Peter Pan -syndrooma?

Naisista on heteromiehille ylläpidetty skeptaakkeli, joka ei vastaa todellisuutta. Ihmiset, jotka kokevat yhteenkuuluvuutta tähän illuusioon ovat kai lähinnä drag-queeneja.

että olen TS koska nykyinen elämäni tuntuu paskalta enkä näe muuta parannuskeinoa tälle kuin sukupuolen vaihtaminen, mutta että tuo tietynlaisen elämäntyylin perään obsessointi todennäköisesti karisee siinä matkan varrella, ja saatankin päätyä olemaan ihan normaali nainen ulkonäköpikkutarkkuushörhöilyineen kaikkineen?

Paljon mahdollista kyllä.

l.o.l.i.t.a kirjoitti:

että olen TS koska nykyinen elämäni tuntuu paskalta enkä näe muuta parannuskeinoa tälle kuin sukupuolen vaihtaminen, mutta että tuo tietynlaisen elämäntyylin perään obsessointi todennäköisesti karisee siinä matkan varrella, ja saatankin päätyä olemaan ihan normaali nainen ulkonäköpikkutarkkuushörhöilyineen kaikkineen?

Paljon mahdollista kyllä.

Lue lisää

Minusta taas Peter Pan -syndrooma tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kyseinen henkilö haluaisi pysyä myös ulkoisesti lapsena ilman niitä murrosiän tuomia rasitteita. Se on ihan hyvin mahdollista, jos vaan saa pituutta riittävästi ennen murrosiän alkua. Pojat on poikia -sanonta on vanhanaikainen todellisen Peter Pan -syndrooman rinnalla!

l.o.l.i.t.a kirjoitti:

että olen TS koska nykyinen elämäni tuntuu paskalta enkä näe muuta parannuskeinoa tälle kuin sukupuolen vaihtaminen, mutta että tuo tietynlaisen elämäntyylin perään obsessointi todennäköisesti karisee siinä matkan varrella, ja saatankin päätyä olemaan ihan normaali nainen ulkonäköpikkutarkkuushörhöilyineen kaikkineen?

Paljon mahdollista kyllä.

Lue lisää

Ei karissut minullakaan omat "poikkeavuuteni", päinvastoin ne vahvistuivat, mutta mitä ihmeen väliä sillä loppuenlopuksi on katoavatko ne vai eivät? Ei se sukupuoli ole mikään elämäntapa-asia. Naisia on erilaisia. Itse olen "ulkonäköpikkutarkkuushörhöilijä", mutta tunnen monia naisia jotka eivät ole ja toisaalta miehiä jotka ovat eikä sillä mielestäni ole mitään tekemistä varsinaisesti naiseuden kanssa. Obessioita ja unelmia taas on varmaankin meillä kaikilla ihmisillä eikä sitä varsinkaan nykyään niin kummallisena pidetä jos ne ovat tavallisista stereotypioista poikkeavia.

Ei sua kukaan pakota olemaan mikään stereotyyppi(paitsi tutkimuksissa se on sitten hyväksi, mutta on ihmiset nekin päässyt läpi ilman stereotypiointiakin) ja voin näin "normaalin epänormaalina" naisena sanoa, että naisella on kyllä liukumavaraa sukupuoliroolin suhteen enemmän kun miehellä. Stereotyyppisen naiseuden lokerot toki ovat stereotyyppisen mieheyden lokeroita ahtaampia, mutta toisaalta nainen saa olla lähes niin poikkeava kuin haluaa ilman sen suurempaa pelkoa tai syrjintää, korkeintaan putoaa pois trendiporukoista, ei sen pahempaa. Epäilenkin, että tuo roolillinen liukumavara johtuu yhteiskuntamme epäkohdista liittyen naisen uskottavuuteen, nainen ei vaan yleensä ole uskottava, ei miesten silmissä eikä edes toisten naisten. Naisten hörhöilyt ja toisaalta valitettavasti myös saavutuksetkin ohitetaan aina olankohautuksella.

Tärkeintä on kuitenkin että teet niikuin itsestäsi hyvältä/oikealta tuntuu ja löydät paikkasi tässä maailmassa. En nyt oikein ymmärrä mikä on ongelmasi pohjimmiltaan, mutta jos se on pääasiassa kropassa ja sinusta tuntuu että sinun olisi parempi elää naisena etkä oikein pysty ajattelemaankaan itseäsi minään miehenä niin ehkä se sukupuolenkorjaus on oikea vaihtoehto sinulle, mutta tee valintasi kuitenkin viisaasti ja ihan itse sillä voit käytännössä tehdä sen vain kerran.

Transsukupuolisuuteen tosin kyllä yleensä liittyy vahva tunne siitä että on oikeasti nainen ja/tai halu olla nainen, onko itselläsi tälläisiä tunteita vai tuntuuko sinusta että voisit olla tai olet mies? Ennenkaikkea kysymys on siitä pystytkö miehenä(ja miehen kropassa) olemaan oma itsesi vai tuntuuko, että eläisit kolmannesta persoonasta elokuvaa tai jonkun toisen elämää? Oliko sinulla lapsena jo tälläisiä tunteita jos sinulla niitä ylipäätänsä on? Entäpä onko sinulla ollut koskaan dysforiaa sukuelimiäsi kohtaan ja/tai tuntuuko siltä että sinulla pitäisi olla rinnat? Mikä ylipäätään on se kaikkein pohjimmaisin syy miksi haluaisit sukupuolenkorjausta?

Siinä nyt jotain mietittävää, mutta oikeasti sinun täytyy itse päätttää mitä elämälläsi ja eikä kukaan muu kuin sinä itse osaa kertoa kumpi sukupuoli on sinulle se oikea.

Petra Pan kirjoitti:

Minusta taas Peter Pan -syndrooma tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kyseinen henkilö haluaisi pysyä myös ulkoisesti lapsena ilman niitä murrosiän tuomia rasitteita. Se on ihan hyvin mahdollista, jos vaan saa pituutta riittävästi ennen murrosiän alkua. Pojat on poikia -sanonta on vanhanaikainen todellisen Peter Pan -syndrooman rinnalla!

Lue lisää

Eikö muuten Peter Pan -syndroomaiset pelkää myös pituuskasvua? Pituushan on aikuisuuteen kuuluva asia.

Ainut milllä tuollainen on mahdollista on systeemaattinen kropan muokkaus(orkiektomia/ovariektomia ennen murrosikää) ja hormonihoito jossa estetään mm. kasvuhormoneja. Silloinkin tulokset voivat vaihdella, tälläisiä menetelmiä on jopa joskus kokeiltu ihan oikeasti kehitysvammaisilla lapsilla kun on haluttu tehdä heistä ikuisia lapsia jotta vammankin voisi laittaa lapsuuden piikkiin ja heillä olisi sosiaalisesti helpompaa. Lopputulos vaihtelee lapsen ulkonäön ja kääpiön välillä, mutta ikääntymisen huijaaminen ei tietenkään koskaan onnistu loppupeleissä.

Ei kannata hirttäytyä diagnooseihin, eikä kannata nähdä omaa elämänhistoriaansa minkään diagnoosin -transdiagnoosinkaan- kautta.

Kaikki psykologiset diagnoosit ovat sitä paitsi pohjimmiltaan joittenkin oikeaa työtä tekemättömien ukkojen keksintöjä.

Minusta on täysin oikein olla haluamatta "aikuistua". Suosittelen lämpimästi netistä löytyvää kirjaa "Days of War, Nights of Love" ja erityisesti sen lukua B, missä käsitellään porvareita.

Porvarilliset arvot tunkevat joka tuutista ja elämä haaskautuu oravanpyörässä. Porvari uskoo, että kuoleman jälkeen annetaan hassatun elämän tilalle uusi. Ei anneta. Siksi on fiksua käyttää tämä elämä itselleen hyödyllisesti, lasten kielellä - kivaan.