Olen hankkimassa sakemannia ja nyt alkoi sitten mietityttämään että uskaltaakos sellaista nyt ottaa kun niin monella ihmisellä tuntuu olevan jotain niitä vastaan.. ja kun se on saanut sen "tappajakoira" leiman. Itse en todellakaan ajattele niin, sakut ovat hurmaavia (oikeissa käsissä tietenkin) :)
Ehkä pitäisi vaan olla välittämättä muiden mielipiteistä. Mietin myös sitä että mistä ihmeestä saan sille koirakavereita kun en tunne nyt yhtäkään ihmistä jolla koira olisi ja tuon leiman vuoksi varmaan melko vaikea sellaista sitten saada.
Tietenkin jos koira on leikkinyt pennusta asti jonkun toisen pennun kanssa se luultavasti hyväksyy sen aikuisenakin (ei aina tosin). Pärjääkö koira ilman koirakaveria? Entäs koiriin sosiaalistaminen? Noh kai se käy ihan ohikulkevien koirien avulla.
Ja kyllä sakun aion ottaa, muita rotua en edes ole harkinnut. Täydellinen minulle. Kunpa sakujen maine parantuisi joskus. Ja muidenkin rotujen jotka tämän tappajaleiman ovat saaneet, turhaan kun ei ole edes koiran oma vika että on väärissä käsissä.
Ehkä pitäisi vaan olla välittämättä muiden mielipiteistä. Mietin myös sitä että mistä ihmeestä saan sille koirakavereita kun en tunne nyt yhtäkään ihmistä jolla koira olisi ja tuon leiman vuoksi varmaan melko vaikea sellaista sitten saada.
Tietenkin jos koira on leikkinyt pennusta asti jonkun toisen pennun kanssa se luultavasti hyväksyy sen aikuisenakin (ei aina tosin). Pärjääkö koira ilman koirakaveria? Entäs koiriin sosiaalistaminen? Noh kai se käy ihan ohikulkevien koirien avulla.
Ja kyllä sakun aion ottaa, muita rotua en edes ole harkinnut. Täydellinen minulle. Kunpa sakujen maine parantuisi joskus. Ja muidenkin rotujen jotka tämän tappajaleiman ovat saaneet, turhaan kun ei ole edes koiran oma vika että on väärissä käsissä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hmm... Meillä näyttäisi olevan tilanne 3-1 suhteessa sakuihin lähikortteleissa. Eli on yksi jota koiramme vihaa yli kaiken, syystä että ei meille nuorena kukkopoikana tullessaan päässyt koskaan tutustumaan tuohon yksilöön. Ei voinut päästää koska omistajalla oli aina kännykkä korvalla tai muuta vastaavaa. Sitten on kolme yksilöä jotka ovat koiran ylimpiä ystäviä(vaikuttaa toki sekin että kaikki ovat narttuja ja oma rekku on uros). Näistä kaksi on virolaista alkuperää ja ovat todella tottelevaisia ja uskollisia. Lisäksi on satunnaisesti tavattuja ja niissä tilanne on vähän millä jalalla rekku on herännyt...
Jos ja kun joskus tuon hankit, valitse yksilö jolla on virolaista verta geeneissään, kotimaiset sakut taitaa kärsiä geenien köyhyydestä...
"kotimaiset sakut taitaa kärsiä geenien köyhyydestä."
Virossako on laajempi geenikanta?
Kyllä kotimaasta löytyy hyviä yksilöitä. Kun viitsii hieman vaivaa nähdä ja tietää mitä saa.
Itse ostin juuri pennun. Erittäin hyvä yksilö.
"Virossako on laajempi geenikanta? "
Ei sinänsä laajempi, vaan erilainen kuin näillä suomen vastaavilla jotka ovat sukua toinen toisilleen. Kun tällaisen yksilön tuot suomeen ja edelleen pennuttaa sen niin vot, löytyy taas valioyksilöitä.
Tarkistapas ettei omallasikin ole ulkomaista verta suonissaan(jos noin loistoyksilö kerran on)?
Ei ole suomensaksanpaimenkoiraa. =)
Kotimaasta ostetulla koiralle tarkoitin, että kasvattajan osuus ja vastuu kannattaa ottaa huomioon ostaessa.
Neuvot, ohjeet ja mahdolliset muut myöhemmät vastuut (terveydelliset)
"Pärjääkö koira ilman koirakaveria? Entäs koiriin sosiaalistaminen? Noh kai se käy ihan ohikulkevien koirien avulla"
Pärjää ilman koira kaveria. Sosiaalistaminen ei pidä tapahtua ohikulkevien koirien tai ihmisten kustannuksella. Sillä saat myöhemmin "kohtaamis ongelmia".
Pentuna pitäisi ensin opetella yleiset käytöstavat, jotta ulkoilusta tulee mallikasta ja näin edistän positiivisesti rodun mainetta.
Muu sosiaalistaminen kannattaa hoitaa ulkoilun ohessa liikkumalla erillaisissa paikoissa kaupungilla, kylällä jne. muu koiran kohtaamiset hiukan myöhemmin vaikka kentällä, jossa samankaltaisia koiria.
Ei koira puistoissa.
Ei kannata rutinoitua lenkeillä vaan paljon vaihtelua, kannattaa vaihdella reiti, tavat, touhua jne
Samaa mieltä. Pärjää hyvin ilman koirakavereita. Perheen ainoana koirana ollessaan saku ei kovin paljon edes välitä koiraseurasta. Voi hetken tutustua ja siinä se. Totta myös se että lenkillä ollessa ei tutustuteta toisiin koiriin vaan opetellaan ohittamaan kauniisti.
Paikoissa jossa liikkuu paljon ihmisiä on hyvä sosiaalistaa koiraa kanssakulkijoihin, mutta ei päästää koiraa tutustumaan kaikkiin vastaantulijoihin vaan silloinkin ohittamaan kauniisti. Jo senkin takia että kaikki ihmiset eivät halua koiraa lähellekään oli koira iso tai pieni.
Tuohon kannattaako ihmisten ikävät kommentit ja ennakkoluulot jättää sikseen niin minun mielestä kannattaa. Sillä että alkaa kommentoimaan takaisin ei ihmisten mielipiteet muutu vaan itsellä voi nousta kiukku. Koira tarkkana kaverina huomaa sen ja voi alkaa puolustamaan sinua. Ohi vaan niin kuin ei olisi kuullutkaan ja unohtaa saman tien kuulemansa nauttien sakemannin hyvästä seurasta.
"Paikoissa jossa liikkuu paljon ihmisiä on hyvä sosiaalistaa koiraa kanssakulkijoihin, mutta ei päästää koiraa tutustumaan kaikkiin vastaantulijoihin"
Niin samaa tarkoitin paikassa, jossa on paljon ihmisiä (sosiaalistaminen) sielläkin pitäisi vain mennä ja kulkea. Oman pennun (12vko) ei edes enää pyri "kontakteihin" ihmisiin tai ohimeneviin koiriin.
Nämä "voi kun söpöpentu" ihmiset, jotka välissä vastaan tulee, niin ohi vain. Nämä tapaamiset voi tehdä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
"saku ei kovin paljon edes välitä koiraseurasta."
samaa mieltä.
sakemanni enää ole tappajakoiralistalla? Ehkä todella koirakammoisten mielestä. Ota koira hyvältä kasvattajalta ja ei kannata käyttölinjaista hankkia ensimmäiseksi, varsinkaan jos ei tuttavapiiriinkään kuulu koiraihmisiä. Saksanpaimenkoira on herkkä pohjimmiltaan ja kun sen herkkyyden sieltä koirastaan löytää, sujuu sen kasvattaminenkin helposti.
Jos mahdollista, ainakin pentukoulutukseen kannattaa mennä. Se on hyvä paikka sosiaalistaa.
voi, lueppa tuo "hajottaa" on se näköjään edelleen tappajakoiraksi luokiteltu:( aina sanotaan, ettei sakemannia kannata ensikoiraksi ottaa, mutta jos olet päättänyt harrastaa sen kanssa, antaa aikaa, ottaa oppia, niin antaa mennä vain :) omani oli helppo kouluttaa, kuten monesti nämä ovatkin, mutta varaudu että rotu kaipaa tekemistä!! ja sinuna ehkä ottaisin vielä hiukan oppia koirista näin yleensäkin ja kun olet tarpeeksi "viisas" niin saat tästä rodusta kivan kaverin itsellesi :)