Nimittäin kutsu kirurgin tutkimukseen hoitosuunnitelmaa varten.Ehdin sitä jo hermoilla,jospa lääkäri unohti kirjoittaa lähetteen,jospa kirje hukkuu postissa jne.Viisaampi minäni muistutti,ettei aikaa ole kulunut paljonkaan,etten ole ainut potilas tässä kaupungissa.Nopeasti se sitten tulikin,vain 9 vrk odotin.Odotan pelonsekaisin ja helpottunein tuntein tiistaita.Sitten alkaa jotain tapahtumaan ja eiköhän ala sitten syöpämato kuolemaan....Mukavaa illanjatkoa palstalaisille.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin tulee omat ajatukset mieleen vuodentakaisista tapahtumista kun Sinun kirjoitusta lukee. Viikko tuntui pitkältä ajalta jos mitään ei tapahtunut. Vaikka kasvaimemme sijaitsevat/sijaitsivat eripaikoissa, villi veikkaukseni on, että ensin Sinulla aloitetaan kuvaukset (röntgen ja magneetti) selvittämään, että onko levinnyt minnekään. Ja muista kirjoittaa niitä mieleen tulevia kysymyksia paperille, ja pidä mielessä ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan, ainakaan tässä asiassa.
Kaikesta huolimatta vietä mukava viikonloppu, tiistai tulee nopeasti.
Joo,olisikin hyvä,jos ne kuvaisivat.kun on tuo etäpesäketilanne vähän mietityttänyt.Turhahan sitä on miettiä tässä vaiheessa,kohta tulee tietoa.Olen käyttänyt iltana psykologisiin harjoituksiin.Mulla on nimittäin kova piikkikammo,olen joskus verikokeessa pyörtynytkin.Nyt olen ihan kuvitellut sitä tilannetta kun työnnetään neula käsivarteen ja otetaan verikokeita.Yritän näin totutella tilanteeseen.Eikä tästä sitäpaitsi tule mitään,jos tässä vaiheessa alkaa pieniä piikkejä pelkäämään.Niihin on nyt pakko tottua,jos aikoo elää.Pää-asia,että alkaa vihdoin jotain tapahtumaan.
vihdoinkin sait tietoa.Kirjoita listalle mitä kaikkea haluat tietää,sillä vastaanotolla moni asia unohtuu,tai jos saat kaverin mukaan,niin ei mene ohi korvien.Ohjaa ajatuksesi muualle kun piikitys hetkeen,ajattele jotakin mukavaa,kyllä sinä selviät samallalailla kun me muutkin,vaikkei ne hoidot mukavia ole,mutta ne kestää kun tietää parantuvansa.Voimia sinulle paljon,ja siunausta.
Joo,eiköhän tässä pärjätä ja porskuteta vaan eteenpäin.Sekin helpottaa,kun täällä aina joku jaksaa tsempata,vaikka on itsellännekin ollut koettelemuksia tän taudin kanssa.
helpommin fiiliksit,kun saman rääkin on käynyt läpi.Monissa sairauksissa on hienoa,kun on vertaistukea.Saa neuvoja,ja tsemppausta.Ompa tullut mieleeni jos tauti uusiutuisi kestäisinkö sen rääkin uudelleen,mutta eipä siinä oikein vaihtoehtoja ole.Mielummin kärsii sen puoli vuotta jonka hoito kestää,ennenmmin kuin mikä on vaihtoehtona.saa ainakin elinpäiviä lisää,ollaan kuin jatkoajalla täällä siltä joskus tuntuu.