Kevätaikaa

Tuossa toisessa ketjussa tuli kirjoitettua asiaa ystävälleni. Vaan ei tyttöystävälleni.
Alkoi tuntumaan aloituksen aiheelta.
Tarinani kirjoitustapa on otettu naistenlehdistä.
Jatkaisikohan tätä joku.
Toivoisin että, kaverini, KK, takoisi ekaksi, nyrkkeineen.
:)
H.


Kevään ensimmäinen, lämmin tuuli, havisi Tuomen oksistoissa.
Sen juurella istui Leea.
Isot, kauniit, siniharmaat silmänsä vaeltelivat, levottomasti, oksien varjojen leikeissä.
Hän tulee huomenna, tuo ajatus oli kiertänyt, jo viikkoja, ajatuksissaan.
Edellisenä kesänä, kun Leea oli vielä värisevä tyttö, oli tuo nuori poika ollut kesätöissä.
Ilkamoiden, olivat he leikkineet heinäpellolla, heitelleet toistensa päälle heinää, nauraen kuin lapset.

Mutta nyt oli toisin. Vuoden aikana olivat Leean ajatukset tummuneet, niihin oli tullut sävy, jota Leea ei vieläkään, uskaltanut tunnustaa.
Mutta sisällään hän tunsi, tästä kesästä ei tulisi viimekesää. Tuomen tumma, kypsyvä urpu, osui hänen silmiinsä.
Leean sisällä värähti...