Sunnuntaisuomalainen: Sukupuolenkorjaus yleistynyt
4:20 - 23. toukokuuta 2010 - (Päivitetty klo 5:09)
Yhä useampi suomalainen hakeutuu sukupuolen korjaamiseen tähtääviin tutkimuksiin, kertoo Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalainen.
Transsukupuolisuuden varmentaviin diagnooseihin kirjoitettiin viime vuonna yli 120 lähetettä. Vuonna 2003 määrä oli alle 50.
Helsingin yliopistollisen keskussairaalan transpoliklinikan mukaan yksi syy tähän voi olla se, että aiemmin hakeuduttiin hoitoihin hanakammin ulkomaille. Myös aiheen käsittely julkisuudessa on voinut vaikuttaa.
Transtukipisteen mukaan osa lääkäreistä on suhtautunut vastentahtoisesti lähetteiden kirjoittamiseen. Lääkäri on muun muassa rähjännyt potilaalle verovarojen kuluttamisesta, sanoo tukipiste.
Terveydenhuollon valvonnasta vastaavaan Valviraan ei ole tullut virallisia kanteluita lääkäreiden toiminnasta, mutta asiasta on kyselty epävirallisesti.
4:20 - 23. toukokuuta 2010 - (Päivitetty klo 5:09)
Yhä useampi suomalainen hakeutuu sukupuolen korjaamiseen tähtääviin tutkimuksiin, kertoo Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalainen.
Transsukupuolisuuden varmentaviin diagnooseihin kirjoitettiin viime vuonna yli 120 lähetettä. Vuonna 2003 määrä oli alle 50.
Helsingin yliopistollisen keskussairaalan transpoliklinikan mukaan yksi syy tähän voi olla se, että aiemmin hakeuduttiin hoitoihin hanakammin ulkomaille. Myös aiheen käsittely julkisuudessa on voinut vaikuttaa.
Transtukipisteen mukaan osa lääkäreistä on suhtautunut vastentahtoisesti lähetteiden kirjoittamiseen. Lääkäri on muun muassa rähjännyt potilaalle verovarojen kuluttamisesta, sanoo tukipiste.
Terveydenhuollon valvonnasta vastaavaan Valviraan ei ole tullut virallisia kanteluita lääkäreiden toiminnasta, mutta asiasta on kyselty epävirallisesti.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ala olla se 1/10.000 nykyisin jo reilusti alakanttiin
Uskoakseni paljon lähempänä todellisuutta on se, että ennen translakia Suomessa oli vaikea päästä hoitoihin. Pelkästään tuo vuoden 2003 luku on varmasti samaa luokkaa kuin kaikki sitä ennen leikatut transihmiset. Sen lisäksi että leikkauksiin oli tiheä seula, leikkaustulokset olivat mitä sattuu, tosin niinpä on taas nykyään.
Olisi mielenkiintoista tietää, rähjääkö lääkäri myös muille verovarojen kuluttamisesta. Leikkauksen jälkeen olen käynyt lääkärissä harvemmin kuin yleensä suositellaan, joten jos lääkäri jää työttömäksi minun takiani niin asialla on se kivempi puoli, että verorahat säästyvät.
Ai niin, lobbasin Potilasliitossa mukana ollessani Suomeen geneerisen substituution. En minä tietystikään ainut ollut, mutta pelkästään minun osuuteni on säästänyt verovaroja niin paljon, että sillä voidaan kustantaa vaikka koko Suomen transhoitojen kustannukset. Lääkäreitähän se hatuttaa kun ei enää lääkefirmoilta saa lahjuksia.
Uskon että en ole ainoa joka odotti tilaisuuttaan. Meitä on paljon jotka eivät pystyneet pyörittämään prosessia läpi ennen lain tuloa olleessa tilanteessa. Ikäjakaumasta tuon pystyisi todistamaan, luultavasti lähes kaikki iäkkäämmät TS:t ovat odottaneet parempia hoitomahdollisuuksia. Nyt on päällä tilastoharha kun nämä vanhat TS:t tulee nuorten lisäksi. Kunhan tämä vanha polvi on saatu pyöritettyä mankelista läpi, tilanne todennäköisesti rauhoittuu niinhin keskimääräisiin transsukupuolisuuden esiintymislukuihin.
uskoisin että aika iso joukko hakee vasta nyt kuten minäkin. Ennen 2003 oli vaikeaa saada hoitoa
ja moni on varmasti odottanut (kärsinyt ?) 20-30 vuotta. Moni ei jaksanut odottaa vaan ratkaisi ongelmansa toisella tavalla. :(
Pitää epäilemättä paikkansa, että translain tultua voimaan tutkimuksiin hakeutuivat nekin vanhemmat henkilöt jotka aikaisemmassa systeemissä tuupattiin pois. Mutta eivätkö nuo puheet "muutamasta sadasta" transsukupuolisesta ole silti selkeästi alakanttiin? Jos 2003 kirjoitettiin alle 50 lähetettä, viime vuonna yli 120 ja siinä välillä jotain siltä väliltä, niin johan tässä kaikki muutamat sadat olisivat ehtineet saada diagnoosin.
Toisekseen, eikö aiemman systeemin syrjimien tilastopiikki olisi ajoittunut ennemmin uuden translain alkuvuosiin? Nyt eletään kuitenkin jo translain kahdeksatta vuotta.
Mietin, olisiko vanhempien henkilöiden lisäksi toinen tungosta aiheuttava ryhmä transmiehet. Transmiehethän ovat edelleen mediassa paljon näkymättömämpiä kuin transnaiset, ja tänäänkin joissain maakuntalehdissä näytti olevan ikivanhoja arvioita transmiesten harvinaisuudesta. Yksi tuttu transmies kertoi, että hän ei nuorempana osannut hakeutua tutkimuksiin koska tiedotusvälineissä ja muussakin infossa mitä sattui löytämään transsukupuolisuudesta puhuttiin lähes yksinomaan MtF-ilmiönä.
Yllättävän moni transmies kuvittelee yhä, että täytyy olla kiinnostunut naisista päästäkseen hoitoihin tai että ei "kannata lähteä siihen" jos on homo. Mutta jos pystyy elämään heteronaisena, mikäs siinä.
Ilmeisesti tuossa uutisessa tarkoitettiin saapuneita lähetteitä. Transdiagnoosin saa ehkäpä puolet tutkimuksiin hakeutuneista. Näistä kaikki ei käy prosessia loppuun saakka. Varmaankin osa vanhoista ei rynnistänyt tutkimuksiin heti lain tultua voimaan entisten huonojen kokemusten perusteella. Kun sitten alkoi tulla myönteistä tietoa ja entistä useampi TS ilmestyi mediaan, lähdettiin mukaan ja tilanne on karannut käsistä. Tuntuisi oudolta että suomalaisia TS:sia olisi tilastollisesti enemmän kuin muualla maailmassa.
Kuulemma 70% saisi diagnoosin, mutta osa tosiaan ei mene hoitoihin ja jää junnaamaan.
Tosin ei nuo luvut mitenkään oudolta vaikuta, koska jos maailmanlaajuisesti vertaillaan on hoitoon hakeutuvia ja ne läpikäyviä transsukupuolisia Suomessa melko vähän, toki Suomessa ihmisiäkin on vähemmän kun monissa muissa maissa, mutta silti ei luvut mitenkään kovin isoja ole vaikka ne suhteuttaisi väestön määrään.
Ainut erikoisempi asia Suomessa on ns. TransGender-aate josta on seurannut nuorten enemmän tai vähemmän mieheksi itsensä kokevien transmiesten rynnistys tutkimuksiin mihin luultavasti tämänkin vuoden tilastollinen ruuhka liittyy. Tämä aate on ollut kovassa noususuhteessa esim. lesbopiireissä viimeiset pari vuotta, toisaalta maailmanlaajuisestikin lesbojen keskuudessa on paljon hoitamattomia ja jopa hoidettujakin transmiehiä, mutta tuo TG-aate taas on aika uniikki maailmanlaajuisestikin ja muuten vaikuttaa siltä että yleisestiottaen Suomessa transmiehet hakeutuvat prosessiin useammin kuin muualla maailmassa.
Kaikki luulevat ja olettavat, mutta kukaan ei tiedä tosiasioita:
"Kuulemma 70% saisi diagnoosin, mutta osa tosiaan ei mene hoitoihin ja jää junnaamaan."
Sittenhän tilanne on parantunut. Vielä muutama vuosi sitten transtutkimusyksiköt ilmoittivat epävirallisesti prosenttiluvuksi 50.
Onkohan niillä käynyt mielessä, että ellei niiden heteronormativismin ("kaikilla nuorillahan on muutenkin seksuaalinen suuntaus hakusessa") vuoksi tutkimusten ikäraja olisi 18, saatettaisiin säästää muissa mielenterveyskuluissa aika reippaasti.
Suomessa sai aikaisemmin hormoonihoitoja useilta yksityislääkäreiltä ja esim. karvoja pystyi poistattamaan omalla kustannuksellaan. Nimi ja hetu vaihtui pikkukaupungin maistraatissa ongelmitta vaikka kukaan ei ollut tehnyt sitä siellä aikaisemmin. Hakemuksen liitteenä oli vain yksityislääkärin lausunto transsukupuolisuudesta. Korjausleikkauksesta en aluksi uskaltanut edes haaveilla.
Ennen vuotta 2003 henkilötunnuksen korjaamisen kai vaadittiin kastraatiolautakunnan päätös? Mikäli ei vaadittu niin translain myötä tilannehan on sitten jopa huonontunut etenkin hetun korjaamisen suhteen. Ainut mikä nykyään tuntuu toimivan on korjausleikkaukset, mutta niissäkin on alkanut ainakin huhujen mukaan ilmetä ongelmia. Laseriakin tarjotaan julkisella kuulemma vähemmän kuin ennen.
Eivätkö tutkijat osaa asiaansa, vai meneekö sinne tosiaan selkeitä hullujenhuonetapauksia ja/tai identiteettikriisisiä teinejä noinkin paljon? En reh.san. oikein osaa kuvitella mitä sellaisen henkilön päässä liikkuu joka "kuvittelee" olevansa TS. Nykyään on sen verran tietoa saatavilla että itsetutkiskelun luulisi olevan helppoa.
Mitä järkeä ylipäätään ottaa joku todetusti esim. skitsofreenikko ensimmäisellekään käynnille, kun se 100% varmuuella lentää ulos? Tuolta osin systeemiä voisi vähän parannella...
mutta ei olisi onnistunut. Kastraatiolautakunnan päätös oli aina ensimmäisellä kerralla kielteinen. Monellako hermo piti taistella eteenpäin. Jollain pikkupaikakunnalla maistraatti teki mitä asiakas halusi, kun ohjeita ja kokemusta ei ollut. Karvojahan poistetaan vieläkin omalla kustannuksella ja paljon kun julkinen puoli antaa vain muutaman laserhoitokerran pelkän parran polttoon. Blondit joutuu nytkin maksamaan kaiken itse.
Tutkimuksin otetaan jokainen lähetteen saanut. Lähetteen kirjoittaja taas ei saa tehdä alkukarsintaa, vaan ministeriön ohjeen mukaan pitää lähettää tutkittavaksi transtutkimusyksikköön. Tällä on ilmeisesti haluttu estää se että asiaa tuntemattomattomat paikallislääkärit eivät heittäisi yli laidan selviäkin tapauksia. Nykyisen mediapyörityksen ja mm. tämän keskustelupalstan perusteella jotkut saavat idean että minähän olen TS ja hakevat lähetteen siltä seisomalta.
Joillakin tutkittavilla on mielipide että menevät tutkimuksiin ja siellä psykiatri sanoo kumpaa sukupuolta tutkittava on. Luulisin että tällaisia tapauksia löytyy eniten niistä jotka eivät ole koskaan yhteydessä muihin transsukupuolisiin. Jos nämä tapaisivat ennen tutkimuksia muita, lykkäisivät todenäköisesti tutkimuksia ja pohtisivat sukupuolituntemuksensa valmiiksi ennen tutkimuksiin lähtöä. Ilmeisesti aika moni tutkimuksista ilman diagnoosia lähteneet palaavat myöhemmin uudelleen ja saavat diagnoosin kun oma identiteetti on löytänyt täsmällisen suunnan.
Ja minä sain etunimeni vaihdettua ilman mitään papereita Haikaraisella Helsingin maistraatissa. Nimelläni on tilasto nyt 3 miestä ja 13 naista.
Hetun sai muutettua silloinkin ilman kastroimislautakunnan päätöstä. Kastroimislautakunnasta pääsi myös ensiyrittämällä. Kutina oli sellainen, että TAYSissa laadittuja papereita hyväksyttiin huonommin kuin Lapparin papereita.
Uuden lain tultua voimaan ja maistraattien saatua ohjeet, Haikarainenkin muuttui tiukemmaksi. Nyt tarvittiin nimenmuutokseen transtutkimusyksikön psykiatrin lausunto ja hetun vaihto vasta koko paperinipun kanssa.
Niin no eihän nuo tg:t transmiehiä olekkaan vaan rinnattomiksi haluavia naisia.
ei siinä isoa paperinippua tarvita:
- HYKSin T-sukupuolitodistus (psykiatri kirjoittaa)
- TAYSin T-sukupuolitodistus (psykiatri kirjoittaa)
- naisten kliniikalta hedelmättömyystodistus (puhelinsoitto naisten kliniikalle)
kymmenen minuuttia maistraatilla :)
jossain vaiheessa vois hakea uutta etunimeä jos haluaa
Noiden lisäksi tarvitaan oma hakemus uuden sukupuolen vahvistamiseksi. Hedelmättömyystodistuskin tipahti pyytämättä postiluukusta jo hyvissä ajoin ennen toisessa tutkimusyksikössä käyntiä. Nippu se on ohutkin nippu papereita.
Etunimet tulikin vaihdettua jo tutkimusvaiheen aikana.
Ei kastraatiolupaa tarvittu mihinkään muuhun kuin Suomen valtion kustantamaan korjausleikkaukseen. Kastraatiolupaa hakiessani olin saanut jo 5 vuotta hoitoja ja hetukin oli ollut 4 vuotta naisen.
Minäkin vaihdoin etunimet tutkimuksen alussa.
En muista että olisin tehnyt mitään omaa hakemusta
sukupuolen vaihdosta. Jos tein, kirjoitin sen varmaan maistraatin tiskillä
kun tomitin sinne muut paperit :)
Naikkarille piti soittaa ja pyytää hedelmättömyystodistusta (joka tuli kahdessa päivässä) ilmeisesti sen takia ettei heidän postitusautomatiikka ei osannut ottaa huomioon että olin jo ollut (hyväksytyllä) HRT:llä tasan vuoden siinä vaiheessa kun menin ensimmästä kertaa naikkarille ja olin jo saanut HYKS:iltä sukupuolen vahvistus ja aikaa oli jo varattu TAYS:lle. (second opinion). Kiirettä piti :)