Yksityiset terapiapalvelut

paniikeilla ei lähipupeihin mennä :(((

et tiedä! kirjoitti:

paniikeilla ei lähipupeihin mennä :(((

Viisi vuotta sitten minulla oli todella paha olla. Ulos ei uskaltanut mennä, ei lähikauppaan, ei mihinkään. Puhelimeen ei voinut vastata, eikä soittaa kellekkään. Kaikkia ääniä pelästyi. Lisäksi kuuli ääniä, ovikellon soiton, puhelimen soiton, puhetta ym., mitkä eivät olleet todellisia. Sitä tunnetta ei toinen henkilö voi tietää, ainoastaan kuka on kokenut sen. Olen nyt "tavallaan" parantunut, mutta eihän niitä muistoja saa mielestään pois ikinä. Kumminkin, kävin pitkään yksityisellä psykiatrilla. Ei se mielestäni auttanut yhtään, rahaa vain meni tolkuttomasti. Sitten yhtenä aamuna sain niin paljon tolkkua, että soitin Lpr:n Mielenterveyskeskukseen Armilankadulle puh. 05-6164262. Se ei maksanut mitään ja sain heti apua. Kävin pitkään siellä terapeutilla. Kiitos siitä! Oli tosi hyvää huolehtimista. Jos tästä olisi sinulle apua. En tarkoittanut edellistä kommenttiani pahalla. Näillä palstoilla liikkuu niin monta erilaista tallaajaa, eikä kaikkien tarkoitusperiä voi tietää ja arvata.

Feelings kirjoitti:

Viisi vuotta sitten minulla oli todella paha olla. Ulos ei uskaltanut mennä, ei lähikauppaan, ei mihinkään. Puhelimeen ei voinut vastata, eikä soittaa kellekkään. Kaikkia ääniä pelästyi. Lisäksi kuuli ääniä, ovikellon soiton, puhelimen soiton, puhetta ym., mitkä eivät olleet todellisia. Sitä tunnetta ei toinen henkilö voi tietää, ainoastaan kuka on kokenut sen. Olen nyt "tavallaan" parantunut, mutta eihän niitä muistoja saa mielestään pois ikinä. Kumminkin, kävin pitkään yksityisellä psykiatrilla. Ei se mielestäni auttanut yhtään, rahaa vain meni tolkuttomasti. Sitten yhtenä aamuna sain niin paljon tolkkua, että soitin Lpr:n Mielenterveyskeskukseen Armilankadulle puh. 05-6164262. Se ei maksanut mitään ja sain heti apua. Kävin pitkään siellä terapeutilla. Kiitos siitä! Oli tosi hyvää huolehtimista. Jos tästä olisi sinulle apua. En tarkoittanut edellistä kommenttiani pahalla. Näillä palstoilla liikkuu niin monta erilaista tallaajaa, eikä kaikkien tarkoitusperiä voi tietää ja arvata.

Lue lisää

on siellä MTK:ssa nyt puolen vuoden hoitojakso takana..ongelmat vat nyt niin pahoja, että tiivis terapia vain enää auttaa...lääkkeitä en haluaisi ottaa!!

semmosta66 kirjoitti:

on siellä MTK:ssa nyt puolen vuoden hoitojakso takana..ongelmat vat nyt niin pahoja, että tiivis terapia vain enää auttaa...lääkkeitä en haluaisi ottaa!!

tässä asiassa järkeviä.Hakekaa apua kunnalliselta organisatiolta aluksi,eli Lpr Mtk,ja siellä pystytään auttamaan tai ohjaamaan apua oikein.Ja jos lääkkeitä tarjotaan,kannattaa ottaa,suorastaan pitää.Koska itse ei voi tietää maallikko milloin on lääkityksen tarpeessa,ja näihin tiloihin ja häiriöihin vielä kuuluu,tietty lääkekielteisyys.Eli jos sulla on sydänsairaus,et silloinkaan tiedä, miten sinua pitäisi/vai pitäisikö lääkitä.Osa psyykensairauksista ovat siis lähes kemiaa,eli vakava masennus ei parane terapialla,vaan yleensä on aivojen välittäjäaineiden aineenvaihdunta ym.sekaisin,esim serotoniinin takaisinoton estäjät ym. Näissä vakavissa invalidisoivissa tiloissa,pitää käyttää lääkitystä,jottei tila kroonistu,ja näinollen tulee ajanmittaan resistentiksi lääkkeillekin,ja jää jonkinasteisesti pysyväksi.
Yksityissektorin psykiatrit "hoitavat"paljon näitä potilaita pitkään "ns.kongnitiivisilla terapioilla"ja jos tila on siis kemioista johtuva,ei se puhumalla parane.Eli ensin tarkka hoitotarpeen/lääkityksen tarpeen arvio,ja ehdottomasti kunnallisessa ammattilaisten arviossa,josssa se käyntimaksu ei ole se tärkein,koska se on ilmaista.Ja lopuksi,hoitajien antama keskusteluapu tai terapia,on tutkimuksten mukaan aivan samanarvoista kuin ns.terapeuttien,joita toki hoitajissakin on paljon.