miten ihmiset voivat olla nain typeria?? hyva ystavani sai juuri kuulla, etta odottaa kolmatta poikaa syntyvaksi syksylla. itki vuolaasti miten ei kesta, ettei saa yhtaan tyttoa (paattaneet kolmannen lapsen olevan viimeinen). voi hyva tavaton!! tietaa lapsettomuudestamme ja silti avautui mulle asiasta. miten ihmiset voivat olla noin kiittamattomia. kaksi tervetta poikaa ja kolmas tulossa, taydellinen perhe.
Anteeksi avautumiseni, tuntuu vaan niin pahalta.
Anteeksi avautumiseni, tuntuu vaan niin pahalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Herran jestas sentään...heitä se tyyppi pihalle tai jos puhelimessa jouduit lohduttaa vedä luurit korvaan että haloo...
Itse kans kärsin lapsettomuudesta ja takana yks nega IVF....raivostuttaa kaiken maailman valittajat...
Suren asiaa erittäin suurissa määrin ja kyllä on saanut kuulla erittäin tahdittomia kommentteja...minkä sitä ihmisten typeryydelle voi?
Minulle myös eräs "ystäväni" itki ja valitti, kun eivät millään meinanneet saada KOLMATTA lastaan alulle. Voi hyvänen aika .. itse olisin ikionnellinen yhdestä. Mutta toisille kun ei mikään riitä ...
Kai sitä jokainen niin pyörii niissä omissa "ongelmissaan", ettei siinä tuskassaan oikein osaa ottaa muiden tilanteita huomioon. Onhan hieman eri asia yrittää ensimmäistään vielä vuosienkin yrityksen jälkeen, kuin että toisella ei ihan heti lähde kolmas lapsi alulle.
Se että ei saa sitä toista tai kolmatta lasta voi olla kyseiselle henkilölle yhtä suuri suru ja tuska kuin se ettemme ole (vielä) saaneet sitä ensimmäistäkään.
höpö höpö sun juttujas!! ai väität et on sama asia olla lapseton kuin että kolmannen tulo keswtää??tai et kolmas on poika??? et taida aiheesta tietää mitään! lapsettomuus on ainakin mulle sellanen isku,että multa tippu pohja koko elämältä. samana päivänä mun sisko kävi sterilisaatios kun multa revittiin kohdun ulkoista irti,ja johtimet sen mukana. meinaatko että suru on sama?
Oikeasti, EI VOI olla yhtä suuri suru yrittää toista tai kolmatta lasta, kuin olla kokonaan lapseton. Näitä asioita ei voi edes verrata. Kun ihmisellä on lapsi, hän on ÄITI, hänen miehensä on ISÄ, yhdessä he ovat VANHEMMAT, lapsen isovanhemmat ovat isovanhempia (jos kyseessä eka lapsenlapsi) jne.
Kokonaan lapseton ei ole vielä saanut ollenkaan kokea ÄITIYTTÄ, hänen miehensä ei ole saanut kokea, mitä on olla ISÄ. He eivät ole yhdessä saaneet kokea VANHEMMUUTTA.
Ei näitä asioita ihan oikeasti voi verrata. Sekundaarisessa lapsettomuudessa on kyse AIVAN ERI ASIASTA, kuin primaarissa lapsettomuudessa.
...totta, varmasti sekundäärisessä lapsettomuudessa on kyse aivan eri asiasta kuin primäärissä lapsettomuudessa, mutta tuska sekin on. Totta, olen äiti ja voin aina lohduttatua että on se yksi lapsi, mutta uskokaa vaan, ei mene päivääkään ettei se surettaisi että toista lasta ei kuulu.
Toivon teille onnea matkaan.
Ja tämä ei tarkoita sitä ettei sekundäärinen lapsettomuus olisi kamalaa. Mutta se että vertaa primääriä ja sekundääristä lapsettomuutta toisiinsa, kertoo vain ja ainoastaan siitä, että ei ole mitään käsitystä siitä mistä primäärin lapsettomuuden kriisissä oikein on kyse! Se on niin paljon muuta kuin "lapsen puuttumista". Mun mielestä "tyhjä kohtu"-nimimerkki oli tosi hyvin kirjottanut primääristä lapsettomuudesta, ainakin mun kokemukset on todella samansuuntaiset. suosittelen lukemaan viestiketujn tässä samassa otsikolla lapsettomuuden kokemisesta (tj.)
Me saimme hoidoilla ensimmäisen lapsemme ja lapsettomuuden suru oli kohdaltamme ohi.Yritämme hoidoilla vielä toista, mutta jos ei onnistu niin ei TODELLAKAAN ole yhtä suuri suru kuin primääri lapsettomuus.Jos joka asiasta muodostaa suuren ongelman itselleen niin kannattaisi mennä psykiatrin juttusille ja hankkiutua hoitamaan päätään sekä varautua vuosia kestävään hoitoon.Minulle ainakin turha tulla valittamaan toista tai kolmatta lasta yrittävien, että kyse olisi yhtä suuresta surusta jos ei saisi yhtäkään lasta.Kykeneeköhän kyseiset henkilöt hoitamaan edes niitä jo olemassaolevia lapsiaan.
voi herranjumala, pikkasen överiksi menee tää keskustelu. jos kommentoi että sekundäärinenkin lapsettomuus voi olla surullista niin käsketään psykiatrille ja epäillään ettei pysty lastaan hoitamaan.
ha-loo! kukaan ei väittänyt että tuska olisi verrattavissa, vaan että kyllä sekin surullista on. "tyhjä kohtu" kirjoitti myös minun mielestäni todella koskettavasti ja kuvastaen monen tunteita. se että edellinen ei ymmärrä että joku asia on toisen mielestä surullista, vaan kehoittaa miettimään pystyykö ensimmäistäkään lasta hoitamaan ja hankkitumaan vuosien hoitoon, kertoo mielestäni jostain muusta kuin empaattisuudesta. kukaan ei verrannut tuskaa lapsettomuuteen. miettikääs nyt vähän ennen kuin kirjoitatte.
uskon että toi tuntuu aivan hirveälle. Miksi edes selittää tollaista kaverille jolla lapsettomuus ongelma. Olen kyllä itsekkin aikanani saanut kuulla vaikka mitä: miten lapset maksaa paljon tai miten joku tekisi abortin jos ei toisesta lapsesta olisi saanut samaa äitiysrahaa kuin ensimmäisestä jne. vaikka mitä. Asiat vaan menevät niin että ihminen näkee vain omat ongelmansa..tai jotenkin. Itse olen koittanut vaan pistää nuo asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai sanonut ystävlle että "ole onnellinen että teillä onnistuu lapsen saanti noin helposti".
Mutta tosiaan on totta että vauvakuume ja se ettei tule raskaaksi voi tuntua melkein yhtä kamalalta vaikka lapsia jo olisikin. Sitä ei osaa ajatella mutta niin se menee. Kai se on joku hormooninen luonnon juttu jota ei järjellä voi hallita. Itsellä pitkien hoitojen jälkeen yksi lapsi ja vauvakuume on kova...tottakai ikionnelllinen olen yhdestäkin lapsesta mutta melkein samanlainen epätoivo toisen yritykseen on nyt liittynyt. Tsemppiä kaikille! koittakaa jaksaa!