Ah niitä ihania ensikännejä joita tuli nuoruudessa koettua.Aina oli hauskaa kavereiden kanssa eikä ollut huolta huomisesta.Mutta nykyään on aivan toisin.Juominen ei olekaan mitään mukavaa puuhaa eikä siitä enää nauti samalla tavalla kuin aikaisemmin.Ja melkeimpä sitä aina on yksin kotosalla vaikka olisikin perhe ympärillä sillä tavallaan ainakin mä eristäydyn omaan pieneen maailmaani .Ja muistelen kaipauksella menneitä aikoja sekä hyviä nuoruuden kavereitani.Vaikka ei joisi paljon mitään niin aamulla on kuitenkin kauhea morkkis.Olo on kuin vähintään kolmoismurhaajalla ja kuvittelee olevansa maailmalle jotakin velkaa.Ei ihmisenä oleminen olekaan mitään helppoa hommaa...
Kännin anatomia...
Luotain-56
2134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on selvinpäinkin pirun vaikeeta, ja varsinkin silloin kun on selvä ja ei oo mitään tekosyytä minkä piikkiin hölmöilynsä laittais.
Minä puolestani olen löytänyt vanhan rakkauteni - kännin - uudelleen. Kauan olimme erossa, liian kauan. Tuskin enää muistinkaan kuinka oli mahtavaa olla menestynyt ja komea. Maailman kaikki värit eroittuivat loistavana sateenkaarena ja miellyttävät tuoksut tulvivat alitajuntaani stimuloiden ajatukseni alkavasta aamusta päivään, jonka ei soisi koskaan loppuvan. Ihana, rakas känni. Kiitos, että et ole minua hyljännyt.
Dee dee!