Heippa,
Mulla on reilu kuukauden ikänen vaaveli täällä kotona.
Olisin kysynyt, että miten te muut äidit olette saaneet arjen pyörimään?
Mua ottaa pattiin, kun mä en jaksa tehdä mitään. Voi olla monta päivää putkeen että en edes päälleni pue ja hampaita pese. Ollaan vaan himassa vauvan kanssa. Meillä on koiranpentu jota pitäisi ulos viedä ja opettaa sisäsiistiksi, mutta en jaksa. Jotenkin toi vaunujen kanssa ulos lähteminen ja koiran häröily siinä vieressä ahdistaa.
Miten te muut olette saaneet itseänne niskasta kiinni ja siivoamaan ja tekemään ruokaa ja ennenkaikkea ulkoilemaan? Nyt kun oli hyvät ilmat istuskelin tossa takapihalla, mutten juuri muuta.
Ihan ärsyttää tämmönen lorvaaminen. Olen aina tehnyt töitä ja tämmönen laiskottelu on mielestäni hirveetä. Pelkään että jämähdän tänne himaan. Ja vielä kun vauvalla ei ole mitään rutiinejakaan.
Miehen tullessa himaan saatan käydä ulkona koiran kanssa tai sitten en jaksa sitäkään. Oikeen säälittää tuo koirakin kun ei ulos pääse..........
Mulla on reilu kuukauden ikänen vaaveli täällä kotona.
Olisin kysynyt, että miten te muut äidit olette saaneet arjen pyörimään?
Mua ottaa pattiin, kun mä en jaksa tehdä mitään. Voi olla monta päivää putkeen että en edes päälleni pue ja hampaita pese. Ollaan vaan himassa vauvan kanssa. Meillä on koiranpentu jota pitäisi ulos viedä ja opettaa sisäsiistiksi, mutta en jaksa. Jotenkin toi vaunujen kanssa ulos lähteminen ja koiran häröily siinä vieressä ahdistaa.
Miten te muut olette saaneet itseänne niskasta kiinni ja siivoamaan ja tekemään ruokaa ja ennenkaikkea ulkoilemaan? Nyt kun oli hyvät ilmat istuskelin tossa takapihalla, mutten juuri muuta.
Ihan ärsyttää tämmönen lorvaaminen. Olen aina tehnyt töitä ja tämmönen laiskottelu on mielestäni hirveetä. Pelkään että jämähdän tänne himaan. Ja vielä kun vauvalla ei ole mitään rutiinejakaan.
Miehen tullessa himaan saatan käydä ulkona koiran kanssa tai sitten en jaksa sitäkään. Oikeen säälittää tuo koirakin kun ei ulos pääse..........
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni oli hieman tuo sama tilanne, sillä erotuksella ettei ole koiraa ja mies on kotona. No, asiaa kompensoi se, että meillä on 1,5 ha tontti ja paljon ulkorakennuksia. Rakennusten remontointi kesken ja "hoidettua" pihaa silmän siintämättömiin. Raskausaikana tein paljon pihatöitä ja pidin kodin siistinä, tein itse ruokaa ja harrastin paljon. Voi että otti koville nysvätä sisällä vauvan kanssa tekemättä oikeastaan yhtään mitään (oli kireä pakkastalvi). Ei rytmejä, ei mielenkiintoa omaa itseä kohtaan, ei itsetehtyä ruokaa, ei siistiä pihaa (edes lumen alla), ei miehellä apua remonteissa. Näin meni ekat 2-3kk.
Sitten tuli tämä alkukesä ja lapselle jotain rytmiä (nyt siis 5kk). Rupesin ottamaan hyötyaikaa päiväunien aikana ja puuhasin kaikenlaista, joka päivä vähän jotakin. Ja kun rupesi yöt sujumaan, niin pidin huolta, että iltaisin, ainakin muutamia kertoja viikossa, saan rauhassa suihkutella ja oleilla itsekseni. Mies onneksi hoitaa vauvaa niin hyvin ja usein kun ehtii ja itsekin jaksaa.
Välillä on sellaisia päiviä, ettei ulkoilu huvita/ilma ei suosi. Eikä oikein jaksa pukeutuakkaan. Olen ottanut pääasiaksi vauvan ja hänen tarpeensa ja vain sillä on väliä. Kun lapsi on kasvanut niin sitten ehtii kyllä kaikkea. Vauva ei enää koskaan pienene tuollaiseksi. Nauti siitä.
Aloita vaikka ihan siitä, että kun vauvalla on kaikki kunnossa, teet itsellesi jotain mukavaa (peset hampaat, käyt suihkussa, syöt hyvin, luet lehteä). Ja mies mahdollisuuksien mukaan vauvaa myöskin hoitamaan. Ja mitä vaunulenkkeihin tulee, varmasti virkistyt itsekin. Kannattaa siis silloin tällöin ottaa niskasta kiinni. Vauvasi on vielä niin pieni, että tarvitsee ja työllistää sinua nyt vielä joka hetki.
Mutta kyllä se aika vielä tulee, että päiväunet on jossain rytmissä ja yöt kutakuinkin myös. Ennemmin tai myöhemmin. Älä ota stressiä. Alku on monilla muilla ihan samanlaista. Kun ei saa nukkua kunnolla mikään ei mene niin hienosti.
Tsemppiä vaan ja voimia :)
Omasta kokemuksesta ehdotan, että otat itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydyt. Mitä pidemmän aikaa lorvailet kotona, sitä vaikeampi on ryhdistäytyä.
Minä päätin heti sairaalasta tultuani järjestää itselleni ja vauvalle päivärytmin. Heti aamulla kävin suihkussa kun vauva vielä nukkui tai oli hereillä jos en herännyt riittävän aikaisin. Pientä itkua pikasuihkun aikana ei kannata säikähtää, meillä sitteri toimi hyvin viihdytyspaikkana kun oli pakko tehdä jotain ilman vauvaa. Ota vaikka vauva sitterissä mukaan suihkuhuoneeseen tarvittaessa.
Aamupäivisin kannattaa ulkoilla, jos sen jättää iltapäivään, se usein jää kun väsyttää tms. Vaunulenkki piristää ihmessti väsynyttäkin äitiä ja silloin vauva yleensä nukkuu ja saat hetken olla ns.itseksesi. Vaunulenkin aikana voi vaikka soittaa ystävälle ja pitää yllä aikuiskontakteja edes puhelimen välityksellä.
Kuukauden ikäisen vauvan unia on vielä vaikea säädellä mihinkään rytmiin, mutta suosittelen jo ajoissa yrittämään jonkinlaisen rytmin käyttöä. Meillä toimi jo tosi pienestä rytmi, jossa vauvan annettiin olla max.2h hereillä aina unien välissä. Näin vauva ei koskaan ollut liian väsynyt ja oli sen takia helpompi saada nukahtamaan.
Minä kävin paljon kaupungilla jo ihan pienen vauvan kanssa (oli joulunalus aika). Meidän poika nukkui vaikka 4h unet jos vaan vaunut liikkuivat ja kaupungilla se oli helppoa toteuttaa ja samalla shoppailla jne.
Tiedän kokemuksesta, että väsymys on uusien äitien suurin riesa, mutta siihenkin voin sanoa, että väsymykseen tottuu. Meidän reilut 6kk poika herättää edelleen 4-6 kertaa yössä ja tämänikäisen uudeleen nukahtaminen on pidempi prosessi kuin vastasyntyneen, joten välttämättä helpompaanpäin ei mennä vaikka vauva kasvaakin. Yllättävän hyvin tähän loputtomaan valvomiseen tottuu, tuskin osaisin edes kokonaista yötä enää edes nukkua jos sellainen minulle nyt suotaisiin.
Meidän kunnassa neuvola järjesti äiti vauva ryhmän (joka kokoontui 4 krt) vauvan ollessa n.3kk. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan jos vaan sellainen järjestetään. On tosi kiva jutellam uiden samanikäisten vauvojen äitien kanssa ja jakaa kokemuksia. Meidän ryhmä kokoontuu edeleen itsenäisesti viikottain, vauvat nyt 6kk iässä.
Enpä itsekään paljoa tehnyt kun vauva oli tuossa iässä. Vauvan hoito ja imetys tuntui vievän kaiken ajan, ja jotenkin paniikissa kipitin kokoajan, että vauva varmasti olisi tyytyväinen ;) Nyt jälkeenpäin tuntuu, että olisin voinut rennomminkin ottaa, olihan kuitenkin ihan pätevää hoitoapuakin.
Siivonnut en oikeastaan ollenkaan, eikä se minusta niin tärkeää olekaan. Mutta syöminen on! Syö runsaasti ja terveellisesti, herkutteluakaan unohtamatta, että jaksat. (helppoja ja energiapitoisia välipaloja ovat esim. kuivahedelmät ja pähkinät, omia suosikkejani ovat kuivatut luomu aprikoosit -ovat muuten aivan eri makuisia kuin tavalliset- ja cashewpähkinät) Tuossa iässä vaunuilu oli suorastaa pakollista meillä, koska vauva ei osannut muuten päiväuniaan nukkua. Kyllä väsytti lähteä säällä kuin säällä, mutta se oikeasti piristi ja helpotti väsymystä. Nykyisin olen harmillisesti laiskistunut, kun vauva nukkuu muutenkin, niin ei tule enään niin paljoa ulkoiltua.
Minäkin olen ollut tekeväistä sorttia ja kenkutti minuakin kun ei mitään voinut tehdä. Sitten keksin harrastuksen jota voi tehdä kotona: aloin leipomaan ja se vei mennessään. Uskomatonta,kun en ole koskaan ollut mikään kotitalousihminen!
Kuten edellinen kirjoitti, yöheräilyyn tottuu ja väsymys hellittää kun vauva vähän kasvaa. Meillä vauva nukkui melko hyvin ennen, mutta nyt 7 kk ikäisenä yöt ovat paljon levottomampia kuin vielä kuukausi sitten. Mutta ehkä olen muuten rennompi ja siksi pirteämpikin.
Toi alku on kyllä semmosta aikaa, että tulee paljon vaan lorvailtua.
Itse kävin alkuaikoina suihkussa silloin, kun vauva nukkui tai otin vauvan sitterissä kylppärin lattialle hengailemaan. Itse asiassa edelleenkin vauva (9kk) hengailee rattaissa kylppärin ovella, kun suihkussa käyn. Suihkun jälkeen tulee sitten aina puettua päivävaatteet ja kummasti olo on jo senkin takia virkeämpi.
Vaunulenkkeilystä olen innostunut kunnolla vasta nyt, kun ilmat ovat olleet lämpimämpiä ja vauvalle (sekä itselle) ei tarvitse pukea aina hirveetä vaatekerrosta. Talvella käytiinkin todella satunnaisesti vaunulenkeillä.
Varmaan pari ekaa kuukautta meni niin, että käytiin satunnaisesti esim. kaupoilla tai kyläilemässä vauvan kanssa kahdestaan, mutta sitten vaan aloimme käymään useammin, ehkä pari kertaa viikossa. Siitä tulikin semmonen tapa, että pakko lähteä vaikka edes kiertelemään läheiseen Prismaan, vaikka ei olisi mitään ostettavaa. On vaan mukavaa käydä ihmisten ilmoilla :)
Siivoaminen tihkasee edelleen. Yleensä yritän ylläpitää semmosta perusjärjestystä ja imuroidaan ym. sitten, kun on mieskin kotosalla. Ruoanlaitto ei myöskään oikein innosta. Toistaiseksi mies syö hyvin töissä ja mä syön paljon kaupan valmisruokia, mutta ruokaa on alettava kyllä valmistamaan enemmän, kun vauva alkaa syödä samoja ruokia kuin me.
Tuosta rytmistä sen verran, että toisaalta nyt, kun vauvalla ei vielä rytmiä ole, on helpompi lähteä käymään kaupassa tai kyläilemässä silloin, kun huvittaa. Sitten, kun vauvalla alkaa olla rytmi, on kaikki menot ajoitettava sen mukaan. Sekin, että vauva juo vielä ainoastaan maitoa, on helppo juttu menojen suhteen. Ei tarvitse miettiä paljonko ruokapurkkeja tarvitsee ottaa mukaan ja miten syöttäminen missäkin paikassa onnistuu. Näin siis ainakin oman kokemuksen perusteella ajattelen.
Voimia sulle vauva-arkeen :)
Miksi, voi miksi olette menneet ottamaan KOIRANPENNUN samaan aikaan kun teillä on vastasyntynyt!!!? Ihan oikeesti, onko mitään järkeä? Pahaa teki lukea aloituksesi. Muuten olet saanut kyllä hyviä kommentteja ketjussa. Tsemiä kuitenkin.
samaa, tosi huono idea!
Koiranpentu meillä on sen takia, koska olosuhteiden pakosta se oli otettava. Muuten sillä olisi nyt varmaan joko henki pois tms. En olisi todellakaan ottanut mitään koiranpentua tähän kaiken härdellin keskelle. Mutta ei sitä poiskaan voi antaa, koska on jo perheemme yksi jäsenistä. Kyllä se varmaan tästä ajan kanssa. Onneksi koira osaa käydä paperilla.
Kiitos kaikille tsempaajille :)
"Koiranpentu meillä on sen takia, koska olosuhteiden pakosta se oli otettava. Muuten sillä olisi nyt varmaan joko henki pois tms. "
Takerrun nyt tähän koiranpentuasiaan. Edelleen: todella huono idea yhdistää vastasyntynyt ja koiranpentu. Ja kun et selvästi jaksa sitä hoitaa ja antaa sille sen tarvitsemaa huomiota, niin antakaa ihmeessä se pois. "Henki pois tms." ei ole hyvä perustelu koiran ottamiselle! Vielä kun koira on pentu, niin sille on suht helppoa löytää uusi koti. Ihan tosissaan, ei ole reilua eläintä kohtaan. Itsekin olen eläinrakas (3 kissaa) ja minulla on vauva, mutta sanon silti, että tuossa tilanteessa koiran on parempi päästä toiseen kotiin tai piikille.
No toi on taas näitä... mulla on kyllä muitakin eläimiä kun tämä koiranpentu... kaksi kissaa nimittäin.
Ja tämä on nyt vaan ohi menevä vaihe tämä pikkuvauva aika. ja jos yhtään lohduttaa vaikkei sulle paljon uulukkaan niin pääsee se nyt sen 3 kertaa ulos, vaikkakin tarvitsisi enemmän kun ei oo sisäsiisti täysin.
Olen myös kuule eläinrakas ihminen. Tiedän, että koiran olisi nyt hyvä päästä paljon ulos, mutta nyt se ei pääse ja piste. Kyllä minä sen olen muuten kouluttanut, ainut on tämä ulkoilu ja sisäsiisteys.
Vai että parempi ois piikille viedä, kuullostaapa todella eläinrakkaan ihmisen puheelta taas :D
makaan vaan ja teen pakolliset.
En ota stressiä. Tää on ainutlaatusta aikaa. ja menee nopeesti ohitse.
esikoisen kans stressasin enemmän, nyt paljon vähemmän. ja mies on onneks kans kotona niin jaetaan asioita. teen sit ku jaksan jos sittenkään. nyt vaan rupsahdan rauhassa. kyllä voimia tulee sitten aikanaan. Nauti, nauti, ja ole vaan. oon oppinu että se kannattaa.
äippäloma käynnissä 1,5kk vauvan kanssa.
Vauvan ympärillä pyörivä "lorvailu" tuttua, mutta laitoin lorvailun sitaatteihin, koska vauva työllistää. Yöt onneksi suht helppoja, mutta päivisin yhteiselo todella tiivistä...kantelen vauvaa ympäriinsä kun ei muualle asetu kuin syliin & imetän ja imetän ja imetän. Vaunulenkit onnistui aluksi, mutta viikon sisällä vauva alkanut huutamaan vaunuissa. Jos nukahtaa niihin, nukkuu lyhyen ajan. Toisaalta yhteiselo helpottunut sen vuoksi että vauva alkaa ottamaan enemmän kontaktia, vastavuoroisuus piristää. Ja vauva alkanut viihtyä pieniä aikoja itsekseen lattialla.
Mutta viime viikolla tajusin että vauvan itkuisuuden takia olen jo alkanut mökkiytyä kotiin. Pelkään että se alkaa huutamaan kaupoissa, pihalla/lenkillä jne. Helpompi olla vaan kotona..paitsi että seinät kaatuu päälle ja vauvakin tuntuu vaistoavan ahdistukseni. Lasken aamuja siihen että vauvasta tulee 2-3kk ikäinen ja saamme jotai järkeä touhuun. toivon.
ainutkertaistahan tämä aiks on, mutta yllättävän kuormittavaa.
Oli pakko laistaa kotitöistä ja pihat jäi esikoisen synnyttyä keväällä ja kesällä kokonaan siistimättä ja laittamatta. Nipin napin että jaksoin hoitaa vauvan kun mies oli aina töissä. Ei sitä tosiaan aina yökkäriä saanut vaihdettua koko päivänä, ei pyykättyä ei tiskattua vauvassa oli työtä oikeen tosissaan ei ollut helpoin aina uinuva tapaus todellakaan.
Saatko jostain apua? Edes tunti pari päivässä, olisin itse ollut sellaisesta edes satunnaisesti huikean iloinen mutta ei ollut ketään tulijaksi mummotkin oli sairaslomilla..
Nyt vuotta myöhemmin rutiinit on löytynyt vaikka aika naulittu sitä on lapsen kanssa menemään ja tekemään. Katkera olen miestä kohtaa joka ei auttanut silloin eikä auta vieläkään vaikka on itku kurkussa pyydetty.
Löytyiskö koiralle esim. naapurin lapsi tai nuori ulkoiluttajaksi, sitä ei oikein voisi kovin laiminlyödä :(
Koita kestää, voimia ja jaksamista. Sellaista se vauva-arki on että sitä äiti tulee hulluksi ja mökkiytyy vain vauvan kanssa kotiin. Saattaapa joskus masennuskin tulla kun tarpeeksi alkaa ahdistaa ja seinät kaatua arjen möllötykseen. Joillakin näin joillakin toisin päin olisinpa itse ollut jälkimmäisiä. En muistele pikkuvauva-aikaa kovinkaan ruusuisena vaikka oma ihana lapsihan se onkin.
Täällä kans yks 1,5 kkn ikäisen pojan äiti lorvailee kotona. Vauva ottaa pikku torkkuja p'ivisin, öisin nukkuu 3 tuntia kerrallaan. Kotia en jaksa siivota luin hitusen. Mies tekee remonttia tulevaan uuteen kotiimme, eli ei siis tavata kun öisin (silloin nukun). Puhelimen välityksellä pidetään yhteyttä. Ei kiva!
Onneks mies lenkittää meidän vanhan koiran ja mä pystyn päästämään sen päivisin pihalle, onneks on metsä talon ympärillä.
Päivittäin olen tehnyt vaunulenkin tallille, jossa hoidettavana hevonen. Teen siellä vaan pakollisesn eli siivoan karsinan ja laitan ruuat sekä katson, että hepo on ok. Onneks saan vapaata tallitöistä pari kertaa viikossa. Täytyy kyllä sanoa, että nuo pikku kävelylenkit piristää kummasti, vaikka olis väsynyt.
Minäkin käyn aamuisin suhkussa ja joko vauva nukkuu sängyssään tai sitten hengailee mukana sitterissä. Pitää vaan löytää omat ratkaisut.
Aloittajalle: luulen, että kaikkion suht väsyneitä tähän alkuiaikaan ja opetteluun elämiseen vauvan kanssa. Ainakin mulle se on ollut suht hankalaa. Olen aina ajatellut vain itseäni ja nyt vastuulla on maailman ihanin pieni poju :) Tsempataan toinen toisiamme. Uskon,että kaikki muuttuu vain parempaan suuntaan....