Kallioita ja pehmeitä polkuja jalkojen alla, puiden huminaa ja lintujen laulua, aurinkoa ja
lämpöä, eikä minkäänlaisia öttiäisiä ihmislapsen kiusana, ei sääskiä, ei kärpäsiä!
"Toukokuun juhlaa" parhaimmillaan Suomessa!
~Mennään metsään!
Satu*
18
450
Vastaukset
Metsässä samoilu on tosiaan rentouttava harrastus. Kun olen pienestä asti voinut samoilla erilaisissa maastoissa eri vuodenaikoina, 'villiin' luontoon on päästävä välillä vieläkin.
- *Kukkahame*
Metsäreissut ovat virkistäviä, siellä rauhoittuu kaikista arjen asioista ja saa mielin määrin happirikasta ilmaa, mäntykankaat ja kauniit kalliomaisemat, kirkasvetinen järvi jossa voi käydä lenkin jälkeen uimassa kruunaa koko elämisen ilon.
Metsä on ollut lapsuudesta saakka tärkeä ja mielenkiintoinen kohde, se on myös kirkkoni useimmiten, se suoja jossa voi unohtaa kiireen, löytää aina jotain uutta, mielen ja kehon todellinen 'vakaaja'.
Ja nyt unia jatkamaan, posti piti vain tarkistaa ja ilmoittaa että ehjänä perillä!
- Makriina ek
Olemme niin tottunet metsiimme, että kaipaamme sinne vaikka elämme kaupungeissa useammassakin sukupolvessa.
Lapsenlapsi tuotiin parivuotiaana ensi kertaa mökille. Hän pyyhälsi metsän puolelle alta aikayksikön. Vain valkoinen pellavapää näkyi metsäruohon ja varpujen joukosta.
Telttaretkellämme tapasimme ranskalaisen perheen, joka kulki puistomaisessa metsässä askeliaan varoen ja toisilleen huhuillen. Ilmiselvästi ymmärsi, että heitä ole varoitettu eksymästä ja peloteltu karhuilla.
Ulkomaisissa filmeissäkin voi arvata jotain pahaa tapahtuvaksi, kun kamera hipsii puiden seassa ja seuraa päähenkilön kulkua.
Suomessa paetaan metsään kun vainolainen yllättää. Turva on siellä.- Satu*
ja kyllä sekin voi hyvältä tuntua,
mutta usein "metsä kirkkoni olla saa".
Siellä voi kokea jonkinlaisen puhdistumisen, onnellistumisen ja voimaantumisen, - uudistumisen.
Tänään en sinne ehtinyt, ehjänä perillä minäkin. - *Kukkahame*
Satu* kirjoitti:
ja kyllä sekin voi hyvältä tuntua,
mutta usein "metsä kirkkoni olla saa".
Siellä voi kokea jonkinlaisen puhdistumisen, onnellistumisen ja voimaantumisen, - uudistumisen.
Tänään en sinne ehtinyt, ehjänä perillä minäkin.Pitääkö nyt hakea sadeasusteet ja lähteä metsälenkillä, siellä tippuu puistakin vettä ja kastuu ilman varusteita pikavauhdilla.
Korvasienien aika kai on ohi?? En ole niitä kerännyt, koskaan, mielelläni kyllä syön muhennosta jos joku ystävällinen ihminen tarjoaa, niiden käsittely on pitkäaikainen ja pahan hajuinen.
Joka tapauksessa on mentävä mökille niitä sadetarvikkeita hakemaan, siellä voin tarkastella samalla yhtä ja toista, juurekset ja hyvä pihvi 'föliin' (toisen ketjun innoittamana), siellä grillaus sujuu naapuria häiritsemättä.
Tuli tässä samalla mieleeni että elämässä pitää olla valintoja, riippu itsestä kuin sen valinnan tekee.
Metsissä on myös pyöräilyyn soveltuvia reittejä.
Toki ne ovat vähän raskaampia ajella, kuin asfaltilla päällystetyt, mutta myös antoisampia.
Maisemat vaihtuvat vähän nopeammin ja metsäinen rauha ja raikkaus on niinkin saavutettavissa.
Eikä tarvitse pelätä autoja ei juuri mopojakaan.- Katl,eija
Metsässä sielu lepää ja saa lisää voimia, tuntee voimaantuneensa kuten Satukin ilmaisee, tuolla uuden tuntuisella sanalla. Sinne menen niin kauan kun suinkin pystyn.
Kaipaan puitten huminaa, kangasmetsän kanervien, sammalten ja suopursujen tuoksua. Seuraan mustikoiden kukintaa ja arvailen millainen marjakesä on tulossa. Lähelläni on hieno luonnonsuojelualue, jossa luontopolut risteilevät. Luonnonystävän herkkupaikka. Siellä on harvinaisempiakin kasveja kuten esimerkiksi pikarililja, joka on siitä ihmeellinen, että kukkia on kahdenvärisiä.
Näin keväällä metsässä saa kuunnella lintujen laulua. Mäntymetsissä ja lehdoissa omat sirkuttajat. Satakieltä on ihan pysähdyttävä kuuntelemaan.
Sitten marja-aikaan laulut ovatkin jo tauonneet, kun pesintä on ohi. Mikään ei saa minua pysymään marjamättäiltä poissa. Sinne könkkään vaikka sauvojen kanssa.
Syksyllä nousevat sienet ja taas vasu kainaloon ja metsään. Kesän aikana tämä metsäharrastus aina kuntouttaa hyvin talvihorroksessa veltostuneen olemukseni. - Ts **
Katl,eija kirjoitti:
Metsässä sielu lepää ja saa lisää voimia, tuntee voimaantuneensa kuten Satukin ilmaisee, tuolla uuden tuntuisella sanalla. Sinne menen niin kauan kun suinkin pystyn.
Kaipaan puitten huminaa, kangasmetsän kanervien, sammalten ja suopursujen tuoksua. Seuraan mustikoiden kukintaa ja arvailen millainen marjakesä on tulossa. Lähelläni on hieno luonnonsuojelualue, jossa luontopolut risteilevät. Luonnonystävän herkkupaikka. Siellä on harvinaisempiakin kasveja kuten esimerkiksi pikarililja, joka on siitä ihmeellinen, että kukkia on kahdenvärisiä.
Näin keväällä metsässä saa kuunnella lintujen laulua. Mäntymetsissä ja lehdoissa omat sirkuttajat. Satakieltä on ihan pysähdyttävä kuuntelemaan.
Sitten marja-aikaan laulut ovatkin jo tauonneet, kun pesintä on ohi. Mikään ei saa minua pysymään marjamättäiltä poissa. Sinne könkkään vaikka sauvojen kanssa.
Syksyllä nousevat sienet ja taas vasu kainaloon ja metsään. Kesän aikana tämä metsäharrastus aina kuntouttaa hyvin talvihorroksessa veltostuneen olemukseni.Mikä siinä onkaan, että metsävaelluksella nousee esiin jokin alkukantainen ihminen meissä? Kumarelu oksien alta ja tiheiköissäkin seikkaileminen ja metsän tuoksu saa jonkin villi-ihmisen ainakin minussa esiin.
Kuulo on herkistynyt ja joka kasvi on huomioitava, saatikka poiminta sienet tai marjat! Kotiin palatessa ihan näkee kun siistiytyy, kuinka hyvää se on tehnyt:D
Oliskohan se meidän kaikkein luonnollisin olotila, samoilla hapekkaassa ja jännittävässäkin metsikössä? Metsässä en pelkää koskaan, kuulolla olen kyllä., jotenkin kaikki aistit valpastuu siellä.
Tuntuu kuin siellä olisi "metsän henki/tai Luoja", jota kunnioittaa:) Puutkin tuntuu ystäviltä. Taidetaan olla aika nuori kansa vielä sivilisaatiossa, kun olemme niin lähellä luontoa! Ts ** kirjoitti:
Mikä siinä onkaan, että metsävaelluksella nousee esiin jokin alkukantainen ihminen meissä? Kumarelu oksien alta ja tiheiköissäkin seikkaileminen ja metsän tuoksu saa jonkin villi-ihmisen ainakin minussa esiin.
Kuulo on herkistynyt ja joka kasvi on huomioitava, saatikka poiminta sienet tai marjat! Kotiin palatessa ihan näkee kun siistiytyy, kuinka hyvää se on tehnyt:D
Oliskohan se meidän kaikkein luonnollisin olotila, samoilla hapekkaassa ja jännittävässäkin metsikössä? Metsässä en pelkää koskaan, kuulolla olen kyllä., jotenkin kaikki aistit valpastuu siellä.
Tuntuu kuin siellä olisi "metsän henki/tai Luoja", jota kunnioittaa:) Puutkin tuntuu ystäviltä. Taidetaan olla aika nuori kansa vielä sivilisaatiossa, kun olemme niin lähellä luontoa!Kuumana keskikesän päivänä esim. Lakan ollessa jo kypsä on kokemus, jota 'suoherätyksen' nuorena jo saanut, ei ikuna unohda.
Suokasvien huumaavan aromikas tuoksu on aistittavissa jo matkan päästä. Muistaakseni Rauli Someroja on tehnyt herkänoloisen laulunkin suolla kävelemisestä.
Eräs puolituttu eräopas kertoi kokemuksestaan Korvatunturin kairassa. Suonlaidasta näki melkein silmänkantamiin keltaisia kypsiä lakkoja. Arveli, että sinne lakkasato jäi kenenkään hakematta.- Satu*
capt.cöpenick kirjoitti:
Kuumana keskikesän päivänä esim. Lakan ollessa jo kypsä on kokemus, jota 'suoherätyksen' nuorena jo saanut, ei ikuna unohda.
Suokasvien huumaavan aromikas tuoksu on aistittavissa jo matkan päästä. Muistaakseni Rauli Someroja on tehnyt herkänoloisen laulunkin suolla kävelemisestä.
Eräs puolituttu eräopas kertoi kokemuksestaan Korvatunturin kairassa. Suonlaidasta näki melkein silmänkantamiin keltaisia kypsiä lakkoja. Arveli, että sinne lakkasato jäi kenenkään hakematta.viikko ennen juhannusta suon kaikkien äänten ja elämän keskellä,
emme mitään keräämässä, vaan siihen kaikkeen kuulumassa, sulautumassa...
Tuntui kuin olisimme olleet elämän keskipisteessä, kaikki ilo ympärillä,
lintujen viserrykset ja liverrykset,
Helsinki ....oli jokin kaukainen paikka jossain etelässä.
Maasoutajan valloitimme, Kultakeron huipulla halasimme, puronvartta astellen koimme
Lapin lumon itsessämme ja toisissamme. - Katl,eija
capt.cöpenick kirjoitti:
Kuumana keskikesän päivänä esim. Lakan ollessa jo kypsä on kokemus, jota 'suoherätyksen' nuorena jo saanut, ei ikuna unohda.
Suokasvien huumaavan aromikas tuoksu on aistittavissa jo matkan päästä. Muistaakseni Rauli Someroja on tehnyt herkänoloisen laulunkin suolla kävelemisestä.
Eräs puolituttu eräopas kertoi kokemuksestaan Korvatunturin kairassa. Suonlaidasta näki melkein silmänkantamiin keltaisia kypsiä lakkoja. Arveli, että sinne lakkasato jäi kenenkään hakematta.Ei silloin nuorena se mustikoiden kerääminen mieluisinta ollut, vaan oli velvollisuutena. Nyt suorastaan nauttii noista marjastamisista ja sienestämisistä.
Mukavampaa silloin oli viettää siellä aikaa sen valittunsa kanssa kaikessa rauhassa, kulkea luonnon keskellä, löytää pehmeä sammal ja jäädä siihen metsän tuoksujen keskelle ja kuunnella kuinka kehrääjälintu hyrräsi kesäyönä ja olla itse osa luontoa. Siellä tunnit kuluivat yli lyhyen kesäyön hämärän aamun sarastukseen asti. Yksi mielipaikkamme oli lehto, jossa yöllä tuoksuivat valkolehdokit. Siihen aikaan ei kahden nuoren tapaaminen ollut niin avointa kuin on nykyään, ainakaan alkuvaiheessa.
Metsäpolulla me kihlasormuksetkin vaihdettiin. Vielä kolmen lapsen jälkeenkin metsissä verestimme nuoruuden muistoja. Niinpä nytkin yksin vanhana metsä tuo tuoksullaan ja äänillään tuo nuo nuoruuden muistot mieleen ja tajunnassa säilyneet tunteet. Haikeita ja lämpimiä ne aina ovat ja tuolla metsäpolulla on niiden muistelemiseen sopiva paikka. - ^^^
Tulin sisäkurvassa alikäytävästä, jonka jälkeen heti jyrkkä mutka oikealle,
kolme pientä mopoa tuli vastaani minun kaistallani
ja vain vaistomaisen nopea ruohikolle hyppäys pelasti yhteenajon.
Mopokuskit eivät tiedä sääntöjä.
- T o i v o ttavasti
mustikat saavat kasvaa ja kypsyä rauhassa, on se niin hyvä marja.
- ^^^
paikka paikoin, aurinkoisilla kallion eteläpuolisilla kohdilla.
Kunpa nyt pysyisi sekä halla poissa
että Katla hiljaa.
Ja kunpa tulisi lämmin kunnon kesä! - Ts **
^^^ kirjoitti:
paikka paikoin, aurinkoisilla kallion eteläpuolisilla kohdilla.
Kunpa nyt pysyisi sekä halla poissa
että Katla hiljaa.
Ja kunpa tulisi lämmin kunnon kesä!Vatsa täynnä pyttipannua, kahvimuki vieressä en ajattelekaan metsään menoa, kylmä ja kolea sää houkuttaa päivänokosille pikemminkin. Viinimarjapensaissa on jo raakileet, omenankukat ei kyllä tykkää tästä ilmasta, ei ole pölyttäjät liikkeellä.
Ensi viikoksi on kuitenkin lämpöä luvassa, kyllä sitä aina jossakin sato onnistuu. Tuo alkukesän helle vaan sekoitti vähän kuvioita, mutta saatiinhan nauttia heinäkuun helteistä. Katellaan mitä tuleman pitää. - Satu*
Ts ** kirjoitti:
Vatsa täynnä pyttipannua, kahvimuki vieressä en ajattelekaan metsään menoa, kylmä ja kolea sää houkuttaa päivänokosille pikemminkin. Viinimarjapensaissa on jo raakileet, omenankukat ei kyllä tykkää tästä ilmasta, ei ole pölyttäjät liikkeellä.
Ensi viikoksi on kuitenkin lämpöä luvassa, kyllä sitä aina jossakin sato onnistuu. Tuo alkukesän helle vaan sekoitti vähän kuvioita, mutta saatiinhan nauttia heinäkuun helteistä. Katellaan mitä tuleman pitää.sadevaatteet päällä kulkemassa veden lähellä on yksi mista nautinnon lajeista.
- Tulin juuri metsästä
Satu* kirjoitti:
sadevaatteet päällä kulkemassa veden lähellä on yksi mista nautinnon lajeista.
Mitä kaunein lauantai-ilta toukokuisessa Suomessa.
Täältä ei tee mieli pois matkustaa. Tulin juuri metsästä kirjoitti:
Mitä kaunein lauantai-ilta toukokuisessa Suomessa.
Täältä ei tee mieli pois matkustaa.Kuulemma korvasienikausi on nyt parhaillaan. On kai vaan riuhtastava itsensä muista rutiineista ja käytävä könyämässä hiukan vanhempien hakkuukoneiden juonto-uria.
Riittävästi ryöpättyinä ja kastikkeeksi laitettuina ne ovat eräs hienoin herkku mitä Pohjolan luonto tarjoaa. No riistapaisti nyt vielä menee edelle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1952063
- 1331149
- 1131063
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa21805- 58796
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä34731ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann42628Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m175574Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46547- 9532