Autolla liikenteeseen...

Ensinnäkin liikenne on erittäin kohteliasta ja toiset huomioonottavaa. Isot kaupungit (esim. New York, Chicago, Los Angeles) ovat poikkeus. Niissäkin saa hyvin tilaa ja kaistanvaihdot onnistuvat, mutta sitä ei tarjota sinulle, vaan se tila pitää ottaa.
Oikealle kääntyminen on sallittua liikennevaloissa punaisen palaessa, kunhan pysähdyt ennen risteystä, etkä häiritse poikittain menevää liikennettä. Joissakin risteyksissä oikealle kääntyminen on sallittua vain vihreän nuolen palaessa, mutta siitä mainitaan kyltillä risteyksessä.
Pienissä kaupungeissa on paljon risteyksiä, joissa on pakollinen pysähtyminen joka suunnasta. Näissä menetellään niin, että kaikki pysähtyvät ja matkaa jatketaan pysätymisjärjestyksessä. Ensiksi pysähtynyt jatkaa ensimmäisenä. Toimii erittäin hyvin, eikä kukaan etuile.
Jalankulkijat ovat kunkkuja. Heille annetaan aina tilaa, jos he lähestyvät suojatietä. Samoin lapset huomioidaan erillisillä nopeusrajoituksilla. Lapsia tosin tuskin näet ilman vanhempia missään. Koulubusseja ei saa ohittaa mistään suunnasta, jos bussin "stop"-merkki on ylhäällä.
Omien kokemuksieni mukaan poliisi sallii noin 5 mailin ylityksen nopeusrajoitukseen. Jos joudut poliisin pysäyttämiseksi, kuuntele ohjeet tarkasti, pidä kädet ratissa näkyvillä, äläkä missään nimessä nouse autosta ulos selittämään tilannetta ja ala kaivaa lompsaasi taskusta näyttääksesi passiasi. Oikein toimiessasi poliisit ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja huumorintajuisia. Tietysti jollain voi olla huonokin päivä, mutta eipä ole kohdalleni sattunut.

Muutamia havaintoja ajattelin kirjata aiheen täydentämiseksi, ilman mitään erityistä tärkeysjärjestystä:

1. Yhdysvaltojen kaupunkisuunnittelu on tehty pääsääntöisesti autoilun aikakaudella, hyvine ja huonoine eroineen Eurooppaan verrattuna. (Tämän ymmärrät vasta perillä.) Auto on siellä paras keino liikkua.
2. Jos liikut vuokratulla autolla, kirjauta vuokrasopimukseen se, että käyt myös Kanadassa.
3. Kanadassa nopeudet ilmoitetaan kilometreinä tunnissa, ja liikenteen tempo vaikutti ensikäynnillämme jotenkin vauhdikkaammalta kuin USA:ssa. Muuten en huomannut liikenteessä suurta eroa maiden välillä.
4. Suurin epätietoisuuden aihe ennen matkaamme koski rajamuodollisuuksia, ja siihen emme löytäneet mitään ennakkotietoa. Käytäntö oli kuitenkin varsin yksinkertainen: Kanadaan ajettaessa ensimmäinen ja ainoa viranomainen oli Kanadan edustaja, joka kysyi ystävällisen asiallisesti matkamme tarkoitusta jne. Paluumatkalla USA:n puolelle kohtasimme ainoastaan yhdysvaltalaisen rajaviranomaisen, joka tutki passimme ja kyseli jälleen muutamia matkaa koskevia kysymyksiä. Ei mitään odottamista eikä auton penkomista, vaan täysin asiallinen maasta toiseen siirtyminen. Toki olimme kaikin puolin asiallisen turistin oloisia, joten muunkinlaisia kokemuksia voi tulla esille.
5. USA:n liikennemerkeissä on tolkuttoman paljon tekstiä symbolien asemesta. Siihenkin tottuu.
6. Yksi suomalaiselle erikoinen asia on risteysvalot. Joissakin risteyksissä on ylhäällä vilkkuva valo, joko keltainen tai punainen. Keltaisen täsmällistä merkitystä en ulkomuistista uskalla kertoa. Punainen on kuten STOP-merkki: pitää pysähtyä ja väistää risteävää liikennettä, mutta ei se vilkkuvalo siitä odottamalla miksikään muutu.

Hei, kertoisitko kokemuksistasi NYC-Niagara-Montreal väliltä, kun reissu on takana! Samanlainen reissu suunnitteilla...

Mistä vuokrasitte auton ja millä hintatasolla vuokra liikkui? Pystyykö auton vuokraamaan USA:sta ja palauttamaan Kanadan puolelle? Vinkkejä matkareitin ja nähtävyyksien suhteen otetaan myös mielellään vastaan. Kiitos tiedoista!