Oon todella masentunut sillä mun elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin world of warcraft niminen peli.
Viimesen 4 vuoden ajan en oo tehny mitään muuta ku pelannu world of warcraft nimistä peliä aamusta iltaan 5 - 20 tuntia joka ikinen päivä, mulla ei oo ollenkaan kavereita eikä kukaan ees koskaan soita mulle ja en käy koulussa enkä töissäkään sillä olen liian masentunut mihinkään ja ei ole motivaatiota.
Joskus 13 vuotiaana menetin kaikki mun kaverit ja sen jälkeen mulla ei oo ollu mitään sosiaalista elämää ja alotin wowin pelaamisen ja nyt se on mun ainoo tapa saada sosiaalista kontaktia muiden ihmisten kanssa.
En enään edes pidä pelin pelaamisesta sillä olen loppuunpalanut aivan täysin sekä pelissä että oikeassa elämässä, mutta silti en voi mitenkään lopettaa pelaamista sillä koska ei ole muutakaan elämää mitä tekisin päivät, seinien tuijottaminen ei kuullosta kovin houkuttelevalta ja kun ei ole kavereita eikä mitään muutakaan en yksinkertaisesti voi lopettaa pelin pelaamista sillä elämä tuntuu niin tyhjältä, wow on tuhonnut mun toivon elämästä en yksinkertaisesti näe mahdollisuutta saada sosiaalista tai normaalia elämää enään. Opiskelu eikä mikään muukaan kiinnosta sillä ei ole minkäänlaista motivaatiota koska olen ollut niin kauan yksin joten kaikki tuntuu turhalta, ja muiden ihmisten kanssa juttelu tuntuu oudolta ja aina on sellainen fiilis että en kuulu joukkoon tai että pilaan muiden jutut olemalla paikalla.
Sori oli pakko kirjottaa sillä masentaa niin paljon.
Onko täällä muita jotka pelaa wowia todella paljon?
Viimesen 4 vuoden ajan en oo tehny mitään muuta ku pelannu world of warcraft nimistä peliä aamusta iltaan 5 - 20 tuntia joka ikinen päivä, mulla ei oo ollenkaan kavereita eikä kukaan ees koskaan soita mulle ja en käy koulussa enkä töissäkään sillä olen liian masentunut mihinkään ja ei ole motivaatiota.
Joskus 13 vuotiaana menetin kaikki mun kaverit ja sen jälkeen mulla ei oo ollu mitään sosiaalista elämää ja alotin wowin pelaamisen ja nyt se on mun ainoo tapa saada sosiaalista kontaktia muiden ihmisten kanssa.
En enään edes pidä pelin pelaamisesta sillä olen loppuunpalanut aivan täysin sekä pelissä että oikeassa elämässä, mutta silti en voi mitenkään lopettaa pelaamista sillä koska ei ole muutakaan elämää mitä tekisin päivät, seinien tuijottaminen ei kuullosta kovin houkuttelevalta ja kun ei ole kavereita eikä mitään muutakaan en yksinkertaisesti voi lopettaa pelin pelaamista sillä elämä tuntuu niin tyhjältä, wow on tuhonnut mun toivon elämästä en yksinkertaisesti näe mahdollisuutta saada sosiaalista tai normaalia elämää enään. Opiskelu eikä mikään muukaan kiinnosta sillä ei ole minkäänlaista motivaatiota koska olen ollut niin kauan yksin joten kaikki tuntuu turhalta, ja muiden ihmisten kanssa juttelu tuntuu oudolta ja aina on sellainen fiilis että en kuulu joukkoon tai että pilaan muiden jutut olemalla paikalla.
Sori oli pakko kirjottaa sillä masentaa niin paljon.
Onko täällä muita jotka pelaa wowia todella paljon?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kehottaisinpa sinua hakemaan ammattilaisen apua elämän uudelleen rakentamisen tueksi. Ja ammattilaisella tarkoitan tietenkin mielenterveyden ammattilaisia. Omat keinot/voimat tuntuvat olevan nyt sinulla sen verran vähissä.
* Helpoin tapa päästä pelistä on hajottaa tietokone.
* Estä lapsesi pääsy kirjastoon tai kavereiden luo, sillä hän varmasti pelaa siellä.
* Ohjaa hänet pelaamaan paljon vaarattomampaa peliä pasianssia. Lapsi saattaa unohtaa WoWin ja hänen elämänlaatunsa paranee.
* Kehoita lastasi aloittamaan jokin urheiluharrastus.
* Jos mikään ei auta, ohjaa lapsesi hoitoon.
Lopetin kuitenkin joskus 2007 parin vuoden pelaamisen jälkeen. Joskus tosiaan vanhoina aikoina kun grindasin tappoja areenoilla, niin pelasin ihan aamusta iltaan, että saa "ne hienot haarniskat". Kyllästyin kuitenkin siihen sitten. Muistan että oli aika pökkelö olo kun lähti kavereiden kanssa jonnekin. Pelin asiat oli enimmäkseen mielessä. Pakostakinhan siinä aito ihmiskontakti-sosiaalisuus vähän niinkuin jähmettyy, jos vain pelaa aina.
Kannattaa lähtä vaikka jonnekin eräretkelle patikoimaan ja olla siellä yötä. Se tuo varmasti uudenlaista perustaa elämälle.
Itse en ko peliä ole koskaan pelannut, mutta minulla on monta kaveria, jotka sitä pelaa. Yksi heistä pelasi sitä joskus todella paljon. kaiken vapaa-aikansa taisi siihen käyttää.. välillä vähän nukkui, ja jos jaksoi, niin koulussa pistäytyi, että sai lukiossa kurssit läpi. en silloin tuntenut ihmistä vielä kovin hyvin, mutta hän oli kaverin kaverini, niin jotain oli tullu juteltuu. no onneksi sitten tämä meidän yhteinen kaveri päätti vieroittaa tämän wowittajan koneestaan ja alkoi pakottaa sen mukaan kaikkiin meidän illanviettoihin ja bileisiin. Puolessa vuodessa tyyppi irrottautukii pelistä. tai siis pelaa hän yhä, mutta sen lisäksi on aina meidän mukana kaikessa kivassa, ja on alkanu urheilla ja laihtunu paljon. Hän sanoo olevansa ihan älyttömän iloinen siitä, että on pääsi irti siitä pelistä ja että oikeitten ihmisten kanssa vietetty aika on sata kertaa mukavampaa kuin kaksin koneen kanssa vietetty.
Toi peli on tosi riippuvuutta aiheuttava. Tämäkin ko kaverini sai kaikenlaisia oireita alkuun siitä kun ei päässy pelaa. Kädet tärisi ja oli välillä kiukkunen jne. kuitenkii helpointapa päästä eroon wowista on vaan totaalisesti lopettaa se. tietysti jos sinulla ei oikeasti ole yhtään ketään tuttua (mikä kuulostaa aika uskomattomalta? o.O), niin sitten voi tulla tylsää. kannattaa siis hankkia joku uusi aikaa vievä harrastus. joku jossa saisi ihmiskontaktia. ja niin kuin kaikki onkin sanoneet. ammattiapukin voisi olla hyväksi. Eikö sinulla todellakaan ole mitään yhteyksiä ihmisiin, ei perhettä, sukulaisia tai edes puolituttuja, joihin voisit olla yhteyksissä? Vaikka ihmisten seurassa oleminen tuntuukin varmasti alussa ahdistavalta ja oudolta, niin muista että hiljaa hyvä tulee. kannattaa selittää tilanne jollekin, niin varmasti tahtovat auttaa. me ainakin tehtiin kaikki kaikkemme ettei tää kaverin kaveri enää luovuttanu kesken kun oli irtaantumassa siitä pelistä. aina kun se oli sillee, "pakko lähtee kyllä kotiin" niin oltiin vaan sillee: "ja sinähän se lähetkii nyt minun mukaan kauppaan, kun pitää ostaa jotain syömistä".
www.Travian.fi
TROLOLOLOLOLOLOLOLOLOLOLLOLOOLOOLOLOLOOOLOOLOLOOLOLOLOLOLOLOLOLOLOPLO LOL RÖLLI LOL PELLLLLAAAA PELEJÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ PYÖRIIII NIINI PERKEELEEEEEEEEEESTI IME LEKAAAAAAA
mä aloitin wowin pelaamisen 10/11 vuotiaan, jatkoin sitä kunnes olin 13 ja oon nyt ollu 2 vuott selvinpäin. mä olin semi koulu kiusattu ja ujo sillo ku pelasin ja ei ollu ihan frendejkää, mut mä opin enkkuu, mut se oliki ainoo hyvä asia. wowi oli tavallaa ku huume, menin heti koulun jälkee himaa pelaamaa 3-9 tuntii, se anto jännityst ja iloo, tuntu et oli osa jotakin ja oli aina jotain tekemist, mut mä myös vihasin sitä pelii. se oli ärsyttävää kuinka vaikeet oli päästä vaik wailing cavernsiin, kaikki halus aina et on yks jokast, kuten warrior, priest, hunter, mage ja shaman, se oli unelma ryhmä ja kesti saada se, sit kun ryhmä saatiin ja mentii sisää ja on tehty puolet matkast ja sit jonkun piti lähtee. aina oli joku jonka piti lähtee. sit oli myös noobeja jotka vittuili ja kämmäili, sit piti myös maksaa pelist joka kuukaus, jotain lähell kymppii..? ku pelaa pitkää siihe menee aika paljon.
muistan kuinka ärsyyntyny olin ku viimeks pelasin wowii, olin zul'farrakis ja party oli ihan paska vaa... sen jälkee ku lopetin aloin saada frendej, mut kaikki omall ajall.
jotta pääsee veke wowist pitää yxinkertasesti kekkaa jotain muuta tekemist, jotain joka tappaa aikaa, mut kunhan se ei oo yxinäist. mieti kaikkii urheilulajeja mitä vois tehä tai jtn muuta harrastust, vanhemmat neuvoo varmaa, tai suomi24. tietysti on joskus himottanut pelaa mut pitää pysyy lujana eikä edes kokeilla hetkex...
Eli et ole ollut missään yhteyksissä kavereihisi viiteen vuoteen iästäsi päätellen? Tilanne on kieltämättä hankala. Onko sinulla, tai oliko sinulla, yhtään hyvää kaveria jota olet nähnyt joskus lähiaikoina (vuoden sisään)? Rivien välistä luettuna olet kuitenkin ollut mukana jossain menossa, tosin tuntenut itsesi ulkopuoliseksi. Tässä ei oikein muu auta, kuin ottaa itseäsi niskasta kiinni, menet kouluun, tutustut siellä ihmisiin ja otat yhteyttä vanhoihin tuttuihisi. Itse olen ollut tauolla sosiaalisesta elämästä viimeiset 4 vuotta, tai oikestaan 5, tai sanotaanko näin, että ensimmäistä kertaa elämässäni on sosiaalista elämää. Vuosi takaperin kelasin et nyt saa nolifetys loppua ja ulos muiden sekaan, vaikka väkisin.
Sulla on vielä pari vuotta aikaa päästä "piireihin" mukaan, riippuu ihan itsestäsi. Viimeiset ystäväsuhteet solmitaan alta parinkympin iässä. Tekstistäsi näen itseni samassa tilanteessa kanssasi vielä vuosi sitten, kokemuksen turvin voin sanoa, että kannatti tehdä muutos;).