onko sitä vai ei?
Itse asiasta kiinnostuneena aloin sitten kokeilla mokomaa ja en oikein tiedä mitä ajatella,olen jo päässyt siihen välitilaan missä et enää tunne mitään,et välitä sydänmenlyönneistä etkä ohjaa hengitystä,millään ei ole merkitystä tässä tilassa,olet kuin tyhjiössä,kivutkin ovat hälvenneet.
Tässä tilassa tuntui kuin leijuisi,teen sen yleensä näin.
Asetun sänkyyn mahalleni pimeässä ja hiljaisessa huoneessa,laitan kädet mukavasti leuan alle että suu ja nenä nousee patjasta jolloin on hyvä hengittää,sitten alan vain tuijottaa tyhjyyteen silmät kiinni jolloin alkaa näkeä kaikenlaisia kuvioita joilla ei varmmasti ole niin merkitystä.
n 20 min kuluttua alan näkemään kirkkaita pisteitä jotka ilmestyvät näkökenttääni sieltä täältä,yritän saada niistä ns kiinni ja seurata niitä tämä vaatii jo syvää keskittymistä,alan upota yhä syvempään "johonkin" tässä tilassa olen huomannut vartaloni jäykistyvän huomattavasti ja jalkojeni nousta vyötäröstä alaspäin,kuin uhmaisivat painovoimaa.
Olen tyhjyydessä,en välitä mistään mitään,aistin kyllä kaiken ympärilläni,muutaman kerran olen päässyt tähän painottomuuden tunteeseen ja kerran yritettyäni syvempään tilaan aloin tuntea todella epämiellyttävää pyörimistä aivan kuin kauheassa jurrissa yrittäisi nukkumaan mennä,kerran tutnui taas alkavan outoa tärinää.
Mistä on kysymys,Obea vai vain omaa mielikuvitusta,sen verran voi vielä kertoa että olen ateisti enkä usko mihinkään yliluonnolliseen vaikkakin tässä tuntuu olevan jotakin erikoista.
Ja vielä totean että näiden ns keskittymisharjoitusten myötä olen rauhallisempi,tyytyväisempi jne,eli haittaa ei ainakaan ole.
Itse asiasta kiinnostuneena aloin sitten kokeilla mokomaa ja en oikein tiedä mitä ajatella,olen jo päässyt siihen välitilaan missä et enää tunne mitään,et välitä sydänmenlyönneistä etkä ohjaa hengitystä,millään ei ole merkitystä tässä tilassa,olet kuin tyhjiössä,kivutkin ovat hälvenneet.
Tässä tilassa tuntui kuin leijuisi,teen sen yleensä näin.
Asetun sänkyyn mahalleni pimeässä ja hiljaisessa huoneessa,laitan kädet mukavasti leuan alle että suu ja nenä nousee patjasta jolloin on hyvä hengittää,sitten alan vain tuijottaa tyhjyyteen silmät kiinni jolloin alkaa näkeä kaikenlaisia kuvioita joilla ei varmmasti ole niin merkitystä.
n 20 min kuluttua alan näkemään kirkkaita pisteitä jotka ilmestyvät näkökenttääni sieltä täältä,yritän saada niistä ns kiinni ja seurata niitä tämä vaatii jo syvää keskittymistä,alan upota yhä syvempään "johonkin" tässä tilassa olen huomannut vartaloni jäykistyvän huomattavasti ja jalkojeni nousta vyötäröstä alaspäin,kuin uhmaisivat painovoimaa.
Olen tyhjyydessä,en välitä mistään mitään,aistin kyllä kaiken ympärilläni,muutaman kerran olen päässyt tähän painottomuuden tunteeseen ja kerran yritettyäni syvempään tilaan aloin tuntea todella epämiellyttävää pyörimistä aivan kuin kauheassa jurrissa yrittäisi nukkumaan mennä,kerran tutnui taas alkavan outoa tärinää.
Mistä on kysymys,Obea vai vain omaa mielikuvitusta,sen verran voi vielä kertoa että olen ateisti enkä usko mihinkään yliluonnolliseen vaikkakin tässä tuntuu olevan jotakin erikoista.
Ja vielä totean että näiden ns keskittymisharjoitusten myötä olen rauhallisempi,tyytyväisempi jne,eli haittaa ei ainakaan ole.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tiedä täällä mistään mitään,huuhaata jaksavat vain jauhaa
Itse pääsin kerran samalla tavalla(selä'lläni) tilanteeseen jossa seuratessani kuin kiihtyvällä vauhdilla vastaan näkökentässä tulevia valoja, alkoivat jalkani tunnottomiksi, pelästyin ja homma loppu siihen.
tuollaisia tuntemuksia itsekkin tunsin,enää en kyllä pelkää.
Olen kokeillut tätä monia kertoja mutta se vaattii kyllä kovaa keskittymistä.
Nyt tosin pääsen siihen välitilaan muutamassa minuutissa,mutta onko kyse todellakin vain omasta mielikuvituksesta vai jostain muutsa.
Joo, siis ajatukset harhailee heti jos ei keskity todella intensiivisesti. Olen lukenut että tuon puutumisen jälkeen alkaa vapina/fibraatto jonka jälkeen tilanne etenee lopulta kehosta irtautumiseen. Tietoisuus siis irtautuu kehosta, vai mistä luulet olevan kyse?
Mitäs jos sattuisikin niin, että keho delaisi juuri tuon kokemuksen aikana, jäisiköhän tietoisuus kummittelemaan välitilaan eli maan ja "taivaan" välille, vai onko systeemi tehty sellaisksi että pääsee takaisin "kotiin".
osaa sano mistä on kyse,lukenut olen aika paljonkin obesta mutta en siihen oikein usko.
Jatkakaamme kokeiluja.
Tuota kutsutaan aktiiviseksi rentoutumiseksi. Pääsin ns. nollatilaan muutamassa minuutissa urheillessani ja harrastaessani aktiivirentoutumista itsesuggestioon yhdistäen. Harjoittelulla pääsee sihhen, että kaikki tunto katoaa ja tietoisuus on ikäänkuin yhtenä pisteenä. Erittäin hyvä tapa nopeuttaa palautumista.
OBE:n kanssa sillä tuskin on mitään tekemistä. OBE:sta ei taida olla yhtään pitävää näyttöä.
itsekkin ajattelin mutta eikö tuosta eteenpäin ole juuri tie siihen obeen,jos sellaista nyt ylipäänsä voi olla.
Eräs englantilainen sairaala asensi leikkausalien kaappien päälle erilaisia kirjaimia ja mekrrejä juuri näiden väitettejyn obejen takia,eli siiis jos irtautuu niinkuin monet väittävät tulee osata sanoa mitä merkkejä kaappien päällä on ollut,raporttia odotellessa.
keskity itseksesi meditatiiviseen tantraseksiin. Se on miljoona kertaa miellyttävämpää kuin mitä kuvailemasi tila?
Haha, jotenkin tuli omat kokemukset mieleen kun luin tämän viestin, itsekkin obea kokeillut, mutta päässyt vaa tosta pyörimisvaiheesta sauraavaa, e ko alkaa nytkähellä silleesä, mut sit ei keskittymine enää riitäkkään, tosin on kyl rentouttavaa hommaa jne, aina ko vituttaa ja väsyttää kaikki hommat, nii rentoutumaa, jonkun sortin meditaatiota ilmeisesti, tjsp.
Joo, se on rauhoittavaa ja voimaa antavaa keskittyä "ajattelemattomuuteen". Kuinka pitkä prosessi ja kuinka paljon keeskittymistä tuo vaatii, varmaan aikast paljon?