eli äippälomalaiset, kaks kysymystä, paljon teillä on omaa aikaa, siis että lähdette johonkin, harrastuksiin tms ja toinen että kuinka isä osallistuu kotona lapsen hoitoon, eli miten kotona on "omaa aikaa" saatteko syödä rauhassa joskus tms omia puuhia kotona. :) ??
pienten vauvojen äidit!
mites on?
23596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
eipä oo omaa aikaa ollenkaa, mies on 10h päiväs töissä ja vapaa päivillä tehdään sitte yhessä juttuja, mies osallistuu suht niukasti vauvan hoitoon, välillä enemmän ja välillä vähemmän, kotonakaan ei ole oikeestaan omaa aikaa, suihkussa saan käydä yksin rauhassa, sepä taitaa ollakkin ainoa asia mitä teen ilman vauvaa..
aivan näin meillä myös. Ei ole omaa aikaa yhtään mihinkään hyvä jos kotitöihin ja aina suihkuunkaan jos herra isäntä ei ole tullut töistä vielä illallakaan. Yrittäjän arki on karua aivan kuin sitä yksinhuoltaja ois. Onhan tuo mukelo jo vuoden enkä ole sellasta päivää nähnyt että oisin saanu esim. shoppailla tai ees vaan nukkua niin paljon kun jaksan. Enkä enää osaa odottaakaan. Kadehdin äitejä joiden miehet tulee viimeistään viideltä kotiin joka päivä ja viikonloput on kotiapuna. Tai käy ees kerran viikossa kaupassa minun ja lapsen kanssa.. Pitäisin sitä ihan huippuluksuksena!
Omaa aikaa ei juurikaan ole, enkä sitä oikeastaan kaipaakaan. Kun lapsen isä on kotona, vietämme mielummin aikaa yhdessä perheenä. Ei minulla ole juuri ollut tarvetta lähetä omiin rientoihin. Lapsi on nyt 11kk vanha.
Isä osallistuu kotona ollessaan lapsen hoitoo aivan yhdenvertaisesti minun kanssani, on tehnyt niin aivan ensimmäisestä päivästä lähtien. Pukeminen on ainoita asioita, jotka jäävät minun tehtäväkseni aina kun mahdollista.
rientoihin?! puhuin harrastuksista, niitä voi olla esim puutarhan laitto, ratsastaminen,rullaluistelu jne...toi rientoihin kuulostaa hiukka syylistävältä sanalta minusta. ja jos joku haluaa riennoissakin käydä niin mitä sitte =)
Puutarhaa voi laittaa lapsen kanssa; rattaat kulkee hommien mukana ympäri pihaa täällä meillä.
Kulkeehan ne rattaat joo. Meillä ei vain vauva viihdy rattaissa, ellei maisema muutu koko ajan.
Ei ole oikeastaan ollenkaan omaa aikaa, eikä ole sille tarvettakaan. Kun mies on kotona ollaan perheen kesken ja tehdään asioita yhdessä. Nyt ajattelin kesällä alkaa käydä lenkillä iltaisin (esim. 30min) kun vauva on yöunilla ja mies kotona, siinäpä sitä yksin oloa on tarpeeksi :) Vauva nukkuu vielä aika paljon päiväunia, joten silloin saan hoidettua pihaa, otettua aurinkoa, tehtyä ruokaa yms. Kotona ollessaan mies hoitaa lähes yhtä paljon vauvaa kuin minäkin, syötöt on kuitenkin äidin vastuulla kun vauva on täysimetyksellä. Vauvalla on 3,5kk ikää.
varmaan riippuu tuo oman ajan tarve paljolti siitä tilanteesta. oma tilanne se että mies tekee pitkää päivää töissä ja vapaa ajallaan hän tekee kotitöitä ja pakollisia hommia kun omakotitalo on. ja vauvasta myös riippuu, meidän vauva ei nimittäin nuku kunnolla ja kun nukkuu niin korkeintaan tunnin ja herää sillä välillä ja ei nukahda kuin rinnalle. että kyllähän sitä omaa aikaa tarvitsee. eri juttuhan se olis jos vauva nukkus kunnon päiväunia niin mikäs siinä, eipä sillon paljon aikoja tarvi. nyt en ehdi tosiaan tehä mitään, joskus ruokaa jos viihtyy keinussa tyytyväisenä, se on noin 15-30min. nooh eiköhän se tästä kun kasvaa, vauva nyt 3kk ja kaikenmailman ongelmia ollu, koliikista allergiaepäilyyn, joten vie paljon enmmän voimia kuin jos olisi ns helpompi tai ei niin vaativa vauva.
mut joskus hermostuttaa kunjotkut oikein mainostaa ettei tarvitse aikoja, haluan olla lapseni kanssa. no joo mutta eläppä koliikkivauvan kanssa niin pakko hernoja tuulettaa väilillä..
Luulen että ainakin osa niistä kirjoittajista jotka eivät koe tarvitsevansa ns. omaa aikaa, on tilanteessa jossa lapsi "antaa" paremmin sitä omaa aikaa. Tiedän hyvin tuntemukset sillä pienen vauvamme oleminen vaihtelee paljon päivittäin: välillä eletään hienossa rytmissä, nukutaan päikkäreitä (jopa 3h kerrallaan) ja viihdytään itsekseenkin lyhyitä aikoja (15-20min.). Välillä vauva on aivan kanneltava tapaus, nukkuu korkeintaan 1-1,5 tunnin unet pari kertaa päivässä ja muun ajan on tissillä, sylissä ja kanneltava ympäriinsä. Itkee ja kiukkuaa. Em. päivinä kun ehdin tehdä paljon muutakin kuin olla kiinni lapsessa, koen etten kaipaa mitään muuta, kaikki hyvin näin. Jälkimmäisinä päivinä voisin illan tullen itkeä yhdessä lapsen kanssa - selkä ja hartiat jomottaa lapsen kantelemisesta, ei ole saanut edes syödä tai käydä vessassa rauhassa.
mun 3-vuotias oli koliikkivauva ja muutenki vaativa, monenmoista ongelmaa... ei nukkunu juurikaan päivisin, huusi vaan! öisin sama juttu, 20min unta ja heräs syömään ja/tai huutamaan. siinä saiki kanniskella kokoajan lasta, yöt päivät. sitterissä ei viihtynyt, eikä missään muuallakaan, paitsi sylissä. joskus vaunulenkitki huusi kurkku suorana. tätä rumpaa kesti n. ekat puolivuotta. olin vieläpä yksin kun mies opiskeli toisella puolen suomea. hankalaa oli lapsen kanssa eka vuosi, sitten itkut alkoi laantua. jos joku jaksaa koliikkilapsen kanssa putkeen ilman breikkiä, omaa aikaa, ja sanoo vielä, että ei edes tarvitse, niin onnittelen. hieno homma. nyt pitäis ajatella toista lasta ja mä olin ekan vauva-aikana ihan poikki. nythän poika on mitä aurinkoisin ja suloisin lapsi :) mutta se vauva-aika pelottaa...
ei ole väärin sanoa, että tarvii omaa aikaa. ei ollenkaan. jännä asia, että heti ajatellaan, että on huono äiti.
Ei tässä ketjussa kukaan ole sanonut, että on huono äiti, jos tarvitsee omaa aikaa.
On vain todettu, että kaikilla ei ole tunnetta, että sitä tarvitsisi tai haluaisi tai että sitä ei saisi.
miehen työn luonteen vuoksi. Nyt esim. on menossa sellainen viikko, ettei mies ehdi olla kaverina kotona viikkoon. Välissä on yövuoroja, jolloin on hereillä kotona ehkä n. 2-3h, joten ehtii siinä jotain pientä ehkä tehdä. Kun on vapaalla, osallistuu vauvan hoitoon ihan samalla tavalla kuin minäkin. MItä nyt joskus pitää "komentaa", että syötäpä tms. Yksin kun paljon pyörittää päiviä niin siitä tulee tapa :) Oma aika on vähissä, miehen ollessa vapaalla käyn joskus kaupungilla ostoksilla tai uimassa/lenkillä. En kyllä ole kaivannutkaan omaa aikaa sen kummemmin. Ainoastaan nämä kokonaiset viikot ihan yksin saa kaipaamaan miestä, joka edes sen kahvikupposen ajan katsoisi tytön perään. Välillä olisi kiva hengähtää edes ihan pienen hetken.
Kun meille syntyy uusi vauva, olen vauvan kanssa 24/7. Isä on myös isompien kanssa, mutta minä vastaan vauvasta. Mielestäni vauva tarvitsee yhden ja saman hoitajan, meillä se on äiti. Näin perusturvallisuus saadaan kuntoon. Jos lähden kylään tai kutsuille, otan vauvan mukaan. Urheilu on vauvavuoden aikana vaunulenkkiä ja jumppaa kotona. Vauvavuoden jälkeen menen sitten kodin ulkopuolisiin urheiluharrastuksiin... kunnes olen taas raskaana :)
eipä tuota ole yhtään. mies päivät töissä ja illat sitten menossa muuten, yöllä (kai) käy nukkumassa kotona. mies tosin kylvettää muksut joka toinen ilta eli siitä pisteet vaikka muuten ei hoitoon osallistukaan.
jos sitä tarvin.Vauva on 3kk ja isä menee töihin vasta kesäkuun lopulla. Hoidetaan vauvaa yhdessä. Mies esimerkiksi herää aamulla kun vauvakin ja antaa minun nukkua pidempään. Suihkussa käyn ihan rauhassa ja syön ym...vaikka vauva olisikin yksin minun vastuulla. Vauva kyllä nukkuu päivälläkkin jolloin on aikaa tehdä omia juttuja. Urheilemassa käyn yksin muutaman kerran viikossa tunnin verran joskus isi ja vauva tulevat mukaan ja odottelevat kahviossa. Liikutaan muutenkin kyllä enemmän yhdessä joka paikassa kuin että menisin yksin.En hirveästi kaipaa edes sitä vielä koska en ole väsynyt vauvan hoitoon, mutta siis voisin kyllä mennä enemmänkin eikä vauvan hoito ole niin sitovaa ettei ehtisi edes syömään!Meillä vauva tykkää istua sitterissäkin ja katsella kun syön tai teen ruokaa tai sitten rintarepussa. Viihtyy myös lattialla sen aikaa ettei tarvi koko aikaa olla kantamassa sylissä.
Vauva 9kk ja sama fiilis, että kadehdin kaikkia niitä äitejä joiden mies on klo 17 kotona ja viikonloput vapaana..käydään yhdessä kaupassa jne. Itse vauvan kanssa 24-7, nyt muutaman kuukauden ajan olen saanut kerran viikossa omaa aikaa 2-3h, kun käyn ratsastamassa ja sitäkin on joskus vaikea järjestää. Miehellä iso karjatila ja niiden elukoiden poikimisten, vasikoiden ja lypsämisten kanssa se temuaa aamusta aamuyöhön.
Minun miehelläni on myös maatila. Tila on viljelytila, eli työllistää keväällä, kesällä ja syksyllä. Tämän lisäksi hänellä on täysipäiväinen "ansiotyö". Ihan hyvin olemme kuitenkin saaneet elämän soviteltua näiden realiteettien väliin. Olen mennyt naimisiin maajussin kanssa ja sen työllistävä vaikutus oli tiedossa alusta saakka. Ei tulisi mieleenikään rutista siitä ja sen viemän ajan määrästä, eihän se yllätyksenä tullut. Ei minulle eikä varmaan sinullekaan, karjatilallisen puoliso?
Sen sijaan, että marmatamme täällä, kuinka isät eivät osallistu ansiotöiltään / yrittäjyyksiltään yms. lastenhoitoon, mitä jos puhuisimme asioista miestemme kanssa. Kun asiasta keskutellaan, kyllä he hoksaavat panostaa parisuhteeseen ja lapsen elämään.
Meillä vauva ei ole "helppo" ja miehen tuplatyön vuoksi olen valtaosan vuodesta vauvan kanssa paljon kaksin. silti en ole "omaa aikaa" kauhesti kaivannut. Mielummin vietän aikaa yhdessä koko perheellä, kun siihen on tilaisuus.
Me ihmiset nyt vaan olemme melkolailla erilaisia luonteiltamme/tarpeiltamme. Joillekin riittää omistautuminen perheelle 24-7, miehen "tukeminen" ja hartioiden hierominen, päivän ruokalistan suunnitteleminen, partylite-kutsujen pitäminen, sunnuntaisin leipominen ja omana aikana patalappujen virkkaaminen/miehen sukkien parsiminen jälkikasvun nukkuessa. Toiset taas eivät halua kadottaa itseään tähän perhe-elämän timmellykseen, sitä jaksaa olla äiti paljon paremmin kun saa välillä vietettyä omaa aikaa, tehdä omia juttujaan. Kaikki eivät halua muuttua 20kg ylipainoiseksi kotiäideiksi, jolla on järkevä lyhyt kampaus hiuksissa ja sosiaaliympyrät pyörivät MLL:n perhekahvilan ja netin mammapalstojen ympärillä.
Eli valitan edelleenkin maajussilleni siitä, että haluan omaa aikaa. Valitan siitä myös kaikille muillekin (myös nelijalkaisille muille ;)). Tiesihän maajussinikin mihin ryhtyi, kun rupesi kanssani perhettä perustamaan. Eipä sen naisen aina tarvitse olla se joka uhrautuu/joustaa. Niin ja ps. viljatilallisen rouvana olisi ihan parempi olla vaan ihan hiljaa, ne ei tiedä vielä työnteosta yhtän mitään (provosoiva loppulause sarkasmilla maustettuna saa toki provosoitua ja piristää sateista päivääni :))
ihanaa, että provosoiduit.
Ihanaa, että käsityksesi toisten parisuhteista on noin mustavalkoinen.
Ihanaa, että elät miehen kanssa, joka on ainoa, joka tekee tässä maassa töitä.
Onnea vaan!
...usein marmattamista, sen sijaan että puhuu asiasta asianosaisten kanssa, mutta kyllä se joskus vaan freesaa kummasti! :)
Ja valitettavasti asia ei ole aina niin että kun ongelmansa puheeksi ottaa, alkaa vastapuoli toimia minun toiveiden mukaisesti. Ja vaikka vastapuolen suhteeseen tuomat realiteetit olisikin tiedossa suhteen alussa, ei ole missään kiveen hakattu etteikö niihin realiteetteihin voisi väsähtää matkan varrella.
Inhimillistä tämä kaikki.
minulla on ollut onnellinen tilanne että mieheni tulee kotiin klo 17-18 aikaan ja on vkonloput vapaalla. hänen ollessaan vapaalla hoidamme vauvaa yhdessä. meillä on 6 kk vanha tytteli ja hän on päästänyt vanhemmat melko helpolla ainakin tähän asti. öisin vain minä herään hoitamaan/syöttämään lasta jotta mieheni jaksaa aamulla herätä töihin. monesti hän kuitenkin ennen töihin menoa vaihtaa vaipan jos satumme lapsen kanssa olla silloin hereillä. ihme miten noinkin pieni asia tuntuu hyvältä=) siis kun ei tarvitse syötön jälkeen nousta sängystä vaipan vaihtoon. minä olen kyllä mielelläni ottanut omaa aikaa jos se vain on ollut mahdollista. aika usein ei vain tule lähdettyä urheilemaan vaikka pystyisikin. mieheni suorastaan kannustaa minua liikkumaan sillä tietää että se on minulle tärkeää ja urheilin paljon ennen raskautta. totta kai se virkistää kun pääsee välillä pois kotoa ja saa olla yksin, jaksaa taas paremmin hoitaa vauvaa kun on ottanut vähän etäisyyttä. ja ihan senkin takia on pakko urheilla että pysyy kroppa kunnossa ja jaksaa kanniskella lasta. minä olen ainakin huomannut liikunnan vähentyessä että mm. selkä väsyy helpommin ja ryhti on mennyt huonoksi. olen myös tavannut kavereita, käynyt ulkona syömässä ja shoppailemassa ilman vauvaa.
kotona miehen kanssa ja hoidetaan vuorotellen joten omaa aikaa on kohtalaisen runsaasti. en silti käy juuri missään kun vauva on rinnalla miltei kokoajan, mutta auttaahan tää kovasti.
Ihan ensiksi kritisoin taas kerran tuota "osallistua" sanan käyttöä aloituksessa. Se kun antaa ymmärtää, että vauvan hoito on jotain, mikä on pääosin äidin vastuulla. Jotain mihin isä "osallistuu" toissijaisena hoitajana. Meillä ei näin ole (eikä pitäisi olla kenelläkään muullakaan!), vaan molemmat olemme vastuussa/hoidamme lastamme yhtä paljon siinä määrin kuin palkkatyö sen sallii. Se, että mieheni on töissä 8-16 arkisin ei tarkoita etteikö hän hoitaisi lasta muina vuorokauden aikoina! Ajattelemme myös niin, että lapsen hoito ei ole niinkään velvollisuus vaan oikeus. Siksi yritän itsekin tietoisesti olla neuvomatta/omimatta vauvaa silloin kun olemme kaikki kotona. On kyllä minusta surullista jos mies on järjestänyt elämänsä niin, ettei vauvalle ole yhtään aikaa (esim. nämä tämänkin ketjun yrittäjämiehet, jotka yötä-päivää ovat poissa/reissussa). Miksi se lapsi on silloin pitänyt alun perinkään hankkia? Yksinäisen vaimon iloksiko?
Meillä vauva on 6 kk, ja isä siis töissä, minä kotona. Ma- ja ti-illat ovat isän harrastuksille, ke ja to äidille. Perjantai ja viikonloput ovat yhteistä aikaa. Näin siis pääsääntöisesti, toki menoista joustetaan puolin ja toisin useinkin. Viikonloppuisin mies nukkuu lauantaina pitkään, ja sunnuntaina herää vauvan kanssa jolloin minä saan nukkua. Mies hoitaa myös la-su välisen yön syötöt. Hyvin on mennyt, tämä järjestely sopii meille.