Olen yksinhuoltaja äiti.Eronnut avioliitosta lapsen ollessa vasta 1v.Poikani on nyt viittävaille aikuinen ja elämä on siinä vaiheessa että hän valmistuu kohta ammattiin,menee armeijaan ja alkaa tekemään lähtöä kotoa.Katsoessani häntä olen varsin ylpeä ja tunnen onnistumista.Niin tasapainoinen nuori mies jolla selkeä päämäärä ja elämässä tavoitteet.Läpi hänen elämänsä olen ollut paikalla ja meillä varsin avoin puheyhteys ihan kaikessa. Yksin hänet olen kasvattanut ja omillani olen tullut toimeen.
Monien vuosien yksinolon jälkeen tapasin mukavan miehen jonka kanssa olen vain ystävä.Hänen kanssaan olen saanut taas kokea millaista on tuntea miehen kosketus,intohimoa ja hellyyttä.Meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä vaikka molemmat olemme vapaita emmekä edes kiusaa itseämme niillä ajatuksilla.Menen aina hänen luokseen koska haluan pitää tämän erillään ns arkielämästä.Järjestely on sopinut meille molemmille loistavasti.
Varsinaiseen asiaan.En ole käyttänyt muuta ehkäisyä poikani syntymän jälkeen kuin kondomia.Seksikumppaneitteni määrän voi helposti laskea yhden käden sormilla joten kovinkaan aktiivista liikennettä ei ole ollut elämäni aikana.Miesystävälleni kerroin jo kättelyssä asian laidan ja hän hyväksyi sen mukisematta.Nyt kävi onnettomuus.Kahteen kertaan peräkkäin kondomi meni rikki ja kalenteria kun katsoin kylmä hiki nousi otsalle.Oikein otollinen aika raskaaksi tulemiselle.Menneen elämän ehkäisypillerit aiheuttivat vakavan ongelman etten saa ottaa minkäänlaisia hormonituotteita joten jälkiehkäisypillerit piti unohtaa.Juttelimme asiallisesti tapahtuneesta ja hän ilmoitti kantavansa vastuun mutta vastahakoisesti jos pahin sattuu ja päätän pitää lapsen.Keskustelun jälkeen olen yksin kotona pyöritellyt näitä "pahin-skenaario" ajatuksia ja olotilani on kamalan ahdistunut.Mielentilani veivaa kuin vuoristorata enkä saa rauhaa hetkeksikään "mitä jos"-ajatuksilta.Pystynkö raskauden keskeytykseen/pidänkö lapsen kaikessa hiljaisuudessa ilman sotatanteretta.Poikani poismuuton jälkeen tiedossa olisi vapaus/lapsen pitäminen merkitsisi kaiken aloittamisen alusta.Täytän tänä vuonna 40v.
Elämäni on ollut perusonnellista ja turvallista kaikkine rutiineineen eikä mitään elämää ympäriheittävää ole ollut avioeroni jälkeen (joku voisi tulkita että perin tylsää).Tiedän meneväni asioiden edelle kun varsinaisesti mitään ei ole todistettu mutta mielenrauhani on tyystin mennyttä.Liekö kenelläkään samankaltaisuutta kanssani?
Monien vuosien yksinolon jälkeen tapasin mukavan miehen jonka kanssa olen vain ystävä.Hänen kanssaan olen saanut taas kokea millaista on tuntea miehen kosketus,intohimoa ja hellyyttä.Meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä vaikka molemmat olemme vapaita emmekä edes kiusaa itseämme niillä ajatuksilla.Menen aina hänen luokseen koska haluan pitää tämän erillään ns arkielämästä.Järjestely on sopinut meille molemmille loistavasti.
Varsinaiseen asiaan.En ole käyttänyt muuta ehkäisyä poikani syntymän jälkeen kuin kondomia.Seksikumppaneitteni määrän voi helposti laskea yhden käden sormilla joten kovinkaan aktiivista liikennettä ei ole ollut elämäni aikana.Miesystävälleni kerroin jo kättelyssä asian laidan ja hän hyväksyi sen mukisematta.Nyt kävi onnettomuus.Kahteen kertaan peräkkäin kondomi meni rikki ja kalenteria kun katsoin kylmä hiki nousi otsalle.Oikein otollinen aika raskaaksi tulemiselle.Menneen elämän ehkäisypillerit aiheuttivat vakavan ongelman etten saa ottaa minkäänlaisia hormonituotteita joten jälkiehkäisypillerit piti unohtaa.Juttelimme asiallisesti tapahtuneesta ja hän ilmoitti kantavansa vastuun mutta vastahakoisesti jos pahin sattuu ja päätän pitää lapsen.Keskustelun jälkeen olen yksin kotona pyöritellyt näitä "pahin-skenaario" ajatuksia ja olotilani on kamalan ahdistunut.Mielentilani veivaa kuin vuoristorata enkä saa rauhaa hetkeksikään "mitä jos"-ajatuksilta.Pystynkö raskauden keskeytykseen/pidänkö lapsen kaikessa hiljaisuudessa ilman sotatanteretta.Poikani poismuuton jälkeen tiedossa olisi vapaus/lapsen pitäminen merkitsisi kaiken aloittamisen alusta.Täytän tänä vuonna 40v.
Elämäni on ollut perusonnellista ja turvallista kaikkine rutiineineen eikä mitään elämää ympäriheittävää ole ollut avioeroni jälkeen (joku voisi tulkita että perin tylsää).Tiedän meneväni asioiden edelle kun varsinaisesti mitään ei ole todistettu mutta mielenrauhani on tyystin mennyttä.Liekö kenelläkään samankaltaisuutta kanssani?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos saisit kokea "vapautta" poikasi muutettua pois kotoa joka nyt yh-vuosien jälkeen vaikuttaa saavutukselta, huomaisit miten tylsää elämä ilman lasta loppujen lopuksi on. Minusta sinulle on sattunut onnenpotku :)
Minä sain onnenpotkuni 37 vuotiaana ja ystäväni 40 vuotiaana. Molemmilla meillä oli lähes aikuiset ensimmäiset lapset. Helatorstaina kahvittelimme viimeksi yhdessä ja puhuimme mitä olisimme nyt, ilman näitä yllätyslapsiamme ja loppusaldo huonoja ja hyviä puolia vertaillessamme oli molemmilla plussalla.
Olen 11 vuotiaan pojankoltiaisen yh ja ystävälläni on viisi vuotias pikkuinen balleriina. Hiukan vanhempana äitinä osaa ottaa lunkimmin, koska kaikki se eka kerralla opittu on selkäytimessä ja turha koohottaminen jää pois. Anna lapsen isälle aikaa tottua lapsiajatukseen, älä painosta, äläkä vielä kauheesti puhu mahdollisesta raskaudesta. Miesten pitää totutella uusiin ajatuksiin noin puoli vuotta, kyllä se siitä suttaantuu.
Niin ja kuule, nykyaikaiset raskaustestit kertovat hyvin aikaisessa vaiheessa oletko raskaana vai et.
todella kannattaa ensin tehdä testi ja miettiä sitten, olisi oikeastaan ihme, että tulisit raskaaksi noin helposti ja noepasti.
Olen aina ihmetellyt, kuinka kortsu voi mennä rikki. Hyvälaatuinen kondomi ei hajoa kovin helposti. Olen 32v., ollut seksuaalisesti aktiivinen 16 kesäisestä asti, eli 16 vuotta. Raskauden yrityksiä ja odotusaikoja lukuunottamatta aina käyttänyt ehkäisynä kondomia, eikä noissa kuudessatoistavuodessa ole kondomi hajonnut KERTAAKAAN, vaikka parisuhteissa seksi on ollut päivittäistä, joskus useitakin kertoja päivässä. Ei siis ainuttakaan kertaa kuuteentoista vuoteen ole kumi mennyt rikki, eikä ole tarvittu minkäänlaista jälkiehkäisyä.
napsuteltu on vaikka miten, missä ja kuinka kovaa. On ollu pitkät kynnet ja kovat otteet kortsun kanssa, puhallettu vappu pallojakin ja IKINÄ ei ole mennyt kortsu rikki.
kahdesti jälkikäteen huomannut kondomin menneen rikki. Ei siinä mitään ihmeitä tarvitse tapahtua..
Minä en saa lapsia,mutta käytän kondomia muista syistä,koska kumppanini on uusi minulle..
Voi rikkoutua jos on väärän kokoinen eli mies käyttää liian pientä kondomia.
Nyt on käynyt niin että raskaana olen.Jotenkin vain onnettomuuden sattuessa tiesin että nyt napsahti.Tiedän myöskin etten pysty teettämään raskauden keskeytystä,se keskeytyy jos keskeytyy.Minulla on onnellinen olotila vaikka tilanne sinällään on perin surkuhupaisa.Tämä lapsi on oleva rakastettu ja odotettu ainakin minun puolelta,äitinä.
Miesystäväni asiallisuus ja ystävällisyys kaikkosi kuin savuna ilmaan.Minun täytyi jo pistää piste sille haukkumismyllylle lopettamalla yhteydenpito tyystin.Ymmärrän kyllä hänen katkeruutensa ja suoran vihansa.En toimi niinkuin hän haluaisi eli hanki aborttia.Mielestäni abortille ei tässä tilanteessa ole riittävää perustetta vaan se jo laskettaisiin mukavuuskysymykseksi,missä ihmisen arvo silloin olisi.Sitäpaitsi minä rakastan elämää.
Miesystäväni haukkumismyllyn seasta erotin selkeästi viestin että penniäkään ei heru eikä halua olla tekemisissä kanssani.Noh,en ole hänen rahojaan vaille.Lapsi tosin saattaisi olla onnellinen iskän ostamasta ensimmäisestä fillarista ja joskus riparille mennessään onnellinen isänsä antamasta kirjekuoresta.Mutta varsinainen pointti olisi ne juuret.Eikö lapsella olekin oikeus tietää mistä hänen toinen puoli on lähtöisin?Pitääkö minun tehdä asialle jotain ihan virallisesti vai riittääkö että tiedän hänen nimensä ja osoitteensa jonka ojennan lapselle hänen ollessa riittävän vanha ymmärtääkseen.En mieti pinnasänkyjä tai muutostöitä kodissani,ne ovat "selkäytimessä" niinkuin eräs ystävällinen vastasi,mietin jo kokonaiskuvaa laajemmalta alueelta.En halua että lapsi kasvaa tietämättä kuka hänen isänsä on koska en ole tehnyt keinohedelmöitystä.
Onneksi olkoon! Olen iloinen sinun halustasi saada lapsi. Lapsella on oikeus tietää isänsä ja minä vaatisin sen ihan paperille,vaikkei muulla lailla olisikaan isä.
tansa. Anna äijän rauhoittua. Ja nauti lapsesta. Aika ihme äijä, onko lapsia ennestään ? Onko niin vapaa kuin on antanut ymmärtää ? Aikaisemmin kerroit, että olette vain ystäviä. Voithan ilmoitaa KELAA:n isä tuntematon ja saat 140 /kk. Vaikkei raha sinulle merkkaakaan, voit säästää vaikka fillariin, autokouluun jne.
Onneksi olkoon! Voithan sinä vahvistaa sen isyyden mutta sitten olla vaatimatta elareita. Silloin et tosin saa Kelaltakaan elatustukea mutta toisaalta jos tuo rahakuvio ei ole sinulle olennainen. On ymmärrettävää että mies on tuossa tilanteessa vihainen. Nyt hän on varmaan vielä sokissa, ehkä pääsette myöhemmin keskustelemaan rakentavammin.
Ei vaan AP vahvistaa isyyden, vaatii elarit ja antaa isälle mahdollisuuden olla isä ja jos isä kantaa puolikkaan huoltovastuun eli vuoroasumisesta, ei elareita tarvitse maksaa. Eikös se ollut kaikkien etu ja tavoite?
Päätä jo perkele, mitä mieltä sä oikeen olet, annetaanko isälle oikeus ja mahdollisuus olla isä vai ei, ja jos hän on kykenemätön tai haluton olemaan isä, hän maksaa elarit niin kuin siinä uudenlainen huoltajuus-ketjussasi mylvit!
Sinä olet mies, älä jaksa enää jatkaa. Sä olet nupistasi heilahtanut mies.
En usko että tuollaisessa asetelmassa mies pystyy kiintymään lapseen. AP on itse tehnyt päätöksen lapsenhankinnasta tietäen ettei mies halua lasta. En tiedä minkälaisia välejä ap:lla ja miehellä on mutta on kyllä vaikeaa jos aikuisten välit ovat kovin viileät ruveta nyt viettää yhteistä vauvaperheen arkea.
Reilu meininki, isä valitkoon, haluaako olla isä vai ei. Jos ei, elarit ropsahtaa maksuun. Älä mäkise, ukkopaha.
No ei ole taatusti isän valinnoista kiinni. Hänhän ei saa elää päivääkään sen lapsen kanssa saman katon alla. Pääseekö isä mukaan synnytykseen, viettämään ne yövalvomiset, olemaan mukana neuvolassa, päättämään lapsen nimestä ja muista asioista, huoltajaksi jne? No tuskin ...
isän valinnoista, lue aloitus ja aloittajan puheenvuorot, ukkopaha.
Olen suurinpiirtein samassa iässä ja pidin lapseni kaikessa hiljaisuudessa vaatimatta isältä mitään. Ei edes isyyden tunnustusta. Hän kyllä tietää että lapsi on olemassa mutta siinä kaikki. Olen todella onnellinen pienestä kaunottarestani.