päinen olen itse mielestäni. Kun erosin ei ole ollut muita ongelmia lasten tapaamisessa kuin se että isä sortui juopotteluun eron tiimellyksessä. Silloinmen antanut lastaan tavata. Nyt on kaikki on ja hän on mitä parhain isä. On ollut uusi naisystävä. Hän on ostanut/antanut vaatteita lapselemme, lapsi kertoo mitä ovat tehneet, miten tämä nainen on mukava ja kauniskin...En ole yhtään katkera. Minkä ihmeen takia täälläkin suurin osa on ilmeisesti hyvinkin psyykkisesti loppuun palaneita ja katkeria äitejä valittamassa? Kuinka paljon energiaa kuluu turhaan katkeruuteen? Eikö ole enää mitään muuta jäljellä kuin tämä viimeinen koston ase eli lapset? Ei sitten tule mieleen hakea psyykkistä ja sosiaalista tukea vanhemmuuteensa??? JA jos asiat luistaa ex-puolison kanssa hyvin voi itsekin paremmin ja se heijastuu myös lapsiin. Kuka siitä hyötyy, että väsynyt äiti ei anna isä olla lasten kanssa? Ei lapset ainakaan. Ja voin sanoa, että oma suhteeni ex-mieheeni sisälsi tukun viaraita naisia, valhetta ym.
a
Hakekaa hyvät ihmiset apua, ennenkuin lopetatte omat ja lastenne päivät!
a
Hakekaa hyvät ihmiset apua, ennenkuin lopetatte omat ja lastenne päivät!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.