Monta kertaa törmää täällä netissä kuvataiteilijoihin jotka ovat lahjakkaita myös musiikin alalla.
Olenkohan minä niitä harvoja epämusikaalisimpia kuvataiteilijoita ja näin ollen kuulunko marginaaliin?
En esimerkiksi pysty tunnistamaan edes biisejä introista ellei ne ole jotain jotka soivat ihan päivittäin.
Eilen kahlailin netissä etsimässä kuvataidesivuja ja huomasin että musikaaliset taiteilijat erottuivat edukseen selvästi mitä tulee kuvataiteen näyttävyyteen ja osaamiseen muutenkin.
Voikohan mitenkään tuota musikaalisuutta opetella?
Onkohan ne suomen "kulta-ajan" maalarit olleet musikaalisia?
Ihmettelen kovasti että en ole saanut syntymässäni lahjaksi musikaalisuutta vaikka enoni on valtavan lahjakas sellisti ja on monissa äänitteissäkin mukana. Olen aina tämän lyhyen elämäni aikana pitänyt itseäni lahjakkaana kuvataiteessa mutta mutta nyt olen ruvennut tuotakin epäilemään.
Kertokaa hieman omista lahjoistanne ja siitä epäilenkö kykyjäni turhaan?
Kuvisopettajani ainakin aina muistaa hivellä itsetuntoani ja kehua oivalluksiani sekä piirustustaitojani. Piirsin hänestä kuukausi sitten muotokuvan hiilellä ja hän tykkäsi siitä niin paljon että pyysi saada työn itselleen.
Nyt on hiukan ristiriitaiset ajatukset!?!
Olenkohan minä niitä harvoja epämusikaalisimpia kuvataiteilijoita ja näin ollen kuulunko marginaaliin?
En esimerkiksi pysty tunnistamaan edes biisejä introista ellei ne ole jotain jotka soivat ihan päivittäin.
Eilen kahlailin netissä etsimässä kuvataidesivuja ja huomasin että musikaaliset taiteilijat erottuivat edukseen selvästi mitä tulee kuvataiteen näyttävyyteen ja osaamiseen muutenkin.
Voikohan mitenkään tuota musikaalisuutta opetella?
Onkohan ne suomen "kulta-ajan" maalarit olleet musikaalisia?
Ihmettelen kovasti että en ole saanut syntymässäni lahjaksi musikaalisuutta vaikka enoni on valtavan lahjakas sellisti ja on monissa äänitteissäkin mukana. Olen aina tämän lyhyen elämäni aikana pitänyt itseäni lahjakkaana kuvataiteessa mutta mutta nyt olen ruvennut tuotakin epäilemään.
Kertokaa hieman omista lahjoistanne ja siitä epäilenkö kykyjäni turhaan?
Kuvisopettajani ainakin aina muistaa hivellä itsetuntoani ja kehua oivalluksiani sekä piirustustaitojani. Piirsin hänestä kuukausi sitten muotokuvan hiilellä ja hän tykkäsi siitä niin paljon että pyysi saada työn itselleen.
Nyt on hiukan ristiriitaiset ajatukset!?!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Voit olla silti vaikka kuinka hyvä kuvataiteilija. Silloin kun on luojan taholta jaettu lahjakkuutta, sitä on jaettu aivan varmasti kaikille tasapuolisesti. Toiset vain osaa hyödyntää nuo lahjat oikein.
Itsekin aikoinani uskoin että olen ihan ulkopuolella noiden taitojen, mutta niin vain meikäläinenkin onnistui "murtamaan jään" joka noiden asioiden ympärillä on olennainen.
Sen olen tiennyt aina että olen musikaalinen, mutta en koskaan olisi uskonut että minut hyväksytään myös kuvataiteilijana! sain ihan vasta pienen tunnustuksenkin siitä apurahan muodossa. Minä kuitenkin luulen että ahkeruuteni ja riekkumiseni oman kuvataideseuran mukana on huomattu ihan noissa piireissäkin.
Minä soitan meidän pienessä 6 hengen kerhossa myös harmonikkaa ja osaan nuotit mutta periaatteessa en niitä siti tartte koska osaan muutenkin.
Minun mielestäni oikeasti lahjakas osaa nuo molemmat ja luulen että sinäkin osaat jos tiukka paikka tulee eteen. Ota vain se ensimmäinen rohkea askel.
En kuitenkaan menisi niin vannomaan omasta musiikkikorvastani. Musiikkiahan aina voi opiskella ja näin opetella vaikkapa soittamaan mutta taitaa sellaisen ihmisen soitanta olla kuollutta. Ihan niinkuin sellaisen taiteilijan kuvataide jolla ei ole mitään lahjoja.
Olen myös kuvataiteellisesti lahjakas. Kun aloitin kuvataideiden opiskelun 1990-luvun alussa huomasin nopeasti, että tykkään maalata kaikista eniten silloin, kun kuuntelen samaan aikaan musiikkia. Jo lapsena pidin valtavasti musiikista samaan aikaan kun piirstelin paljon. Usein ihmettelin yksikseni
tuota musiikin voimakasta vaikutusta maalaamiseeni (myös valokuvaamiseen).
Ymmärsin vasta todella myöhään ihan todella tuon yhteyden kuvataiteisiin ja musiikkiin.
Yhtäkkiä kolme vuotta sitten päätin aloittaa musiikin teorian ja kitaransoiton opiskelun.
Tänä aikana kuvataide jäi aika vähille ajanpuutteen vuoksi. Nyt kun olen yksityisopettajan
avulla päässyn hieman kiinni musiikin saloihin, on tämä uusi opiskelu aloittanut maalausurallani
aivan uudenlaisen aikakauden. Nyt maalatessani en enää kovin usein kuuntele musiikkia,
koska oppimani musiikin teoria ym. vaikuttavat maalaamiseeni muutenkin.
En mielestäni ole lahjakas musiikissa vaan ainoastaan erittäin kiinnostunut siitä.
Kuitenkin pelkkä musiikiin, musiikin teoriaan ja kitaransoittoon perehdyttäminen auttoi
ainakin minua kuvataiteen tekemisessa hurjan paljon. Mielestäni kuvataiteilijan ei tarvitse
todellakaan olla mitenkään musiikillesesti lahjakas. On ja on ollut paljon kuvataiteilijoita, jotka tekevät
taidetta ilman pienintäkään yhteyttä musiikkin. Joillakin kuvataiteilijoilla vain on tärkeätä tunteä vahva yhteys musiikkiin kuvataidetta tehdessään, mutta tämä pätee ainoastaan joihinkin kuvataiteilijoihin.
On olemassa myös kuvataiteilijoita, joilla esim. maalatessan on vanva tunne yhteys kuvanveistoon.
Näillä taiteilijoilla kolmiuloitteisuus yhdistyy maalaamiseen / piirtämiseen. Ja sitten on kuvataiteilijoita,
jotka eivät tunne minkäänlaista yhteyttä musiikkiin tai kuvanveistoon. On olemassa myös kuvataiteilijoita,
jotka tuntevat vetoa kirjallisuuteen sekä kuvataiteilijoita, joille näytteleminen /teatteri on valtavan suuri osa heidän kuvataideuraansa. Meitä on siis todella moneen lähtöön. Taiteellinen lahjakkuus näyttää olevan hyvin persoonallista eikä yhtä taiteilijamallia ole olemassakaan.
Mutta luin muutama vuosi sitten Berlingske Tidende lehdestä mielenkiintoisen artikkelin kyseisestä aiheesta asuessani silloin Tanskassa. Juttu perustui johonkin tutkimukseen Amerikassa ja siinä oli osoitettu että varsinkin musiikin säveltäjät ja tekijät ovat selvästi lahjakkaimpia myös kuvataiteessa. Musiikintekijöiden taide havaittiin olevan yleisesti ottaen paljon tunnelmallisempaa joka vetosi enemmän ostajiinkin esimerkiksi. Juuri nämä tuossa kohderyhmässä olivat myös paljon varakkaampia muutenkin ja kaikki heidän monilahjakkutensa ansiosta.
Tuota vertailua oli kuulemma tehty 3 vuoden ajan.
En tiedä itkeääkö vai nauraako. Sitä kun on pakertanut ja opiskellut taidetta vuosikausia mutta olen kuitenkin edelleen köyhä kuin kirkon rotta. Juuri ja juuri tulen taiteellani toimeen, mutta siinäpä se sitten onkin. Kai kuitenkin olisin yhtä köyhä myös telakkatyöläisenä se olkoon puolustuksena.
Kuitenkin kaikesta huolimassa tykkään tästä kuvataiteilijan työstä enkä enää kirveelläkään tarttuisi hitsauskolviin.
..viitata tuollaisiin kuvataiteilijoihin vaikkapa linkeillä tänne niin pääsisimme mekin ihailemaan niitä?
Mielihyvin tämän voin linkittää http://www.leongalleria.net/harmonikka.htm
Olen ihan nautinnolla kuunnellut noita säveliä mitä tuo taiteilija on innovoinut tai säveltänyt.
Siitä vielä kivaa että ne nautinnot ei lopu noihin säveliin vaan tuolta näkee myös mihin tuo taiteilija pystyy myös kuvataiteessa. Hemmetti kun edes joskus pystyisi tuollaiseen!!!
Totta puhut! Todella myös mukavan näköistä jälkeä tämä kaveri on saanut aikaan. Varmaankaan hänen ei tarvitse olla käsi ojossa apurahalautakunnille.
Ainakin hänen kohdalla näyttää tuo vertailu pitävän paikkansa.
Tässäpä noita lisää http://www.mattijarvenpaa.com/index.html
Jos kiinnostaa vielä lukea asiasta niin tässä siitäkin aiheesta: http://www.teosofia.net/artikkelit/hw-musiikki_ja_kuvataide.htm
Samainen dilemma kiinnostaa monilla muillakin keskusteluforumeilla, tässä yksi niistä: http://keskustelu.kontu.info/viesti-97967.html
Hienosti Heikki W. Virolainen kasittelee tuota kuvataiteen ja musiikin yhteytta. Itsekin kuuntelen koko ajan mielimusiikkiani dwd:lta kun teen itse kuvataidetta. Uskon että ne tunnelmat valittyy aina jollakin tavalla kuvassa jota työstan.
Valitsen musiikin aiheet aina sen mukaan mita kulloinkin tyostan. Kun suuren ikavan vallitessa teen vaikkapa suomalaista maisemaa niin korviini tulee yleensa Sibeliuksen Kareliasarjaa ja Finlandia-konserttoa ja kas, ne tunnelmat kyll tyossani nakyy vaikka sen itse sanonkin.
Itse olen lapsesta saakka soittanut ensin piccoloviulua ja myohemmin alttoviulua. Ennen murrosikaa minulla alkoi lisaksi piano kiinnostaa, niinpa sain tunteja myos siihenkin. Samassa yhteydessa alkoi myos kuvataidekin kiinnostaa johon harastukseen minua viela kannusti silloinen kuvaamataidon opettajani koulussa. En kuitenkaan ainakaan viela tee kuvataidetta tyokseni kun tuo musiikki on se jolla nykyisin toimin ikaankuin puoliammattilaisena.
Kiitos noista mielenkiintoisista kivoista linkeista!
Huomasin että viittasit noissa linkeissäsi ystävääni/taiteilijaan jonka ateljeessa sain työskennellä vapaa-aikoinani niinä vuosina kun opiskelin tuon kaupungin yliopistossa. Totta puhut että hän on todellakin myös musikaalinen ja taiteilijaksi avulias sekä avoin ja myös lämmin henkilönä. Sain häneltä monia hyviä vinkkejä ongelmatilanteissa mitä siinä työskennellesämme tuli eteeni.
Hän teki koko ajan myös pientä musiikkikeikkaa niiden tilaustöidensä ohella eikä hän aina osannut sanoa ei. Hän jos kuka todella hyötyy myös noista kotisivuistaan.
Musiikin kuuntelulla maalatessa on ainakin minuun suuri vaikutus. Jos ei muuten, niin ainakin se suodattaa muita häiriötekijöitä pois. Lähinnä omia "harhailevia" ajatuksia.
Eve-Stiina kyseli kulta-ajan taiteilijoiden musikaalisuudesta. Olen kiinnostunut ja perehtynyt tuon ajan taiteeseen ja sen tekijöihin. Varsinkin Akseli Gallen-Kallelan elämään ja elämäntyöhön.
Akseli oli hyvin musikaalinen, ei tosin soittanut itse mitään instrumenttia. Monet hänen merkittävimmistä teoksistaan ovat syntyneet vaimonsa Maryn soittaessa pianoa Akselin maalatessa.
Gallen-Kallelan ystäväpiiriin kuului paljon musiikin ammattilaisia. Läheisimmät olivat Robert Cajanus ja Jean Sibelius. Sibelius ja Gallen-Kallela inspiroivat toisiaan omilla teoksillaan. Sibelius sai paljon aiheita musiikkiinsa Gallen-Kallelan töistä ja varsinkin erämääateljee Kalelasta. Sibelius myös näki eri sävellajit "väreinä". Hänen musiikkinsa on vaikuttanut vastavuoroisesti paljon Gallen-Kallelan taiteeseen.
Muihin kulta-ajan taiteilijoihin olen tutustunut aika pintapuolisesti, mutta pääsääntöisesti kuvataiteilijat olivat hyvin musikaalisia vaikkakaan kaikki eivät itse soittaneet mitään instrumenttia saatikka säveltäneet.
Tuon ajan taiteilijat maalasivat ja säveltivät suomalaisille identiteetin noina sekasortoisina aikoina.
Mielestäni musiikki ja kuvataide kulkevat käsikädessä. Jotkin taideteokset luovat mieleen erilaisia melodiota ja tietty musiikki taas saa aikaan mielessä aikamoisia "maisemia".
Jos pieni poikkeama ketjun aiheesta sallitaan, olen pannut myös merkille että näyttelijät ainakin suomessa ovat tavattoman musikaalisia ja todella hyviä laulajia. Mielestäni sekin on eräänlainen todistus että lahjakkuus ylipäätään näkyy kokonaisvaltaisesti ihmisessä. Mielestäni taitellisesti- tai muutenkin lahjakkaat ovat myös hyvin älykkäitä. He osaavat katsoa myös kauemmaksi ja toimivat aina itselleen eduksi myöskin taloudellisesti. Ainakin ne lahjakkaat jotka minä tunnen, tulevat taloudellisesti hyvin toimeen ja osaa heistä voisi sanoa jopa rikkaiksi.
Tekisi mieleni tehdä tässä jonkinlaista yhteenvetoa mutta tiedän että tuon nimimerkkini vuoksi sellainen saattaisi herättää pahaa verta tietyissä ihmisissä jo tunnetustikin joten jätän sen muille.
...teki paljon luonnoksia kuunnellessaan muiden tekemää musiikkia. Olisi mielenkiintoista nähdä noita jossakin?
Ainakin tämä ihminen on kokonaisvaltainen taiteilija! Vieläpä hyä molemmissa harrastuksissa. Tuskin nuo enää mitään harrastuksia ovat vaan täyttä työtä. Ei ihme jos heppuli tulee hyvin toimeen.
Minä harrastan kuvataidetta ja myöskin musiikkia. mukavaa nähdä ihan käytännössä että miullakin on nuo tarvittavat geenit tulla hyväksi taiteilijaksi. Hieno linkki!!!
##vaan tuolta näkee myös mihin tuo taiteilija pystyy myös kuvataiteessa. Hemmetti kun edes joskus pystyisi tuollaiseen!!!##
...mutta ainakin tästä linkittämäsi taiteilijan aloittamasta viestiketjusta päätellen, http://keskustelu.suomi24.fi/node/4377618, joku toinen pystyy vielä parempaan kuvataiteissa. Näinhän se elämässä menee, se kenelle sinä olet kateellinen, on sitä taas jollekin toiselle ja vain hyvin harvat selviävät ilman kateutta lahjakkuutensa ja ammattitaidon tuoman itsetuntonsa takia, mutta heitä sitten jahdataankin vuosikausia kaikenlaisilla laittomillakin toimilla.
Unohtu kertoa että toi luvattu hatullinen on vielä tältä taiteilijalta syömättä. ;D
Ottamatta kantaa ketä taiteilijaa tuossa viestissäsi tarkoitat mutta ihmettelen kuitenkin mikä ongelma tuossa sinulle on??????
Itse olisin todella tyytyväinen jos edes jotain tekemääni työtä ihmeteltäis tuolla tavalla. Olisin suorastaan ikionnellinen. Mikä ongelma siis tuossa on? XD
Kuinka mielestäsi kuvataiteessa ryhmitellään paras kuvataiteilija? Kyseinen ajatus tuli vain mieleeni tuosta lauseestasi "joku toinen pystyy vielä parempaan kuvataiteissa"? Mitkä siinä ovat ne kriteerit jotka oikeuttavat taiteilijan tuohon "papukaijamerkkiin" esimerkiksi pilkuntarkkuus taiteilijan työssä, tai tunnelma vai tinkimätön valokuvamainen realistisuus.... Tuota listaa voisi jatkaa ihan loputtomiin mutta itse tiedän että ihan oikeasti noita rajoja ja "kriteereitä" ei ole.
Minä luulen että tämä linkittämäni taiteilija tietää mitä tekee ja on oivaltanut oikean markkinaraon, vaikkakin tiedän että tuo sana on "virallisten" taiteilijoiden mielestä kirosana. Muutenkin mies näyttää olevan ihan asiallinen ja hauskakin ja varmaan tulee hyvin toimeen ympärillään olevien ihmisten kanssa.
Ainakin minä pidän kovasti noista hänen töistään, erottamatta kuvataidetta tai musiikkia jota hän tekee.
Kun ihminen on ulospäin suuntautuva ja tulee toimeen kaikkien kaa, on elämä helppoa vai mitä? ;)
..selvää asiaa. Äijähän on niin helvetin kateellinen kaikille jotka häntä paremmin menestyy taiteilijana. Etkö juuri ole sinäkin jo pannut merkille tuota?
##Itse olisin todella tyytyväinen jos edes jotain tekemääni työtä ihmeteltäis tuolla tavalla. Olisin suorastaan ikionnellinen. Mikä ongelma siis tuossa on? XD##
Ongelmasihan tuli esille viestissäsi, sinun pitäisi opetella tekemään teoksia jotka herättäisivät huomion.
##Kuinka mielestäsi kuvataiteessa ryhmitellään paras kuvataiteilija? Kyseinen ajatus tuli vain mieleeni tuosta lauseestasi "joku toinen pystyy vielä parempaan kuvataiteissa"? Mitkä siinä ovat ne kriteerit jotka oikeuttavat taiteilijan tuohon "papukaijamerkkiin" esimerkiksi pilkuntarkkuus taiteilijan työssä, tai tunnelma vai tinkimätön valokuvamainen realistisuus.... Tuota listaa voisi jatkaa ihan loputtomiin mutta itse tiedän että ihan oikeasti noita rajoja ja "kriteereitä" ei ole.##
Kriteerit ja rajat ovat kyllä olemassa ja jokaisella ne ovat henkilökohtaiset, niin että sinun ihailusi tai kateutesi kohdistuvat linkittämääsi taiteilijaan ja hänen vastaavat ihailut tai kateudet kohdistuvat meikäläiseen.
##Minä luulen että tämä linkittämäni taiteilija tietää mitä tekee ja on oivaltanut oikean markkinaraon, vaikkakin tiedän että tuo sana on "virallisten" taiteilijoiden mielestä kirosana. Muutenkin mies näyttää olevan ihan asiallinen ja hauskakin ja varmaan tulee hyvin toimeen ympärillään olevien ihmisten kanssa.
Ainakin minä pidän kovasti noista hänen töistään, erottamatta kuvataidetta tai musiikkia jota hän tekee.##
On hienoa että joku on löytänyt itselleen markkinaraon ja käyttää taitojaan hyödyksi, tällaisia ihmisiä pitäisi taidealalla olla enemmän. Ja vaikka minäkin olen virallisen koulutuksen saanut, en väheksy yhtään itseoppineita taiteilijoita, vaan pidän useita heitä parempina taiteilijoina, kuin näitä virallisten taidepiirien piirien höpö höpö hyypiöitä. Ja kohta kun julkiset tuet taiteelta loppuvat, ala puhdistuu huomattavasti ja elämään jää vain sellainen taide josta joku on valmis vapaaehtoisesti jotain maksamaankin.
Siinä surkeassa taidekoulussa jonka meikäläinen kävi, otin tahallani pääopettajan kanssa keskustelun aiheeksi Juhani Palmun useita kertoja. Vieläkin naurattaa pääopettajan kateus Palmua kohtaan, hänen mielestään Palmun kaverit ostavat hänen teoksiaan ja ovat nostaneet hänet arvoonsa. Useaan kertaan meinasin kysyä pääopettajalta että ketkäs ne sinun teoksiasi ostavat, eivätkös nekin ole sinun kaverisi jotka ostavat teokset julkisella rahalla virastojen kelmeän harmaille seinille pölyttymään tai museoiden kellareihin homehtumaan.
##Kun ihminen on ulospäin suuntautuva ja tulee toimeen kaikkien kaa, on elämä helppoa vai mitä? ;)##
Neuvoisin kateutesi tai ihailusi kohdetta välttämään kaikin tavoin virallista taidemaailmaa, koska noilla ominaisuuksilla varustettuna joutuu suunnattoman kateuden ja todennäköisesti jopa laittomuuksien kohteeksi. Virallisella taidepuolella pitää olla nöyrä, alistuva perseennuolija, sillä tavalla pärjää vielä nykyään paljon paremmin kuin oikealla lahjakkuudella, mutta ajat ovat muuttumassa ja kohta lahjakkuuttakaan ei enää voi sivuuttaa.
##Siinä surkeassa taidekoulussa jonka meikäläinen kävi, otin tahallani pääopettajan kanssa keskustelun aiheeksi Juhani Palmun useita kertoja. Vieläkin naurattaa pääopettajan kateus Palmua kohtaan, hänen mielestään Palmun kaverit ostavat hänen teoksiaan ja ovat nostaneet hänet arvoonsa. Useaan kertaan meinasin kysyä pääopettajalta että ketkäs ne sinun teoksiasi ostavat, eivätkös nekin ole sinun kaverisi jotka ostavat teokset julkisella rahalla virastojen kelmeän harmaille seinille pölyttymään tai museoiden kellareihin homehtumaan.##
Piti tähän jatkaa, että kumpikohan sitten on terveempi tapa hankkia taidetta, sekö että ihmiset ostavat sitä omalla rahalla omien mieltymystensä mukaan vai että sitä ostetaan julkisellla rahalla taiteen virkamiehen mieltymyksen mukaan sisäpiirissä julkisella rahalla.
Minua ärsyttää tässä vastauksessasi vain toi "kateutesi kohde" jota käytät ikäänkuin minulla ei olisi ollenkaan silmää kauneudelle ilman kateudentunteita. Et näytä ymmärtävän että ihailu voi olla joskus ihan vilpitöntä ja vailla minkäänlaista kateutta. Jos olisin oikeasti kateellinen niin en todellakaan päivittäin vierailisi tuolla sivustolla niinkuin minulla on tapana. Joskus käyn useamminkin päivässä.
...mutta kiitos että korjasit asian, koska näin ulkopuolisena kirjoituksen perusteella on vaikea päätellä onko kyseessä ihailu vai kateus.
Mutta nythän jotkut aiemmat kirjoituksesi asettuvat oikeaan kontekstiin.
Noita sivuja oli näköjään päivitetty perusteellisesti joten kannattaa käydä vilkaisemassa. Oli tullut uusia töitä framille joita en ollut huomannut. Livenähän nuo ovat vieläkin upeammat tiedän sanoa, koska olen käynyt hänen näyttelyissään. Jotta tuo linkki ei unohtuisi niin tässä se on uudelleen: http://www.leongalleria.net/
Miksi sulla on noin kova hinku vetää näitä 'markkinataiteilijoita' tänne? Jos olet kerran taideopiskelija niin mikä sua vetää tällaisille sivustoille?
Mielestäni tuollainen kaupallisuus ei tippaakaan edistä teidän tulevaa taiteilijakuvaanne. Tietysti jos haluat käyttää hyväksi näiden taiteilijoiden julkisuusarvoa. Tämä Vierelä kuitenkaan ei ole vielä niin kuuluisa kuin Palmu esimerkiksi niin miksi et ratsastaisi mieluummin sillä nimellä vain esimerkin antaakseni?
Eipä silti, tällä jäppisellä on kyllä ihan mukiinmenevää musiikkia ja epäilen että olet rakastunut juuri siihen.
Tällainen meininki apurahoja saamattomilla taiteilijoilla on mielestäni ihan oikein. Jostakinhan helvetissä pitää taiteilijankin elantonsa hankkia. Nostan hattuani hyvinkin korkealle tämmösten OIKEIDEN taiteilijoiden sinnikkyydelle. Tämän taiteilijan kyvyt eivät kyllä jätä kylmäksi ketään mielestäni.
,,,itsensä tekemiä mainoksia?
Mulla ei tule mieleen yhtäkään hyvää maalaria tai veistäjää joka olisi ollut tunnetusti hyvä myös musiikin parissa.
Tai no Ingres soitti kai viulua... en oikeen edes muista.
No mitä mieltä Bare sitten olet noista kyseisistä kuvataiteilijana? Ovatko markkinataiteilijoita?
Minun mielestäni ainakaan noi kuunneltavissa olleet kipaleet eivät olleet hassumpia. ovat ne ainakin melodisempia kuin nykyisin radioissa kuultavat jumputukset.
..tuota musikaalisuutta oikeasti opiskella niin että oppii tuntemaan jopa biisien nimet ja sillee...
Minulla kuitenkin on serkkupoika jonka äiti (minun täti) eläessään oli valtavan musikaalinen, mutta isä onnettoman epämusikaalinen. Tuo hänen isänsä jopa tuntui vihaavan musiikkia ja etsi aina jonkun toisen kanavan radiosta jos sieltä tuli musiikkia.
Serkkupoikani peri valitettavasti siinä tuon isänsä. Hänellä kuitenkin oli henkilökohtaisesti kauhea tarve tuohon musiikkiin.
Hänen äitinsä osti tuolle pojalle sellaiset yamaha- merkkiset urut jossa oli kaksi riviä ja bassojalkiot. (Rane) oli tavattoman innostunut tuosta joululahjasta ja nuotin alkeista mitä sen mukana tuli. Rane opetteli itsepintaisesti soittamaan noilla uruilla ja kehittyi taitavaksi soittajaksi. Hänelle kaikista tärkein kriteeri oli että soittaa virheettömästi, niinkuin olettaa saattaakin.
Hän oli kuitenkin nuottien orja, eikä osaa vieläkään soittaa ilman nuotteja, mutta soittaa hyvin kun kuunellaan juuri sillä korvalla.
Itse olen kuitenkin perinyt sukumme musikaalisuuden ja minulla on omat tulkintani tuosta serkkuni soitosta ja se on että se soitto on tylsää jossa ei ole tulkintaa. Rane tietää itseki tuon kuuneltuaan omaa soittoaan nauhalta. Hän sanoo että ei kykene "värittämään" tuota soitantaa oikealla tavalla, sillä eihän hän edes introista pysty tunnistamaan kappaleita esimerkiksi.
Mennäkseni tähän aloitukseen ja myöhemmin laittamiisi linkkeihin, voin täydestä sydämestäni yhtyä tuohon lahjakkuuden "kasautumiseen". Yleensä on niin että kuvataiteellisesti lahjakas on myös lahjakas musiikissa. Minulla olisi esittää moniakin esimerkkejä väittämäni tueksi.
Myöskin tuo että hyvät näyttelijä ovat myös hyviä ja musikaalisia laulajia- ja ehkä myös päinvastoin.
Serkkupoikani teki- ja tekee vieläkin paljon kanttorin viransijaisuuksia koska osaa myös tuon "jalkiosoitannan" mutta ilman kanttorin omaa laulupanosta, mutta hoitaa ne työnsä todella hyvin.
¨'