Turvatarkastukset.

Turvatarkastus on simppeli (sehän lähtiessä tapahtuu jo Suomessa ennen koneeseen nousua), tavarat hihnalle ja metallinpaljastimen läpi.

Maahantulotarkastus on sitten edessä Ameriikan maalla. Ensin tarkastukseen pääsyä venaillaan varmaankin 5-30 minsaa kiltisti jonossa. Sitten käsittelyyn päästyä annetaan virkailijalle passi ja koneessa täytetty "maahantulokortti" vai mikä lie onkaan. Korttiin kirjoitellaan nimeä yms henkilötietoja ja vastaillaan kysymyksiin kuten "oletko osallistunut natsi-saksan rikoksiin". Toinen lomake on mahdollisia maahantuonteja varten. No anyway, virkailija ottaa passin ja sen lomakkeen (lomaketta ei tainnut edes vilkaista ainakaan minun tapauksessani). Silmäilee passia ja maahan pyrkijää. Kyselee muutaman kysymyksen kuten: matkustatko yksin? (minulta kysyi myös että meinaanko pitkästyä, kun yksin matkustin..) Mitä teet täällä? Kauanko viivyt? Oletko töissä? Mitä teet ammatiksesi? Sitten napsaistaan kasvokuva ja otetaan sormenjäljet peukaloista ja muista sormista.

Yhdessä matkustavat henkilöt (kaverukset/perheenjäsenet) voivat tietääkseni mennä yhtä aikaa maahantulotarkastukseen, ainakin useita 2 hengen porukoita oli tiskeillä yhtä aikaa, ystäväsi kielitaidottomuuskaan ei näin ollen varmaankaan haittaa, kun sinä voit vastata molempien puolesta.

ja toimit ystäväsi tulkkina. Meidän perhe, 4 henkeä, menee ainakin aina samalla kerralla. Paljon on virkailijasta kiinni, kuinka tylyä "palvelu" on. Joku sanoo aika tiukkaan sävyyn käskyt antaa sormenjäljet ja katsoa kameraan, mutta esim viime kesänä virkailija kyseli lapsilta omia juttuja varsin leppoisasti. Englannin osaamattomuus turistilla ei voi olla maahan pääsemättömyyden syy, joten relatkaa. Tietysti siinä tilanteessa itseä jännittää, jos ei oikein osaa fiksusti vastata. Mutta eiköhän se homma olisi paljon tiukempaa jos olisi menossa töihin tai asumaan.

Muistaakseni siinä kyseltiin meiltä ainakin viimeksi, mihin olimme menossa USA:ssa ja kun luettelin ihan paikka paikalta ja montako päivää missäkin, virkailijalle tuli sellainen hymynkare suupieleen, että vähän vähempikin olisi riittänyt. Lisäksi kysyttiin eka hotelli muistaakseni, paljonko meillä oli käteistä rahaa ym ihan selkeitä ja yksinkertaisia asioita. Kahden viikon kuluttua lähdemme taas, joten täytyykin pistää mieleen mitä kaikkia siinä kysytään.

Muista esta!

Turha jännittää, virkailijat ovat yleensä hyvin ystävällisiä ja jopa huumorintajuisia. He ovat tottuneet toimimaan myös kielitaidottomien kanssa, joten sitäkään ei tarvitse jännittää. Todennäköisesti ette pääse yhdessä tiskille, perheenjäsenet pääsevät, kaverukset eivät. Näin kävi ainakin minulle nyt huhtikuussa Los Angelesissa. Kaverini ei osaa englantia ja yritimme mennä yhdessä, mutta virkailija palautti hänet takaisin odottamaan vuoroaan, koska olimme vain kavereita. Hänkin selvisi kuitenkin tiskiltä eteenpäin yhtä nopeasti kuin minäkin.