Miksi emme kauhistele kenkäkaupassa nähdessämme hylly toisensa perään kenkiä, jotka ovat käyttökelvottomia ja joilla ei ole mitään tekemistä naisen jalan anatomisen muodon kanssa? Miksi ne ovat silmissämme kauniita? Miksi lähes jokaisessa muotikuvassa mallilla on jalassaan kengät, joilla ei voi kävellä kuin muutaman askeleen?
Tasa-arvoon pyrkivän naisen aivoissa on kenkien kohdalla mystinen sokea piste. Vaikeinta mieleisen sisäkengän löytäminen on urallaan edenneelle virka- ja bisnesnaiselle. Jakkupuku istuu, mutta jalkoihin koskee. Terveyskengissä ei voi lampsia palavereihin.
Mutta sen sijaan kauhistelemme kiinalaisten naisten kohtaloa, kun heidän jalkansa sidottiin lapsena kireillä siteillä muodottomiksi. Ne kasvoivat vain kymmenen sentin pituisiksi töpöiksi. Loppu elämä kuluikin invalidina istuen ja pieniä silkkikenkiä kirjoen.
Onko nainen muuttunut vapaudenkaan tuloksena järkeväksi jalkojaan arvostavaksi ihmiseksi?
Tasa-arvoon pyrkivän naisen aivoissa on kenkien kohdalla mystinen sokea piste. Vaikeinta mieleisen sisäkengän löytäminen on urallaan edenneelle virka- ja bisnesnaiselle. Jakkupuku istuu, mutta jalkoihin koskee. Terveyskengissä ei voi lampsia palavereihin.
Mutta sen sijaan kauhistelemme kiinalaisten naisten kohtaloa, kun heidän jalkansa sidottiin lapsena kireillä siteillä muodottomiksi. Ne kasvoivat vain kymmenen sentin pituisiksi töpöiksi. Loppu elämä kuluikin invalidina istuen ja pieniä silkkikenkiä kirjoen.
Onko nainen muuttunut vapaudenkaan tuloksena järkeväksi jalkojaan arvostavaksi ihmiseksi?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mistä sitä on vapauduttu?? Tuota jäin miettimään.
Kengistä, pitkänä ja suurijalkaisena en ole koskaan mitään joutunut käyttämään "siroja" kenkiä.
Ei ole vaivaisenluita eikä muita kengänjälkiä!
oli kausi, jolloin pidin liian pieniä kenkiä. Siitä muistona vaivasenluut. Sitten muoti alkoi mennä järkevämpään suuntaan ja hyviä, kauniita kenkiä oli saatavana. Lapseni ovat järkeviä kenkävalinnoissaan ja nykyään iso jalka naisella ei ole mikään häpeä. Viime vuosina muoti on taas mennyt ihan hulluun suuntaan. Korkeakorkoiset kengät ovat suorastaan vaaralliset kadulla, eivätkä tanssikenkinäkään ole parhaat mahdolliset. Ja tosi harva pystyy ne jalassa kävelemään kauniisti, kun ei juuri muutenkaan. Mukavuus jalassa on tärkein kriteeri minulle ja ilo silmälle pitää myös olla.
Itselläni on 7cm koroilla olevat tanssikengät ja ne ovat, kuin Aino-aamutossut.
Ihmisten kävelytyylejä en seuraile, enkä arvostele.
noilla tanssikengillä? Kyllä täytyy myöntää, että seuraan ympäristöä.Kun joku pari tanssii polkkaa kauniisti , on ihan ilo silmälle. Pari viikkoa sitten olin tanssimassa ja siellä oli mm. sadankilon keijukainen, jolla oli korkeakorkoiset kengät. Ne eivät juuri tukeneet nilkkaa ja nurinhan tämä lady meni. Ei käynyt kuinkaan, lie ollut iloliemen johdosta rentoutta kropassa. Satuimme poistumaan samaan aikaan kuin tämä nainen miesseuralaisineen. He oikaisivat melko jyrkän rinteen kautta ja nainen kupsahti taas. Eniten ihmetytti, kun kavaljeeri ei mitenkään auttanut. Seurasimme tilannetta kauempaa, arvostelemista lienee se, että mielestäni nainen olisi voinut valita toisenlaiset kengät. Nilkan murtuminen kesän kynnyksellä ei olisi kiva asia.
Sujuu polkka, jive, jenkka jne.
Kenkäni ovat nahkaa, sisältä sekä ulkoa ja pohjissa tietysti säämiskä. Kengät, jotka eivät ole koskaan tahmeat, eivätkä koskaan liian liukkaat eli kilpatanssijan kengät, joskaan en ole kilpatanssija.
Aika useinhan ihmisiä kaatuu tanssilattialla ja useinmiten syynä on liian liukkaat kengät, oli sitten vaikka ballerinatossut.
kenkämuotia. Ecco on minulla aina varma valinta. Se on kelvannut niissä tehtävissä, joihin olen kulkeutunut. Onnekseni, sanon nyt, koska erityisiä jalka- tai selkävaivoja ei ole.
Jos itselläni jokin tyyli on, sitä voisi kai sanoa "sporttiseksi" tai sitten "boheemiksi", koska asuvalintani on aina ensisijaisesti mukava ja käytännöllinen. Vain väreissä olen tarkka ja ne ovat vaihdelleet kovastikin eri elämänvaiheissa.
Nuorena käytin siroja ja liian pieniä kenkiä - myös talvella kapeakorkoisia saapikkaita, kuten nyt on viime vuosina ollut muodissa. Kaaduinkin josku talvikelillä liukkaassa rinteessä, mutta ei se silloin haitannut menoja.
Nyt ostan ja käytän kauniita, mutta käytännöllisiä tilanteeseen sopivia kenkiä.
Onhan sitä aina muotimaailmassa niin turhia vaatteita ja muitakin asusteita niin miehille kuin naisillekin, mutta kyllä nuoret ja vanhat nykyisin pukeutuu aika asiallisesti ja kauniisti tilanteen mukaan. Onhan niitä kenkiä ja vaatteita sopivia joka menoon - ennen taisi olla vaan harrastuksissakin vanhat arkivaatteet ja -kengät, nyt leinneilyynkin on eri säähän erilaisia asusteita. Ja monesti kankaat, mallit ym on tullut paljon käytännöllisemmäksi kuin entisajan materiaalit.
Kyllävain on muuttunut suhtautuminen kenkiin, ostan takuuvarmasti jalkaan sopivat, en liian korkealla korolla.
Vanhenmuuten ihmisen on syytä pitää jaloistaan hyvää huolta, tulee säärihaavoja , jopa kuolion vaara kun verenkierto heikkenee jaloissa.
pitäisi, nehän OVAT kauniita. Ehkä monikin katselee niitä kuin kaunista koriste-esinettä, ehkä niissä viehättää myös niiden naisellinen turhamaisuus. Katselen mielelläni niitä itsekin, vaikka en itselleni sellaisia olekaan ostamassa. Olen huomannut monien tekevän samoin. Aika vähän niitä kuitenkaan näkee kaupunkikuvassa, juhlissa kai enimmäkseen.
Useimmat jalkavaivoja itse hankkineet ovat varmasti tehneet sen liian ahtailla ja korkeilla kengillä, mutta kuinkahan moni meistä on "pilannut" jalkansa käyttämällä "liian" mukavia kenkiä koko ikänsä. Taidan itse kuulua niihin. Ei minulla vaivaisenluita tai mitään muita ongelmia ole, mutta jalkaterä on elämän mittaisen vapautensa johdosta levinnyt ja nykyään on vaikea löytää kenkiä, jotka eivät hankaisi pikkuvarvasta. Joudunkin nykyään pakkaamaan pikkuvarpaani sellaisiin silikoniputkiloihin, vaikka kuinka tilavalestiset ja mukavat kengät (enkä muunlaisia juuri omistakaan) laittaisin. Äitini jo aikoinaan varoitteli minua jatkuvasta paljain jaloin olosta kotona ollessa ja suositteli käyttämään hyviä sisäkenkiä (ei mitään tossuja) ja suositteli muutenkin käyttämään enemmän jalkaa tukevia kenkiä, olisi pitänyt kuunnella.
Minulla on tallella äitini vanhat juhlakengät, kai jostain 30-40 luvulta. Aivan hurmaavat, mustaa mokkanahkaa, 9,5 sentin korko, pyöreä, juuri varpaat peittävä kärki jossa kaunis metalli/strassisolki.
Ne ovat kokoa 4, ja joskus nuorempana lainasin niitä äidiltä ja onnistuinkin tunkemaan silloin 5,5 jalkani niihin ja pitämään jalassani yhden juhlan ajan (enimmäkseen pöydän alle riisuttuina tosin). Jalkani ei enää mahdu niihin senttiä paria edemmäksi, ei millään. Nyt ne toimivat koristeena ja kännykkä ym. telineenä hyllyssä, kärkiin olen tunkenut äidin vanhoja silkkisaumasukkia ja kaksipuolisella teipillä kiinnitettynä pysyvät pystyssä ja paikoillaan. Oma jalkani on nykyään kokoa 7,5 ja vähintään G, mieluummin H lesti, niitä kyllä löytyy ihan hyvin, sekä lenkkeily-, arki- että juhlakäyttöön, mutta mustaan on usein tyytyminen ainakin arki- ja juhlakengissä, niitä tosi kauniita voi vain ihastella.
Olisiko ollut joskus 80-luvulla, kun joku suomalainen yritys yritti sellaisia jalan muotoisia kenkiä, ei onnistunut silloin. Nyt voisi olla hyvä aika yrittää uudelleen, nuo huippusuositut muovipistokkaat ovat ehkä tasoittaneet tietä sellaisille?
pakkaat pikkuvarpaasi, beessi ja mistä sellaisia saa ? Pikkuvarvas on ollut minunkin pulmani, joissakin kengissä.
Tykkään myös, että pikkuvarpaani uhkaa kääntyä kyljelleen, mutta kun mainitsin siitä jalkahoitajalle, hän ei reagoinut mitenkään. Eiks varpaitten sentään kuuluis olla suorassa? Eikö tuo jalkaholvin madaltuminen ole ihan yleistä ikääntyessä? Itse olen ainakin joutunut siirtymään numeroa isompaan kokoon.
niitä mm. tavallisen ison marketin "jalkojen hoito" osastolta. Läpinäkyviä pieniä silikoniputkia, eivät osu pahasti silmään sandaalienkaan kanssa käytettäessä. Mielestäni ne ovat aika kalliita, kahden kappaleen pakkaus 9.90. En nyt ihan tarkkaan muista, kauanko ne minulla kestävät, max. 2 viikkoa, luulen.
Käytän joka päivä, ellen tassuttele kotosalla paljain jaloin. Tallinnasta olen myös niitä ostanut, muistaakseni 79,00 kruunua sama pakkaus, mutta en ole koskaan edes laskenut paljonko se on euroissa, enhän mä ikinä mitään kursseja viitsi painaa mieleeni.
Minulla ne auttavat, ilman niitä on pieninkin kävelymatka jos ei nyt ihan tuskallista niin eipä paljon muutakaan, vaikka käytänkin vain mukavia, tilavalestisiä kenkiä. On varmaan yleistä, että jalkaholvi madaltuu ja joutuu siirtymään isompaan kenkäkokoon, mutta arvelen, että itse olen vaikuttanut aika tavalla näihin omiin ongelmiini. Omat varpaani ovat kyllä suorat, mutta asento on kuin milläkin harakanvarpailla.
en tarvitse kaikkien kenkien kanssa, mutta joskus olen kaivannut...
kun on tässä luppoaikaa.
Joudun nyt käyttämään noita varpaansuojia toistaiseksi kaikissa kengissä, kunnes varpaat rauhoittuvat. Aiheutin niiden ärtymisen itse, pitämällä sinnikkäästi uusissa todella hyvissä työkengissäni anatomisesti muoltoiltuja irtopohjallisia, vaikka pohjallisen reunat hiukan hankasivat pikkuvarpaita. Siihen päälle toinen tyhmyys, annoin nuoren ja ilmeisesti aika kokemattoman jalkahoitajan poistaa pohjallisten hankauksesta aiheutunutta paksuuntunutta ihoa pikkuvarpaista aivan liikaa. Se taas johtui ilmeisesti väärinkäsityksestä, meillä ei ollut yhteistä kieltä, ja hoitoon mennessäni osoitin hänelle erityisesti näitä pikkuvarpaitani.
Jatkossa, kun en enää (toivottavasti) noita suojia tarvitse, aion kuitenkin pitää niitä varalla ja laittaa käyttöön ennaltaehkäisevässä mielessä, harkintani mukaan.
Kiinalaistyttöjen jalathan ensin murskattiin, sitten sidottiin. Mitä pienempi jalkaterä, sen seksikkäämpi se oli. Tosiaalta, sehän oli keino sitoa nainen kotiinsa. Kyllä kai niillä jaloilla jonkin verran pääsi kävellä töpöttämään, mutta ei pitkiä matkoja.
Joku valitti, että jalat ovat suurentuneet. Sehän on luonnollista, vuosien myötä lyhenemme, jalat levenevät, maan vetovoima tekee tehtävänsä.
Jalkojaan kannattaisi hemmotella, että ne palvelisivat meitä mahdollisimman hyvin, mahdollisimman kauan.
Mistähän vapaudesta puhut?
Aina näin kesän alussa jalkahoito sekä punaiset varpaan- ja sormien kynnet. On ihana valita aina joku uusi säväyttävä punaisen väri laajasta punaisten lakkapullojen joukosta. Tänä vuonna valitsin helmiäshohtoisen ja korallinpunaisen.
Lakoissa on hirvittävän myrkyllisiä, jotka vaikuttavat kynsien kerrostumiseen, että kynnet haurastuvat ja kerrostuvat. Sitä usein valitetaan, mikä on vika kysnissä, kun vika on kynsilakan valinnassa.
käytin arkenakin korkokenkiä, nykyisin vain juhlissa. Kengän numero suurnee vanhemiten, koska jalkaholvi laskee. Harmi, koska mulla olis monta paria korkokenkiä, jotka ei enää mahdu. Jaloissani ei vaivasenluita. Miksi kukaan ostaisi liian pieniä kenkiä? Lisäksi varpaankynteni on aina punaiseksi lakatut. Tasa-arvon kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.
Onhan sillä tasa-arvon kanssa tekemisissä. Muoti tuottaa ja teollisuus valmistaa vain naisille todella törkeitä jalkineita, jotka eivät missään nimessä kuulu jalkineden joukkoon. Tuollaiset kelvottomat jalkineet pilaavat paljon muutakin, kuin jalat. Ne vaikuttavat koko tukirankgan ryhtiin, aina kaularankaan saakka. Onkohan tuolla osuutta siihen, että niska-hartiaongelmisa on naisilla paljon enemmän kuin miehillä? Ei liene tutkittu koskaan. Vaan tiedetään ja erityisesti jalkaspesialistit puhuta, että kenkien vaikutus ei jää ainoastaan jalkoihin.
tuntee. että tasa-arvo on kiinni pukeutumisesta valita miesten vaatteet. Minusta tasa-arvo on ihan muuta kuin korkokengät tai hame tai rintaliivit tai...jne.
Olen kulkenut töissä korkkareissa vuosikymmenet, kotona palajainjaloin. Koppuraisia muovikenkiä en ole koskaan harrastanut, olen ostanut ja ostan vieläkin kivan näköisiä nahkakenkiä ale myynneistä. Lenkkipolulla ja jumpassa käytän kunnon urheilutossuja. Olen aina ollut kenkähullu. Silti ei ole liikavarpaita eikä minkäänlaisia jalkavaivoja. Kengän koko on vanhemmiten jalkapöydän laskiessa kasvanut numerolla, nykyään käytän kokoa 4, 4 ½.
Koskaan en ole käyttänyt liian pieniä kenkiä, kotona oli siitä elävä varoitus. Äiti oli nuoruudessa tunkenut 41 numeron jalkansa 39 kenkiin ja seurauksena oli vaivaisenluut ja vääntyneet varpaat joita leikattiin useaan otteeseen. Hän ei pystynyt käyttämään muita kuin terveyskenkiä Martta merkkiä. Onneksi nykyään löytyy isojalkaisille tytöille ihania kenkiä.
Kun olin nuori, ei ollut jalkaan sopivia kenkin. Keskimäärin yhdet kengät/4 vuotta, kunnes taas löysin jalkaan sopivat kengät.
Ensimäisen korkeakorkoiset juhlakengät ostin 16 vuotiaana, mutta kertaakaan en niitä jalassa pitänyt. Ei niitä kärsinyt pitää. Suurimmat ostin, mitä oli saatavissa.
Kenkäni koostuivat lähinnä kävelykengistä ja nekin suutarilla venytettävänä, ennenkuin niitä edes ensikertaa pystyi hetken aikaa pitämään.
Olin jo liki 40:nen jotain 37-38 vuotinen, kun törmäsin kaupassa kotimaisiin 43 numeron juhlankenkiin. Ei kovin korkeat korot niissäkään, ehkä siinä nelisen senttiä korkeintaan. Ahneuksissani ostin oitis kaupan tyhjäksi suurista numeroista. Kaupassa oli vain 2 paria nro 43:sta.
Ulkolaisessa tuo koko vastaa n. 45:sta. 45:set nilkkurit onnistuinkin kerran saamaan Helsingistä kenkäkauppa Kristiinasta. Maksoi maltaita. Siihen aikaan minun nilkkurini maksoi jotain päälle tonnin, oli siis markka-aika, kun keskimäärin ihmiset sai nilkkureita 200-300 markalla.
Sitten toiset kauniit nilkkurit sain, kun eräs kenkäkauppias ilmoitti, että Ruotsi on tilannut koko rekallisen isoja nilkkureita, että siinä sivussa Sinäkin voisit saada, jos haluat, että tilataanko? Valmistaja oli kankaanpääläinen kenkätehdas (nimeä en muista). Ja ns. kesänilkkurit, joissa ei ollut turkisvuoria kokoa 44 sain silloin ja vieläkin oltiin markka-ajassa.
Nykyisin en ole enää jalkaan mahtuvia kenkiä löytänyt. Avosandaaleissa pitää kulkea, ja nämä sandaalit on liki 10 vuotta vanhat. Maksoivat maltaita, keskimäärin olisin kolmet sandaalit vähintään saanut näiden hinnalla, mutta otin nämä, ja nämä ovat "haukkuneet" hintansa mennen tullen ja tulleet paljon halvemmaksi, kuin halvat sandaalit. Talvella ei auta muu kuin Aino-aamutossuissa kulkea.
Yleistätkö hieman liikaa virkanaisen sisäkenkä-asiat eli että kaikilla on ehdottomasti korkkarit tai muuten epäsopivat kengät ja ettei muka muunlaisia sieviä kenkiä löydy? Oli nainen vapautunut jostakin tai ei, kyllä silti täysissä järjenvoimissa olevia naisia on olemassa, ihme kyllä. Niitä, jotka valitsevat kengät mukavuuden ja hyvännäköisyyden perusteella sopiviksi jakkupukuunsa. Joka jakkupuku ei nykyisin muuten ole ainukainen virka-asu lainkaan. Mistä maailmasta sinä kirjoitat, kun vain jakkupuvuista höpäjät ja niihin sopivista kengistä? Ehkä kannattaisi laajentaa näköpiiriä, onhan naisia poliiseina, nimismiehinä, lakimiehinä, kirkkoherroina eli monissa ns. virka-ammateissa, joissa en ole nähnyt kenenkään sipsuttelevan epämukavissa jalkineissa työpaikallaan. Kenen virka muka vaatii korkkareita? Ei kenenkään.
Naisen omien pienten aivosolujen liikehdinnästä riippuu, onko niiden käyttäjä hölmö vai ei. Nykyisin on sitäpaitsi 3-4- cm:n koroilla ihan mukavia ns. virkakenkiä, jos korollisia jalkineita mielii. Ovat nättejä myös ja muodikkaita. Isoja kokojakin löytyy ja lisää saa, kun kaupassa avaa suunsa. Luonnollisesti pitää myös puhua, sillä suu avoinaisena vaeltavaa naisenpuolta moni herkästi luulee hieman ajastaan eksyneeksi. Eikä ehkä syyttä.
Pohjoismaiset naiset ovat kautta aikain olleet kuuluisia siitä, että me pukeudumme käytännöllisesti ja mukavasti, sama koskee myös kenkiämme. Keski-Euroopassa, Venäjällä, Virossa ja Skandinavian ulkopuolella ylipäätään on muitä käsityksiä naisen pukeutumisesta, mutta kannattaako apinoida? Juhliin ja vastaaviin tilaisuuksiin on mukavaa sonnustautua korkokenkiin ja naisellisiin pukimiin yleensä, mutta työolot ovat asia erikseen. Naisen naisellisuus on paljon muutakin ja enimmäkseen sitä muuta kuin vaatteet, kengät ja meikit. Kysykää vaikkapa naisista tykkäävältä mieheltä. Hän tuskin mainitsee ihannenaisensa ensimmäiseksi tunnusmerkiksi kengät. Jos mainitsee, hänen mieltymyksensä eivät pääosin piile naisissa vaan muissa jutuissa.
Että kun yli kuusikymppinen nainen kysyy, onko nainen muuttunut jalkojaan arvostavaksi ihmiseksi, kysyisin mieluummin, onko nainen muuttunut itseään ja muita arvostavaiksi ihimiseksi, sillä sellaisen ei tartise kysellä, mitähän mä jalkaani pistäisin.
"jos sä koko ajan tiedät, mitä sä teet, sä oot sinä. Jos sä kysyt sitä muilta, sua ei oo olemassakaan. Jos sä kysyt kerran, sä kysyt aina."
Vaikka tuon, kuten Jokohama Humahutankin, mielipiteen allekirjoittaisi, täytyy myöntää, että moneen epäröintiin syyllistyn itsekin. Harva meistä on rautaa...vaikka yli kuuskymppisiä ollaankin.
Niin, ja laulu jatkuu:... moni omillaan ei ole oppinut toimeen tulemaan... viittaan tässä pieniin harmaisiin aivosoluihin. Siitä tässä enempi on kysymys kuin mistään tasa-arvosta. Viittaus kiinalaisnaisten jalkoihin ontuu tässä yhteydessä. Sinunkin kirjoituksestasi, Demeter, ilmenee, että omistat useammat kengät, joista valita. Se ei ole ollut niinkään tavallista vielä kuusikymmenluvulla, aikaisemmista vuosikymmenistä puhumattakaan. Jos on vain yhdet kengät tai kahdet, joista toiset ovat kumisaappaat, kysymys ei ole tasa-arvosta vaan siitä, että on pakko pukea päälle sitä, mitä on, sopi se tai ei. Sen ajan me näytämme unohtaneen tyystin. Siinä mielessä rinnastus kiinalaisnaisten pikku töpöjalkoihin on ... Sitäpaitsi vain yläluokkaisten kiinalaisnaisten jalat sidottiin, ei suinkaan kaikkien.
Ehkä joskus kahdeksankymmenluvulla korkkarit olivat jotenkin siistit tietyissä piireissä, oli jalat entuudestaan sökönä tai eivät. Nykyinen kenkämuoti on kuitenkin pääosin matalakantaista. Töissä, kävellessä ja muuten liikuttaessa mukavat kengät ovat ensisijaiset. Ballerinat ja muut samantyyppiset kengät ovat tehneet globaalin invaasion länsimaisessa naistenmuodissa. Manolo Blahnikeja voi olla liikenteessä muotifriikeillä, mutta moniko meistä pystyy tai haluaa hoippua naskaleilla ja maksaa epämukavista kengistä tuhansia euroja? Virkapukeutumisen koodit ovat paljon väljemmät ja mm. jakkupuvulle on paljon trendikkäämpiä vaihtoehtoja. Niin myös korkkareille. Mallit näkyvät poikkeuksetta liikkuvan kaupungilla lenkkareissa tai mukavissa matalissa kävelykengissä, eivät he hoipu työmatkoja kymmensenttisissä korkokengissä eli niissä, joissa heitä joskus kuvataan. Sama koskee missejä ja muita julkkuja.
Olin rautaa tai en, mutta harvoin (en muista edes milloin) kysyn keneltäkään neuvoa pukeutumiseen tai vatkaan vaatteiden kanssa. Se voi tietysti johtua taustasta. Kun aikansa erehtyy ja oppii asioita kantapään kautta, oppii myös huomaamaan, mikä itselle sopii ja mikä ei. Peili on myös oikein hyvä apuväline. Ennenkaikkea, omissa vaatteissa pitää olla aina mukava olla, oli kyse juhlasta tai työstä tai vapaa-ajasta. Ei siiinä vielä rautaa tarvitse vääntää.
Tainnut olla sitten hyväosainen, vaikken sitä lapsena mitenkään erityisesti niin kokenutkaan. Kyllä aina on ollut useammat kengät, koko perheellä.
Muistan sisäkenkinä kiiltonahkaiset remmikengät, -51 ja näkyyhän ne valokuvissakin. Oli myös monot, kumpparit, "läskipohjat"kävelykengät. Kesällä usein kumitossut, myöhemmin 50-60 vaihteessa koristossut. Oli myös silloin talvisaappaita., ja piikkareitakin rippikuvassakin- 60 n, 5cm korko, valkoisissa kengissä.
Kuuskutluvulla oli monenlaisia, tanssimiseen, ja vapaa-aikaan.
En kyllä tuntenut ketään, jolla olisi vain yhdet kahdet jalkineet ollut?
Kenkissä on myös kärjet, ja eipä taida olla kovin kehumista tämänkään päivän naisten kenkien kärkimuodissa. Eivät ainakaan vastaa millään lailla ihmisen jalkaterän muotoa. Eihän kanta tee yksin kenkää
pankki"neidit" käpyttelivät aian korkokengissä ja yhdenmukaisissa jakkupuvuissa, - nyt olen huomannut että niissäkin ympyröissä on työasujen suhteenkin tullut muutos,- sieltä löytyy nuoria naisia tiskin takaa joilla on nykymallin mukaisia pitkiä housuja..siinä ja siinä ettei työmiehen vako pilkota takaa.. he..
P.s. huomioni toissa viikolta kun jonotin uusia pankkikortteja..:)