Olemme tapailleet yli vuoden..kaukosuhde. Aika vuoristorataa on ollut. Siihen on mahtunut paljon. Nyt on hiukan tasaisempaa. Ei ainakaan niin epävarmaa kuin aiemmin.
Kilometrit välillämme hankaloittaa suhdettamme. Olemme puhuneet välimatkan lyhdentämisestä. Tällä hetkellä se ei ihan vielä ole mahdollista. Lähitulevaisuudessa on.
Minua surettaa jollain tapaa. Olet kertonut naisesta, joka on sinusta ylenpalttisen kiinnostunut. Sieltä sinun suunnaltasi asuvasta nuoremmasta naisesta. Olet kertonut hänelle olevasi varattu. Etkä ole omien sanojensi mukaan hänestä kiinnostunut millään lailla..ainakaan sillä tavalla. Silti tämä nainen lähettelee viestejä..kaipaavia viestejä. Tein kuukausi sitten jotain ala-arvoista. Katsoin puhelintasi. En tahtonut tehdä niin..mustasukkaisuus jota tunsin mukamas oikeutti sen. Viesti samaiselta naiselta.. "tulit ajatuksiini taas..lämpimän tuulen mukana". Kysyin sitten ihan ohimennen häneltä, että vieläkö tämä nainen liehittelee sinua viesteillään.. vastaus oli hyvin huolettomaan sävyyn että ei. Ja tunti sitten oli tämä viesti tullut tyttikseni puhelimeen. En tiedä mitä ajattelisin.. Jos parhain päin ajattelen, niin ehkäpä hän ei tahdo mustasukkaistaa minua sanomalla että viestejä satelee..tai ainakin tipahtelee silloin tällöin. Tai sitten taustalla on jotain muuta mistä minun ei tarvitse tai tule tietää. Joka tapauksessa luottamus on aika kovilla nyt. Tyttöystäväni on otettu liehakoinnista..jotenkin sen ymmärrän. Mutta miksei hän voinut sanoa että juuri äskettäin tuli viesti. Tai miksi ikinä katsoin hänen puhelintaan. En tiedä..mutta surullinen ja paskamainen fiilis tästä joka tapauksessa tuli.
Joskus olin ajatellut ettei Rakkaus ole minua varten..kunnes hänet kohtasin. Sellaistahan se sitten taitaa olla..pettymyksiä on elämä täynnä. Katson päivän kerrallaan Meitä. Kaikki selviää ajan kanssa. Oli lopputulos mikä tahansa. Ehkä liioittelen ..mutta luottamus on niin kovin tärkeää. Se on tärkeintä. Mitään ei voi rakentaa jos luottamus on kateissa. Vaadinko liikaa..en tiedä.
Tunteen määrä ja laatu ratkaisee. Mitä se on kehenkin ihmiseen. Toivon, että olen tyttöystäväni sydämessä ensimmäisellä sijalla. Tai tarkemmin sanottuna kolmantena. Lasten jälkeen. Elämä on..kuin silkkiä vaan ja myös ravaamista juoksuhaudoissa.
Kilometrit välillämme hankaloittaa suhdettamme. Olemme puhuneet välimatkan lyhdentämisestä. Tällä hetkellä se ei ihan vielä ole mahdollista. Lähitulevaisuudessa on.
Minua surettaa jollain tapaa. Olet kertonut naisesta, joka on sinusta ylenpalttisen kiinnostunut. Sieltä sinun suunnaltasi asuvasta nuoremmasta naisesta. Olet kertonut hänelle olevasi varattu. Etkä ole omien sanojensi mukaan hänestä kiinnostunut millään lailla..ainakaan sillä tavalla. Silti tämä nainen lähettelee viestejä..kaipaavia viestejä. Tein kuukausi sitten jotain ala-arvoista. Katsoin puhelintasi. En tahtonut tehdä niin..mustasukkaisuus jota tunsin mukamas oikeutti sen. Viesti samaiselta naiselta.. "tulit ajatuksiini taas..lämpimän tuulen mukana". Kysyin sitten ihan ohimennen häneltä, että vieläkö tämä nainen liehittelee sinua viesteillään.. vastaus oli hyvin huolettomaan sävyyn että ei. Ja tunti sitten oli tämä viesti tullut tyttikseni puhelimeen. En tiedä mitä ajattelisin.. Jos parhain päin ajattelen, niin ehkäpä hän ei tahdo mustasukkaistaa minua sanomalla että viestejä satelee..tai ainakin tipahtelee silloin tällöin. Tai sitten taustalla on jotain muuta mistä minun ei tarvitse tai tule tietää. Joka tapauksessa luottamus on aika kovilla nyt. Tyttöystäväni on otettu liehakoinnista..jotenkin sen ymmärrän. Mutta miksei hän voinut sanoa että juuri äskettäin tuli viesti. Tai miksi ikinä katsoin hänen puhelintaan. En tiedä..mutta surullinen ja paskamainen fiilis tästä joka tapauksessa tuli.
Joskus olin ajatellut ettei Rakkaus ole minua varten..kunnes hänet kohtasin. Sellaistahan se sitten taitaa olla..pettymyksiä on elämä täynnä. Katson päivän kerrallaan Meitä. Kaikki selviää ajan kanssa. Oli lopputulos mikä tahansa. Ehkä liioittelen ..mutta luottamus on niin kovin tärkeää. Se on tärkeintä. Mitään ei voi rakentaa jos luottamus on kateissa. Vaadinko liikaa..en tiedä.
Tunteen määrä ja laatu ratkaisee. Mitä se on kehenkin ihmiseen. Toivon, että olen tyttöystäväni sydämessä ensimmäisellä sijalla. Tai tarkemmin sanottuna kolmantena. Lasten jälkeen. Elämä on..kuin silkkiä vaan ja myös ravaamista juoksuhaudoissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipas surullinen viesti.. Ymmärrän niin hyvin tunteesi..
Pelottavinta siinä on, että mustasukkaiset tunteet eivät useinkaan tule ilman syytä.. Sitä ei siinä tilanteessa ehkä ymmärrä eikä tiedä todellista syytä, mutta jotakin tuossa on takana. Toisaalta hän pitää sinusta kuitenkin vielä kiinni, joten rakastaa varmasti sinua(kin?)..
Vaikea sanoa.. Ajan kanssahan ne kaikki selviää, mutta ole rehellinen tunteillesi ja vaistollesi.. Ne harvoin valehtelevat..