Olin jokin aika sitten huomaavinani täällä palstalla jumalatonta kritiikkia nettirakkautta kohtaan. Ennen nettiä oli tavallinen lehti-ilmoitus ja etanakirje.
Niillä minä ukkeliinini olen löytänyt, ja ihan vieläkin ollaan yhdessä, eikä mitään susipareja vaan nuoruudessa papillekkin käytiin salaisuus kertomassa, ja sormukset vaihettiin. Lapset on aikuisia ja tässä nyt vaan kahden kupeksitaan.
Miten Sinä olen puolisosi löytänyt / etsinyt?
Niillä minä ukkeliinini olen löytänyt, ja ihan vieläkin ollaan yhdessä, eikä mitään susipareja vaan nuoruudessa papillekkin käytiin salaisuus kertomassa, ja sormukset vaihettiin. Lapset on aikuisia ja tässä nyt vaan kahden kupeksitaan.
Miten Sinä olen puolisosi löytänyt / etsinyt?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Mistä sitä tietää, mistä se oikea löytyy.
Mieheni löysin kirjeenvaihto ilmoituksen perusteella. Liitto kesti 30v jatkuisi vieläkin, ellei kuolema olisi häntä vienyt.
Ystäviä olen täältä ainakin löytänyt, naisia, mutta myös miehiä.
Tässä iässä on ehkä vaikea ruveta enää "uusiin kuvioihin", kauan yksin olleena. Vaan kempä tietää....
Toivossa eletään........
koskaan kokeillut, mutta tiedän vuosikymmeniä nuorempia, joilla ensi kontakti on ollut netin kautta.Tärkeät mieheni olen tavannut ja mielenkiinto on syttynyt heti paikalla. Ei hitaasti, vaan sähäkästi. Tosi harva mies on kiinnostanut. Luotan edelleen satumaan eli, että jos on tarkoitettu, tietyt henkilöt kohtaavat. Olen ollut erittäin paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Miehille vinkiksi: jos on todella kiinnostunut jostakusta naisesta, ei kannata heti luovuttaa. Nainen voi testata mielenkiinnon syvyyttä, pitää olla sinnikäs, mutta ei takertuva.
en oikein tajua, kun kehutaan, että monia suhteita, eikö sitten kumminkaan yhtä ja kestävää.
Minä olen kuullut, että aika harvoin miehet ovat edes rehellisesti asialla, vaan ihan vain haku päällä.
Ehkä naiset ovat niin helppoja saaliita olleet ja niin kovin luottavaisia.
Itse en oikein jaksa uskoa varmaan ja kestävään tapaukseen,
koska samat naamat tuolla pyörivät jatkuvasti ihan näytilläkin, en minä ainakaan pitäisi siitä, että kaveri joka on minulle luvannut uskollisuutta edelleen pyörii treffikuvioissa.
Mutta kai naiset eivät edes huomaa mitä todella tapahtuu, kun vain ovat jonkun saaneet edes jollain
tyylillä itselleen VIIMEINKIN.
Tai sitten itsekin vain vaihtavat kaveria ja pyörivät joukossa mukana.
Eivät edes pelkää kenenkään olevan monisairaskaan, seurauksesta pyöriä monien kanssa, ja seksiähä
saadaan jo kerrasta tyylillä toimitaan.
"Vaivainen kaikki kokee kokenut kaikki tietää"
No nyt ei kyllä pointtisi auennut. Paljon porua, ja sotkua, mutta ei mitään tolkkua.
En usko,että näissä tapaamisympyröissä (oli keino minkä tahansa) ollaan rehellisesti muulla asialla kuin sukupuoliyhteyden toivossa. Se on ihmisen perustarpeita ja ilmeisesti sellainen hautaan asti. Koska elämme tämän suunnattoman laajan sivistyksen ympäröiminä, emme sano sitä suoraan. On tutustumista, on muka parisuhdetta, on sielun kumppania ja kaikenlaista muuta höpötystä. Muu eläinkunta kutsuisi tätä höristelyä soidinmenoiksi, soi tai ei.
Mitä parisuhteeseen pääasiassa kuuluu miesten mielestä: panemista ja antelias nainen. Samanlaisia odotuksia on naisilla, antelias ja kykenevä mies on aarre. Ilman seksiosaamista ja -halukkuutta ei tule mitään parisuhdetta eikä suhdetta ylipäätään. Ei siinä syvällisiä keskusteluja odoteta tai sielun kauneutta tutkata, enemmän ruumiin huvi on mielessä. Mutta jos tämän sanoo, naiset loukkaantuvat, että alapääkö vain kiinnostaa. Mies loukkaantuu, jos sanoo,että enemmän kuin sielusi syvyys tai koulutuksesi kiinnostaa, kykenetkö enää. Kylmä totuus kuitenkin on, että juuri se. Pysyvää parisuhdetta hoetaan ehkä sen vuoksi, ettei aina mielihalun yllättäessä tarvitse lähteä hakemaan uutta panopuuta edellyttäen, nainen/mies ei ole vallan seinästä reväisty tai seinähullu. Poikkeuksia mieltymysten suhteen on, kuten palstan kirjoituksista helposti havaitsee. Myöhemmässä vaiheessa tuttavuutta miestä/naista alkaa kiinnostaa myös raha eli onko sitä, sillä rutiköyhään harva kapsahtaa muuten kuin satunnaisen ilmaisseksin toivossa.
Väittäkääpä vastaan, on niin mukavaa lukea satuja ja niska tutisten kirjoitettuja raivon ilmauksia.
Totuutta joka sana, me kaikki syyllistymme "vieras koreuteen", näyttelemme ystävällistä , miellyttävää, maailman hurmaavinta, takuuvarmasti peitämme todellisen minuutemme.
Hyvä ilmaisu kaikelle tuolle on ihmisten "soidin menot" kaikki me siihe syyllistymme muodossa jos toisessa.
Mitähän tapahtuis jos suoraan ilmaisis halunsa tahtonsa ja tarkoituksensa ?
Moni varmaan ensin vetäyty, jopa säikähtää, ei uskalla jatkaa, tai ei tiedä kuinka asiassa etenis.
Et saanut vastaan hangottelua , parjausta etkä muutakaan negatiivista vastausta, enkä kirjoittanut "niska punasena" kirjoitin realistisen näkemysen ihmisten "soidin menoista".
Jospa me palstalaiset uskaltaudumme avoimesti kirjoittamaan " ihmisen kaipuusta toisen luo",
epäilen kuitenkin ettei ajatus saa tuulta purjeisiin.
Olkaamme siis yksinäisiä, ikäväämme katkeruuteen peittäviä ikuisia kitisijöitä.
Lopetankin sanontaan " en minä oo sellainen, vaikka oonkin, se on viisikymppiä" heh.
Kuule, juttu on niin, että äijä, joka jurahtelee, ja murahtelee, ei tosiaan osaa syntyjä syviä jutella, saa multa kyllä matkapassit. On saanut ja tulee jatkossakin saamaan. Mutta mies, joka osaa sekä panohommat, että sielujen sympatiat, ei, et sille oli ovi auki, ja tulee olemaankin. Kas, niin moni uros kun katkerana soitteli, miks, ja miks mä en häntä hyväksynyt, niin syy oli juuri tuo, jurahetelu, murahtelu, jota ei tosiaan pelastanut edes panemisen osaaminenkaan. Sielujen sympatiat taitava panomies voitti kisan, ja muut jäivät katkerina soittelemaan lehdelle. Että vilkuti vilkuti vaan.... hei hei.. näin se menee.
on meidän ikäluokan naisilta ohi sanan varsinaisessa merkityksessä. Miehillä voi olla toinen juttu yksilöstä riippuen. Ja kyllä tuon yläpään pitää synkata ennen kuin mitään muuta tapahtuu. Netistä en lähtisi miestä hakemaan, jos ei hakematta tupsahda tielleni, niin olkoon. Kyllä ilman miestäkin voi elää ihan täysipainoista elämää, mutta ihana mies tekee elosta maanpäällisen paratiisin.
No ehdottomasti netti olisi yksi varteenotettava muoto, jos tarvetta miehen etsintään olisi.
Netti on todellakin hyvä. Onhan paljon ihmisiä, jotka asuvat siten, ettei ole lähellä näitä kontaktipaikkoja ja eivät omista autoa.
Netti ei todellakaan poikkea siitä vanhasta lehti-ilmoittelusta mitenkään muuten, paitsi nyt voit esitellä itsesi kuvan kera, jos haluaa :)))))
Kuinka tulikaan mieleeni nuoruus, siis tanssi ikäisyys. Kävin paljon lavatansseissa, mutta kotimatkani, kuten tietenkin myös menomatkani oli 25 km. Ymmärrettävää oli, että saattajia ei ollut ja sen ainoan kerran, kun sain perille, niin 500 m kodistani käännytin hänet takaisin. Sen jälkeen hän ei hakenut edes tanssimaan ja nyt ymmärrän, että hän oli rakastunut minuun.
Niinpä muistankin hyvin ne lukuisat kesäillat/yöt, kun yksin istuin kotirannalla ja vannotin itselleni. Koskaan, en koskaan saa muistella, että olin onnellinen nuorena, sillä kaipasin niin paljon ystävää vierelleni jakamaan "kesäyön unelmaa"!
Vanhanaikaisena, siis kasvatuksen puolesta, menin naimisiin 20-v, tajuamatta, että mieheni oli sairaaloisen mustasukkainen. Siihen loppui tanssit ja säädyllisesti saimme kaksi lasta, joista toinen ei ollut mukamas mieheni!!!
Silloin vasta aloin ymmärtää, että tämä mustasukkaisuus, joka nuorena imarteli ei ollut normaalia. Lasten vuoksi oli pakko kestää, minun mielestäni. Nykyisinhän ei kukaan varmasti eläisi sellaisessa perhehelvetissä.
Vihdoinkin asun erillään, mutta pelkona on joskus, tuleeko hän tappamaan minut?
Uutta ystävää en voi edes ajatella, mutta silloin jokin kaipuu herää mielessäni jos olen veden äärellä, että olisi ihanaa, jos joku istuisi vieressäni ja katselisi hiljaa kanssani kesäyön valoisuutta, kuten silloin nuorena toivoin.
Sinulla on sentään edes se vesi...
On se vesi kyllä ihmeellinen elementti minulle. Johtuisiko siitä, että olen veden äärellä lapsuuteni kasvanut ja matkustellessa valtamerissä uinut.
Minua rauhoittaa vesi ja musiikki. Metsiä en ole löytänyt omakseni sillä tavalla, vaikka pidän kovasti sienestämisestä ja marjastamisesta.
Nyt on lähellä ihana iso Pyhäjärvi, mutta yksin sielläkin saa istuskella ja muistella elämäänsä. Tekisinkö jotain toisin? En.
Lastenlasten kanssa on kiva olla rannalla, mutta heidänkin perheellä on se "oma elämä" mökillään, jolloin myös kalastellaan. Siitä olen iloinen, että 4-v poika tuntee kaikki kotimaiset kalat saaliina ja loput kuvista.
Mikään ei ole ihanampaa, kuin mato ongella istuminen kesä iltoisin, nuotio kahvit ja paistetut ahvenet.
Pyhäjärvessä myös lapsuudessani olen uinut, vaan eipä taida olla meillä sama Pyhäjärvi.
(Suomessa on monta järveä "ristitty" Pyhäjärveksi)
niistä on maamme syvin järvi? Luultavasti tarkoitetaan keskisyvyyttä, ei syvintä kohtaa. Minulle tieo oli aikoinaan yllätys.
Jos nyt välttämättä haluat tietää niin kapakasta olen tokan ja kolmannen kumppanini löytänyt. Eka istui aidalla ja vihelsi perääni siitä syntyi 6-vuoden avoliitto. Tokan kanssa mentiin naimisiin ja tehtiin lapsiakin.
Kolmas on nyt menossa ja ollaan kihloissa ; ) Eikä niitä kaikkia rakkauksia muista, joita on siinä välillä riiannut ja saati missä tavannut.
Niin puolison kuin muutkin elämäni miehet - olivat lyhyt- tai pitkäaikaisia - olen löytänyt kapakasta eli lähinnä tanssin merkeissä, en niinkään juomisen. Eikä pidä sekään paikkaansa, että kapakasta löytää vain huonoja miehiä, ihan kunnollisia ovat olleet, eivät vain pitkässä juoksussa minulle sopineet tai päinvastoin. Työympyröistä olisin miehiä saanut vaikka kuinka, mutta en halunnut, koska useimmat olivat ukkomiehiä ja toiseksi olivat sen sorttisia, että en pystynyt ihastumaan heihin. Aika akkamaisia mielestäni nuo konttuurimiehet poikkeuksetta.
Noh, ei kai nettirakkautta eli tutustumista netin kautta voi sen ihmeemmin tuomita kuin muutakaan tutustumistapaa. Riskinsäa kaikissa - ja myös ilonsa tai surunsa. Tällä palstalla kaikki järjestään on tuomittavaa. Vaikka sanoisi vain hyvää päivää tai kissa vieköön. Edelleen käyn tanssimassa. Tosin en etsimässä kumppania, ihan vaan liikunnan ilosta. Nyt on jo etsimiset ja hamuamiset hamuttu sillä saralla, mutta hauskaa voi silti pitää ja pistää jalalla koreasti.
sanoa, että voi elämän menoa. Onko enää kunnollisen elämän ja sen jatkuvuuden miettijöitä ja sen eteen puurtajia. Tuntuu, että nämä kirjoittajat ovat jääneet paitsi todellisesta elämästä ja sen osaamisesta.
Ollaan päiväperhoja, hetken nautinnon vallassa, ja sitten taas menossa hakemaan uutta risukasaa, johon sitten hetken päiväkin paistaa. Touhuillaan ajattelematta jälkiä ja jälkeen jätettyjä.
En tiedä nettirakkaudesta esimerkkejä tästä ikäpolvesta, mutta tiedän lukuisia avioliittoja 25-40 vuotiaiden parista, jossa tuttavuus on lähtenyt nettien treffipalstoilta.
ettei ikäisemme ole enää niin halukkaita pariutumaan pysyvästi niinkuin esim. mainitsemasi 25 - 40 ikäiset, heillä on vielä erilaisia toiveita perheestä..luulisin.
Heheee, no ei olla ei. Mä täytän kohta 60 ja toki haluaisin jonkun kivan miespuolisen kaverin, mutta hänen pitäisi asua niin lähellä, ettei aamukahvipöytäni alla olisi aamulla neljää jalkaa. :-))))
kaheksaa, pöydän jalat mukaan lukien :)
Varmaan moni meijjän ikäinen sinkkuimmeinen haaveilee just tuollaisesta lähietäliitosta, lähellä lakas muttei liian lähellä. :)
Josko polkupyörämatkan päässä kuiteskin???
Tuo polkupyörämatkakin on suhteellinen käsite.
Toiset polkee kevyesti 30 km, toisille tuottaa ongelmia jo 3 km :-).
Joo, en varmaan ole ainut. Sais tuo asua vaikka samassa talossa (kerrostalo), kunhan olisi eri rapussa..
Vaan siinä saattaisi naapurit pitää "kirjanpitoa" vieläkin tarkemmin, kuin että ylkä olisi viereisestä talosta.
Hmmm... Kukin kulkee kykyjensä mukaan... Moni kyllä ylittää itsensä jos... :) Mikähän onkaan sitten rollaattorimatka, kun se aika koittaa??? :)
saisivathan ilonsa jostain - naapuritkin :)
Ideaalitilannehan se oisi monelle, kummallakin omatupa -ja lupakin
hoituisi samalla, vuorotelle polokisivat kylään, - matka-aika vaan pitenisi iän karttuessa :))
P.s. jos mie oisin tilanteessa jossa jne.., en haluaisi etäliittoa yhessä pitäsi kyhnätä :)
Minä olen pystynyt ajamaan polkypyörällä viimeksi 47 vuotiaana.
Koeajelin http://www.apu-lahde.fi/pdf/easytrider-nojapyörä .pdf tällä pyöräily onnistuisi, mutta maksaa 2500 € nurkilla
kaverille, että menisin hänen luokseen polkupyörällä, kun kävi ilmi, etten tänä kesänä ole vielä pyöräillyt. Hän tuumasi, että taitaisi olla vaarallista. Matkaa on noin 250 km. Ei tuo matka minusta mahdoton ole, jos olisi kaunis ilma.
Päivässäkö meinasit hujauttaa?
Ei se Afrikka voi olla kovin pitkällä,kun meidän työmaalle tulee tumma poika pyörällä töihin.
pyöräilyn kehuskelua vai mitä, olen kyllä lukenut alussa muusta, mutta aihe muuttuu näissäkin kuin juoruissakin.
Pyöräilyasioistakin innokkaat voisivat tehdä aloituksen.
Sitten vaan menoksi. Tänäänkin on tosi kaunis ilma.
Ohhoijaa...........
Minä läksin autolla kaverini luokse. Poliisipartio pysäytti "voi,voi,rouva hyvä on taidettu ylittää kuusikymppiä reilusti" Ja minä tyhmä menin vastaamaan: "voi,voi,ei suinkaan,tämä uusi kampaus tekee minut niin vanhan näköiseksi"
Asun vanhusten rivitalossa, josta vastapäisiä on seitsemän, kuten omallapuolellanikin.
Katselin juuri ikkunasta, kun naapurin ukkeli 71-73-v (vaipat pöksyissä) kanniskeli kukkia ja suklaata uudelle naapurin rouvalle (54-57-v), jolla oli synttärit sunnuntaina.
Että mistäkö tiedän? Rouva kailottaa kaikki asiansa ulkona puhelimessa ja myös sukunsa ja tuttaviensa. On jos jonkinlaista sairautta ja masennusta, vaikeaa ja mielenterveys ongelmia suvussa, tuttavissa ja hänellä itsellään lonkka- polvinivel leikkaukset syksyllä edessä.
Ukkeli taas on itse kertonut minulle vaipoistaan ja tyrkytti minullekin paketin, kun oli juuri saanut ison pakkauksen. Sanoin kyllä, että en tarvitse tällähetkellä vaippoja viellä, mutta voinhan ottaa, koska eihän sitä tiedä, milloin tarvitsee.Pari vuotta ne ovat odottaneet tuolla hyllyllä.
Mukava on seurata noita ukkeleita rollaattorin kansa kulkevia, kuinka he piristyivät tästä uudesta tulokkaasta. Muistuu mieleeni, kun olin itse selkäleikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa Ruisluodossa. Siellähän oli paljon sotaveteraani kuntoutujia, jotka oli samoilla porukoilla olleet jo useita vuosia.
Voi, kun Turuttaret oli kateellisia, joita tuli bussilasteittaan ilta tansseihin ja meitä nuorempiakin naisia sattui siellä olemaan harvinaisen paljon. Kyllä siinä lensi ukkeleilta kepit nurkkaan ja jalka nousi kevyesti, kun oli mimmeistä vara valita.
"Lemmen liekki leimahtaa, kerran viel`.." Musiikki baari voisi ottaa ohjelmistoonsa.
--- mä en rakastu nettin kautta ! höh !
Kiva kuva. Minkä ikäinen oot ?
%(*.*)% = sopivan ikänen ! tuhma kysynys, nuori oon, alle sata, jalka nousee ja sokeri sulaa !
olet tekemässä? En ole tehnyt moneen vuosikymmeneen.
En minäkään, onko sulla resepti ? kiitos !
muistaakseni niin, että sokeri paahdetaan pannulla. Sehän sulaa ensin ja on varottava, ettei kärvenny liikaa, tulee kitkerän makuista. Sitten tehdään tavallinen kiisseli, nesteenä maito. Saostetaan peruna- tai maissijauhoilla. Eiköhän googlettamalla löydy oikeat ainessuhteet. Tekisin näppituntumalla.
Sen nimi ennenvanhaan oli "nekku",, sitä tehtiin kouluun karamelliksi .....
ei ole omakohtaisia kokemuksia, nuoremmilla niitä taitaa olla. Eiköhän nettirakkaus voisi olla entisen kirjeenvaihtokumppanuuden moderni versio. Siis mikä ettei?
Mun kumppanit on löytyneet niin outojen sattumustan kautta, että tekee melkein mieli uskoa "kohtaloon"...