Mutismi diagnosoidaan lapsesta, joka pettyneenä ja turhautuneena kieltäytyy puhumasta virkamiehelle.
Erään perheen lapsessa on todettu mutismia. Hänen tapauksessaa on kyse valikoivasta eli selektiivisestä mutismista, sillä hän yleensä puhuu elävästi ja paljon, mutta vetäytyy toisinaan viranomaishteyksissä hiljaiseksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mutismi
Tämän esikouluikäisen lapsen selektiivisestä mutismista on tehnyt havaintoja lasten psykiatrinen yksikkö Lappeenrannassa. Pieni lapsi on ollut vuotta vanhemman sisarensa kanssa huostaanotettuna jo yli puolitoista vuotta, ja ilman kunnollisia, kohtuullisia, oikeudenmukaisia ja järkeviä perusteita.
http://www.eksote.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=132&NakymaID=5
Lapsi on elänyt perhekodissa Lappeenrannan lähistöllä kuluneen vuoden.
Tunnen lapsen jollain lailla. Hän oli esimerkiksi minun lapseni kaveri, he leikkivät yhdessä. Lapseni on kaivannut tätäkin leikkikaveriaan. Leikit sujuivat ja hauskaa oli.
Minä ounastelen, että valikoivasta mutismista ollaan tekemässä jonkinlaista lastensuojelun viimeistä oljenkortta, johon sosiaalikoneisto voi koettaa turvautua. Lapsen on pakko vastailla viranomaisten kysymyksiin byrokraattien haluamalla tavalla, muuten lapsi luokitellaan sairaaaksi.
Lapsi ei voi enää kapinoida edes puhumattomuudella.
Erään perheen lapsessa on todettu mutismia. Hänen tapauksessaa on kyse valikoivasta eli selektiivisestä mutismista, sillä hän yleensä puhuu elävästi ja paljon, mutta vetäytyy toisinaan viranomaishteyksissä hiljaiseksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mutismi
Tämän esikouluikäisen lapsen selektiivisestä mutismista on tehnyt havaintoja lasten psykiatrinen yksikkö Lappeenrannassa. Pieni lapsi on ollut vuotta vanhemman sisarensa kanssa huostaanotettuna jo yli puolitoista vuotta, ja ilman kunnollisia, kohtuullisia, oikeudenmukaisia ja järkeviä perusteita.
http://www.eksote.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=132&NakymaID=5
Lapsi on elänyt perhekodissa Lappeenrannan lähistöllä kuluneen vuoden.
Tunnen lapsen jollain lailla. Hän oli esimerkiksi minun lapseni kaveri, he leikkivät yhdessä. Lapseni on kaivannut tätäkin leikkikaveriaan. Leikit sujuivat ja hauskaa oli.
Minä ounastelen, että valikoivasta mutismista ollaan tekemässä jonkinlaista lastensuojelun viimeistä oljenkortta, johon sosiaalikoneisto voi koettaa turvautua. Lapsen on pakko vastailla viranomaisten kysymyksiin byrokraattien haluamalla tavalla, muuten lapsi luokitellaan sairaaaksi.
Lapsi ei voi enää kapinoida edes puhumattomuudella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Noin maalaisjärjellä ajatellen pitäisi tehdä koe: Lapsi palautetaan kotiinsa ja seurataan kuinka pian lapsi alkaa puhua. Kun alkaa puhumaan omassa perheessään, niin hänen kuuluu saada sinne jäädä.
;)
Tämä lapsi ei ole koskaan ollut mykkä, ohjelmallisesti. Hän vain ollut joissakin tilanteissa hiljaa. Eikä varmasti edes kovin kauan. Hän vaikuttaa kovin tavalliselta lapselta leikkeineen ja iloineen. Hänenkin kohdallaan voidaan puhua VALIKOIVASTA ELI SELEKTIIVSESTÄ mutismista, mikä minun mielestäni on suorasta poliittinen lyömäase. Aivan uskomaton käsitekin!
Sairaus on siis se, että pieni, mutta hyvin asioita jo ymmärtävä esikoululainen vaikenee joissakin tilanteissa.
Kyseinen lapsi ei ole edes mikään hiljainen lapsi. Ujo ehkä, mutta pitää ottaa huomioon, että hän on syntynyt rauhalliseen maalaisympäristöön. Hän eleli ensimmäiset vuotensa oman perheensä parissa ja tuttuja kyläläisiä ja muita lähi-ihmisiä tavaten. Perhe ei ole koskaan elänyt eristäytyneenä. Jos eräs perheen yhteisistä harrastuksista vie heitä viikottain muiden ihmisten seuraan kotitilalta.
Tämä lapsi on siis ollut "mutistinen" vain joissakin tilanteissa, kun lastensuojelu tai päiväkoti ovat koettaneet selvittää, mitä hänen päässään liikku. Hän on vetäytynyt vain tuollaisissa tilanteissa. Olen itse lukenut asiakaskirjauksia, ja niissä esimerkiksi sosiaalityöntekijä (epäpätevä tosin) toteaa esimerkiksi, että tänään hän ei ollut juttutuulella.
Joopa joo. Minä pidän "mutismia" ymmärrettävänä puolustusreaktiona tuolta lapselta. Perhe eli vuosikausia lastensuojelun puristuksessa ja heistä koetettiin vimmaisesti etsiä vikaa.
Koneisto on sittemmin jo aikoja sitten todennut ja myöntänyt, että huostaanotolle ei ollut perusteita, mutta niinpä vain näyttää, että kovin, kovin hitaasti huostaanoton purku etenee.
Perhekodin etua kun pitää näidenkin pienten sisarusten vaalia.
Mutismi on sairaus. Sen syytä ei tunneta, eikä ketään panna laitokseen yksinomaan mutismin vuoksi, jos kotiasiat ovat kunnossa ja lapsi esim. hoidetaan asianmukaiseen kouluun.
Mutismi kestää keskimäärin kahdeksan vuotta, mutta koska kaikki lapset valtakunnassa sairauteen katsomatta ovat oppivelvollisia, myös mutismin huoltajilla on velvollisuus huolehtia siitä, että lapsi pääsee tarpeellisten tutkimusten kautta sopivaan oppilaitokseen suorittamaan velvollisuuttaan.
Jos vanhemmat eivät ole panneet mutismia edes merkille saati neuvotelleet koulun kanssa normiperuskoulua paremman opiskelupaikan löytämiseksi tai asianmukaisen terapian saannista lapselle, ovat viranomaistoimet tarpeen.
Useimmin näissä on taustalla vanhempien kykenemättömyys millään tavoin reagoida tilanteeseen toimiakseen lapsen parhaaksi.
Tässä ketjussa lienee aloittajan tarkoitus ollut puhua siitä, kuinka sosiaalihuollossa ylidiagnosoidaan. Jos lapselta ei tule puhetta siten kuin toivotaan, lätkäistään diagnoosi mutismista.
Mutismin lisäksi on paljon muitakin virheellisiä diagnooseja.
Mitä keinoja meille ihmisille jää toimia osana yhteisöä, jos meillä ei ole oikeutta edes vaieta?
Tunnen lapsen, jota on syytetty mutismista. (On jo vapautunut ammattillisesta perhekodista, koska perheessä ei lopulta ollutkaan mitään vikaa...) Sosiaaitanttaraiset lausuivat tällaista ääneen. No, eipä epäilty kauan. Mitkään havainnointiin liittyvät perusteet eivät riittäneet. Sitten olikin hyvä jatkaa toivioretkeä ja siirtyä sovittelemaan lapseen muita diagnooseja.
Sosiaalihuollossa, toisin sanoen lastensuojelussa, on jo nykyään
niin paljon viranomaisina esiintymässä
kouluttamattomia, ammattitaidottomia valesossuja
ettei mikään ihme ettei ole riittävää osaamista ja ammattitaitoa
yhtään mihinkään lasten ja perheiden parissa työskentelyyn!
Jos tämän kokoisessa maassa on jo yli 17 000 lasta ja nuorta sijoitettuna kotinsa ulkopuolelle ja kohta on siis se maaginen 20 000 rikki
niin on enemmän kuin outoa
etteivät minkään hallinnon alan viranomaiset
eivätkä varsinkaan ne lastensuojelua valvovat viranomaiset
tee eivätkä reagoi mitenkään
tähän todella katastrofaaliseen sijoitus- ja huostaanottotilanteeseen Suomessa eivätkä siis tee yhtään mitään.
Tiedetään
että lastensuojelun viranomaisten toiminta ja tilanne on koko maassa
haiseva sontamätäläjä kaikkine rikollisinekin viranomaisten tekoineen
mutta
??????????????
mutta
Hyvä kirjoitus. Osut oikeaan.
olen ollut yli 20 vuotta selektiivisen mutistikon äiti. syyttämällä saa paljon mutta mitä? syyttää voi viranomaisia, puolisoaan, itseään, ihan ketä haluaa. mutta syytä et saa koskaan selville, koska sita ei tiedetä. Lapseni sai todella hyvän hoidon (minä tosin menetin työpaikkani) mutta lapseni oli minulle tärkeä ja on yhä vaikka muuttanut pois kotoa naisystävänsä kanssa yhteen. Ei kannata hakea syylliistä, koska silloin kärsit sinä itse. nauti ajastasi lapsen kanssa,se ei palaa koskaan takaisin. Ps. meissä kaikissa on jotain hiukan pielessä. Minussakin.
Kannattaa pohtia johtuvatko perheiden ja lasten ongelmat heistä itsestään, vai "asiantuntijoista"?
SILMINNÄKIJÄ:
PAINAJAINEN PERHEESSÄ
Yle TV2 ke 18.4.12 klo 22.10
Kun isää epäillään insestistä, kansankodin viranomaisia ei pysäytä mikään - vaikka epäily osoittautuisi aiheettomaksi.
Tämän sai kokea Ruotsin Sandvikenissä asuva Jennin ja Thomasin perhe. Silminnäkijä esittää Ruotsissa suurta kohua aiheuttaneen Uppdrag Granskningin ohjelman perheen painajaisesta.
Tapahtumat alkoivat yhdestä puhelinsoitosta syyskuussa 2010. Jennin sisko teki ilmoituksen, joka johti perheen 3- ja 6-vuotiaiden tytärten kiireelliseen huostaanottoon. Isää epäiltiin tyttären seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapset oli otettu huostaan suoraan koulusta ja päiväkodista, ilman että vanhemmille edes ilmoitettiin etukäteen.
- Raskainta oli voimattomuuden tunne. Että lapset voidaan viedä noin vain, sanoo Thomas.
Epäilyn mukaan perheen tyttärellä on tapana "lypsää isän penistä". Isä pidätettiin ja myös äitiä syytettiin, koska hän ei ollut estänyt seksuaalista hyväksikäyttöä.
Kyseessä oli väärinkäsitys. Tyttärillä oli tapana tulla vanhempiensa sänkyyn viikonloppuisin. Vanhempi tytär oli koskettanut isän penikseen, mutta isä oli välittömästi siirtänyt käden pois.
Tapaus kertoo kafkamaisella tavalla, kuinka vääjäämättömästi viranomaiskoneisto toimii haluamaansa suuntaan, kun se epäilee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
Käräjäoikeus vapautti vanhemmat, mutta sosiaaliviranomaiset jatkoivat lasten huostaanottoa. Vapauttavasta päätöksestä huolimatta viranomaiset arvioivat, että lapsilla ei ole perheessä seksuaalisia rajoja. Edelleenkään näyttönä ei ollut muuta kuin yksi puhelinsoitto.
- Johtopäätökset olivat aivan sairaita ja hyvin loukkaavia, sanoo isä.
Kaikkiaan perhe joutui käymään läpi kolme oikeusastetta ennen kuin he vapautuivat syytöksistä. Yksi syytös koski perheen lomavideoita, joista tuli syyte lapsipornon hallussapidosta.
Tapaus osoittaa, miten lasten suojaksi tarkoitettu viranomaiskoneisto voi kääntyä täysin perhettä vastaan.
Uusinta torstaina 19.4. Yle TV2:ssa klo 23.35
Toimittaja: Hasse Johansson ja Nicke Nordmark
Alkuperäismateriaali: SVT, Uppdrag Granskning, Ruotsi
Suom.toteutus: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: Yle Ajankohtaistoiminta
---------------