Hurja-Bill

Arkajalka itärannikon suurkaupungista saapui Arizonaan ja osti saluunan. Vanha omistaja evästi arkajalkaa: - Ei tässä muuten mitään ihmeempiä ole. Kaverit ryyppäävät ja tappelevat aina lauantaisin ja sheriffi kuskaa heitä putkaan. Mutta jos Hurja-Bill tulee, silloin on parasta että lähdet karkuun...

Arkajalka ihmetteli että millainen mies se Hurja-Bill oikein mahtaa ollakaan, mutta työn touhussa asia unohtui. Ja aikaa kului, eikä mitään erikoista sattunut. Asiakkaat ryyppäsivät ja tappelivat lauantaisin ja sheriffi kuskasi heitä putkaan.

Kunnes sitten eräänä lauantai-iltana saluunan ollessa täynnä kuin Turusen pyssy kadulta ryntäsi hengästynyt mies joka kailotti jo ovelta: - Jumalauta kaverit! Hurja-Bill tulee!

Yhdessä hujauksessa saluuna oli tyhjentynyt. Jäi vain idästä tullut arkajalka monttu auki tiskinsä taakse seisomaan. Mies mietti hetken aikaa, että pitäisikö tästä ottaa mallia ja pinkaista takaoven kautta pakoon, mutta ei ehtinyt ottaa askeltakaan kun saluunan ovet lennähtivät saranoiltaan ja sisään ratsasti valkoinen puhvelin selässä valtava jättiläinen joka käytti elävää kalkkarokäärmettä ruoskanaan. Jättiläinen hyppäsi puhvelin selästä, iski valtavan nyrkkinsä saluunan tiskiin ja karjaisi: - Viskiä ja äkkiä!

Arkajalka ojensi vapisevin käsin pullon ja lasin tiskille. Jättiläinen nappasi pullon, puraisi kaulan poikki ja kumosi koko satsin kerralla kurkkuunsa.

- Toinen viski!, ärjäisi jättiläinen ja kumosi taas arkajalan ojentaman pullon yhdellä huikalla kitusiinsa ja röyhtäisi kuuluvasti.

- S-s-s-s-sssaaaak-ko-ko olla vi-vi-vielä kol-kol-maskin?, änkytti idästä tullut arkajalka.

Jättiläinen hyppäsi puhvelinsa selkään ja elävällä kalkkarokäärmeellä ratsuaan piiskaten huusi: - No ei helvetissä! Hurja-Bill on tulossa!