Sanokaa mitä minä teen, joka toinen päivä tahdon kuumeisesti lasta ja joka toinen en. Vatvon vaihtoehtoja mielessäni enkä saa rauhaa. Olen seurustellut mieheni kanssa jo 6 vuotta eli suhdekin on vakaalla pohjalla. Taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen, koska olemme pätkätyöläisiä, mutta onko perheensuunnittelua lykättävä tuonnemmaksi pelkästään taloudellisista syistä? Kai köyhälläkin on oikeus lapsiin?
Tuntuu kuin jotain puuttuisi ja se jokin olisi yhteinen lapsi? Annanko siis vaan mennä ja hankkiudun raskaaksi?
Tuntuu kuin jotain puuttuisi ja se jokin olisi yhteinen lapsi? Annanko siis vaan mennä ja hankkiudun raskaaksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos parisuhde on hyvä ja kumpikin haluatte lapsen, niin miksette yrittäisi? Köyhällä ON oikeus lapseen :) omia sanojasi käyttäen. Itse tulin raskaaksi kun opinnot oli vielä kesken ja mies intissä eli tulevasta toimeentulosta oli hieman epävarmaa. Mies saikin vakipaikan intin jälkeen ja jatkoin opinnot äitiysloman jälkeen ja hyvin pärjäsimme ja uskalsimme lisääkin lapsia tehdä. Ei kaikkea elämässä tarvitse (eikä voikaan) etukäteen suunnitella. Asioilla on tapana järjestyä. Onnea teille!
Oli mukava kuulla, ettei heti alkuun teilattu ajatustani lapsen hankkimisesta. Nykyään kun on harmillisen yleistä tämä ajattelu, että ura ensin ja sitten lapset. Itselläni työhistoria on ollut varsin rikkonaista ja samaten puolisollani, joten kovin kummoisia eivät tulomme ole. Mutta kai lapsen kasvatukseen perustaksi riittää rakkaus ja huolenpito, eikö viimeisen muodin mukaiset vaatteet ja tietokonepelit ole listalla ensimäisenä.
Ihmettelit, että Vauvakuume-palstalla sinua kannustetaan hankkimaan lapsia?! Johtuisikohan kenties siitä, että kaikki muutkin täällä olevat haluavat lapsia?
Kysypä uudestaan vaikka Lapset ja parisuhde-palstalta. Ehkä saat toisenkin mielipiteen...
Tottakai köyhilläkin on oikeus lapsiin!
Itselläni jäi 3 vuotta sitten opiskelut kesken tultuani raskaaksi,mieheni lopetteli tuolloin ammattikoulua.Meitäkin pelotti ja jännitti hieman tuo toimeentulo mutta hengissähän tuota vielä ollaan.. ;) Itse olen ollut kotiäitinä,tytär täyttää ensi syksynä 3 vuotta.Mieheni on tehnyt pätkätöitä,silloin kun hyvällä tuurilla sattuu niitäkään saamaan.Täällä pohjoisessa kun ei kovin häävisti noita töitä ole.
Tuntuu nykyään olevan kumma pakkomielle ihmisillä,että ensin ura ja sitten lapset.Tietenkin raha-asiat ovat silloin järjestyksessä mutta ikä alkaa painaa päälle.Itse ainakin ajattelen että nuorena jaksaa paremmin..ja enpähän ole ikäloppu kun lapseni ovat aikuisia.Mieheni kanssa olemme naureskelleet että kun tyttäremme on 20v niin minä olen 38 ja mieheni 40 =)
Neuvoni sinulle onkin että tee niinkuin sydän sanoo,kyllä sitä aina selviää vaikka tiukkaa taloudellisesti onkin!Kyllä se oma lapsi on jotakin niin ainutlaatuista ja ihanaa ettei sitä voi kokematta tietää...tuo hymyn kasvoille vaikka elämä muuten potkisikin persuksille =P
Tsemiä teille,älä murehdi raha-asioista kovin paljoa,niillä on tapana järjestyä.Meilläkin on järjestynyt...toista lasta tässä pikkuhiljaa suunnitellaan..saa nähdä milloin tärppää!
Mulla on kans sama juttu. Kun on viikonloppu ilta ja esim. bileet tulossa niin tuntuu ettei vielä ainakaan vuoteen lapsia. Ja sillon kun on oikeen väsynyt niin ajattelee että jos vielä joku vauveliini herättelis keskellä yötä niin miten sitä jaksas. Samaten kun miettii miten kiukkunen sitä on väsyneenä (ainakin minä) ja sitten pitäs olla ilonen lapsen ja miehen kans. Mutta sitten kun näkee lapsia niin tuntuu että haluun kans. Oma mies kun koko ajan sanoo että tehtäskö niin tuntuu että mäkö tässä vaan jarruttelen ajatusta. Meillä molemmat töissä, ollaan oltu yhdessä n 5 vuotta ja naimisissa.
Ymmärrän ajatuksiasi. Minäkin pohdiskelen asiaa sillä erotuksella, että opiskelen vielä. Aion opiskella loppuun, mutta haluan varmaan alkaa yrittää lasta sit heti valmistuttuani. Jos saan vaan pätkätöitä, täytyy varmaan yrittää vähän laskeskella, että milloin ois hyvä sauma yrittää. Mut jos tuntuu siltä, että lasta on vaikea saada, niin sit en varmaan välitä enää laskeskella hyvää saumaa. Hedelmällisyysvaikeuksien kanssa kamppailevalle on varmaan tärkeintä, jos sen lapsen ylipäänsä joskus saa. Mulla mies on köyhä ja velkaantunut ja minäkin tulen valmistumaan pienipalkkaselle naisvaltaiselle alalle, mutta olen ajatellut, että ei haittaa vaik ois opintolainat maksamatta. Ajattelen, että oma lapsi on kuitenki suurempi rikkaus kuin hieno koti ja auto yms. tilpehöörit.
Ku sanoit että joinain päivinä taas et halua lasta niin oisko hyvä yrittää jättää asia mielestä hetkeksi ja sitte palata asiaa ku on antanu ajatusten selvitä....koska jos on pieninkää ajatus takaraivos edes hetken verran ettei lapsi ehkä oliskaa hyvä idea ni sitte en suosittele lapsen hankkimista.
Mä ite halusin tätä lasta jota nyt kannan masussa yöt ja päivät vuosien ajan ja kuolisin jos menettäsin nyt tän vauvan. Jos hankkii lapsen ni sen pitäs olla kaikki kaikes eikä saa olla epäilytäkää siitä et onko sen hankkimiin oikea ratkasu.
Toivottavast teet itelles oikean ratkasun!
Lapset on ihania! Mä haluaisin niitä monta, niin miehenikin, itkee ku näkee vauvoja! Meillä on 2-vuotias poika ja toista ei näy tulevan vaikka mitä tekis. Lapsen hankkiminen särähtää mulla pahasti korvaan, niitä ei hankita niitä saadaan!
Raha ei todellakaan ratkaise, kun rupesi odottamaan mun mies jäi työttömäksi, mut sai onneksi nopeesti töitä.Mä olin vielä lukiossa, joka jäi kesken (ei kylläkään lapsen takia vaan omasta tahdosta) Lapsen aika on silloin kun lapsi on tullakseen, mä en ite vois ainakaan päättää että nyt ei lasta vaan vuoden päästä, vuoden päästä tilaisuun voi olla mennyt ohi!!!
Menestystä !!!
Toivottavasti saatte lapsen/lapsia!!!