asvostella jos itse ei pysty samaan yksinhuoltajana! Äidit raataa ja tekee pitkää päivää ja vastaavat kokonaisvaltaisesti lasten arjesta ja hyvinvoinnista. Silti heihin kohdistetaan kaikki syyttelyt ja haukut.
Kun isät eivät ole lasten arjessa mukana, eivät näe sitä työmäärää, ei kuljeta lapsia paikasta toiseen, ei huolehdi ruuasta ei puhtaista vaatteista, ei hoida sairaana ym, kukaan ei heitä huomaa eikä heitä voi syyttää siitä että asiat joskus menee pieleen!! Siksi miehet ovat sankareita kun eivät vaikuta millään muotoa lasten elämään. Ei hyvässä ei pahassa. Eihän ole mitäänm istä puhuisi tai mistä syyttäisi, kun he eivät tee mitään.
Vähissä varmaan on ne miehet, jotka ovat täysvaltaisesti lasten elämässä mukana, vaikkei yhdessä asuisikaan. Minun kohdalleni sattui huono mies ja huono isä, joka ei välitä.
Riidan kanssa vaaditaan elareita, riidan kanssa kaikki asiat. Mikään ei ole hänelle itsestään selvää, että lapsista pitää huolehtia tapahtui mitä tahansa.
Olkaa onnellisa ihmiset jotka ovat saaneet hyvän miehen ja hyvän isän lapsilleen.
Itse tiedän että olen hyvä äiti ollut, muista viis. Lapset ovat minulle tärkeitä ja minä heille.
Kun isät eivät ole lasten arjessa mukana, eivät näe sitä työmäärää, ei kuljeta lapsia paikasta toiseen, ei huolehdi ruuasta ei puhtaista vaatteista, ei hoida sairaana ym, kukaan ei heitä huomaa eikä heitä voi syyttää siitä että asiat joskus menee pieleen!! Siksi miehet ovat sankareita kun eivät vaikuta millään muotoa lasten elämään. Ei hyvässä ei pahassa. Eihän ole mitäänm istä puhuisi tai mistä syyttäisi, kun he eivät tee mitään.
Vähissä varmaan on ne miehet, jotka ovat täysvaltaisesti lasten elämässä mukana, vaikkei yhdessä asuisikaan. Minun kohdalleni sattui huono mies ja huono isä, joka ei välitä.
Riidan kanssa vaaditaan elareita, riidan kanssa kaikki asiat. Mikään ei ole hänelle itsestään selvää, että lapsista pitää huolehtia tapahtui mitä tahansa.
Olkaa onnellisa ihmiset jotka ovat saaneet hyvän miehen ja hyvän isän lapsilleen.
Itse tiedän että olen hyvä äiti ollut, muista viis. Lapset ovat minulle tärkeitä ja minä heille.
Vastaukset 28
Vanhimmat
mitäpä tuohon lisäämään.
Olen kyllä aloittajan kanssa eri mieltä.
miksi? Yleensä mielipiteisiin on jotkin perusteet ja ne on hyvä esittää.
nainen loukkaantuu herkemmin kuin mies. Kun naista arvotellaan, se sattuu enempi kuin mieheen, siksi naisia arvostellaan koska loukkaajan tarkoitus on satuttaa, ja siitä saa mielihyvää.
Miehet estää arvostelua ja haukkuja paremmin, siksi he ei vastaa samalla mitalla kuin naiset.
Harva mies jolla on lapsia, viitsii edes ottaa kantaa syytöksiin.
Minä taas olen herkästi suuttuva,ja annan samallamitalla takasin jos mua tai mun lapsia loukataan.
Se ei vaan käy. Ei varsinkaan jos asiasta tietämättömät alkaa aukoo leukojaan. Niihin ei vlttämättä tarvisi ees ottaa kantaa, sillä se on turhaa ajan hukkaa. Mutta kyllä ärsyttää jos joku lapsetonkin alkaa täällä arvostelee äitejä lasten hoitamisesta, josta heillä itsellään ei ole minkäänlaista tietoa!! Parempi olisi olla vastaamatta, mutta ärsykkeeksihän ne viestit varmaan on tarkoitettukin.
ja minä en siedä sitä, jos joku puhuu minulle siitä, että olen itsekeskeinen hirviö vaikka hoidan lastani 24/7, isän ollessa ties missä, pullo kourassa. Isä ei edes myöntänyt lapsen olevan hänen, joten pistin testit vireille. Kuitenkaan en voi häntä pakottaa välittämään lapsestaan, saatika lopettaa juomista ja välittämään lapsestaan, mahdoton tehtävä. Ei onnistu vaikka kuinka haluaisin. Hänellä on nyt uusi elämä ja uudet tuulet, hyvä niin. Minullakin on. Mutta rakastan lastani yli kaiken ja vain siksi, että olen yksinhuoltaja en mielestäni kuitenkaan ansaitse näitä haukkuja. Monet vain pistävät kaikki yh:t samaan muottiin, vaikkeivät mistään mitään tiedä.
En ole kyllä koskaan törmännyt näihin syytöksiin netin ulkopuolella. Ehkä ihan hyvä vaan, koska näiden juttujen jauhaja kyllä saisi kuulla kunniansa ja vähän muutakin!
huomio; " En ole kyllä koskaan törmännyt näihin syytöksiin netin ulkopuolella. " Sillä ne jotka on oikeesti sitä mieltä että äiti on paska ja kaikki syy hänen, sanoisi sen päin naamaa eikä täällä kirjoittelisi, koska näin voi sanoa mitä haluaa, ja uskaltaa sanoa, kun voi sen kasvottomana sanoa.
Luulen vaan että kyse on kateudesta ja kunhan huudattaa kun ei ole muuta tekemistä.
Moni heistäkin on itse äitejä ja yksinhuoltajia, joten varmasti tietää lapsiperheen arjen, eikä pidä itseään huononoa äitinä. Huonoa äitiä ei olekkaan.
Kyllä muuten on huonoja äitejä.
olemassa, mutta se huono vanhemmuus mitataan aivan toisissa mittakaavoissa kuin siinä, haluaako yksinhuoltajuuden. Huono äiti / isä on silloin, jos asettaa omat tarpeensa lapsen edelle esimerkiksi viina on tärkeämpää, tms. Lapsen hyvinvointia ajatteleva vanhempi ei koskaan ole huono vanhempi ja minusta on naurettavaa, että joku edes kehtaa väittää että kaikki yksinhuoltajat ovat itsekeskeisiä, omistushaluisia hirviöitä. Minä en ainakaan menisi puhumaan, jos en kuitenkaan mistään mitään tiedä.
Harkinnut, kenelle pesää jaoit?
ja sinä taidat olla tavan pelle :) Suosittelisin menemään kotiisi kasvamaan, jos sanavarastokin on noin lapsellinen.. Huhheijaa. :)
nuubi tullut kapakasta kotiin ilman... uknow ;)
Oikein osuvasti tiivistetty vastaus?
olla joku viisas asialla, jos nimimerkin ja tekstin olisi pitänyt olla jotenkin yhteisenä lauseena. "Et sitten Viitsinyt Harkinnut, kenelle pesää jaoit. Tainnut tosiaan joku vähän purkamassa olojaan kun ei oikein irronnut. Voi voi..
Ei ainakaan suomessa. Autot on perseen alla ja kodinkoneet pesee pyykit, tiskaa ym. Äidit ovat leveä peräisiä löllyköitä samoin lapsetkin veteliä plösöjä joita kuskataan oven edestä toiseen. Nykyään jää aikaa jopa netissä istumiseen ja valittamiseen. Kaiken raatamisen jälkeen jos baarista löytyy uusi ressukka niin johan on kovia kokenut äipsykkä nopeesti paksuna, ei sillä mitään väliä onko miehestä isäksi, voihan sitä kokeilla taas jälleen onneensa ja valittaa myöhemmin raskasta osaansa vaatia elareita.
Mulla ei ole autoa, perseenympärys on 92cm, muksut normaalipainosia ja baarissa kävin viimeks 2007. Olenko minä poikkeus joka vahvistaa säännön, vai onko sun käsityksesi hieman hakoteillä?
Mä en muuten tiedä yhtäkään yh-äitiä joka tekisi jatkuvasti lisää muksuja aina uudelle miehelle. Sen sijaan tiedän useitakin etä-isukkeja joilla on tenavia siellä täällä. Tapaamiset ja elarit eivät näiltä "isukeilta" onnistu, baaritiskeillä kyllä itketään miten kamalat ex-akat (yhdellä jopa neljä "kamalaa" exää :D) "ei anna" tavata lapsia. Ja aina löytyy ymmärtäjä, joka kerta nuorempi ja sinisilmäisempi kuin edellinen ja pian super-iskän katras kasvaakin taas yhdellä. Kunnes isukki huomaa ettei se lapsiarki ole sen ihanampaa vaimo numero vitosenkaan kanssa ja taas mennään sinne tiskille itkemään. Siinä tulee mieleen kysymys että kumpi on ressukka, se nainen joka hoitaa muksun sitten yksinään vaiko mies joka juoksee maailmaan tuuliin siittämään lisää mukuloita, vaikkei ole ensimmäisistäkään kykenevä huolehtimaan?
sinulle joka väität, ettei äitiys käy työstä.. Taidat itse olla joku luuseri etä-isä itkemässä täällä, vaikka hoidat lapsiasi ehkä joka toinen vkl.
Jos pikkuvauvoistakin jo puhutaan, niin se on rankkaa yh:na. Jos minäkään en apua saisi mistään koskaan, se olisi varmasti jopa liian raskasta. Kyllähän sitä itkua voi 5 minuuttia kuunnella ilman ongelmaa, mutta kuuntelepa 2 tuntia putkeen tms. Ja ei se lapsi ole aina pieni vauva, sen minäkin tiedän, vaikeammaksi menee.
Useinhan on sanottu, että kukaan työssäkäyvä ihminen ei tee yhtä raskasta päivätyötä kun äit. Varsinkin jos lapsia on enemmän. Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille (oli sitten äiti tai isä).
Aivan samaa mieltä. itsekkäitä ovat ne etäisät jotka edes kehtaavat valittaa yhtään mistään.
Haluaisitko siis vaihtaa osia etä-isän kanssa?
Kenen nyt pitäisi TAAS vaihtaa mielestäsi osia etä-isän kanssa? Onko joku sanonut haluavansa?
juuri tätä tarkoitan!! Se että rakastan lastani ja haluan hänen parasta, kääntyy aina niin että ajattelen itseäni ja haluan vain itselleni helpotusta! USKOMATONTA! En siis halua vaihtaa osaa isän kanssa, vaan tahdon että isä hoitaa velvollisuutensa. toivoisin että isä haluaisi aidosta rakkaudesta ja välittämisestä touhuta lapsen kanssa ja viedä häntä joskus johonkin. Ongelmaahan tuottaa aina lapsen oma meno joka sattuu olemaan isä viikonloppuna, lapsi siis 5.v. Itse kuskaan lasta harrastuksiin ja synttäreille oman 3-vuorotyön ohessa ihan siitäkin että nautin kun näen lapseni kasvoilla ilon.
Ei tulisi mieleenikään ajatella, että tässä tehään isälle nyt palvelusta. ÄRRR, kuten etäisä tuntuu ajattelevan jos satun olemaan illassa kun lapsi pitäisi viedä isälle jne.
voisin viedä lapsen isälle laskelman kuinka paljon teen lapseni eteen, kuinka monta tuntia olen hänen kanssaa, monta tuntie vien häntä eri paikkoihin ja harrastuksiin, kuinka paljon rahaa menee hänen vaatekertoihin. ja vain siksi että hän tajuaisi olla vinkumatta jostain pienestä asiasta mikä hänen pitäisi isä viikonloppuna hoitaa.
todella paljon. Haluat lapsesi parasta, ja sitä, että lapsen elämässä olisi myös isä läsnä. Kauheen vaikea täältä neuvoa mitään, mutta olisiko sellainen mahdollisuus, että menisitte yhdessä jonnekkin, koko poppoo. Isä voi olla pelätä kohdata lasta yksin, pienin askelin..
Kyllä isät tekevät sitä samaa arkea. Olen juuri saanut lähihuoltajuuden, josta olen erittäin ylpeä. Arki on joskus raskasta, mutta aina se kuitenkin palkitsee. Vointeja sinulle, ja on tärkeää se, että itse tietää olevansa tärkeä ja osaa arvostaa itse itseään. Tsemppiä
Onnea muumipappa. Hienoa, että lapsistaan välittäviäkin isiä löytyy.
Meillä isä ei välitä. Lapsen kanssa pärjään kyllä ilman häntäkin, luultavasti peremmin, koska suhteemme ja varsinkin eromme jälkeen korkki ei pysynyt kiinni. Ehkä onkin parempi, että hän väistyi takavasemmalle, koska harvoin juoposta edes on lasta hoitamaan.
Monet miehet ottavat eron todella raskaasti, periaatteella lauma hajoaa. Jos vain sinulla on haluja ottaa isä takaisin edes lasten elämään, onnistuu varmasti. Pienin askelin, mutta onnistuu. Mies nyt suree, mutta jos välillä vaikka muistutat häntä siitä, et kuitenkin välität. Luulen, että voisi auttaa. Kaikkea hyvää sinulle.
Olen kertonut hänelle välittäväni edelleen, enkä koskaan voisi edes häntä unohtaa. Lapseni muistuttaa hänestä minua joka ikinen päivä. Kuitenkin minä olen hyväksynyt eromme, ei se minullekaan ollut helppoa! Eromme on kyllä vielä kovin tuore, vuoden verran. ei minulle ollut helppoa pakata kamojhani ja lähteä. Mutta minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko jään ja lapseni kasvaa päihdevammaisessa ilmapiirissä, tai joko lähden ja lapseni kasvaa minun kanssani jolla on oikeat elämänarvot.
Olen kuitenkin pikkuhiljaa pääsemässä ylitse. Toistan itselleni joka päivä, että tein oikein. Annoin hänelle monet mahdollisuuden näyttää, että on muuttunut. Mutta tein oikein.
Lapsensa kanssa hän ei ole ollut tekemisissä oikeastaan yhtään. Se on puhtaasti hänen oma päätös, enkä minä enää yksinkertaisesti viitsi puuttua. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen ja päättää itse, kukaan ei häntä voi pakottaa lapsestaan välittämään. Surullista mutta totta..
kaikki erot ovat surullisia, ja vaativat veronsa. Mutta onhan olemassa mahdollisuus, että isä joskus palaa lastensa elämään..Ei kannata polttaa siltoja.. Tsemppiä, ja voimia!!
Toivotaan! Kiitos samoin sinulle!