Miksi on niin monta rotua, ja eri kieliä?
Se on vissiin tarkotettukkin niin, ettei ihmiset tulis toimeen keskenään?
Karsitaan toisiamme, kuin metsänelukat.
Olis tosi mahtavaa, kun kaikilla olis sama kieli, värillä ei väliä.
Se on vissiin tarkotettukkin niin, ettei ihmiset tulis toimeen keskenään?
Karsitaan toisiamme, kuin metsänelukat.
Olis tosi mahtavaa, kun kaikilla olis sama kieli, värillä ei väliä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tässä on mielenkiintoinen sivu joka kertoo tuon raamatun kohdan että ihmisellä on ollut yksi yhteinen kieli koko maailmassa mutta jostain syystä Jumala tuli alas taivaista ja sekoitti kielet etteivät ihmiset ymmärtäisi toisiaan, kertoo että tarkoituksella niin tehtiin mutta mikä on tuo tarkoitus, en tiedä.
http://www.nsf.gov/news/frontiers_archive/7-96/7species.jsp
zikkurateihin joihin juutalaiset olivat tutustuneet Babyloniassa jonne osa kansaa oli joutunut pakkosiirretyksi. Zikkuratit olivat temppelirakennuksia joissa ei ollut muuta kuin ylös korkealle johtavat portaat jotka olivat sitä varten että jumalat voivat niitä pitkin kulkea taivaan ja maan väliä. Raamatun tarinaan sisältyy myös sanaleikki, heprean sekottaa- verbi on hyvin lähellä bavel - sanaa.
Antamasi linkki on myös tavallaan juutalainen tarina siinä mainitut tutkijat ovat kaikki juutalaisia (Chomsky Frumkin, Pinker,Goldin jne) Vaikka Raamatun tarinalla aloitetaan, ei sitä tietenkään pidetä totena, sitähän se ei ole. Olemme saattaneet aloittaa yhdellä kielellä tai ainakin kieliopilla ja kieliä on syntynyt lisää sitä mukaa kun ihmisryhmät ovat eriytyneet toisistaan, mikään kieli ei ole syntynyt yhdessä hujauksessa. Raamatun tarinan syntyyn on saattanut vaikuttaa sekin että juutalaiset eksiilissä ollessaan vaihtoivat oman kielensä arameaan ja jopa heprean aiemmat kirjoitusmerkit uusiin kirjaimiin.
Pistit pahan
- tosi pahan.
Jumala on syyllinen kaikkeen.
Hienoa, jos väristä huolimatta kaikilla olisi yhteinen kieli,
mutta kun se ei riitä,
koska ihmisellä on paha ja kavala mieli.
Kaksi savvoo huastelevvoo saavat riidan aikaiseksi, tosin vähän hitaammin, kuin
nopeasti säksättävät turkulaiset. Ymmärrys ei lisäänny, vaikka puhutaankiin samaa kieltä ja samaa murretta. Sama kieli helpottaa asioita, mutta halu ymmärtää lähtee sydämestä.
Miksi siis ihmisellä on paha ja kavala mieli?
Jumalaa ei olekaan olemassa? Mitäs sitten teet?
Tämä yksi elämä kun todella lienee meidän ainoamme, tämä lyhyt aika.
Mitä jos vaan koitettaisiin tulla keskenämme toimeen ja kaikki ottaa osaa yhteiseen elämään parhailla aikomuksillamme ja voimillamme?
Koska ilman yhteispeliä emme voi tulla toimeen, sodassa ei ole elämää.
Kunnioittakaamme ja ymmärtäkäämme toinen toisiamme ja tehkäämme elämästämme, niin omastamme kuin muidenkin, mahdollisimman hyvää, sillä se on ainoa palkinto mitä koskaan tulemme osaksemme saamaan ennen kuoleman väistämätöntä tyhjyyttä.
Unelman jälkeen ei ole elämää, ja miksi olisikaan? Se on lopultakin vain kuolemanpelkoisten luoma fantasia, elämättä jätetyn elämän toive ja tekosyy kaiken itsetarkoituksettomuudelle.
olemassakaan yhtä totta ku joulupukki
semmoset jotka pelkää olla on hätäpäissää keksiny jumalan ja jeesuksen
sitte taas kellä ei oo hätää on keksiny joulupukin
näin se on
hoitoon, olet hyvin sairas
Kävele peilin eteen
ja katsele Jumalan luomistekoa.
Ei Jumalaa lähestytä siksi, että pelätään,
vaan siksi että tarvitaan sovitusta ja täydellistä rakkautta.
Niitä ei ihmisiltä irtoa.
Joulupukkia uskaltaa lähestyä vaan tosi kiltit.
No sittenhän sinulla on kaikki hyvin, kun ei ole minkäänlaista hätää. Ei hätää siellä, ei hätää täällä. Mene vaan pellolle pomppimaan ja nauttimaan siitä, että sinulla ei ole hätää eikä muutakaan.
Milloin olet ajatellut tulla tänne sivistyksen pariin viettämään vanhuuttasi sieltä Sveitsistä, onko suunnitelmia?
Ei ole tarvetta, koska Sveitsikin on sivistynyt maa ja niin on myös ystäväpiirini.
olet romantikko. Mutta totta toinen puoli. Maailman kylmyys on jo puolet kuolemaa, ja tähän peilattuna se koko kuoleman tyhjyys on liikaa ihmisen psyykelle sietää. Siitä mm. sikiävät uskonnot.
Mutta varaan itselleni toki myös oikeuden ajatella kauniita ja olla kaltaisesi romantikko. Siitäkin huolimatta että kaikki uskonnot haisevat liiankin pahasti ihmisen keksinnöiltä...mutta ehkä kuitenkin jumalalliselta pohjalta heijastuvilta?
Kas, tähän toivoni turvaan.
Jeps, ihiminen joko pelkää kuolemaa tai kieltää sen kokonaan. Kuolema on sellainen majesteetti, jonka edessä ei auta vastustaa. Se vie, kun on aika. Mikään muu ei elämässä ole varmaa, kuin kuoleman kohtaaminen.
Romantikko olen aina tarvittaessa, mutta usko Jumalaan ei perustu romanttisiin haaveisiin, vaan realismiin. Täysin korni lause sellaisen mielestä, joka ei tarvitse Jumalaa. Uskonnottoman ihmisen mielestä usko näkymättömään on tietysti ufoa-touhua. Joku näkee koko uskon pakona relistisesta maailmasta. Minä näen sen kykynä kiinnittyä elämään ja sen tärkeisiin asioihin paremmin. Tässä kohtaa on pakko kysyä, mitä ovat ne realiteetit joihin ei- uskova uskoo. Mitä painoarvoa niillä on?
Uskonto on mainio areena vallanhimoisille ihmiselle käyttää valtaansa. Auktoriteettiusko saa ihmiset tekemään mielettömiä asioita. Touhu seurakunnissa sattaa olla todella kaukana uskon ytimestä; Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta. Liian moni ihminen säilyttää Jumlaansa komerossa. Kun tulee tarve markkinoida omia ajatuksiaan ja olla oikeassa Jumala kaivetaan esiin. Isketään raamatulla päähän ja sanotaan, että kyllä Jumala on samaa mieltä, kuin minä! En ole kuullut, että tällaisesta touhusta seuraisi mitään hyvää. Siitä saattaa syntyä muutama käännynnäinen, joka kulkee silmät sokeina gurun perässä aikansa, kunnes silmät aukeavat. Silloin ei jäljellä ole mitään.
Pitääkö hävetä sitä, että on romantikko, että haluaa joskus nähdä ympärillään jotain hyvää, eikä vain silkkaa P-tä? Onko romanttisella ihmisellä kokonaan äly pois käytöstä? Onko se tyhmä ja yksinkertainen aasi, jota voi narusta taluttaa minne haluaa?
Kristityistä halutaan kernaasti antaa sellainen kuva, että kansa leijuu jossain ihmeellisissä sfääreissä. En tiedä - en tunne tällaista populaa, tai sitten haluan pysyä heistä kaukana, säilyttääkseni oman identtiteettini. En halua antaa sitä kenenkään muun taskuun.
Arvostan kristittyjä, jotka jakavat ruokaa torilla. Oikeasta opista viisastelevat eivät oikein jaksa sytyttää. Opista voidaan kinastella koko elämä, mutta siinä kyllä unohtuu se mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Ei oppi ojaan kaada, mutta tässä tapauksessa siinä herkästi mennään ojasta allikkoon. Perusta on syytä tuntea, mutta vuorovaikutustaidoissa ei ole tärkeää olla aina oikeassa.
Teknikon looginen ja selkeä tapa ajatella maailmaa on hyvä. Asiat perustuvat aina johonkin. Mutta mahtuu sinne sekaan ripaus romatiikkaakin, mausteeksi.
olet varmaan hyvin onnellinen, terve ,ja rikas. Koska sinulla ei ole Jumalaa. Eikä ole huolta huomisesta.
Mutta kyllä sinulla täytyy olla jokin palvonnan kohde. Onko se auto, vai raha, taikka yhdeiskunta asemasi. On monelaisia Jumalia. Mutta on vain yksi Herra Jeesus kristus. Koko universaalin hallitsija, ja Kunigaiden Kuningas, Elämän ja kuoleman Herra ja valtias. Ylistetty olkoon Herran nimi.
Vai realismiin? Juu. Pa. Juu. "Kykynä kiinnittyä elämään ja sen tärkeisiin asioihin tarpeeksi", puhut pohjimmiltaan illuusioiden ylläpitämisestä, eikä siinä mitään, mutta se ei ole uskovaisuutta vaan ateismisi kiertämistä tai jopa kieltämistä.
Tähän jos toisinaan itsekin sorrun, psyyke kun ei kestäisi kai muuta, eli jumalalle olisi kyllä käyttöä toden totta.
Illuusiot vain harvoin kestävät päivänvaloa.
Sitkeä etsijä ei silti luovuta, mutta kylläkin joutuu matkan varrella toteamaan ihmisten uskonnot tarpeisiin keksityiksi aika valitettavan suurilta määrin. Etsijä, tai kaiketi kukaan muukaan, ei varmasti itsearvoisesti halua olla uskomatta.
Puhut niinkuin ihmisen hallitseva looginen havaintopohja toimisi luonnostaan jotenkin uskovaisen eduksi.
Minä en usko tähän, vaan 1 1=2 missä päin vain maailmassa ja jos se on jotain muuta niin ihmisessä on jotain "vikaa".
Eli ne todisteet, eli niiden totaalinen puute.
Hävetä tai olla häpeämättä voi tässä maailmassa olla mitä vain päättää. Joissain maissa ja yhteisöissä joutuu häpeämään sitäkin ettei usko mihinkään yliluonnolliseen, ja tämän kaltainen keskustelu saattaisi johtaa jopa hengen menetykseen.
Kertoo paljon se ihmisen uskosta..
Romantiikkaa ja kauniita ajatuksia sekä hyviä tekoja synnyttävässä uskossa ei ole mitään vikaa, jos se kestää.
Mutta muissa on, ja toivonkin niille täydellistä tuhoa, paitsi kenties täyttä unohdusta akateemisessa mielessä.
Haluan myös että sfääreissään ilosanomaansa vailla mitään uskottavia todisteita julistavat ihmiset ymmärtäisivät minunkin kantani. Mikä on useimiten liikaa vaadittu.
Miten se usein menee? Jos toinen väittelijä ymmärtää omansa myös toisen kannan, mutta toinen ei suostu ymmärtämään kuin omansa, niin kumpi yleensä tällöin on oikeammassa?