Kuka se väittää että rahalla ei muka saa onnea?Kun nykyään vaaditaan meiltä miehiltä melkein ylimaallisia taitoja pitää nainen tyytyväisenä ja onnellisena.Totta kai hyvätuloisella kavaljeerilla on aina etulyöntiasema kun ruvetaan naista hellimään.Eikä köyhällä ole paljon valinnanvaraa suunnitella romanttisia kynttiläillallisia hyvän ruoan ja viinin parissa.Kun päivällä seisoo hellan vieressä hämmentämässä kattilassa kiehuvaa luusoppaa niin ei illan ajatteleminen tunnu oikein mielekkäältä.Ja aamut ovat tietenkin vielä oma juttunsa.Herätettyään nukkuvan vaimokultansa voi juntti todeta mielistelevään äänensävyyn:Kaunehin Mademoiselle!Rohkenen tarjota Teille aamupalaksi vastaleivottuja voisarvia sekä kupillisen tuoksuvaa,tuoretta kahvia ala`Latte!-ja perkules soikoon ei ole muuta annettavaa kuin mukillinen haaleaa teetä ja kuivia laivakorppuja.Niin että Rouva on hyvä ja tunkee tarjotut sapuskat naamariinsa ilman turhia venkoilua.Kyllä jämtti on näin...
Herrasmies&juntti...
Luotain-56
17254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oli viisaita kun ne lauloi,
Se on miehestä kii kun nainen sanoo hii.
taas lauloi, se on pienestä kii.
yleistys :)
Tuohan on vähän niin kuin vaan materiaa..
Ja jo yrityksestä runsaasti pisteitä!
näin.. Ei se rahaa vaadi, kun on lämpöä rinnassa ja hellät tunteet:))))
Sateesta maanantai-iltaa pohojanmaalta.
Se taas uusi viikkoo lähti käyntihin ja maanantaipäivän työt ja touhut on tullu teheryksi ja on aikaa vetää henkiä sisällekin päin.
Minulle tuloo näistä tällaasista alootuksista aina sellaanen jotenkin hirviän ristiriitaanen mieli ittelle, sellaanen jotenkin alakuloonen olo. En mä sitä tarkoota notta tämä jotenkin huono alootus oliis, tai jotta näistä ei puhua sais. Alootus on hyvä ja soon hyvä notta puhutahan.
Sitä mä täs meinaan että ku sitä on tarpeeksi pitkähän yksin, niin sitä omaas mielessään kuvitteloo ja uskooki ne parisuhtehen poluut kovastikki ruusuusiksi, eikä niinkään muista notta kuinka sitä siitä arkipäivästä oikein eletähän. En ny taharoo kenenkään utulinnoja kaataa ku ne omat on varmahan ne kaikkein hauraammat.
Sitä ku on aikaa ajatella omaa elämäänsä sen tuhantehen mallihin, justihin näin joutotunteina ja kesääsin ehtooaikahan, ku täs istun.
Mun osani on ollu kattella jo ens kuus tuloo sen kakstoosta vuotta, vain muiren onnea. Ja ku katteloo kokonaasuutta niin ei niinkään nää niitä yksityyskohtia. Eikä mun tehtäväni ookkaan tarkkaalla kenenkään parisuhures asioota.
No, eikö se sitten aina niin mukavaa ja henuusta ookkaan, se yhyrees olo??
Moon kuulkaas jo aikaa unohtanu nämä, no niinkuun halaalut, pusuut, onnet ja niin pois päin.
Minulle riittääs kovinkin sellaanen kaveri joka sanoos ku vanhoona mennä köpööteltääsihin perätoukuriis keppi kouras saunajuntua rantahan notta: et sä mikään häijymies oo koskaan ollu. Siinähän sitä oliis oliis pehemopuhetta ja kiitosta aivan riittämihin. Minulle riittääs tämä.
Hyvää illanjatkoa vaan kaikille.
terv. seppä ja Tiitu kulta, täältä kotoa vaan.
olemassa kolmen laista onnea.
Taivaallista onnea, joka on kaiken maallisen rekvisiitan yläpuolella. Arkionnea, joka vaatii tietynasteista mukavuutta. Ja kolmantena bisnessuhde...kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista.
Joo no niin onkin ja näistäpualihin ku täs vielä vanhetahan niin aletahan tarvittemahan jo sen kolomenlaasta onneakin. Sellaasta onnenkantamoosta kaikilla elämänaloolla.
Onkoos se sitten ihan sitä taivahallista onnea ku on hyvä kaveri siinä rinnalla? Kiittää siitä ainakin voi.
terv. minä ja Tiitu kulta, me lakeurenlapset.
iässä taitaa arkionni aina voittaa taivaallisen hurmion. Hurja rakkaus ja järki eivät pysy samassa päässä enää meijän iässä.
Nuan se menöö. Eikö siihen arkionnehen sitten trenkää sitä kaveria ollakaan?? Mistä sitä sitten yksinäänen haaveelis jos kaikki jo oliiskin ittellä ja omastatakaa.
Oliishan se jotaan jos vaikka tuliis törmäys ja meniis tissi suuhun. Täs on saanu jo olla niin pitkähän kikkiviaroolla notta sitä alakaa ajattelamahan toisenlaastakin vaihtoehtoa. Ainakin mielikuviis. Tietysti toinen vaihtoehtoo ja ihan harkinnan arvoonen asia oliis hevoosen ostoo. Tuliis varmahan halavemmaksi ku akaan pito. Näin täytyy ajatella ku pohojanmaalla eletähän. Noon nua Laihialaaset vaan ominu itteleensä pohojalaasten nuukuuren.
Joutuu vielä miettimähän.
terv. seppä ja Tiitu pikkuunen pohojanmaalta.
kun sinä olet hyvissä varoissa, niin miksei kumpikin? Sekä heppa, että akka. Missä hevoset, siellä myös naiset viihtyvät. :)
Onko seppä ujo vai saamaton?
Kyllä mua ujoostuttaa vaimoostenhenkien vierellä ja saamatoon liioon.
Se törmäys vissihin pelastaasi tilantehen ja siinä hötäkäs voi samaalla henkäästä notta: pääsöökö sulhaseks. Voishan sitä näpätä likkaa korvahan kiinni ja taluuttaa tänne kotia rukinpaikkaa kattomahan. Sanoos notta ku en toisinkaan taira.
Kyllähän se ymmärtäväänen tyttö sellaasen anteeksi antaas ja onhan ne ollu jo aikaa nua muovikaulimet.
Ei tuliis niinkään suuri kukumu ottahan, jos se likka joutuus käyttämähän naisille tuttuja vallan välikappalehia ja sellaasta niinkuun sanotahan kättäpirempää. No menikö tämä ny kuinkaki pahoon pielehen??
terv. kuitenkin aika kiltti seppä ja Tiitu pikkuunen
pieleen vaan vaimonryöstöksi. Ja mikäli olen sepän oppinut tuntemaan, niin ei tarvi korvasta eikä letistä vetää...riittää kun puhuu ja kehuu. :)
Isoo kiitos Sinulle Jäntti neuvoostasi. On se tua ilta niinkuun sanotahan aina aamua viisaampi.
Ei tytööt tykkää sellaasista korvista veroista, sehän sattuu ja sitten sais se muovikaulinkin olla ja toimittaa sille kuulua virkaansa ja mihin soon tarkootettukin, taikinan kaulaamisehen..
Kovasti on harmaa tua taivas ja pilivet tua vettä meille maanlapsille tullessaan. Aitankatoon tuuliviirikukkookin on nukahtanu kevätkesän iltahan.
Onneahan tämäkin oli kun saatihin toimitella. Kello vaan jo viisoo niin palijoa notta pitää mennä vissihin vaakasuorahan. Jaksaa sitten aamulla taas uutehen päivähän.
Hyvää ja levollisen rauhaasaa yötä.
terv. minä ja nukkuva Tiitu, täältä kotoa vaan.
Raha ei tee herrasmiestä eikä rahattomuus junttia.
Kyllä se on toisen ihmisen huomioiminen, kuunteleminen ja aito välittäminen, mikä ratkaisee.
Joillain rahakkailla on niin paljon harrasteita, etteivät ehdi puolisoaan huomioida saatikka aikaa antaa.
Nimim. kokemusta on
tuli mulle päivällä mieleen.Mä olin käymässä kaupassa jo jonotin parhaillaan kassajonossa.Siinä edelläni seisoskeli 3 naista juttelemassa asioitaan.Heidän keskustelunsa koski yhden naisen syntymäpäivää.Mies veisi hänet hienoon ravintolaan illalliselle ja muutenkin hemmottelisi koska äijä oli joku johtaja jolle oli tulossa isot bonukset.Ja sitten vieraiden kanssa olisi jatkot heidän kirjastossaan!Voi Kaikkivaltias...Mä hinasin itseni lähemmäksi eukkokolmikkoa ja odotin että puhe taukoaisi edes hetkeksi.Sopiva sauma tulikin joten mä sanoin keskustelusävyyn puolihuolimattomasti:Mulla taitaa olla vähän samankaltainen ongelma.Ensi viikolla tulee Osuuskaupan bonukset ja ajattelin ottaa vaimoni kanssa muutama lasillinen viiniä kirjastossa.Mutta kun se saakeli menee kiinni jo kahdeksalta!Ja lauantaisin kello kolme...
Kiitän nauruista! :)
Eräs ystävättäreni sai lahjaksi timanttisormuksia ja hotelliöitä sviitissä ja kylpyläviikonloppuja jne. Kesti jonkun vuoden ennen kuin tajusin, että siinä perheessä kalliit lahjat edustivat rakkautta. Ja niillä lahjoilla leveiltiin.
Ei siinä mitään, jos jollain on varaa ja mahdollisuus helliä puolisoaan kallilla lahjoilla - nekin ovat oikeita ja aitoja, kun antaminen lähtee sydämestä eikä siitä, että laitetaan paremmaksi kuin naapurit tai veljen perhe.
Voi hitsit, olisin halunnut nähdä rouvien ilmeet 8)
Varsinkin kun tiedän, että jotkut kehuvat olemattomillakin lahjoilla ja olisivat oikeasti tyytyväisiä, jos mies edes muistaisi merkkipäivän muistuttamatta.