Nenäleikkaus

Kotona olin suhteellisen puhelias ja energinen ja positiivisella tuulella. Olin niin helpottunut kun olin päässyt eroon tamponeista ja päässyt kotiin. Etutamponointi tukki täysin koko nenän, eli nielaiseminen oli yhä hieman hankalaa kun nieluun muodostuu aina alipainetta. Tuo tamponi oli tarkoitus itse poistaa seuraavana päivänä. Menimme sohvalle nukkumaan. Hieman torkahdettuani huomasin tamponin liikahtaneen ulospäin. Kello oli yksi yöllä, joten päätin että nyt on huominen ja kävin nykäisemässä tamponit irti. Yllätyin siitä että ne täyttivät lähes koko nenän. Ne jatkuivat ja jatkuivat kuin taikurin naru. Tämän lääkäri oli kuulemma selittänytkin, mutta minulta se oli mennyt ohi. Ne poistettuani oli aika hyvä olo hetken aikaa, nenä oli puhdas ja sain jopa sieltä ihan vähän vedettyä ilmaakin. Menin takaisin sohvalle nukkumaan. Muutaman minuutin kuluttua alkoi verta tulla ihan kunnon noroina. Menin vessaan ja laitoin sideharsoa siihen tukkimaan sen. Herätin vaimon ja sanoin että tuli ehkä tehtyä vähän tyhmästi ja että nyt hieman pelottaa. Päätin askarrella uuden tamponin itse harsosta niin syvälle kun se nyt siitä on mahdollista varovaisesti laittaa. Tämän jälkeen yritin taas nukkua, mutta minulla oli koko ajan sellainen olo, että nielun kautta vuotaa verta jokaisella sydämen sykäyksella suoraan mahalaukkuun. En tiennyt onko se edes mahdollista, mutta siltä tuntui. En uskaltanut nukahtaa, pelkäsin etten enää herää siitä. Kuulemma jos se paha verenvuoto alkaa uudestaan, niin se on valtimoverenvuotoa ja sen kyllä huomaa kun verta alkaa tulla todella runsaasti ja siinä tapauksesa pitää lähteä heti päivystykseen. Tämä tihutus ja epävarmuus oli riipivää. Ravasin puolen tunnin välein vessassa katselemassa pikkufikkarilla nieluun ja vaihtelemassa tuppoja. Stressasi se, että jos tuppo pitää vuodon tulemasta nenästä ulos, niin veri sitten kai valuu sisään. Sitten jossain vaiheesa vaimo alkoi googlailla muiden kokemuksia. Totesimme jonkun muun klinikan neuvovan ottamaan verenvuototilanteessa etukumaran istuvan asennon ja antamaan veren valua sylissä olevaan astiaan, kunnes vuoto tyrehtyy. Tämä voi kuulemma kestää jopa kymmenenkin minuuttia. Samalla voi pitää jotain kylmää niskalla. Kokeilimme ja vuoto loppui kymmenissä sekunneissa. Se jotenkin helpotti mieltä. Yritin taas nukkua, mutten oikein vieläkään uskaltanut.
Seuraava päivä ja yö jatkui aika samaa rataa. Otin rautatabletin huimaukseen verenhukan takia. Jossain vaiheessa vain menin puoli-istuvassa asennossa sohvalle selälleni ja päätin että valukoon veri, nyt yritän nukkua. Vuoto ei enää tuntunut nielussa samalla tavalla kuin aiemmin ja sainkin vähän nukuttua.
Koitti arkipäivä ja soitimme klinikalle. Laitoin lääkärille tekstiviestiä ja klinikalta soitettiinkin ja juttelun jälkeen rauhoitti tieto, että kaikki vuotaminen ja nukkumattomuus on ollut aivan normaalia ja pahimmassa tapauksessa jotkut nielee niin paljon verta, että oksentaa sen ulos. Mikään sellainen ei tuntunut mulla olevan lähelläkään. Lisäksi olin miettinyt, voinko olla huoletta maaten, jolloin veri menee nieluun. Neuvottiin laittamaan esim. sohvatyyny patjan alle, siten että patja nousee n.30 asteen kulmaan. Se oli hyvä niksi. Vuodon arveltiin loppuvan seuraavana päivänä. Aika apaattinen ja väsynyt olin silti. Oli myös morkkis. Olin sitä mieltä, että jos olisin tiennyt mihin olen lähdössä, olisin jättänyt menemättä. Leikkaus voi kuitenkin olla ihmiselle hengenvaarallinen ja nenäleikkaus nimenomaan on yksi plastiikkakirurgian isoimpia operaatioita. Kun tämä kaikki kärsimys on ohi, olen ehkä eri mieltä, mutta en voi olla siitä varma. Kävi mielessä, että jos joku tekee nenäleikkauksen pelkästään esteettisten syiden takia, niin pitää olla sitten kyllä todella iso syy. Suoraan sanottuna en suosittele kenellekään, jos ei ole mitään terveydellistä syytä leikata.
Sain ensimmäistä kertaa syötyä lämmintä ruokaa. Kysyin vielä lääkäriltä että voinko putsailla sieraimia kostutetulla sideharsolla. Kuulemma varovasti voi. Kitarisoihin on ilmestynyt pari valkoista läikkää. En tiedä mitä ne on. Lääkitys on sen verran kova, että eipä ne mitenkään sieltä tunnu.

jatkuu...

joukomyyra1 kirjoitti:

Kotona olin suhteellisen puhelias ja energinen ja positiivisella tuulella. Olin niin helpottunut kun olin päässyt eroon tamponeista ja päässyt kotiin. Etutamponointi tukki täysin koko nenän, eli nielaiseminen oli yhä hieman hankalaa kun nieluun muodostuu aina alipainetta. Tuo tamponi oli tarkoitus itse poistaa seuraavana päivänä. Menimme sohvalle nukkumaan. Hieman torkahdettuani huomasin tamponin liikahtaneen ulospäin. Kello oli yksi yöllä, joten päätin että nyt on huominen ja kävin nykäisemässä tamponit irti. Yllätyin siitä että ne täyttivät lähes koko nenän. Ne jatkuivat ja jatkuivat kuin taikurin naru. Tämän lääkäri oli kuulemma selittänytkin, mutta minulta se oli mennyt ohi. Ne poistettuani oli aika hyvä olo hetken aikaa, nenä oli puhdas ja sain jopa sieltä ihan vähän vedettyä ilmaakin. Menin takaisin sohvalle nukkumaan. Muutaman minuutin kuluttua alkoi verta tulla ihan kunnon noroina. Menin vessaan ja laitoin sideharsoa siihen tukkimaan sen. Herätin vaimon ja sanoin että tuli ehkä tehtyä vähän tyhmästi ja että nyt hieman pelottaa. Päätin askarrella uuden tamponin itse harsosta niin syvälle kun se nyt siitä on mahdollista varovaisesti laittaa. Tämän jälkeen yritin taas nukkua, mutta minulla oli koko ajan sellainen olo, että nielun kautta vuotaa verta jokaisella sydämen sykäyksella suoraan mahalaukkuun. En tiennyt onko se edes mahdollista, mutta siltä tuntui. En uskaltanut nukahtaa, pelkäsin etten enää herää siitä. Kuulemma jos se paha verenvuoto alkaa uudestaan, niin se on valtimoverenvuotoa ja sen kyllä huomaa kun verta alkaa tulla todella runsaasti ja siinä tapauksesa pitää lähteä heti päivystykseen. Tämä tihutus ja epävarmuus oli riipivää. Ravasin puolen tunnin välein vessassa katselemassa pikkufikkarilla nieluun ja vaihtelemassa tuppoja. Stressasi se, että jos tuppo pitää vuodon tulemasta nenästä ulos, niin veri sitten kai valuu sisään. Sitten jossain vaiheesa vaimo alkoi googlailla muiden kokemuksia. Totesimme jonkun muun klinikan neuvovan ottamaan verenvuototilanteessa etukumaran istuvan asennon ja antamaan veren valua sylissä olevaan astiaan, kunnes vuoto tyrehtyy. Tämä voi kuulemma kestää jopa kymmenenkin minuuttia. Samalla voi pitää jotain kylmää niskalla. Kokeilimme ja vuoto loppui kymmenissä sekunneissa. Se jotenkin helpotti mieltä. Yritin taas nukkua, mutten oikein vieläkään uskaltanut.
Seuraava päivä ja yö jatkui aika samaa rataa. Otin rautatabletin huimaukseen verenhukan takia. Jossain vaiheessa vain menin puoli-istuvassa asennossa sohvalle selälleni ja päätin että valukoon veri, nyt yritän nukkua. Vuoto ei enää tuntunut nielussa samalla tavalla kuin aiemmin ja sainkin vähän nukuttua.
Koitti arkipäivä ja soitimme klinikalle. Laitoin lääkärille tekstiviestiä ja klinikalta soitettiinkin ja juttelun jälkeen rauhoitti tieto, että kaikki vuotaminen ja nukkumattomuus on ollut aivan normaalia ja pahimmassa tapauksessa jotkut nielee niin paljon verta, että oksentaa sen ulos. Mikään sellainen ei tuntunut mulla olevan lähelläkään. Lisäksi olin miettinyt, voinko olla huoletta maaten, jolloin veri menee nieluun. Neuvottiin laittamaan esim. sohvatyyny patjan alle, siten että patja nousee n.30 asteen kulmaan. Se oli hyvä niksi. Vuodon arveltiin loppuvan seuraavana päivänä. Aika apaattinen ja väsynyt olin silti. Oli myös morkkis. Olin sitä mieltä, että jos olisin tiennyt mihin olen lähdössä, olisin jättänyt menemättä. Leikkaus voi kuitenkin olla ihmiselle hengenvaarallinen ja nenäleikkaus nimenomaan on yksi plastiikkakirurgian isoimpia operaatioita. Kun tämä kaikki kärsimys on ohi, olen ehkä eri mieltä, mutta en voi olla siitä varma. Kävi mielessä, että jos joku tekee nenäleikkauksen pelkästään esteettisten syiden takia, niin pitää olla sitten kyllä todella iso syy. Suoraan sanottuna en suosittele kenellekään, jos ei ole mitään terveydellistä syytä leikata.
Sain ensimmäistä kertaa syötyä lämmintä ruokaa. Kysyin vielä lääkäriltä että voinko putsailla sieraimia kostutetulla sideharsolla. Kuulemma varovasti voi. Kitarisoihin on ilmestynyt pari valkoista läikkää. En tiedä mitä ne on. Lääkitys on sen verran kova, että eipä ne mitenkään sieltä tunnu.

jatkuu...

Lue lisää

Seuraavan yön nukuin todella hyvin verrattuna edellisiin. Yli 5 tuntia putkeen ja sitten vielä melkein neljä. Olin tehnyt elämää helpottavan keksinnön, teippasin 10x10cm kokoisesta sideharsosta sikarinmuotoisen rullan ja teippasin sen "viiksiksi". Näin ei tarvinnut koko ajan olla varomassa alkavaa verenvuotoa eikä pitelemässä tuppoa. Vuoto ei nimittäin ollut vieläkään loppunut. Illalla parvekkeella istuessani toinen sierain aukesi vähäksi aikaa, mikä helpotti juttelemista ja syömistä tosi pajon.
Seuraavan yön nukuin jo verraten loistavasti. En edes pitänyt sideharsoviiksiä enkä mitään tuppoja enää. Kuulemma nukkuessani hengitän nenän kautta vaikka väkisin. Sen takia se tamponi oli varmasti ekana yönä lähtenytkin. Ja se että väkisin puuskuttaa tukossa olevan nenän auki, varmasti hidastaa verenvuotokohtien paranemista. Uskaltauduin aamulla kokeilemaan putsata nenän sisään viikoksi laitettuja putkia topsy-puikolla. Tuntuu että putsaaminen avasi taas hieman lisää sieraimia. Aina välillä on melko hyvä olo. Harmillisesti tähän sattui kuin päivälleen tilatut ensimmäiset hellepäivät juuri leikkauksen jälkeen. Myös ensimmäiset siitepölyt ovat saapuneet. Aluksi nauratti että eipä paljon haittaa kun on nokka tukossa joka tapauksessa, mutta nyt kun se alkaa aueta, olisi ehkä mukavampaa toisin.

VINKKEJÄ LEIKKAUKSEEN AIKOVALLE TAI SIITÄ TOIPUVALLE:
-Jos syy on pelkästään esteettinen, mieti vielä kannattaako mennä.
-Älä ota etutamponia pois liian aikaisin niinkuin minä tein.
-Hanki lamppu, jolla on hyvä tähystellä nenään ja suuhun. Itselläni oli ihan sattumalta sellainen pikkulamppu, jossa on käännettävä pää. Se on ollut loistava.
-Ohjeiden mukaan pitää olla saattaja, joka on kanssasi ensimmäisen yön. Ainakin oma leikkaukseni oli niin iso, että suosittelisin että ainakin kolme ensimmäistä päivää joku olisi kanssasi.
-Hanki riittävästi sideharsopalasia apteekista verenvuotoa varten. Kannattaa ostaa myös teippiä, jolla voi teipata kasvoille.
-Kannattaa hankkia rautatabletteja. Auttaa jos huimaa verenhukan takia. Ne voi kyllä aiheuttaa ummetusta, joten kannattaa käydä ennen ottamista vessassa.
-Jos ei heti tee mieli syödä, kannattaa juoda esim. kylmää uheilujuomaa pillillä. Siitä saa voimaa.
-Kannattaa hankiia bepanthenia tai vastaavaa rasvaa kuivuviin huuliin.
-Yritä toipuessasi ajatella positiivisesti ja ottaa lungisti. Panikointi ei auta.
-Ei kannata katsella mitään liian dramaattista ja kiihdyttävää esim. tv:stä. Kannataa varata kevyttä viihdettä.
-Jos joku mietityttää, niin ainakin minun kirurgilleni voi toipuessa laittaa tekstarilla kysymyksen kuulemma milloin vain.

joukomyyra1 kirjoitti:

Seuraavan yön nukuin todella hyvin verrattuna edellisiin. Yli 5 tuntia putkeen ja sitten vielä melkein neljä. Olin tehnyt elämää helpottavan keksinnön, teippasin 10x10cm kokoisesta sideharsosta sikarinmuotoisen rullan ja teippasin sen "viiksiksi". Näin ei tarvinnut koko ajan olla varomassa alkavaa verenvuotoa eikä pitelemässä tuppoa. Vuoto ei nimittäin ollut vieläkään loppunut. Illalla parvekkeella istuessani toinen sierain aukesi vähäksi aikaa, mikä helpotti juttelemista ja syömistä tosi pajon.
Seuraavan yön nukuin jo verraten loistavasti. En edes pitänyt sideharsoviiksiä enkä mitään tuppoja enää. Kuulemma nukkuessani hengitän nenän kautta vaikka väkisin. Sen takia se tamponi oli varmasti ekana yönä lähtenytkin. Ja se että väkisin puuskuttaa tukossa olevan nenän auki, varmasti hidastaa verenvuotokohtien paranemista. Uskaltauduin aamulla kokeilemaan putsata nenän sisään viikoksi laitettuja putkia topsy-puikolla. Tuntuu että putsaaminen avasi taas hieman lisää sieraimia. Aina välillä on melko hyvä olo. Harmillisesti tähän sattui kuin päivälleen tilatut ensimmäiset hellepäivät juuri leikkauksen jälkeen. Myös ensimmäiset siitepölyt ovat saapuneet. Aluksi nauratti että eipä paljon haittaa kun on nokka tukossa joka tapauksessa, mutta nyt kun se alkaa aueta, olisi ehkä mukavampaa toisin.

VINKKEJÄ LEIKKAUKSEEN AIKOVALLE TAI SIITÄ TOIPUVALLE:
-Jos syy on pelkästään esteettinen, mieti vielä kannattaako mennä.
-Älä ota etutamponia pois liian aikaisin niinkuin minä tein.
-Hanki lamppu, jolla on hyvä tähystellä nenään ja suuhun. Itselläni oli ihan sattumalta sellainen pikkulamppu, jossa on käännettävä pää. Se on ollut loistava.
-Ohjeiden mukaan pitää olla saattaja, joka on kanssasi ensimmäisen yön. Ainakin oma leikkaukseni oli niin iso, että suosittelisin että ainakin kolme ensimmäistä päivää joku olisi kanssasi.
-Hanki riittävästi sideharsopalasia apteekista verenvuotoa varten. Kannattaa ostaa myös teippiä, jolla voi teipata kasvoille.
-Kannattaa hankkia rautatabletteja. Auttaa jos huimaa verenhukan takia. Ne voi kyllä aiheuttaa ummetusta, joten kannattaa käydä ennen ottamista vessassa.
-Jos ei heti tee mieli syödä, kannattaa juoda esim. kylmää uheilujuomaa pillillä. Siitä saa voimaa.
-Kannattaa hankiia bepanthenia tai vastaavaa rasvaa kuivuviin huuliin.
-Yritä toipuessasi ajatella positiivisesti ja ottaa lungisti. Panikointi ei auta.
-Ei kannata katsella mitään liian dramaattista ja kiihdyttävää esim. tv:stä. Kannataa varata kevyttä viihdettä.
-Jos joku mietityttää, niin ainakin minun kirurgilleni voi toipuessa laittaa tekstarilla kysymyksen kuulemma milloin vain.

Lue lisää

Jo pari viikkoa leikkauksen jälkeen oli aika paljon positiivisemmat fiilikset kuin edellä kirjoittamani. Heti kun nenään laitetut muoviputket viikon päästä otettiin pois, niin molemmat sieraimet aukesivat kuin taikaiskusta ja olo oli hyvä. Ilma kulki paremmin kuin koskaan ennen. Toivuin hyvin. Verenvuoto jatkui vielä tipoittanin reilun viikon verran. Urheilla ei saanut kuukauteen. Yleiskunto nousi vasta parin kolmen kuukauden aikana kun pikkuhiiljaa lisäsin urheilun määrää.
Enää ei leikkaukseen meneminen kaduta, vaan olen joka päivä iloinen siitä että tein sen. Siitepölyt eivät haitanneet kertaakaan. Nenä ei mene niin helposti tukkoon enää. Nenähuuhtelukannulla huuhteleminen onnistuu ensimmäistä kertaa. Ennen ei vain vesi mennyt läpi. Tuntuu että aivotkin toimivat paremmin kun saavat paremmin happea. Voi toki olla psykologistakin. Ulkonäöllinen itsetuntokin on noussut. Enää ei tunnu vaivaannuttavalta katsoa vierasta ihmistä suoraan silmiin läheltä. Ennen teki aina mieli kääntää päätä vähän poispäin, kun nenä on niin vinossa. Vaikka nenä ei luotisuora vielä olekaan, niin kuitenkin paljon suorempi. Leikkauksesta ei ole jäänyt jälkeäkään, vaikka koko klyyvari avattiin ihan kokonaan. Onnea kaikille leikkaukseen aikoville!