Kerron nyt vain omista tuntemuksistani, tällä ei nyt sen kummempaa tarkoitusta ole. Lukekoon ken jaksaa.
Olen 18-vuotias miespuolinen opiskelija. Opiskelu on mennyt täysin pilalle sen jälkeen kun kaikki vähät kaverini vaihtoivat lukiosta pois opiskelemaan muualle, jäin täysin yksin jonka jälkeen aloin lintsaamaan kun en kestänyt nuokkua yksin koulussa katsellen muitten oppilaitten iloa. Koko lukio tuntuu muutenkin niin turhalta... Hyviä numeroita saa helposti jos jaksaa vähänkin lukea, mutta mikään tieto ei sen kummemmin tartu päähän, mitään oikeaa viisautta sieltä ei tunnu saavan ja ainut syy päästä läpi on saada ne kirotut paperit joilla pääsee opiskelemaan yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.
Opiskelu ei muutenkaan kiinnosta, en halua isona mihinkään toimistotyöhön tuhlaamaan vuosiani, myyntimieheksi raakaan ja petolliseen talouselämään saati journalistiksi kirjoittamaan tyhjänpäiväisiä juttuja... Haluaisin tehdä jotain AITOA, jotain millä on merkitystä, sellaista josta voi tuntea oikeaa ylpeyttä ja jossa voisi auttaa muita.
Kuitenkaan valoa ei näy missään, en voi edes tietää loppujen lopuksi minkälainen ihminen olen koska olen niin yksin. En voi tietää mitenkä suhtautuisin tietynlaisiin ihmisiin ja tilanteisiin kun en koe niitä. Kaikkien asioiden tekeminen tuntuu niin turhalta yksin. Mitä iloa minulle on fyysisestä kunnosta saati opiskelusta jos tulen viettämään koko loppuelämäni ilman ketään? Miksi minun pitäisi tehdä yhtikäs mitään? Olen innostunut ihminen muiden seurassa, monesti jopa ryhmätöissä se joka pitää ryhmän kasassa ja saa hommat etenemään, mutta yksin en ole MITÄÄN, vain kasa lihaa ja luuta joka löntystää päämäärättömästi eteenpäin.
Tyhjyyden tunteen saa helposti peittoon katsomalla TV:tä, pelaamalla pelejä tai vaikka juomalla alkoholia, mutta totuus tulee loppujen lopuksi esiin kaikessa kauheudessaan. En kuitenkaan meinaa nyt antaa periksi, pitää ainakin yrittää uskoa huomiseen vaikka mikä olisi. Taidankin lähteä myöhemmin ulkomaille, sillä täällä kun ei tunnu olevan minulle mitään. Joko tulen takaisin entistä vahvempana tai sitten en ollenkaan, mutta en voi antaa tämän surkeuden jatkua.
Tykkään eläimistä tosi paljon, mutta sellaisia ei oikein voi pitää kerrostalossa, nehän tarvitsevat paljon liikkumatilaa. En voi olla edes täysin varma pidänkö niistä oikeasti kun en ole saanut kosketusta eläimiin varmaan 10 vuoteen. Yritinkin aloittaa kasvisruokavalion ja se tyrehty pariin viikkoon, mutta en ole vielä luopunut ajatuksesta, yritän varmaan vielä joskus myöhemmin uudestaan.
Tästä tekstistä voi saada aika väärän kuvan minusta, moni varmaan ajattelee että olen aika hiljainen ja masentuneen oloinen, mutta se ei näy kunnolla käytännössä koska olen lähes aina iloinen kun juttelen muiden kanssa, paitsi sitten jos minulla ei ole kenen kanssa jutella niin se on sitten eri juttu.
Vähän tökerö lopetus nyt, mutta en keksi mitä enää kirjoittaa. Ehkä tässä oli tarpeeksi...
Olen 18-vuotias miespuolinen opiskelija. Opiskelu on mennyt täysin pilalle sen jälkeen kun kaikki vähät kaverini vaihtoivat lukiosta pois opiskelemaan muualle, jäin täysin yksin jonka jälkeen aloin lintsaamaan kun en kestänyt nuokkua yksin koulussa katsellen muitten oppilaitten iloa. Koko lukio tuntuu muutenkin niin turhalta... Hyviä numeroita saa helposti jos jaksaa vähänkin lukea, mutta mikään tieto ei sen kummemmin tartu päähän, mitään oikeaa viisautta sieltä ei tunnu saavan ja ainut syy päästä läpi on saada ne kirotut paperit joilla pääsee opiskelemaan yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.
Opiskelu ei muutenkaan kiinnosta, en halua isona mihinkään toimistotyöhön tuhlaamaan vuosiani, myyntimieheksi raakaan ja petolliseen talouselämään saati journalistiksi kirjoittamaan tyhjänpäiväisiä juttuja... Haluaisin tehdä jotain AITOA, jotain millä on merkitystä, sellaista josta voi tuntea oikeaa ylpeyttä ja jossa voisi auttaa muita.
Kuitenkaan valoa ei näy missään, en voi edes tietää loppujen lopuksi minkälainen ihminen olen koska olen niin yksin. En voi tietää mitenkä suhtautuisin tietynlaisiin ihmisiin ja tilanteisiin kun en koe niitä. Kaikkien asioiden tekeminen tuntuu niin turhalta yksin. Mitä iloa minulle on fyysisestä kunnosta saati opiskelusta jos tulen viettämään koko loppuelämäni ilman ketään? Miksi minun pitäisi tehdä yhtikäs mitään? Olen innostunut ihminen muiden seurassa, monesti jopa ryhmätöissä se joka pitää ryhmän kasassa ja saa hommat etenemään, mutta yksin en ole MITÄÄN, vain kasa lihaa ja luuta joka löntystää päämäärättömästi eteenpäin.
Tyhjyyden tunteen saa helposti peittoon katsomalla TV:tä, pelaamalla pelejä tai vaikka juomalla alkoholia, mutta totuus tulee loppujen lopuksi esiin kaikessa kauheudessaan. En kuitenkaan meinaa nyt antaa periksi, pitää ainakin yrittää uskoa huomiseen vaikka mikä olisi. Taidankin lähteä myöhemmin ulkomaille, sillä täällä kun ei tunnu olevan minulle mitään. Joko tulen takaisin entistä vahvempana tai sitten en ollenkaan, mutta en voi antaa tämän surkeuden jatkua.
Tykkään eläimistä tosi paljon, mutta sellaisia ei oikein voi pitää kerrostalossa, nehän tarvitsevat paljon liikkumatilaa. En voi olla edes täysin varma pidänkö niistä oikeasti kun en ole saanut kosketusta eläimiin varmaan 10 vuoteen. Yritinkin aloittaa kasvisruokavalion ja se tyrehty pariin viikkoon, mutta en ole vielä luopunut ajatuksesta, yritän varmaan vielä joskus myöhemmin uudestaan.
Tästä tekstistä voi saada aika väärän kuvan minusta, moni varmaan ajattelee että olen aika hiljainen ja masentuneen oloinen, mutta se ei näy kunnolla käytännössä koska olen lähes aina iloinen kun juttelen muiden kanssa, paitsi sitten jos minulla ei ole kenen kanssa jutella niin se on sitten eri juttu.
Vähän tökerö lopetus nyt, mutta en keksi mitä enää kirjoittaa. Ehkä tässä oli tarpeeksi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa ihan rauhassa miettiä mitä haluat tehdä elämässäsi jne. Mihinkään ei ole kiire, olet vasta 18v.
Hei ...............!
Hienoa, että osaat kirjoittaa tuntemuksistasi. Kerrot viestissäsi, että opiskelusi on mennyt täysin pilalle kavereiden vaihdettua lukiota. Pidätkö kavereihisi edelleen yhteyttä? Vaikka ette opiskele samassa lukiossa kannattaa kaverisuhteita vaalia vapaa-ajallakin.
Et kerro viestissäsi kuinka pitkällä olet lukio- opinnoissa, mutta kirjoitat, että hyviä numeroita saa jos jaksaa vähänkin lukea. Olet myös tunnistanut, että haluat tehdä jotain AITOA, jotain millä on merkitystä, josta voi tuntea oikeaa ylpeyttä ja jossa auttaa muita. Tämä osoittaa hyvää itsetuntemusta, sinun siis kannattaisi miettiä missä ammatissa voisit päästä tavoitteisiisi. Voisit tehdä esimerkiksi AVO- ammatin valinta ohjelman, jonka avulla voit kartoittaa kiinnostuksiasi.
Kirjoitat viestissäsi yksinäisyydestä ja kerrot kokevasi yksinäisyyden hyvin turhauttavana. Lisäät myös, että olet kuitenkin innostunut ihminen muiden seurassa ja monesti ryhmätöissä pidät ryhmän kasassa ja saat hommat etenemään. Jos ryhmätyö saavat sinut innostumaan ehkä voisit pyrkiä siirtämään innostustasi ihmisten kanssa toimimiseen myös muihin sosiaalisiin tilanteisiin.
On hienoa, että sinulta löytyy uskoa huomiseen ja että osaat kertoa myös sinua kiinnostavista asioista, kuten ulkomaat ja eläimet. Ehkä voisit harkita opiskelijavaihtoon lähtöä tai voisit pohtia saisitko uutta innostusta hankkimalla jonkin lemmikin, esimerkiksi koiran, jonka kanssa voisi harrastaa. Harrastuksissa voisit kohdata uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia, joita kiinnostavat samat asiat kuin sinua.
Toivottavasti sait vastauksesta uusia ideoita! Tsemppiä elämänpolkuusi ja aurinkoista kesää!