Aamun Hesarissa lukee: "Taakan kantaa Jumala, ei pappi". Onpahan huuhaata. Ei kai tuollaista kukaan täyspäinen voi allekirjoittaa? Rippisalaisuus on rikos, jos sen avulla suojellaan rikoksen tekijää. Sitä asiaa ei mikään muuta.
Rippi
Laritsa M
9198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa lukea koko juttu, ei pelkkiä otsikoita.
Joissakin ammateissa vaaditaan vaitiolovelvollisuutta johon on sitouduttava. Tähän saumaan liittyy myös rippisalaisuus. Jokaiselle joskus voi tulla ja tuleekin ns heikkoja hetkiä, jolloin henkilö on "heikoilla" sairauden tai jonkun muun syyn vuoksi ja helposti avautuu luottamusta nauttivalle henkilölle.
Luottamuksen pitäminen ns vaikeissa asioissa on henkisesti raskasta ripin vastaanottaneelle henkilölle, rippisalaisuus on ja jää mieleen, ei sitä niin vaan heitetä Kaikkivaltiaan huomaan. Anteeksianto ripittäytyjälle on ripin vastaanottajan tehtävä, sitä olen joutunut miettimään, kuka on anteeksiannon oikea henkilö. Puhua vaikeista, mieltä askarruttavista asioista helpottaa puhujaa mutta kuuntelijalle se ei useinkaan sitä ole. Vaikka mielipide olisikin, toisten asioita ei pidä omakseen ottaa, eivät ne mielestä häviä.
Room.kat kirkon rippi on järkevä. Kirkoissa on määrättyinä aikoina rippi-isä omassa pilttuussa ottamassa vastaan ripin, voi olla joko face to face tai verkon takana. Rippi-isä rukoilee ripittäytyjän puolesta anteeksiantoa ja ripittäytyjä saa esim 10 kertaa rukoilla Ave Maria eri päivinä kodissaan yksinäisessä huoneessa. Tässä on jotakin järkeä, joutuu usean kerran miettimään miksi tein näin rukouksien aikana.
Asia pitää sopian ennen auringon laskua ripittäytymisen jälkeen jonka kanssa erimielisyyttä on ollut. Ja erimielisyys on ohitse.
Ev.lut kirkossa kaltoinkohdeltu jää yksin pahan mielensä kanssa ripin jälkeen koska pappi lupaa armon annon ripittäytyjälle. Mutta henkisen vamman saanut saa elää niinkuin pahanmielensä kanssa voi, kenen velmollisuus olisi siis auttaa "Nyytiä"? vrt. katolisen kirkon rippi on kokonaisvaltaisempi.
Rippi on vaikea asia ripin vastaanottajalle. Siihen verrattava on pahan olon purkautuminen luottohenkilölle jolle kuuluu myös luottamuksen pitäminen. Luottamus toiseen henkilöön on arvokas asia, jos sen menettää, sitä on vaikea saada takaisin.
Kun tiedän tehneeni syntiä, niin kiirehdin rippipapin luo ripittäytymään ja kun olen saanut syntini anteeksi, voin taas, ilman omantunnontuskia, tehdä uusia syntejä, koska tiedän saavani ne anteeksi.
Taivasten valtakunta odottaa synnitöntä.
Elämä ilman Jumalan rakkautta on elämistä synnissä. Usko Jumalan rakkauteen ihmisiä kohtaan ilmenee tapahtumassa, "Hän uhrasi poikansa ristillä, syntien sovituksena".
Uskon sanaan, Jeesus meni syntisen naisen luokse, jota pidettiin elämäntapansa vuoksi syntisenä. Kansa sanoi, syntisen naisen luokse Hän meni majailemaan, johon Hän antoi vastauksen, hänen syntinsä ovat anteeksi annetut koska hän RAKASTI niin paljon.
Tässä on oppia meille syntisinä pidetyille ihmisille.
Synti, synnin tunnustus, anteeksianto ja sitten rippi.
Seurakunnissa papit ovat niitä jotka rukoilevat ja antavat Raamatun mukaisen anteeksiannon, siellä sekin on sanottu, jokainen joka jne...siis katumus tehdystä teosta.
Ev lut rippi'pöydässä' pyydetään anteeksiantoa tehdystä pahoista teoista, pyydetään sairauksiin apua ja elämään armoa ja voimia elää hyvin, jos itse ei pysty antamaan anteeksi henkilölle joka on tehnyt väärin, voi sellaisen jättää Taivaallisen Isän ratkottavaksi.
Ortodok. kirkossa on synnintunnustus papin kanssa voi keskustella.
Olen käynyt molemmissa kirkoissa ripillä,
Haemmeko myötätuntoa ripin välityksellä. Paineita, pahaa oloa, vaikeuksia täynnä oleva mieli hakeutuu jonkun luokse jolle purkaa pahaa oloa. Kuuntelen kirkoissa esirukouspyyntöjä jotka kertovat vaikuksissa olevien henkilöiden särkyneitä toiveita, sydämen sopukoiden pientä puhdistautumista.
Olkoon sitten kysymyksessä myötätunnon etsiminen tai pahan olon purkautuminen jos se helpottaa asianomaista keskustelu on ollut paikallaan. Vaarana tosin on kuuntelijaa voidaan käyttää pitkiäkin aikoja ns hyväksi, joten tietty etäisyys purkautujaan on hyvä pitää.
Kumpi on tärkeämpi: lapsenraiskaajan luottamuksen säilyttäminen vai raiskattu lapsi?
Uskoisin tuon ripin alunperin tarkoittaneen ihmisen sielunhoitoa. Sanotaanhan Raamatussa: Vaikka teidän syntinne olisivat ruosteen ruskeat, antaa Isänne katuvalle anteeksi. Se tietenkin edellyttää t o d e l l i s t a katumusta. Sinänsä hyvä ja kaunis asia.
On uskon hyväksikäyttöä, uusia "syntinsä", sekä luottaa "Jumalaan"anteeksiantavana uudestaan ja uudestaan. Eihän se noin tapahdukaan.
Rikoksen laadun mukaan, tulee papinkin noudattaa vallassa olevia lakeja yhteiskunnassamme! Käytännöstä en tiedä, mútta ehkä ripin julkisuuteen nostaminen tuo asiaan valaistusta raskaimpien rikosten osalta?
Raiskaajat ovat voineet pitää suunsa kiinni raiskauksista, koska nyt raiskatut jotka ovat täysi-ikäisenä kertoneet tapahtuneista, hyvä että nyt, varmasti on paljon niitä asioita joita ei koskaan saada tietää.
Kirkko on ollut tavallaan "suljettu" tavalliselta rahvaalta, vain kirkossa käynnit ja muut pappien palvelukset käytössä tarpeen mukaan.
Niitä palveluksia pyydettiin nöyränä ja kuuliaisena, kirkon ylin johto ja papisto ovat olleet ainakin lapsuudessani rahvaan yläpuolella, kunnes sukuun valmistui pappeja, nyt osaan ymmärtää että ihmisiä ne vain ovat siinä missä mekin.
Jos 30v sitten olisi tullut julki nuo tapaukset joista nyt puhutaan, olisi julkituoja saanut suuret syytökset ihmisiltä, tilanteet ovat onneksi muuttuneet niistä ajoista.
Näinä aikoina papeiksi lukee jo ateistitkin, en tiedä ovatko sitten papin virassa, vain onko se vain "pohjakoulutusta" parempiin virkoihin.
Ajat kun muuttuu, ja me mukana.