Haluaisin kuulla sellaisten äitien kokemuksia jotka ovat tulleet raskaaksi niin että on jättänyt esim pillerit pois miehelle kertomatta . Miten mies suhtautui? Miten kävi parisuhteen ja tuliko ero? jäikö asia vaivaamaan miestä vai oliko iloinen vauvan synnyttyä? EIKÄ MITÄÄN MORAALISAARNOJA, vaan tositarinoita kiitos!
raskaaksi "huijaamalla"
_________________
122200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jätin viidennen lapsen kohdalla pillerit pois ja ilmoitin miehelle kun vahinko oli jo tapahtunut niin mies tuumas vaan että meinas ehdottaa jo että pillerit pois.
edelleen ollaan yhdesä eikä mies siis ollut moksiskaan kun jätin itse ehkäisyn pois.nyt haaveillaan jo kuudennesta ja mies mukana täydellä sydämmellä.
voit sanoa jälkikäteen että mikään ehkäisy ei ole luotettava.voi olla että sulla on ollut ripulia ja ehkäisy ei olekkaan pitänyt sillon kun pillerit eivät ole kerinneet imeytymään ja on jo vahinko tapahtunutkin.
tunnen ainakin (äkkiä laskettua) kolme ihmistä jotka näin tehneet. Yhtä paria lukuunottamatta eronneet. Kahden isä ei ota vastuuta lapsestaan, lähtivät heti, mutta yksi pari pysyi yhdessä kolmisen vuotta. Itse sinä miehesi tunnet, mutta edellä mainituille ei ainakaan pääsääntöisesti hyvin käynyt....
Piti korjata että neljä. Ja nyt muistan viidennenkin, ei isää lapsella.
tapauksen, jossa nainen vietteli miehen kännissä saatuaan jotain hedelmällisyyslääkkeitä tai -hormoneita. Pamahti paksuksi. Mies sanoutui lapsen elämästä irti edes näkemättä häntä ja katkaisi välit naiseen täysin. Eli kannattaa harkita tarkkaan, kannattaako.
Ei se aina ole niin mustavalkoista, että "huijaus" on väärin. Tietysti kaikki riippuu miehestä, että miten suhtautuu lapsiin ja ennen kaikkea oman lapsen saantiin ja kuinka vakaa parisuhde muuten on. Mua itseäni kaduttaa liika rehellisyys ja siis se, etten jättänytkään pillereitä salaa. Mieheni kanssa ollaan puhuttu lapsen hankkimisesta pitkään ja on ihan selvää, että hän niitä haluaa, mutta tuntuu vain aina keksivän jonkin tekosyyn, miksi vieläkään ei ole oikea aika lapselle. Todennäköisesti häntä vain jännittää lapsensaanti. Tällaisissa tapauksissa on ihan ok vaan jättää ehkäisy pois, koska pitäähän jahkaamiselle tulla loppu. En vaan voi enää tehdä sitä, koska nyt mies tietää vauvakuumeestani ja kyselee koko ajan ehkäisyasioista, jotka eivät aikaisemmin kiinnostaneet häntä pätkääkään... Olisi vaan pitänyt jättää pillerit salaa, nyt joudun odottelemaan, jos mies vihdoinkin tajuaisi, että on ihan hyvä aika hankkia lapsi.
Meillä tilanne on samantapainen että mies jahkaa. Kyse ei nyt ole mistään yhden yön miesjutusta, vaan ollaan naimisissa ja yksi lapsi on jo ennestään mutta toisen kohdalla mies ei tunnu itsekkään tietävän mitä tahtoo. Sanoi jopa kerran että olisi helppoo jos lapsi vaan tulis eikä sitä tarviis sen kummemmin miettiä. Periaatteessa en hyväksy "huijaamista" mutta kun voi olla että mies ois ihan helpottunutkin jos vähän auttaisin päätöksen teossa, itselleen kun on kaikki päätöksen teot niin ylitsepääsemättömän vaikeita. Tässä nyt pähkäilen pyhittääkö tarkoitus keinot? Epäilys kun on että mieheni olisi ihan iloinen ja helpottunutkin jos vauva vaan tulisi, mutta toisaalta en haluaisi ottaa sitä riskiä että luottamus menee.
Jätetään moraalisaarna lyhyeen, kun niitä ei toivottu, mutta ihan hiljaa en voi olla. Minun pieneen mieleen ei vain mene, että miten joku ihminen voi yksinkertaisesti olla niin itsekäs, että päättää miehen ja tulevan lapsen puolesta milloin mies on valmis. Ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Vaikka kuinka pinnistelee. Ja usko pois, osaan siihen odotteluun kyllä eläytyä, itselläkin on jahkaileva jännittäjämies, joka minun mielestäni näyttää olevan kyllä erittäin valmis ja haluakas isäksi, mutta se päätös hänen tulee saada tehdä ihan itse! Myös lapsella on siihen oikeus, että mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat ovat ehtineet häntä haluta. Noin päin se on tasan yhtä oikein kun jos mies päättäisi sinun olevan valmis lapsettomaksi ja teettäisi vasektomian (tosin sekään ei ole yhtä paha, kun aina voit vaihtaa miestä, lasta ei voi palauttaa).
Sitten niitä kokemuksia kysyttiin. Yksi kaverini teki niin, mies pyöri mukana kunnes lapsi oli 6kk ja lähti lätkimään. Toinen kaverini painosti miehen lapsenhankintaan, ja nyt heillä on kaksi ihanaa poikaa ja ovat molemmat lapsista onnellisia, mutta mies on kuitenkin katkera naisen painostuksesta, ja heidän keskisissä väleissään se näkyy. Yhden kaverini pisti mies kerran paksuksi salaa (tämä onkin mielenkiintoinen tarina, johon sisältyy pari eri kulttuuria ja ulkomaankielinen "ehkäisypilleripaketti"), nyt kaverini on äärettömän onnellinen kahden lapsen äiti uudessa suhteessa, eka mies sai kenkää (tuli muitakin turhan määräileviä piirteitä kuvioon).
Uskoisin, että monesti tuollaisessa tilanteessa mies voi hyvinkin olla onnellinen lapsestaan ja rakastaa häntä, ei välttämättä kadu asiaa vaikka ajoitus ei mieleinen olekaan, mutta se voiko antaa anteeksi sitä loukkausta, itsemääräämisoikeuden riistämistä ja petosta, se varmaan onkin toinen asia...
ikää on jo sen verran, että alkaa olla viimeiset hetket hankkia lapsi ja toinen vaan jahkaa ja jahkaa? Sitten saa olla ikuisesti katkera jäätyään lapsettomaksi yhden jahkailijan takia (joka todennäköisesti itsekin katuu sitä myöhemmin). Näissä asioissa ei voi odotella ikuisesti, kyllä jonkun täytyy ryhtyä tuumasta toimeen kun vielä hedelmällisyys on tallella.
mä olen 37 ja munkin mies jahkaa. en kyllä ole aio vedättää ja vaan hankkiutua paksuksi. se on musta moraalisesti väärin ja vaikuttaisi varmana meidän väleihin. musta vaikeinta tän vauvakuumeilun kanssa on se, että se saa mut surulliseksi, eikä iloiseksi, kun toinen on vastahankaan. vaikka iloisesta asiasta lapsen hankkimisessa tulisi olla kyse. lisäksi musta on tosi vaikeaa se, että tuntuu etten voi puhua asiasta, sillä miten enemmän puhun, sitä enemmän toisesta tuntuu, että painostan. olen kyllä ilmaissut kantani ihan selvästi, ja varmaan jo turhan monta kertaa. ajattelen asiaa joka päivä.
Sorry, en malta olla kirjoittamatta mielipidettäni. Varsinainen moraalisaarna tämä ei ole, kukin tekee omat ratkaisunsa. Jos lapsen saanti olisi niin tärkeää, niin jättäisin miehen, jos hän ei halua lasta/jahkaa mielestäni liian kauan ja etsisin miehen, joka lapsen haluaa. Ikimaailmassa en voisi salaa jättää ehkäisyä pois! Se on kyllä todella itsekästä ja väärin. Huolimatta siitä, että mies loppujen lopuksi olisi iloinen raskaudesta. Pitäisikö miesten nyt varmuudeksi alkaa käyttään kortsua, kun ei voi tietää voiko naiseen luottaa! Kannattaa miesten ainakin kysellä mitä mieltä naiset ovat tälläisestä huijauksesta!
Itse en tiedä yhtään tapausta, mutta parin kohdalla on herännyt epäilys onko "vahinkoraskaus" ollut vahinkoraskaus. Moni nainen ei varmaan koskaan tunnusta, jos on huijannut käyttävänsä pillereitä.
Ja erohan voi valitettavasti tulla vaikka tulisi oikeasti "vahingossa" raskaaksi.
Jos parisuhteessa ei voi sen verta keskustella, että tuollainen asia saataisiin yhdessä puhuttua ja sovittua niin siinä sopii miettiä onko tuollaisessa parisuhteessa mitään järkeä.
Mulle oli alusta saakka selvää, että haluan lapsen/lapsia. Mies oli ehkä kannalla alusta saakka. Meni 5 vuotta ja asiasta keskusteltiin aina välillä ja välillä tapeltiin. Viiden vuoden jälkeeen mies vihdoinkin sanoi, että nyt ehkäisy pois. En olisi mitenkään voinut tehdä lasta salaa. Se on sen verran iso päätös, että sitä ei tehdä toisen puolesta. Miehen päätökseen varmaan vaikutti lopulta se, että sairastuin krooniseen tautiin ja lääkäri sanoi, että hedelmöittyminen voi olla haastavaa vaikka ei raskautta estäkään. Eli kun tuli edes ajatus siitä, että se ei olekaan ihan noin vain mahdollista niin se pisti miehen ajattelemaan asiaa tosissaan.
Meillä kesti vuoden ennenkuin raskauduin, se meni kesken. Kolmen kuukauden kuluttua tuosta tulin uudelleen raskaaksi ja nyt olen neljännellä kuulla.
ÄLKÄÄ tehkö lasta mieheltänne salaa. Jos lapsi on tärkeämpi kuin mies niin anna miehen mennä ja tee lapsi jonkun satunnaisen kumppanin kanssa äläkä vaadi häneltä elatustukia. Laita lapsen papereihin "isä tuntematon". silloin se on reilu peli.
Tiedän yhden parin, nainen jätti salaa pillerit pois. Luultiin että ehkäisy petti, asia paljastui vasta lapsen syntymän jälkeen kun naisen äiti vahingossa törmäsi päiväkirjaan, johon nainen oli teipannut pillerit sen sijaan että olisi syönyt ne. Mies on todella katkera asiasta, mutta ovat kaksi vuotta snnitelleet yhdessä. Vaikka molemmat lapsesta välittävät niin eipä kovin onnelisilta yhdessä vaikuta. En usko että kaukaa enää yhdessä ovat, minusta tuntuu että mies on jo jonkin aikaa katsellut muita naisia ja ties vaikka enemmänkin. Enkä ihmettele. Olen nainen, mutta jos kuvittelisin itseni miehen asemaan, niin kyllä tuossa olisi luottamus mennyt.