Koittakaa kestää, tää on tavallinen tarina mutta puran oloani nyt kuitenkin:
Olen naimisissa ja aikuinen. Minulla on lapsiakin. Olen sitoutunut mieheeni tietoisesti, ei mitään valitettavaa, tiesin mitä sain ja rakastan häntä.
Mutta sainkin uuden ystävättären toissa vuonna, tavallaan työn ja alan kautta. Hän oli aivan valloittava! Ei kestänyt kauaakaan kun huomasin ajattelevani häntä yhä useammin. Meillä synkkasi selvästikin, meistä tuli pian ystävykset. Ongelma omalla kohdallani oli vain se, että koin hänet myös hyvin sähköistävänä joten käyttäydyin toisinaan kuin halolla päähän hakattu toisinaan :) Välillä pohdin ankarastikin kertoako vaiko ei, mutta totesin kerta kerran jälkeen ettei siitä seuraisi kenellekään mitään hyvää. Ystävättäreni on eronnut itse ja varmaan löytää jossain vaiheessa itselleen kumppanin. Arvatkaapa vaan kuka sitten on ihan hajalla!
Olen nyt tyytynyt siihen , että ystävyys riittää minulle. Mutta kun alan olla riippuvainen pelkästä kaverillisesta hengailustakin! Nyt on joku ihme kuiva kausi meneillään, meillä oli tosi mukava ilta taannoin jonka jälkeen hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan. No joo, tietty on hänelläkin työtä, menoja ja sen sallaista, mutta ihan kuin hän olisi tehnyt päätöksen vetäytyä kauemmas. Ja minähän en stalkkaajaksi rupea.
Eli nyt riudun. Tosi tyhmää. Onhan mulla elämä. Tää on ihan varmaan vaan joku riippuvaisuussuhde. Pitäis lääkäriin mennä varmaan.
Olen naimisissa ja aikuinen. Minulla on lapsiakin. Olen sitoutunut mieheeni tietoisesti, ei mitään valitettavaa, tiesin mitä sain ja rakastan häntä.
Mutta sainkin uuden ystävättären toissa vuonna, tavallaan työn ja alan kautta. Hän oli aivan valloittava! Ei kestänyt kauaakaan kun huomasin ajattelevani häntä yhä useammin. Meillä synkkasi selvästikin, meistä tuli pian ystävykset. Ongelma omalla kohdallani oli vain se, että koin hänet myös hyvin sähköistävänä joten käyttäydyin toisinaan kuin halolla päähän hakattu toisinaan :) Välillä pohdin ankarastikin kertoako vaiko ei, mutta totesin kerta kerran jälkeen ettei siitä seuraisi kenellekään mitään hyvää. Ystävättäreni on eronnut itse ja varmaan löytää jossain vaiheessa itselleen kumppanin. Arvatkaapa vaan kuka sitten on ihan hajalla!
Olen nyt tyytynyt siihen , että ystävyys riittää minulle. Mutta kun alan olla riippuvainen pelkästä kaverillisesta hengailustakin! Nyt on joku ihme kuiva kausi meneillään, meillä oli tosi mukava ilta taannoin jonka jälkeen hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan. No joo, tietty on hänelläkin työtä, menoja ja sen sallaista, mutta ihan kuin hän olisi tehnyt päätöksen vetäytyä kauemmas. Ja minähän en stalkkaajaksi rupea.
Eli nyt riudun. Tosi tyhmää. Onhan mulla elämä. Tää on ihan varmaan vaan joku riippuvaisuussuhde. Pitäis lääkäriin mennä varmaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla myöskin menossa vähän samanlainen tapaus, tosin vähemmän aikaa tunnettu ja silti ihan sekaisin olen:),saisikohan ryhmäalennusta kallonkutistajalta:)
Miehen kanssa avoliitossa, 1 lapsi... JA IHASTUNUT HULLUN LAILLA TOISEEN NAISEEN!! =)
Tulen samalle kallonkutistajalle siis!
Mulla oli tossa pari vuotta sitten sama tilanne, en kyllä ollut naimisissa mutta olin seurustellut 3 vuotta miehen kanssa... Sitten tapasin miehen ystävän joka sattui olemaan nainen ja hän kertoi avoimesti olevansa bi, siinä sitten meni muutama päivä kun tapasimme uudelleen kyseisen naisen kanssa kävimme kahvilla, elokuvissa ja joskus viihteellä ihan kaksistaan... Aloin huomata että halusin vain enemmän ja enemmän olla hänen kanssaan ja olinkin mutta mieheni alkoi jo kyselemään että miksi pyörin enemmän tämän naisen kanssa kuin hänen, sanoin vain että olemme ystävystyneet niin hyvin ja meillä juttu luistaa no mies ymmärsi sen ja antoi minun olla rauhassa sen asian suhteen... Sitten eräs ilta olimme viihteellä mieheni ja hänen kavereiden kanssa ja tietenkin tämä nainenkin oli siinä, muutaman oluen ja snapsin jälkeen menimme tämän naisen kanssa samaan aikaan vessaan (eri vessoihin kuitenkin) ja käsienpesu pisteessä me aloimme suutelemaan, ehkä osa syy oli kuitenkin hyvä ystävämme alkoholi... Menimme kiihkeän hetkemme jälkeen takaisin pöytään istumaan että miehetkin pääsee vessaan... Olin kauhean vaivautunut sen jälkeen kun miehet tulivat takaisin. Nainen huomasi sen ja kertoi minulle että hän ei tarkoittanut sitä suudelmaa millään pahalla... Loppu ilta menikin sitten ihan hyvin, aamulla koin syyllisyyden tunnetta ja kerroin miehelleni mitä olimme vessassa tehneet, mies sanoi jotenkin arvanneensa sen... En ole sen jälkeen nähnyt tätä naista, paitsi hänen uuden asuntonsa tupareissa aivan toisessa paikkakunnassa.... Sellainen tarina, joskus kyllä mietin vieläkin tätä naista ja haluaisin tavata hänet vielä mutta minulla ei ole mitään hänen yhteystietoja...
hieno kohtaus tuo! Oli hienoa kuvittaa toi mielessään!
Nyt mulla on päällä sisuuntumisvaihe, olen kiukkuinen sille toiselle tyyliin "Okei, ei sitten prkl oleta yhteyttä, mä oon näköjään vaan sun kaveri kun sä tarviit... Ha, mutta tiedätkös että oon oikeesti pirun fiksu ja hyvännäköinen nainen joka kyllä on kiinnostava kaverina tai loverina kelle vaan!!! Ja tässä kun hissukseen vielä pääsen oikeesti toteuttamaan itseäni -sittenpä näät! Onko nimittäin oikein että ensin pidetään tiuhaan yhteyttä ja sitten ollaan ihan hiljaa? No ainakin seuraavan kerran kun soitat, en taatusti vastaa - seuraavaan tekstariisi en vastaa - mutta sitten ehkä" ;-)
Ja tää on siksi niin pöhköä, että kyllähän muiden naisystävien kanssa toki on pitkiäkin taukoja yhteydenotoissa ja hyvin menee silti. Eikä se sen vika oo, jos mulla viiraa päässä! :-D Toisaalta nää tauot on kyllä oikeesti siitä hyviä, että saa kiukkuvoimaa tehdä asioita, turhautuu odotuksissaan ja ei ole niin maailmoissaan koko ajan. Eli kyllä se puree ja vaikuttaa. Jos tää jatkuisi pitkään niin varmaan lopulta vihdoin päästäisi irti. Ainahan on se mahdollisuus että se toinen todellakin on huomanut saman kuin minä (kemian meidän välillä ja tarpeen olla yhdessä) ja on itse jotenkin turhautunut ja tekee tätä taukoa tarkoituksella. Mistäs hitosta sitä tietää. Joo sanokaa vaan että kysy tai puhukaa mutta en todellakaan ole mikään helposti avautuva ihminen ja kuten jo aiemmin todettu, en näe sillä hirmuisesti hyviä seurauksia. Ehkä jonkinlainen hämärä mielenrauha tai jokin tunnekuohu tunnustamisen ihanuudesta jota voi sitten kiikkustuolissa päivitellä.
iahn uteliaisuudesta lysyn että onkos seurannut jatkoa teidän ystävyydellenne? Tai muille ketjussa kirjoittaneille?
Naisia pitäisi ihan selkeästi rohkaista ilmaisemaan myös eroottista kiinnostusta toiseen naiseen, siten, että siitä aiheesta olisi helppo keskustella ilman, että tyrkyttäisi itseään, olisi hyökkäävä, tai päälle käyvä. Voihan sen sanoa silleen vaikka vähän ohimennen, tai vihjaten, mutta kuitenkin sen verran selkeästi, ettei toinen voi käsittää sitä väärin ja totta toiselle osapuolelle pitää jättää sitä tilaa ja vastaamisen mahdollisuus. Harvemmin suora töksäytys olen lesbo/bi ja haluan sua noin niin kuin aloituslauseeksi toimii ja muutenkin kirjoittaahan aina voi, käyttäkää s-postia ja sanokaa siinä suoremmin, ei pitäisi haavoittaa ketää, kun voi vastata rauhassa.