Moi..
Täytyy kirjoittaa johonkin.. ehkä tämä auttaisi tätä pahaa oloa.
Elikkäs olin juhlimassa ystävieni kanssa muutama päivä sitten yökerhossa, join selvästikin liikaa. Ystäväni lähtivät kotiin yksi kerrallaan ja itse jäin baariin vielä tanssimaan ja ties mitä sekoilemaan. Olen lähtenyt baarista yksin ja siskoni ystävä on nähnyt minut grillillä illalla myöhemmin, valomerkin jälkeen. En muista koko illasta mitään. Tästä alkaa sitten tämä vaikea osuus..
Olen luultavastikin tavannut grillin edessä ulkomaalaisen miehen, joku ällöttävä pitsan paistaja (ja kyllä, tätä nykyä olen rasisti varmaankin). Olemme lähteneet kaupungista yhdessä minun luokseni, ainoa syy minkä keksin että olen päästänyt koko ihmisen kotiini on ollut se että olen saanut kyydin kotiin, olin nimittäin juonut kaikki rahani. Niin itsekkäältä kun se kuulostaakin. Muistan sen että halusin vain nukkua ja olin todella väsynyt, muistan kuinka se ällöttävä idiootti makasi päälläni ja tuli sisääni. Halusin vain estää tapahtuman ja olla yksin, mutta en tehnyt mitään, pietin silmäni kiinni ja toivoin tapahtuneen olevan pian ohi. En tiedä mistä sain voimaa, enkä kunnolla muista edes mitä on tapahtunut, mutta muistan että sanoin jossain vaiheessa miehelle että lähtee pois kotoani. Aamulla herättyäni huomasin että tietokoneeni oli varastettu ja tunsin itseni todella lkaiseksi.
Olen niin pettynyt itseeni, olen aina huolhetinut itsestäni vaikka menevä tyttö olenkin. Kaikista pahinta on että minut on raiskattu 8 luokalla, menetin neitsyyteni tälle ihmiselle. Miksi annoin tämän tapahtua uudelleen itselleni. Olin juuri päässyt yli edellisestä haavasta, olin juuri antamassa itselleni anteeksi tapahtuneen ja pystyi sisäistämään asian ja hyväksymään sen elämääni. Nyt jouduin aloittamaan kaiken alusta.. tuntuu niin turhauttavalta. Tiedän sen että minun ei tule syyttää itseäni mutta teen sen kuitenkin, olen niin vihainen että ajoin itseni tähän tilanteeseen. Vihaan sitä ihmistä joka kohteli minua näin, haluaisin vain satuttaa ja nähdä hänen kärsivän. En pysty suhtautumaan "erilaisiin" ihmisiin enää niinkuin ennen, tunnen suurta vihaa heitä kohtaan..
En tiedä miksi kirjoitin koko asiasta tänne, ajattelin jos se helpottaisi oloani, kirjoittaminen on teini-iässänikin auttanut minua hirveästi..
En nostanut/nosta syytettä ollenkaan. Tiedän kuinka pitkä prosessi koko asia on, enkä usko kestäväni sitä uudelleen. Ja jos saisimme poliisien kanssa sen ihmisen kiinni joka tämän teki, en pystyisi kohtaamaan häntä.
Painun kokoajan vain syvemmälle kuoreeni, en pysty puhumaan asiasta avoimesti, tämä teksti on eniten mitä olen pystynyt sanomaan. En pysty sanomaan ääneen mitä tapahtui. En halua tuntea tätä tuskaa taas, luulin että olen kärsinyt jo tarpeeksi. Tunnen itseni todella säälittäväksi ja tyhmäksi että annoin tämän tapahtua kaksi kertaa itselleni.. Haluaisin vain luovuttaa..
Täytyy kirjoittaa johonkin.. ehkä tämä auttaisi tätä pahaa oloa.
Elikkäs olin juhlimassa ystävieni kanssa muutama päivä sitten yökerhossa, join selvästikin liikaa. Ystäväni lähtivät kotiin yksi kerrallaan ja itse jäin baariin vielä tanssimaan ja ties mitä sekoilemaan. Olen lähtenyt baarista yksin ja siskoni ystävä on nähnyt minut grillillä illalla myöhemmin, valomerkin jälkeen. En muista koko illasta mitään. Tästä alkaa sitten tämä vaikea osuus..
Olen luultavastikin tavannut grillin edessä ulkomaalaisen miehen, joku ällöttävä pitsan paistaja (ja kyllä, tätä nykyä olen rasisti varmaankin). Olemme lähteneet kaupungista yhdessä minun luokseni, ainoa syy minkä keksin että olen päästänyt koko ihmisen kotiini on ollut se että olen saanut kyydin kotiin, olin nimittäin juonut kaikki rahani. Niin itsekkäältä kun se kuulostaakin. Muistan sen että halusin vain nukkua ja olin todella väsynyt, muistan kuinka se ällöttävä idiootti makasi päälläni ja tuli sisääni. Halusin vain estää tapahtuman ja olla yksin, mutta en tehnyt mitään, pietin silmäni kiinni ja toivoin tapahtuneen olevan pian ohi. En tiedä mistä sain voimaa, enkä kunnolla muista edes mitä on tapahtunut, mutta muistan että sanoin jossain vaiheessa miehelle että lähtee pois kotoani. Aamulla herättyäni huomasin että tietokoneeni oli varastettu ja tunsin itseni todella lkaiseksi.
Olen niin pettynyt itseeni, olen aina huolhetinut itsestäni vaikka menevä tyttö olenkin. Kaikista pahinta on että minut on raiskattu 8 luokalla, menetin neitsyyteni tälle ihmiselle. Miksi annoin tämän tapahtua uudelleen itselleni. Olin juuri päässyt yli edellisestä haavasta, olin juuri antamassa itselleni anteeksi tapahtuneen ja pystyi sisäistämään asian ja hyväksymään sen elämääni. Nyt jouduin aloittamaan kaiken alusta.. tuntuu niin turhauttavalta. Tiedän sen että minun ei tule syyttää itseäni mutta teen sen kuitenkin, olen niin vihainen että ajoin itseni tähän tilanteeseen. Vihaan sitä ihmistä joka kohteli minua näin, haluaisin vain satuttaa ja nähdä hänen kärsivän. En pysty suhtautumaan "erilaisiin" ihmisiin enää niinkuin ennen, tunnen suurta vihaa heitä kohtaan..
En tiedä miksi kirjoitin koko asiasta tänne, ajattelin jos se helpottaisi oloani, kirjoittaminen on teini-iässänikin auttanut minua hirveästi..
En nostanut/nosta syytettä ollenkaan. Tiedän kuinka pitkä prosessi koko asia on, enkä usko kestäväni sitä uudelleen. Ja jos saisimme poliisien kanssa sen ihmisen kiinni joka tämän teki, en pystyisi kohtaamaan häntä.
Painun kokoajan vain syvemmälle kuoreeni, en pysty puhumaan asiasta avoimesti, tämä teksti on eniten mitä olen pystynyt sanomaan. En pysty sanomaan ääneen mitä tapahtui. En halua tuntea tätä tuskaa taas, luulin että olen kärsinyt jo tarpeeksi. Tunnen itseni todella säälittäväksi ja tyhmäksi että annoin tämän tapahtua kaksi kertaa itselleni.. Haluaisin vain luovuttaa..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hienoa, että löysit kirjoittamisen ja pystyt käsittelemään pahaa oloasi. Voimia sulle jatkoon!
etsiä sellainen ihminen, jolle haluat avautua. Ehkä varaisit saman tien ajan esim. terveyskeskukseen, siellä sitten kirjoittavat alustavan todistuksen käynnistäsi ja sen syystä. Soita myös Tukinaisen palvelupuhelimeen (ks. tukinainen.fi), varmasti helpottaa kun siellä ymmärretään jo puolesta sanasta tilanne eikä tule vähätteleviä reaktioita. Osannevat myös neuvoa, missä järjestyksessä tässä tapauksessa kannattaisi edetä. Kyllä tuo "mies" ansaitsee tulla poliisin kiinniottamaksi. Olet onneksi nyt vähän vanhempi kuin 8.-luokkalainen ja ehkä jaksat viedä jutun vaikka väkisin läpi. Etsi itsellesi tukihenkilö, joka voi pitää sinua kädestä joka tilanteessa, myös sitten kun asiaa toivottavasti käsitellään oikeudessa. Ehkä tapaukselle jopa löytyy todistajia, jotka ovat nähneet tämän miehen taluttavan eli raahaavaan sinua asuntoon ja hänen poistuvan tietokone olalla huoneistosta.
Mä olen jo 35- vuotias nainen, ja näin aikuisena veisin tämän jutun ehdottomasti poliisille. Sun tietokone voitaisiin ilmoittaa varastetuksi, ja näin tekijä voitaisiin ehkä saada jopa kiinni hänen ehkä yrittäessä myydä konetta. Mä olen myös nuorena tullut hyväksikäytetyksi, enkä silloin rohkentunut viemään juttua poliisille.
Tuskimpa tuollainen sika mitään kortsua käytti? Sun kannattaa varmaan mennä sukupuolitaututesteihin. Entä raskauden mahdollisuus?
Ymmärsin, että nuorena tapahtunut raiskaus eteni poliisin tutkintaa. Saiko tekijä tuomion?
Jos asuisimme samassa kaupungissa, tulisin kanssasi poliisilaitokselle sinua tukemaan. Voimia!
Hei, kiitos vastauksillenne, on kiva kuulla että ihmiset ymmärtävät eivätkä pilkkaa minua, jotenkin häpeän kertoa asiaa ihmisille..
Olen menossa tekemään kaikki mahdolliset testit, mutta käsittääkseni sukupuolitaudit eivät näy näin pian, jos jotain olisin saanut ?? eikä raskauskaan ? Mutta kaikki testit aion tehdä ehdottomasti.
Tietokoneesta olen tekemässäkin rikosilmoitusta, mutta ajattelin että kerron tarinan ilman raiskausta.. saitte minut todella harkitsemaan että tekisin sittenkin rikosilmoituksen myös raiskauksesta.. Kuitenkin jokin koko ajan estelee.. Olen kuitenkin päästänyt tämän miehen kotiini ihan itse, tämä vaikuttaisi tuomioon todella paljon.. tiedän sen. Ja uskon että mies on ollut selvinpäin eli oikeudessa hänen sanansa on painavampi ihan varmasti kuin minun, koska en muista juurikaan mitään.
8 luokalla minulle tapahtunut raiskaus meni oikeuteen äitini päätöksestä. Ja olen kyllä kiitollinen hänelle siitä. Mutta helppoa se ei ollut.. silloinkin kaikki todistajat olivat tämän miehen ystäviä ja todistivat siten aika ovelasti minua vastaan. Miehen asianajaja oli todella töykeä minua kohtaan, en ikinä unohda sitä.. sain siitä jotain rahaa mutta ei se tuntunut missään, enkä edes halunnut koko rahoja itselleni.. myöhemmin kun täytin 18 tämä sama mies tuli baarissa iskemään minua, oli siis unohtanut jo kuka olen ja omat tekosensa. Eli tunnen todellakin että koko oikeuden käynnistä ei ollut mitään hyötyä.. Ehkäpä asia menee nyttenkin samalla tavalla ?? Mies unohtaa että koskaan edes on tavannut minut eikä tunne edes huonoa omatuntoa koko asiasta, meni asia oikeuteen tai ei..
Olen miettinyt jo pitkään että menisin puhumaan jollekin elämästäni, kaksi raiskausta ei ole vielä mitään minun elämässäni, mukaan mahtuu vielä paljon muuta.. Viime kesänä koin pieni muotoisen burn out:in kun ajauduin väkivaltaiseen suhteeseen, silloin kävin lääkärillä pari kertaa ja sain rauhoittavan lääkityksenkin. Asia kuitenkin jäi, koska tunsin jossain vaiheessa elämäni järjestyvän, itseasiassa sen jälkeen kun pääsin eroon tästä väkivaltaisesta narkomaanista ja olen itseasiassa voinutkin hyvin kunnes tämä tapahtui. Nyt tuntuu että kaikki taas kaatuu niskaan ja olen todella katkera kaikesta mitä minulle on tapahtunut.. Ehkä olisi hyvä idea hakeutua lääkärille..
Kadutko paljon ettet koskaan vienyt asiaa poliisille ?
Toisaalta kadu, että en vienyt asiaa poliisille ja toisaalta en. Olen tutustunut tämän palstan kautta ihmisiin, jotka ovat tehneet rikosilmoituksen. Jutut eivät ole päätyneet hyvin uhrin kannalta, vaikka olisi ollut todistajiakin. Luin myös tutkimustuloksia kertovan kirjan oikeudenpäätöksistä. Sielläkin sanottiin, että ongelmana tapauksissa on se, että asioita on vaikeata todistaa, varsinkaan jos väkivallan merkkejä ei näy. Sinullakin voi olla ehkä vaikeuksia todistaa tapausta, varsinkaan kun et väsymykseltäsi varsinaisesti kieltänyt tekijää.
Ei mullakaan olisi kuitenkaan käynyt hyvin rikostutkinnassa. Paikalla olevat ihmiset olivat kaikki tekijän kavereita tai sukulaisia, tekijä oli valehdellutkin heille, että minun jutuissa ei ole perää, että mitään ei ollut tapahtunut.
Pystytkö kertomaan enempää nuorena kokemastasi rikoksesta? Ymmärtääkseni oikeudessa ei kuitenkaan hirveän huonosti käynyt. Ilmeisesti mies todettiin syylliseksi, koska sait rahallista korvausta teosta. Mies sai merkinnän rikoksestaan rikosrekisteriinsä. Ihme vaan, että hän ei saanut mitään suurempaa rangaistusta kuin sakot. Eihän se paljon uhria lohduta.
Jotenkin mulla on sellainen olo, että tapaukseni on huonontanut minua jotenkin. Minulla ei ole ikinä ollut yhtään yhdenyön suhdetta. Jotenkin tuntuu niin kuin tämä olisi ollut sellainen, vaikka tämä ei tietenkään ollut. Olen aina ollut tarkka, että en ole harrastanut seksiä ilman pysyvää ihmissuhdetta, ja tuntuu, että äijä olisi huonontanut minua siinä suhteessa. Onko sinulla ollut ikinä yhtään yhdenyön suhdetta? Onko sinulla samankaltaisia ajatuksia kuin minulla?
Menetkö tänään poliisilaitokselle ja lääkäriin?
Juurikin tuon takia en jaksa kärsiä kaikkia niitä tunteita uudellee, koska en kuitenkaan hyödy rikosilmoituksen tekemisestä. Jos saisin kyseisen miehen takaisin kotimaahansa tai vankilaan. silloin olisin ollut valmis kamppailemaan sen prosessin.. Saan pienen summan rahaa taas ja rahan takia minulla ei kiinnosta ryhtyä vuoden (jopa ylikin) kestävään kamppailuun. Ja asiaa vaikeuttaa vielä se että minun olisi pitänyt oikeuden käyntiä varten mennä heti aamulla lääkärille tutkittavaksi mutta en mennyt.
Joo. Äitini tosiaan nosti syytteen puolestani, vaikka en sitä silloin halunnut. Se että saimme oikeudenkäynnin kesti itsessään vuoden, siihen saakka jouduin jännittämään ja miettimään tulevaa oikeudenkäyntiä. Näin painajaisia melkein joka yö ja pyysin äidiltäni vuoden aikana tuhansia kertoja että peruisimme sen. Oikeudessa sitten istua pönötin ihan murskana, onneksi meillä oli todella hyvä asianajaja, hän ymmärsi asian vierellä myös minun tunteet. Aluksi oikeudenkäynti alkoi niin ettei tällä miehellä ollut ollenkaan asianajajaa ja sitten tuomari vaati sen hänelle, joten käyntiä lykättiin parilla tunnilla. Vaatimuksemme olivat paljon enemmän mitä saimme. Muistaakseni mies sai joutui tarkkailuun hetkiseksi, mutta sai kulkea kuitenkin vapaasti, en muista tälle sitä oikeaa sanaa.. (?) Ja sitten hän joutui maksamaan minulle ne sakot.
Raiskauksen jälkeen olin paljon yksin, enkä todellakaan halunnut mitään seksiä kenenkään kanssa. Kun täytin 15 tapasin ensimmäisen poikaystäväni ja olimmekin yhdessä 3 vuotta. juuri ennen kuin täytin 18 petin poikaystävääni.. Poikaystäväni oli tehnyt saman asian minulle monta kertaa, palannut takaisin exänsä luo ja yrittänyt iskeä parhaita ystäviäni. Sen jälkeen minulla oli todella paljon yhden illan suhteita, en osannut enää lopettaa. Joka baari illan jälkeen uusi.. En ole oikein osannut mennä enää suhteeseen, mutta tähänkin liittyy se että en pysty enää hirveästi luottamaan ihmisiin, varsinkaan poikaystävä mahdollisiin.. Eli meillä on ollut aikalailla päinvastaiset reagoinnit asiaan..
Menen maanantaina lääkärille, mietin poliisilaitosta vielä viikonlopun yli..
Olen todella onnellinen puolestasi että vaikka sinulle on tapahtunut tälläistä, olet päässyt elämässäsi eteenpäin ja saanut kolme, aivan varmasti, ihanaa lasta :)
Ei kannata liikaa ennakoida, että mitä mahdollisesti tulee tai ei tule tapahtumaan. Annetaan (toivottavasti) ammattilaisten hoitaa oma osuutensa. Saapahan raiskarikin jännittää saman ajan kuin sinäkin ennen oikeudenkäyntiä ja sen aikana, älä muuta kuvittelekaan, näkisitpä vain sykkeen mittarista. Mutta älä jää yksin, ota aina mukaan sellainen henkilö jonka kanssa kestät olla kiusallisissakin tilanteissa ja josta on mahdollisimman paljon tukea.
...sentään. Todella ikävää että noin on päässyt tapahtumaan, mutta muista että todellakaan vika ei ole sussa, vaikka olet miehen kotiisi laskenutkin. Tuo on aika törkeää hyväksikäyttöä miehen puolelta ja näihin pitäis
suomessa kovemmin oikeuslaitoksen puuttua, mutta tiedetäänhän suomen oikeuslaitos. Itse olen mies enkä ikinä voisi noin ajatella tekevenäni kenellekään. Koeta jaksaa mutta älä luovuta! T:Mikkis
Minua hieman ärsyttää tuo aloittajan rasistisuus.
en sano mitään kärkevää, joska juttu tuntuu aidolta.
Tai no, sanotaan nyt ne vanhat totuudet eli viina se viisaankin villitsee ja viina tekee viisaastakin tyhmän. Viina on kohtuudella viisasten juoma ja runsaasti otettuna tyhmien.