Miksi homot tuntuvat haluavan enemmän yhdenyön juttuja tai jonkun pika panon jossain vessassa, kuin vaki suhdetta?
Itse haluaisin vaki suhteen, mutta tuntuu olevan todella harvassa ne, jotka sellaista haluaa.
Minusta olisi mukavaa herätä aamulla sen oman miehen vierestä ja illalla mennää sen oman miehen viereen nukkumaan. Viettää aikaa sen oman miehen kanssa ja oikeasti rakastaa.
Taitaa kuitenkin olla turha haave, kun homot ei tunnu haluavan mitään vakavampaa :(
Itse haluaisin vaki suhteen, mutta tuntuu olevan todella harvassa ne, jotka sellaista haluaa.
Minusta olisi mukavaa herätä aamulla sen oman miehen vierestä ja illalla mennää sen oman miehen viereen nukkumaan. Viettää aikaa sen oman miehen kanssa ja oikeasti rakastaa.
Taitaa kuitenkin olla turha haave, kun homot ei tunnu haluavan mitään vakavampaa :(
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oon ihmetelly itekki iha samaa.
Se on niin kiihottavaa (pikapanot) ja ei sitoudu mihinkään. Pikapanoa vessassa hyvään pyllyyn voi muistella vielä pitkän aikaa jälkeen päin.....
Oonkohan mä jotenki vinksahtanut, kun en koe pikapanoja ollenkaan kiihottaviksi...
Olen sitä mieltä, että seksi ihan tunteiden kanssa on paljon kiihottavampaa.
Voihan se olla että sä olet ihan terve ja mä, joka tykkään pikapanoista, vinksahtanut. Ihan miten vaan... Mutta ainakin olen onnellinen vinksahtanut, ja nautin pikapanoista.
Jotka haluu elää heteron oloista elämää joka on viisasta. johtuen syrjinnästä. siteen on niitä jotkahaluu vain hetken m-m nautinnon. pieni vähemmistö on täyshomoja
täyshomoja on niitä kyllä aika paljonkin, itse ainakin arvioisin olevan jopa lähemmäs 10% väestöstä. juuri sellaisten ahdasmielisten ihmisten takia kukaan ei uskalla olla oma itsensä. paitsi ne joilla on tarpeeksi munaa.
530 000homoa päälle 400 000bi.. lol.. Hinttailu vaikka hauskan jännittävää onkin on pientä 1-3pros..
kyllä homoja on enemmän, noi on vaan teidän" heteroiden" toive ajattelua. itseasiassa luulen et täys heteroita on väestöstä alle puolet. mut en enempää ota kantaa ku ei ole mitään luotettavaa tutkimusta tehty.
näinhän se just on, kokemattomat ns. homot haluaa ja kuvittelee, että homona on heti saatava se "ainutkertainen ja vakituinen" kumppani, ennen kuin voi edes kuvitella harrastavansa seksiä toisen miehen kanssa, yhden yön jutut ihan omassa sängyssä, voi olla täydellisen tyydyttäviä, kummallekin, ne vessapanot taitavat olla enemmänkin niitä fantasia juttuja, kuin normaalia touhua, niin se vain taitaa totuus olla, että suurin osa homoista on ihan tyytyväisiä yhden-yön juttuihin, eikä kyse ole mistään sitoutumiskammoisuudesta, tietysti kysymys on nautinnosta, mutta mitäpä pahaa siinäkään on, samasta lienee kysymys niilläkin, jotka nyhjäävät sen yhden miehen kanssa "lopun eläämäänsä" joka usein aika lyhyeksi jää, siis se yhteinen elämä. Ja kun meistä suurin osa on näitä yhden-yön kavereita, niin eipä sitten paljoa miehiä jääkään näille vakituisen miehen metsästäjille
Kyllä seksi on suhteessa parempaa. Välillä ihan nolottaa kun intohimomme kuuluu myös naapurihuoneistoon. Rakkaus on kaunis asia.
homoilla viiraa päässä
Uskomatonta, että täälläkin jokainen puolustaa omaa elämäntapaansa. Jokainen elää tavallaa oli sitten seksuaaliselta suuntautumiselta mitä tahansa. Minä haluan uskoa, että pohjimmiltaan jokainen haluaa rakkautta.
Mielestäni ei ole kysymys homoudesta vain tämän päivän mentaliteetista. Helpompaa heilua kun kohdata itsensä. Niin sitä kaikki juostaan elämänpyörässä - kuka selviää seikkalemalla kuka muilla avuin.
Toki tiedän, että sen oikean löytäminen on niin helvetin vaikeaa. Mutta ei se ole helppoa kellään - etsi sitten vakavampaa tai väliaikaista, oli sitten homo tai hetero. Tai no jaa - seksistä on tullut käyttökappale kun kaikki on vapaanpaa. Onhan se nykytarjonnan mukaan helpompi saada sitä yhden illan naintia kun jotain pysyvämpää. Menkää vain kattomaan kiimaisia heterokesäleskiä petiseuran toiveessa. Eiks se ole tärkeintä mitä itse haluaa vertaamatta muihin jotka näkyy enemmän.
Henkilökohtaisesti en tykännyt kun tunnistin läheiselleni olevani homo kun osalla päällimmäisenä oli mielikuva perseeseen nainnista vieraan kanssa. Olen onnekas kun he ovat tajunneet etten ihmisenä muutu vaikka olen homo. Ja onhan tässä saanut onneksi muokattua käsityksiä homoudesta:)
Vanhemmat homot ovat tottuneet elämään piilossa ja kätkemään tunteensa. Mihinkäs se tiikeri juovistaan pääsisi? Siellä on ihan tavallista se, ettei normisuhteeseen päin edes vilkaista - eihän se sellainen olisi käynyt päinsä hamassa nuoruudessa.
Porukat ovat psyykanneet itsensä valmiiksi yksinäistä vanhuutta silmällä pitäen, joskin kun uralle on omistauduttu ilman lapsia ja perhettä, rahaa on millä mällätä. Ja vielä reilu vuosikymmen sitten miestä kaatui kuin puuta myrskyssä HIV:n riehuessa, joten eipä sitä elämää muutenkaan suunniteltu kovin pitkällä sihdillä.
Nuorten kohdalla asennemuutos on silmiinpistävä; alle kolmekymppiset homot ovat huomattavasti romantiikannälkäisempiä, halutaan kunnon häät ja vaikka adoptoidaan lapsi(a), hankitaan asunto yhdessä jne. jne. Siinä sivussa moniavioisuus on mennyt pois muodista ja elämäkään ei enää pyöri ikuisen seksiseuran etsimisessä. Kaikkea ei pidä tietenkään yleistää, mutta kyllä tässä on selvä trendi havaittavissa.
miehen seksuaalisuus nyt vaan on sellainen että se saa nautintoa pikapanoista ja sitoutumattomuudesta. Totta, moni nuori homppeli nykyään leikkii kotia mutta todellisuudessa ne kyllästyy nopeasti siihen ja oikeasti suhde on avoin tietyin ehdoin.
miehet sitten homoja ettei jäis naisten riesaksi.
Jos esim. seuranhaku palstoilta katsotaan, niin ne on kyllä vanhempia miehiä, jotka hakee vakisuhdetta. Nuoremmat ei vakisuhteita hae juurikaan.
Jos olisi noin niin kuin sanoit, niin kait jossain näkyisi nekin homot, jotka hakee jotain vakituisempaa. Vakituisemman suhteen etsijöitä ei ole kuin kourallinen koko suomessa.
Kyllä se on nykyään suurimman osan homoista tavoitteena vaan saada aina uutta, pikaisesti ja mahdollisimman usein.
koko yhteiskunnan edun mukaista kuluttaa ja mahdollisimman paljon, sellaista kertakäyttöelämää, tai sitten entisen kierrättämistä, oikeesti yhteiskunta kylläkin haluais homojenkin "pariutuvan" heteroiden tapaan, silloin koko järjestelmä pääsis vahtimaan ja säätelemään meidän elämää, sitähän tämä parisuhdelaki yrittää ajaakin, että on oikein virallisesti lupa kahden homon "perustaa perhe" ja onnettomat sitten vaatii kirkkoa ihan "vihkimään liitto" ja parhaat/pahimmat miesparit vielä vaativat adoptio-oikeutta, että sais olla oikeita (hetero)pareja....jösssess siunatkoon, vaan eipä näy tunkua maistraateissa liiton virallistamiseen...susi-pareinako ne elää, visusti kaapin ovet kiinni,, tietysti hieman provosoin, mutta niin hullua touhua tuo on
Itse tällähetkellä ainakin haluan kunnon vakisuhteen. Ei ne pikapanot ole kuin yksinäisten sitoutumiskyvyttömien homma.
mä olin muutama vuosi sit tosi lihava ja en voinu saada vakisuhdetta, kaiken lisäks asuin tuppukylässä. Kun olin 17v päätin että haluan saada seksiä joten tapasin chatissa mukavan oloisen 30v miehen jonka kanssa harrastin seksiä useammankin kerran. Päätin laihduttaa koska halusin poikakaverin, nyt 20kg hoikempana mulla on maailman ihanin poikaystävä
Entäpä sitten, kun poikakaverisi löytää hoikemman ja nuoremman tapauksen? Eihän hän rakasta sinua, vaan näkee sinussa hoikkuutesi ja nuoruutesi. Ehkä oletkin ymmärtänyt asian, kun puhut vain vakisuhteesta; se on jotain sellaista, joka on toistaiseksi voimassa. Et puhunut avioliitosta tai parisuhteesta.
Ei ole mikään ihme että homoilla on enemmän päihde- ja mielenterveysongelmia kuin muulla väestöllä. Usein sitä perustellaan syrjinnällä ties millä, mutta väittäisin että kyse on enemmän homojen omista elämänarvoista. Nuorena ja hyvännäkösinä naiskennellaan kaikkea mitä liikkuu ja petetään poikäystävääkin jos sellanen sattuu kohdalle sattumaan ja sitten eräänä päivänä herätään yksinäisenä siihen todellisuuteen että ollaankin jo liian vanhoja kelpaamaan kenellekään. Kun aina löytyy panoleluiksi niitä kokeilunhauisia 18-vuotiaita, niin eipä kukaan halua enää sinua kolme-/nelikymppisenä sänkyynsä kuorsaamaan. Sitten huudellaankin parisuhteen perään koodin chat-sivustolla "anonyymit pikapanot ruusussa nyt heti" -viestien keskeltä.
Olen itse 26-vuotias ja on todella säälittävää nähdä omien ikäisteni homojen liusuvan siihen samaan jamaan jossa kapakoiden pubiruusut ovat. Vapaa-aika on yhtä "hauskanpitoa" baareissa, ja hetken kuvitellaan olevan maailman suosituimpia ihmisiä kun kaikki pubissa moikkaa. Mutta kun kaveriporukka koostuu pelkistä ryyppykavereista niin herääminen todellisuuteen on kova kun ne heteroryyppykaverit asettuvat aloilleen eivätkä enää näe mitään käyttöä baarijuopolle. Ja homot keskenään eivät tunnu tulevan lainkaan toimeen, varsinkaan menohomot. Loppuelämä meneekin sitten yksinäisenä joko työnarkomaanina tai alkoholistina. Tämän skenaarion olen nähnyt jo useamman kerran.
Suomessa on myös se puoli että koko homoyhteisö on homobaarien ylläpitämää. Baareista harvoin löytyy muuta kuin alkoholisteja ja huoria, se on tullut nähtyä. Itse sain tarpeekseni muutamalla käynnillä ja onneksi poikakaveri löytyikin opiskelujen kautta, jottei tarvitse siellä roikkua. Onnea etsintään niille jotka oikeasti ovat sitoutumiskykyisiä. Ette ole yksin, saatatte vain etsiä vääristä paikoista. Itse ehdotan homobaarien kiertämistä kaukaa.
Ei elämä onneksi ole noin julmaa. Tunnen monta tapausta (niin homoja kuin heterojakin) että 40-50 vuotiaana on löydetty ensimmäinen vakisuhde. Ehkäpä he eivät olleet valmiita suhteeseen aikaisemmin. Moni myös sinkkuuntuu keski-iässä eikä koe enää parisuhdetta tarvitsevansa. Siis eletään kukin miten halutaan. Ilman leimaamista tai omien arvojen tuputtamista. Kaikkien elämä on yhtä arvokas.
Tuossa on mun mielestä itua. Harvemmin baareista mitään pysyvämpiä suhteita löytää. Eikä niitä sieltä pitäisi edes etsiä, vaan oikean elämän parista; sieltä opiskelupaikasta, työpaikalta, harrastuksien parissa tai missä lie. Baarissa on enimmäkseen niitä jotka vetää päänsä viikottain täyteen, tai sitten niitä jotka etsivät vain panoseuraa. Pitää vain uskaltaa ottaa se riski että tulee selvinpäin baarien sekoilun ulkopuolella torjutuksi kun jotain mielekiintoista kysyy treffeille, kyllä sieltä arjen elämästä joku sitten kohdalle osuu.
Oli kyllä niin naulan kantaan toi sun kommentti. Moni rakentaa itselleen korttitalon tyhjän päälle, eipä semmonen paljoa kestä. Nuorina ollaan niin individualistejä komeita ja kyynisiä. Ihmissuhteet on pinnallisia, eikä millään muulla kuin omilla tarpeilla ole mitään merkitystä. Rakastuminen ei tule kysymykseenkään, sehän tarkoittaisi sitoutumista yhteen ihmiseen. Sitten jossain vaiheessa iskee se karu totuus, hups onkin tullut vanhaksi ja nuoremmat menohomot on yhtä kylmiä kuin joskus itsekin parhaina päivinään. Halut ois vielä tallella mutta kun seuraa ei oikein enää saa, paitsi lahjomalla. Rakkauttakin kaipaisi ,enää sitä ei ehkä sitten olekkaan tarjolla... Surullistahan se on kun metsä vastaa niinkuin sinne on huutanut.
Ehkä siinä tuntee piston sydämmessään kun miettii niitä ihmisiä jotka on työntänyt pois läheltään ja sitä että miten erilailla asiat voisivat olla.
(eikä ollut siis oma kokemus, ainoastaan näkemys)
Itse olen nuori ja suhdetta haen/ haluan, pelkät kännihupailut ei mua innosta...
Ja nyt näyttää siltä, että olen löytänyt ihanan tyypin tohon mun vierelle, ja olen onnellinen siitä =)
Joten: eipäs yleistetä ;)