Tässäpä tämä on mennyt,meikäläisen ensimmäinen lauantai syöpäpotilaana.Ja ihan on eletty kun ennenkin.Kiitos nimim.HRO kun laitoit mulle sen tutkimuslinkin.En tosin päässyt sinne,tuli joku virhe-ilmoitus,vaan yrittelen uudelleen.Hyvällä mielellä ollaan edelleen,päässä tosin paljon ajatuksia risteilee.Olen ajatellut hiustenlähtöä ja mietin että huivia sitten päähän vaan ja ajatuksena vanha slogan;Tukka takana,mutta elämä edessä.Voipi kyllä olla että multakin vielä hymy hyytyy kun alkaa noi hoidot ja kaikki mitä ne tuovat tullessaan,mutta lohduttaa ajatus;kun tekin olette ne kestäneet,miksipä en minäkin.Varmaan täällä joku tietää että jos lähtee hiukset,niin kuinkas käy silmäripsille ja kulmakarvoille????Lähteekö nekin samaa matkaa???
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kautta pääset tarkoitetulle sivulle, siellä lisätietoa tutkimuksesta: http://www.docrates.com
Näin kesän aikaan eilaiset putkihuivit ovat varsin käteviä käytössö ja tulet varnaan saamaan vielä niit kampanja syto myssyjä ,joita jaetaan sitten hoidon yhteydessä Ja Keski- suomen syöpäyhdistyksen sivuilla kaksi hattumallia toista niistä himoitsisin vieläkin itselle aikas kivaja ehä erikoinenkin noita putkihuivi tai pipo on ,käyttöinen saa vaihtelua.
Kirjoitit hymyn hyytymisestä mutta näytät olevan realistin ne jää varmaan hetkelliseksi,kukin koemme eritavalla Ja että meitä suomalaisia hoidetaan vielä hyvin ja voi soittaa jos tositarvetta tulee oirepolille
ja omassa terveyskeskuksessa on mahtava henkilökunta voi kysyä tai ottavat selvää,sanoisin melkein
Suomenparasta hoitoa ja palvelua,lääkärien vaihtuvuus harvoin tuntevat vuosien ajlta potilaansa,ettei turhaa hyppää
Noista karvanpoistumisista tekis mieli sanoa jotta P---... karvaa myöden lähtivät-vaan eivät unohtuneet tulla takaisin
Tsemppaa ja tsemppiä
Tähän vielä pieni muisto omalta ajalta kun joku toivotti voimia,sanoin älä käytä minulle sitä sanaa vaan tsemp-piä miltä sinulta kuulostas mikä sana lohdutukseksi????
asiasta, mutta eiköhän nuo ripsien ja kulmakarvojen lähtö ole aika yksilöllistä kuten hiustenkin. Olen tavannut naisen kenen hiukset vain harveni.Itseltä lähti eka hoidon jälkeen ja tupottain joskin neljännen hoidon jälkeen alkoi puskea kunnon siiliä. Tarkoitan että hiukset alkoivat kasvaa, kun taas nyt kun olen ollut tauolla hoidoista n.8 viikkoa huomaan , että kulmakarvat ja ripset harvenee päivä päivältä.
Kyllä sinä hoidot jaksat, koville voi ottaa mutta muista että ne parantaa sinut.
Minullakin todettiin iso kasvain Marraskuussa -09 ja hoitona oli ensin viisi sytohoitoa , että kasvainta saataisiin pienemmäksi. Sitten vasta leikkaus mikä oli huhtikuussa-10.Tämän vuoksi olen tälläkin palstalla hihkunut onneani koska patologi ei löytänyt näytteistäni yhtään elävää syöpäkudosta.Ennen leikkausta saamani hoito oli tappanut sen pirulaisen, ainoa huono asia on se, että se oli ehtinyt tehdä jo etäispesäkkeet ennen löytymistään.
Sinulle haluan kuitenkin toivottaa mahdollisimman helppoja hoitoja ja parasta parantumista, ota mukaasi asenne, että elämä voittaa ja tämä on pieni hetki elämässäsi MENNÄÄN TÄYSIN RINNOIN TAI RINNALLA ETEENPÄIN !!!!!!!
no kohtapa nähdään miten mulle käy näiden karvojeni kanssa.Saas nähdä.tuleeko mullekin ensin noita hoitoja kuten sinun kohdallasi.Mun rinnassa oleva kasvain on jo niin iso,että erottuu ihan silmälläkin ja rinta on selvästi erimuotoinen kuin toinen.En tiedä tuntuuko vaan,mutta mielestäni se on kasvanut tosi nopeasti.Odottelen nyt kutsua leikkaavalle kirurgille,tulee toivottavasti jo ensi viikolla ja sitten varmaan selviää,mitä jatkossa.Olen saanut kavereilta kiitettävästi viestejä,enkä voi olla niistä huvittumatta.Osa muistuttaa muistokirjoitusta ja tyyli on,kauheeta,apua,miten sä kestät?Ei ihmiset pahaa tarkoita,eipä tietenkään,haluavat vain ottaa osaa.Eilen illalla soittivat myöhään kun arvelivat että valvon ja suren.Luin kylläkin vain hullunhauskaa kirjaa,jota ei malttamnut lopettaa ja valvoin siitä syystä.Tällä palstalla olen saanut kivoja ja rohkaisevia viestejä ja niistä kaikille suuri kiitos.Kai vain saman kokeneet tajuavat,että nyt kaivataan rohkaisua ja positiivisuutta,eikä mitään maailmanlopun manailua.Kiitti myös MTJ,lle linkistä.
kasvaimesi oli kun löysit sen? Tuosta erimuotoisuudesta; anteeksi tunkeileva kysymykseni: oletko mitä kuppikokoa?
Olen itse menossa tiistaina mammoon ultraan....
Kiitos jos viitsit vastata ja voimia tuleviin hoitoihisi.
kun itselläni on todella suuret rinnat ja mastopatiaakin todettu.. ..
Millä lailla se erottuu silmälle?
Anteeksi, tässä vain omia tutkimuksia odotellessa hermoilen
ollenkaan tungetteleva kysymyksesi,hyvä Nvm55.Huomasin ensin,että nänni vetäytyi sisään ja iho oli vähän ryppyinen.Unohdin asian muutamaksi päiväksi kun muutenkin noita ryppyjä alkaa tulemaan sinne tänne.Yks päivä sitten huomasin patin.Tai oikeastaan se ei ole patti vaan kohouma.Miten kuvailisin,ikäänkuin rinnan sisällä olisi kananmuna,josta puolet pullottaa ulospäin.Sormin kokeilemalla ei tunnu mitään selkeää pattia,kyhmyä tms.mutta peilistä katsoessa kohouma näkyy selvästi.Lääkäri sanoi,että sen on täytynyt olla kauemmin kuin n.2 viikkoa,jonka itse arvioin.Itse en ole samaa mieltä,olisin huomannut,mutta mene tiedä sitten.Mulla on myös tosi suuret rinnat ja ajattelin ensin myös mastopatiaa,jota se ei sitten ollut.Hyvä kuitenkin kun pääset pian kuviin ja vastauksetkin tulee suht nopeasti.Toivon todella,että sun kohdalla on kyse jostain muusta! Ajattelin tota rohkaisutoivotusta.Jotain reipasta kai kuulisi toivovansa,mutta mitä.Mitähän itse sanoisi,kun joku täräyttäisi että mulla on syöpä.Koittaisi kai vähän ihmisen mukaan reagoida,ei ainakaan sääliä ja surkeutta eikä voivottelua.Olen nyt tsempannut noita mun kavereita ettei tämä nyt niin hirveetä ole,ei kannata itkeä,kyllä tästä selvitään.Kaippa ne siitä kohta tokenee....Hyvät yöt kaikille!!!
Sinulla tuntuu olevan oikea positiivinen ja realistinen asenne tähän sairauteen. Uskon että tuolla asenteella selviää hyvin tästä syöpäkoettelemuksesta.
Siihen kuuluu väistämättä myös se, että kavereita ja tuttuja, jotka eivät ole asiaa kokeneet, joutuu välillä tsemppaamaan. Mutta hyvä kun asioista puhutaan, niin samalla tietämys lisääntyy, ja ehkä jonakin päivänä syöpää kokemattomatkin osaavat suhtautua asiaan niin kuin mihin tahansa muuhun sairauteen.
Joku muu sairaus vaatii elinikäiset hoidot tai rajoitukset elämäntavoille, esim. allergiat, diabetes, jne. Syöpähoidot kuitenkin ovat tuossa mittakaavassa hetkellisiä.
Itse aikanaan, jo aika monta vuotta sitten sairastaneena suhtauduin sairauteen niin kuin se olisi ollut pahemman luokan 'flunssa', jonka kourissa tosin olin hoitoineen päivineen useita kuukausia. Pääsääntöisesti pystyin kyllä elämään ihan normaalia elämää, käymään työssä lyhyitä sairauslomia ja hoitopäiviä lukuunottamatta, jne. Samalla olin kiitollinen, ettei minulle ollut käynyt huonommin. Ajattelin silloin, että pahinta elämässä voisi olla, jos menettäisi esim. liikuntakykynsä vaikkapa auto-onnettomuudessa.
Toivon ja uskon, että sinäkin selviät tästä koettelemuksesta ihan hyvin.
ei tiedä kukaan mitä se tuo tullessaan,mutta etukäteen ei kannata murehtiakkaan.Uskon jotta selviät hoidoista niin kuin me toisetkin.Tiputukset eivät hauskoja ole,mutta sitä kun ajattelee niin ne pirulaiset nujertuvat samalla.Onneksi ne hoidot ovat n. puolessa vuodessa ohi.Voimia sinulle.
Hei KIZZ3, olen syöpäpotilas syksyltä 2009. Hoitoni loppuivat 5. helmikuuta 2010 ja maaliskuussa lähdin Hollantiin jossa vietin kaksi kuukautta. Oli ihana matkustella ja tuulettaa sekä unohtaa talven kokemukset. Olet oikealla asenteella lähdössä taistoon ja se vie eteenpäin. Itse olen suhtautunut sairauteeni realistisesti ja optimistisesti. Liiallinen roikkuminen sairaudessa ei ole kenellekään hyväksi.
Elin ja elän ihan samanlaista elämää kuin ennen sairastumista, muutoksiin en nähnyt aihetta.
Oletko varma, että joudut edes luopumaan hiuksistasi? Onko syöpäsi levinnyt imusolmukkeisiin selvinnee leikkauksessa ja jos on silloin joudut noihin hiuksia vieviin sytohoitoihin jos ei ole levinnyt et joudu.
Minun kasvaimeni löytyi varhaisessa vaiheessa mammossa ja oli pieni, täysin käsin kosketeltaessa tunnistamaton. Jouduin kahteen leikkaukseen koska taistelin rinnastani. Ensimmäisen osapoiston jälkeen löytyi leikkauksen marginaalirajassa pieni etäpesäke ja toisen leikkauksessa se onnituttiin poistamaan.
Syöpäni ei ollut levinnyt imusolmukkeisiin ja sytostaattihoitoja en tarvinnut. Jos olisin antanut luvan rinnan kokopoistoon en olisi tarvinnut sädehoitojakaan. Sädehoidot eivät vaikuttaneet hiuskuontalooni ja hoitojakson lopussa otin tukipermanentin pitkiin hiuksiini.
Kävin samoja ajatuksia läpi kun syöpäni todettiin tein mielikuvitusmatkan miltä näytän kun pitkät hiukseni lähtee ja minkälainen siitä tulee kun se alkaa kasvamaan uudelleen. Katselin nuoruuskuvia ja asennoiduin, että hyvältähän se tulee näyttämään ; )
Kesä on alkanut kuumana ja olen puuhastellut mökin puutarhassa. En ole juurikaan tänne syöpäpalstalle kirjoitellut sillä elämä on palannut entisiin uomiinsa. Ensimmäinen kontrollikäynti sairaalassa on ensikuun alussa.
Tuolla asenteellasi tulet pärjäämään.
Nelly62
Kyllä ripset ja kulmakarvat ja kaikki muutkin ainakin minulla lähti , varmaan lähtee taas toisella kierroksella.
Hyviä ripsiä , jotka kestää pitkään saa ostettua.Laitetaan paikan päällä .Kainalot,sääret ym,ei ole kuin helpotus.
minultakin kaikki karvat,toivottavasti sinulta ei lähde,
syöpää olet sairastanut,nimimerkki 1tnnä1?
Minun äitini sairasti munasarja syövän ja niissä hoidoissa ei hiukset lähteneet,siitä on aikaa jo toistakymmentä vuotta.
Minä sairastin rintasyövän kaksi vuotta sitten ja sain taxoterehoidot ja lähes kaikki hiukseni irtosivat samoin kuin muukin karvoitus.