja alkoholin kanssa. Olisi aika ainutlaatuinen juttu.


    • Psykiatri kirjoitti:

      Remeron on sellainen lääke, jonka suhteen täytyy löytää oma optimaalinen annos. Yleensä se on 30-45 mg iltaisin. Seroxat ja Seronil nostaa hieman sen pitoisuutta ja tupakointi ja epilepsialääke voi laskea. Usein sivuvaikutuksia voidaan vähentää nostamalla annosta. Siis jos 30 mg aiheuttaa liiallista väsymystä päivällä vielä viikon kuluttua sen aloittamisesta, on syytä kokeilla isompaa annosta eli 45 mg. Tämä ei ole kirjoitusvirhe.

      Remeron siis väsyttää kun sen ottaa illalla ja tätä väsymystä alkoholi lisää. Usein toistuva juominen voi heikentää Remeronin ja kaikkien muidenkin masennuslääkkeiden vaikutusta, voi jopa viedä sen.

      En usko että sinulla olisi ollut tuollainen yhteisvaikutus Seroxatin ja alkoholin kanssa. Olisi aika ainutlaatuinen juttu.

      Se on tosi juttu ja tapahtui monesti. Älä sitten usko, mutta on tosi.

      Mulle se väsyttäminen on aivan yks hailee, ku väsyttää muutenkin, mutta jos se lisää alkon vaikutusta, niin en halua hirveesti kaatuilla, you know..

      Sitte aika hauska juttu. Sanohan sinä. Työteveyslääkäri sanoi, että ota se Aurorix päivällä, kun se lisää puhtia ja vie unen ja psykiatri
      sano, että ota 150 mg päivällä ja illalla 300 mg niin saat nukuttua, koska se Aurorix saattaa väsyttää? En tiedä kumpaa uskoa. Mitä se sitten sinä sanot? Että kollekaalisesti silleen.
      tv. mehiläinen, joka on kans hoitoalalla


    • mehiläinen kirjoitti:

      Se on tosi juttu ja tapahtui monesti. Älä sitten usko, mutta on tosi.

      Mulle se väsyttäminen on aivan yks hailee, ku väsyttää muutenkin, mutta jos se lisää alkon vaikutusta, niin en halua hirveesti kaatuilla, you know..

      Sitte aika hauska juttu. Sanohan sinä. Työteveyslääkäri sanoi, että ota se Aurorix päivällä, kun se lisää puhtia ja vie unen ja psykiatri
      sano, että ota 150 mg päivällä ja illalla 300 mg niin saat nukuttua, koska se Aurorix saattaa väsyttää? En tiedä kumpaa uskoa. Mitä se sitten sinä sanot? Että kollekaalisesti silleen.
      tv. mehiläinen, joka on kans hoitoalalla

      Tähän asti Aurorixia on suositeltu ottamaan aamulla ja päivällä, koska se aktivoivana lääkkeenä voi haitata unensaantia. Nuo ohjeet eivät sovi lainkaan siihen mitä olen Aurorixista lukenut ja kokenut.


    • mehiläinen kirjoitti:

      Se on tosi juttu ja tapahtui monesti. Älä sitten usko, mutta on tosi.

      Mulle se väsyttäminen on aivan yks hailee, ku väsyttää muutenkin, mutta jos se lisää alkon vaikutusta, niin en halua hirveesti kaatuilla, you know..

      Sitte aika hauska juttu. Sanohan sinä. Työteveyslääkäri sanoi, että ota se Aurorix päivällä, kun se lisää puhtia ja vie unen ja psykiatri
      sano, että ota 150 mg päivällä ja illalla 300 mg niin saat nukuttua, koska se Aurorix saattaa väsyttää? En tiedä kumpaa uskoa. Mitä se sitten sinä sanot? Että kollekaalisesti silleen.
      tv. mehiläinen, joka on kans hoitoalalla

      KOrjaan eiliseen, että piti ottaa aamulla ja päivällä työterveyslääkärin mielestä ja psykiatrin ( sanoi, ettei käytä juurikaan Aurorixia ja katsoi annostukset ym pharmakasta) mielestä tosiaan aamulla 150 mg ja 300mg illalla.Hohhoijaa.No erehtyminen on inhimillistä.

      Jos vielä sinä tai joku vastais Remeronin alkuannokseen ja yhteisvaikutukseen alkon kanssa , niin oisin very happy, tai ainakin vähän.

      p.s. niiden muutaman vuoden takaisten
      kaatumisten jälkeen en ole koskaan kaatunut, vaikka joskus olen juonut vähän reippaamminkin,miksikähän?


    • Psykiatri kirjoitti:

      Tähän asti Aurorixia on suositeltu ottamaan aamulla ja päivällä, koska se aktivoivana lääkkeenä voi haitata unensaantia. Nuo ohjeet eivät sovi lainkaan siihen mitä olen Aurorixista lukenut ja kokenut.

      Sorry, kun kysyn samoja juttuja uudelleen.Kiitos tiedoista, näkyi olevankin se aloitus jo.


    • Psykiatri kirjoitti:

      Tähän asti Aurorixia on suositeltu ottamaan aamulla ja päivällä, koska se aktivoivana lääkkeenä voi haitata unensaantia. Nuo ohjeet eivät sovi lainkaan siihen mitä olen Aurorixista lukenut ja kokenut.

      Kun kerran olet psykiatri niin kerrohan saakoha unilääkettä yms bentsoja käyttää aurorixin aikana? ja toisena saako lyricaa?


    • mehiläinen kirjoitti:

      KOrjaan eiliseen, että piti ottaa aamulla ja päivällä työterveyslääkärin mielestä ja psykiatrin ( sanoi, ettei käytä juurikaan Aurorixia ja katsoi annostukset ym pharmakasta) mielestä tosiaan aamulla 150 mg ja 300mg illalla.Hohhoijaa.No erehtyminen on inhimillistä.

      Jos vielä sinä tai joku vastais Remeronin alkuannokseen ja yhteisvaikutukseen alkon kanssa , niin oisin very happy, tai ainakin vähän.

      p.s. niiden muutaman vuoden takaisten
      kaatumisten jälkeen en ole koskaan kaatunut, vaikka joskus olen juonut vähän reippaamminkin,miksikähän?

      Anteeksi että puutun tähän hieman off topic aiheella. Ihmettelen, miksi useat masennuslääkkeet väsyttävät? eivätkö lääketehtaat osaa vai halua tehdä lääkkeitä, joilla potilas saataisiin sieltä masennuksen suosta pirteämmäksi ja hyppäämään sieltä sängystä pois?
      Vai ovatko nämä SNRI-lääkkeet juuri siksi kehitetty?
      Kuulin apteekista,että Efexor voi todella pahasti väsyttää jotakin kun taas mua se piristää niin julmetusti että olen jo verrannut tätä stimulanttiin tai ties mihin.
      Olen sinänsä tyytyväinen, mutta tämä lääke on aivan käsittämättömän vahva. Diagnoosi siis keskivaikea masennus, vuoden stressi ja piina ja naps, masishan se iski. Mutta aion paranrua siis aikaahan se kyllä vie.


    • Tottakai aloittaja on voinut kärsiä masennuksesta tuollaisessa elämäntilanteessa. Masennus on normaali reaktio monissa iihmiselämän vaiheissa.

      Tärkein hoito masennukselle olisi lepo. Ja aika. Tarvitsisime aikaa käsittää elämässä tapahtunutta ja parantua haavoista.

      Lepo ei kuitenkaan nyky-yhteiskunnassamme ole mahdollista ainaisen tehokkuuden vaalimisen takia. Ihmisarvomme on tällä hetkellä kiinni lähes pääosin saavutuksissamme. Ellet ole tosi rikas (tai ellei sinulla ole hyvää yhteisöä ympärilläsi ruokkimassa ja tukemassa sinua, kun makaat vuodepotilaana) ei sinulla ole mahdollisuutta sairastaa.

      Käytännössä ainoa ratkaisu löytyy lääkkeistä. Ihminen halutaan saada mahdollisimman nopeasti työelämään kiinni. Masennusta karsastetaan. Ihminen itsekin uskoo olevansa jollain tapaa huonompi, jos ei kykenekään olemaan tehokas. Ei osata ajatella, että masennus olisi luonnollinen osa ihmiselämää.

      Näen lääkkeet hyvänä ratkaisuna silloin, kun rahaa ei ole. Ovathan nuo hyvä keksintö muutenkin. Lääkeet auttavat varsinkin alkumetreillä, jotta olo kohenisi. Lääkityksen aloituksen ei kuitenkaan pitäisi koskaan korvata luonnollista elämäntilanteen läpikäymistä.

      Jos masennus on puhjennut, on hyvä tiedostaa syyt. Usein syy saattaa löytyä asiasta, joka on tapahtunut jo kauan aikaa sitten, mutta joka on jäänyt silloin käsittelemättä. Luettuani aiheesta nyt joitain kirjoja, olen ymmärtänyt, että läheisen menettäminen on sellainen asia, joka saattaa puhkaista masennuksen vuosia tai vuosikymmeniä tapahtuman jälkeenkin. Vanhan kivun voi laukaista nykyhetkessä jokin arvaamaton seikka, jonka ei suoraan näe liittyvän alkuperäiseen menetykseen. Jos siis on aikoinaan padonnut tunteita sisäänsä, voivat nuo padotut tunteet puhjeta nyt apatiana ja masennuksena.

      Tiedän, että ketju on vanha, mutta se tuli googlettaessa parin ensimmäisen hakutuloksen kohdalla vastaan. Ehkä tästä olisi apua seuraavalle, joka ketjuun eksyy.

      En tiedä, voiko vakavasta masennuksesta koskaan täysin parantua. Itse olen opetellut ajattelemaan niin, että sen kanssa pystyy tulemaan sinuiksi. Harjoittelen masennuksen hallintaa ja uuden episodin ennaltaehkäisyä. Lääkkeet auttavat tässä, mutta suurin työ tapahtuu mielessä.


suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Hengityssuoja, viruksia vastaan. Ihan pelleilyäkö?

    Kuulemma hengityssuojaimet ovat loppuneet niin apteekeista kuin tukkureiltakin, kertoo Hesari. "Hengityssuojaimet loppuivat tukkureilta ja monista ap
    Maailman menoa
    67
    2916
  2. Seinäjoella jälleen kuolonkolari

    Kyllä eikö näitä teitä saada sellaiseen kuntoon, että ihmiset (jotka on pakotettu käymään töissä) voisivat taittaa taivaltaan ilman järjetöntä kuolema
    Seinäjoki
    6
    402