Pihalla se seisoi,
ryhtiään kohensi.
Elämäänsä tyytyväisenä,
latvaansa suoristi.
Muisti menneet, näki
tulevan. Ympärillään
lauman huteran.
Ihmetteli jälleen
sydänten väärää,
tyytymättömien
puuttuvaa päämäärää.
Nyökkäsi tuulessa
kaipaukselle, kuunteli
lupaukset, hymähti
ainoille unelmille.
Viisaana tiesi, ymmärsi sen:
ei yhtä tietä ole, ei reittiä ainoaa
oikeaa vaeltaja vastaan saa.
Siinä se seisoi,
haluamatta muuta.
Hymyssä suin suoristi,
vahvaa ja vankkaa
puuta.
ryhtiään kohensi.
Elämäänsä tyytyväisenä,
latvaansa suoristi.
Muisti menneet, näki
tulevan. Ympärillään
lauman huteran.
Ihmetteli jälleen
sydänten väärää,
tyytymättömien
puuttuvaa päämäärää.
Nyökkäsi tuulessa
kaipaukselle, kuunteli
lupaukset, hymähti
ainoille unelmille.
Viisaana tiesi, ymmärsi sen:
ei yhtä tietä ole, ei reittiä ainoaa
oikeaa vaeltaja vastaan saa.
Siinä se seisoi,
haluamatta muuta.
Hymyssä suin suoristi,
vahvaa ja vankkaa
puuta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.