Terälehdet tippuvat hiljalleen
tanssahtelevat tahdissa tuulen
puu niin vanha ja kärsinyt
viimeisen lehtensä pudottaa
viimeisen kyyneleen.
Kirsikkapuu,
kolhuja elämän nähnyt on
sotaa ja kauhua
äitien epätoivoista itkua
hetkillä niin lohduttavilla
kuuli vain hiljaisuuden
kaikki se takana on.
Etäällä,
esine suuri
oksat vanhan kirsikkapuun ravisemaan saa
pelkoa ja inhoa
tuntee tuota esinettä kohtaan
tuhoa niin suurta aikaan saa
kaikki tieltään syö
hiljaisuuden vain jättäen taakseen.
Valon välähdys,
savua ilmassa
kirsikkapuu kuuntelee
ei kuule ääntä ihmisten
ei kuule ääntä linnunlaulun
kuulee vain hiljaisuuden.
Terälehdet valkoiset
maahan pudottaa
maan valkoiseksi peittää
unohtaa että voi
tuskan ja tuhon
maan niin mustuneen
hiljaisuus lohduttaa
Kirsikkapuu lehtensä viimeisen pudottaa
itkemään jää
hiljaisuus vain ympärillä.
tanssahtelevat tahdissa tuulen
puu niin vanha ja kärsinyt
viimeisen lehtensä pudottaa
viimeisen kyyneleen.
Kirsikkapuu,
kolhuja elämän nähnyt on
sotaa ja kauhua
äitien epätoivoista itkua
hetkillä niin lohduttavilla
kuuli vain hiljaisuuden
kaikki se takana on.
Etäällä,
esine suuri
oksat vanhan kirsikkapuun ravisemaan saa
pelkoa ja inhoa
tuntee tuota esinettä kohtaan
tuhoa niin suurta aikaan saa
kaikki tieltään syö
hiljaisuuden vain jättäen taakseen.
Valon välähdys,
savua ilmassa
kirsikkapuu kuuntelee
ei kuule ääntä ihmisten
ei kuule ääntä linnunlaulun
kuulee vain hiljaisuuden.
Terälehdet valkoiset
maahan pudottaa
maan valkoiseksi peittää
unohtaa että voi
tuskan ja tuhon
maan niin mustuneen
hiljaisuus lohduttaa
Kirsikkapuu lehtensä viimeisen pudottaa
itkemään jää
hiljaisuus vain ympärillä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
heh tuli vaan mieleen sitten että tässä runossahan on kyse hiroshimasta ja sen tapahtumista. :)