Mä tartteen jonkkun foorumin jossa tilittää ajatuksia just ny, ja valitsin tän..
Tää on tätä samaa tuttua ikävöintiä mitä niin moni muukin on valitellut. Tai melkein samaa.
Mulla oli samassa työpaikassa yks nainen, n 10 v vanhempi, ehkä enemmänkin. Oltiin muutamia vuosia ihan vaan tutut, mutta etäiset henkilöt jotka työskenteli samassa paikassa. Kuitenkin meillä alko sujua hommat hyvin yhdessä ja kumpikin arvosti toisen ammattitaitoa. Mä tunsin viihtyväni tän henkilön seurassa todella hyvin. Tunsin että hän myös tykkää mun seurasta keskivertoa enemmän, vaikkei asiasta sinänsä keskusteltukaan. Lopulta hän sanoi myös pitävänsä mua hyvänä tyyppinä ja että kertoi että tulee ikävöimään mua. Joutui nimittäin vaihtamaan työyksikköä. Halattiin ja luvattiin pitää yhteyttä, ainakin ammatillisissa asioissa jos ei muuten.
Mä tietenkin vähän taisin ihastuakin häneen. Ehkä. Ongelma on se, etten oikein näköjään osaa erottaa omassa päässäni ihastumista ja sitä että pitää toista vaan erityisen hyvänä kaverina. Ymmärtääköhän kukaan? Joitakin kertoja ollaan nähty tai viestitelty sittemmin, ja oon sen jälkeen ollut aina ihan muissa maailmoissa päivän pari. Mutta toisaalta en esim seksuaalisesti ole ajatellut häntä koskaan.. Muuten ajattelen häntä lähes päivittäin ja ikävöin. Kaipaan hänen seuraansa, nauruansa, keskustelujamme niin ammattiin kuin henkilökohtaiseen elämään liittyen! Onko normaalia ikävöidä näin lujaa, jos on kyse ystävyydestä?
Niin, tämä nainen on ainakin ulospäin hetero (=mies ja lapsi on), tosin eräs toinen kaverini (gay) kertoi uskoneensa tämän naisen aluksi olevan lesbo tai vähintään bi. Tutka saattoi olla pielessä...
Oliskohan epäilyttävää pyytää häntä vaikka kahville tai kylään, kun ei olla aikaisemmin tavattu kuin työn merkeissä?3
Tää on tätä samaa tuttua ikävöintiä mitä niin moni muukin on valitellut. Tai melkein samaa.
Mulla oli samassa työpaikassa yks nainen, n 10 v vanhempi, ehkä enemmänkin. Oltiin muutamia vuosia ihan vaan tutut, mutta etäiset henkilöt jotka työskenteli samassa paikassa. Kuitenkin meillä alko sujua hommat hyvin yhdessä ja kumpikin arvosti toisen ammattitaitoa. Mä tunsin viihtyväni tän henkilön seurassa todella hyvin. Tunsin että hän myös tykkää mun seurasta keskivertoa enemmän, vaikkei asiasta sinänsä keskusteltukaan. Lopulta hän sanoi myös pitävänsä mua hyvänä tyyppinä ja että kertoi että tulee ikävöimään mua. Joutui nimittäin vaihtamaan työyksikköä. Halattiin ja luvattiin pitää yhteyttä, ainakin ammatillisissa asioissa jos ei muuten.
Mä tietenkin vähän taisin ihastuakin häneen. Ehkä. Ongelma on se, etten oikein näköjään osaa erottaa omassa päässäni ihastumista ja sitä että pitää toista vaan erityisen hyvänä kaverina. Ymmärtääköhän kukaan? Joitakin kertoja ollaan nähty tai viestitelty sittemmin, ja oon sen jälkeen ollut aina ihan muissa maailmoissa päivän pari. Mutta toisaalta en esim seksuaalisesti ole ajatellut häntä koskaan.. Muuten ajattelen häntä lähes päivittäin ja ikävöin. Kaipaan hänen seuraansa, nauruansa, keskustelujamme niin ammattiin kuin henkilökohtaiseen elämään liittyen! Onko normaalia ikävöidä näin lujaa, jos on kyse ystävyydestä?
Niin, tämä nainen on ainakin ulospäin hetero (=mies ja lapsi on), tosin eräs toinen kaverini (gay) kertoi uskoneensa tämän naisen aluksi olevan lesbo tai vähintään bi. Tutka saattoi olla pielessä...
Oliskohan epäilyttävää pyytää häntä vaikka kahville tai kylään, kun ei olla aikaisemmin tavattu kuin työn merkeissä?3
Vastaukset 4
Vanhimmat
kahville tai kylään niin kuin sinusta sillä hetkellä tuntuu. Työpaikoilta saattaa löytyä hyvät ystävät.
Mulla on vähän sama tilanne. Siis että en aina tiedä, onko kyseessä ihastuminen vai vaan "tosi paljon"-tykkääminen (jos näin asian voisi ilmaista). Mutta siinä vaiheessa, kun ajatukset on alkanu pyörii enemmänkin jossain tietyssä ihmisessä (eikä välttämättä edes seksuaalisessa mielessä), olen luokitellut tunteen ihastumiseksi. Itsehän myös toisaalta helposti omia tunteitaan lietsoo... Jos ajattelee, että "voisin varmaan ihastua tuohon, kun se on niin mukava", niin helposti ihastuukin. Näin ainakin omalla kohdalla!
Mutta sanoisin, että kyllä, olet ihastunut. Ja kyllä, pyydä esim. kahville. Tai kyläänkin, jos se tuntuu luonnolliselta. Eihän siinä mitään pahaa ole. Ennemminkin se on jotenkin omituista, jos ette tapaisi ikinä vapaa-ajalla, vaikka viihdyttekin toistenne seurassa. :) Ja jos hän ei ole millään tavalla naisiin päin, niin tuskin edes osaisi ajatella kahvitteluehdotustasi treffipyyntönä.
Rohkeasti vaan. :)
Minustakin ihastumisesta voi puhua siinä vaiheessa kun huomaa ajattelevansa henkilöä ihan epätavallisen paljon (siis koko ajan :D ), eikä ajatuksiaan pysty estämäänkään. Ja että on tunne että haluaisi koko ajan nähdä tämän henkilön ja saada niin paljon kontaktia kuin mahdollista. Ja tietysti vielä ne ihanat perhoset vatsassa ja jalkojen heikoksi meno kun tämän henkilön odottamatta näkee. :)
Pyydä ihmeessä häntä kahville! Olettehan kerran sopineet pitävänne yhteyttäkin! Niin minusta siinä ei olisi mitään outoa. Kunpa itsekin voisin pyytää ihastustani kahville, haluaisin niin kovin mutta kyllä se tuntuisi vielä vähän hassulta omassa tilanteessani.. ts. pelkään että se olisi jo todella läpinäkyvää. :/ Ensin pitäisi vielä päästä tutustumaan jollain tavalla paremmin, mutta miten senkin sitten tekee. ?
Oli pakko palata tilittämään kun on taas niin sekavat tunteet!
Olin tässä kesän mittaan jo hyvää vauhtia pääsemässä yli mun ihastuksesta. Joskus soiteltiin työasioissa ja kirjoteltiin postia vähän muitakin asioita sivuten. Kunnes: tavattiin taas työpaikalla. Hän oli sijaisena tehtävässä, jossa on tavallaan mun esimieheni esimies. Tuli tähän mun työyksikkööni muiden "korkeampien" virkamiesten kanssa toimittamaan jotain asiaa. Hän ei kunnolla edes tervehtinyt mua, mutta huomasin että meidän katseet kuitenkin kohtas tosi monta kertaa ja hän vilkuili mua usein. (Tai sit haluan vain uskoa niin.) Niiden muiden pomojen läsnäollessa hän ei sanonu mulle kuitenkaan yhtää mitään, ihanku ei ois kehdannu... Paitsi että: me ei oltu nähty moneen kuukauteen, ja ainut asia mitä hän henkilökohtaisesti sano mulle oli että "sullahan on uudet työkengät". WTF?!?
Kun olin sitten lähdössä siitä toimistosta hän kysyi että olenko menossa kahville ja lähti samaa matkaa. Olin ihan onnesta soikeena tietysti, että nyt vihdoinkin keskustella hänen kanssaan. Mutta kuinka ollakaan, kahvihuoneessa oli muutakin väkeä ja tilanne oli jokseenkin rauhaton, eikä sitten ehdittykään puhua edes mitään, niinkuin olin toivonut. Nyt parin päivän ajan hän pyöri taas mun ajatuksissani lähes tauotta ja päätin viimein kokeilla kepillä jäätä. Pyysin mukaan erääseen kesätapahtumaan, johon oli lähdössä pari muutakin työkaveria ja odotin innolla vastausta. Edes jotain vastausta. Mut ei. Miks ihmeessä?
Oonkohan mä vaan ihan sekasin, vai onks hänen antamat "viestit" Todella ristiriitaisia? Vai mitäihmettä? Ja edelleen korostaisin, että vaikka olenkin ilmeisesti hiukka ihastunut, niin mulle riittäis ihan pelkkä ystävyys ja yhteydenpito!
Ei tässä mitään järkeä taida olla, mutta kiva jos joku jaksoi lukea loppuun...