Olin pieni kiltti tyttö. Minut laitettiin perhepäiväkotiin, jossa sekä pojat ja itse hoitajakin jopa kiusasi minua! Pojat löivät, eivät ottaneet leikkeihin. Olin siellä vain ihan yksin kaiket päivät jossakin eri huoneessa ja itkin. Ainoat videot siellä olivat jotain He-man videoita, joita piti koko ajan katsoa, olisin mielummin halunnut katsoa My little ponya.
Ruuat siellä eivät useimmiten olleet hyvää. Kaikki tiesivät, että inhosin maksalaatikkoa. Silti minun oli pakkoa syödä sitä, vaikka oksennus oli tulla. En pystynyt syömään sitä. En saanut poistua pöydästä ennen kuin olin syönyt annokseni. En kertakaikkiaan pystynyt. En ollut hemmoteltu kakara, en vain pystynyt siihen. Jouduin siis yksin istuskelemaan ruokapöydässä. Parin tunnin kuluttua hoitaja antoi luvan lähteä pöydästä. Sen jälkeen en ainakaan enää tykännyt yhtään maksalaatikosta!
Kerran saimme jälkiruokaa. Hoitaja oli ostanut lapsenlapselleen suklaavanukkaan ja minulle antoi viilin. Aika epäoikeudenmukaista minusta. Olisin mielummin halunnut sen toisen. Että tällaista sukulaisten suosimista!
Ja kerran kun halusin vettä, niin hoitaja antoi lasin LÄMMINTÄ vettä! Eihän kukaan sellaista juo! Pyysin kylmempää vettä ja se päivitteli et vesi maksaa jos sitä lorottaa liian kauan jne...
Kerran kun pojat olivat lyöneet minua, niin istuin nurkassa ja itkin ääneen, mutten kovin kovaa kuitenkaan. Hoitaja käski minun olla hiljaa. "Naama umpeen, en kestä tollasta!" Minusta sen olisi pitänyt tulla kysymään, että mikä minun on. En ymmärrä, olin ihan kiltti, mutta silti senkin piti olla mulle ilkeä. Eihän tollasta hoitajaa sais olla! Ja mun vanhemmat maksoi sille palkaakin, mikä oli aika runsaski! Sitten kun yritin ihan hiljaa itkeä, nii se sano et "Nyt lopetat ton tai muuten...!" Silloin opin itkemään niin hiljaa, ettei kukaan kuullut -> 2-vuotiaana!!!! En osannut silloin edes kunnolla puhumaan, enkä silloin edes sanonut mitään mun vanhemmille, ne vaan oli ihmetelleet et minkä takia mulla oli aina niin vaikea lähteä sinne, mut ne oli ajatelleet että se oli jotain normaalia jarruttelua.
Sitten kun koulu oli kohta alkamassa, niin olin innoissani, koska pääsisin pois sieltä kamalasta paikasta ja minua ei enää kiusattaisi. Mutta ala-asteella kiusaaminen jatkui, koska muut lapset huomasivat, että olin tosi arka ja aloin itkeä helposti jos joku vähänkin kiusasi. Yläasteella minua myös kiusattiin, vaikken enää itkenytkään ja vaikka yläaste oli eri paikkakunnalla kuin ala-aste. Sitten alkoi toisen asteen opiskelu ja luulin, että siellä opiskelijat olisivat vähän aikuistuneempia, mutta toisin kävi. Satuin juuri sellaiselle luokalle, jossa kaikki muut tytöt olivat tosi ilkeitä, selkäänpuukottajia, jutut hölmöjä jne.
Olen nyt 21v. katkera nuori nainen. Pienempänä itsemurha ei edes tullut mieleeni rankeimpina aikoina, mutta yhdellä luokalla oppilaat antoivat minun olla rauhassa ja silloin purkautuivat kaikki minun traumani. Ymmärsin silloin selkeästi kaiken. Yksi entinen kiusaajana yritti moikata minua hyväntahtoisesti ja ihmettelin kuinka hän kehtasi moikata minua, hänellä ei ollut mitään oikeutta moikata minua! En moikannut takaisin. Tuo tyttö oli pahin kiusaajani, joka teki elämästäni mahdollisimman vaikeaa. Hänen silmistään näkyi raivo ja hänellä oli pakkomielle tehdä oloni pahaksi. Kerroin yhdelle kaverilleni tästä tytöstä ja mitä kaikkea pahaa hän oli tehnyt minulle ja sanoin vielä että minun tekisi mieli tappaa se. Kaverini katsoi minua oudosti ja sanoi minua hulluksi. Minusta hänen olisi pitänyt ymmärtää minua. Tietenkään en ikinä toteuta tuota uhkausta. Mutta minusta kiusatulla saa olla oikeus olla katkera. Tällä kaverillani on myös muita ihmeellisiä piirteitä ja hän ei ikinä ymmärrä minua ja hänkin kiusaa minua joskus, niin tästä syystä tapaan häntä vain 1-2 kertaa vuodessa. Hän ei ikinä voi olla nolaamatta minua perheeni tai ystävieni seurassa. Vaikka hänellä itsellään on joskus vaikeaa, niin miksei hän voi ymmärtää muita?
Joskus haaveilen kostosta näitä kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta sitten en kuitenkaan tee mitään. Olen päättänyt että autan muita kiusattuja ja kostan siten samanlaisille kiusaajille, jotka minua kiusasivat, näiden kiusattujen kautta. Eli en jaksa sotaa näiden kiusaajien kanssa, niille käy kuitenkin loppujen lopuksi huonosti jos ne ei paranna tapojaan. Ja joittenki kiusaajien kanssa oon sopinu ja jotkut on kamujakin :) Nykyään osaan puolustautua kiusaajia vastaan.
Olen nyt kihloissa ja asun yhdessä onnellisesti rakkaan poikaystäväni kanssa. Olen kaunis, minulla on hyviä kavereita. Baarissa ja kaupungillakin pojat viheltelee perään, tuun iloiseksi siitä, mut mulla on oma kulta joka riittää :) Ja tuun toimeen nykyisten luokkalaisteni kanssa. Eli mulla on kaikki hyvin.
Ruuat siellä eivät useimmiten olleet hyvää. Kaikki tiesivät, että inhosin maksalaatikkoa. Silti minun oli pakkoa syödä sitä, vaikka oksennus oli tulla. En pystynyt syömään sitä. En saanut poistua pöydästä ennen kuin olin syönyt annokseni. En kertakaikkiaan pystynyt. En ollut hemmoteltu kakara, en vain pystynyt siihen. Jouduin siis yksin istuskelemaan ruokapöydässä. Parin tunnin kuluttua hoitaja antoi luvan lähteä pöydästä. Sen jälkeen en ainakaan enää tykännyt yhtään maksalaatikosta!
Kerran saimme jälkiruokaa. Hoitaja oli ostanut lapsenlapselleen suklaavanukkaan ja minulle antoi viilin. Aika epäoikeudenmukaista minusta. Olisin mielummin halunnut sen toisen. Että tällaista sukulaisten suosimista!
Ja kerran kun halusin vettä, niin hoitaja antoi lasin LÄMMINTÄ vettä! Eihän kukaan sellaista juo! Pyysin kylmempää vettä ja se päivitteli et vesi maksaa jos sitä lorottaa liian kauan jne...
Kerran kun pojat olivat lyöneet minua, niin istuin nurkassa ja itkin ääneen, mutten kovin kovaa kuitenkaan. Hoitaja käski minun olla hiljaa. "Naama umpeen, en kestä tollasta!" Minusta sen olisi pitänyt tulla kysymään, että mikä minun on. En ymmärrä, olin ihan kiltti, mutta silti senkin piti olla mulle ilkeä. Eihän tollasta hoitajaa sais olla! Ja mun vanhemmat maksoi sille palkaakin, mikä oli aika runsaski! Sitten kun yritin ihan hiljaa itkeä, nii se sano et "Nyt lopetat ton tai muuten...!" Silloin opin itkemään niin hiljaa, ettei kukaan kuullut -> 2-vuotiaana!!!! En osannut silloin edes kunnolla puhumaan, enkä silloin edes sanonut mitään mun vanhemmille, ne vaan oli ihmetelleet et minkä takia mulla oli aina niin vaikea lähteä sinne, mut ne oli ajatelleet että se oli jotain normaalia jarruttelua.
Sitten kun koulu oli kohta alkamassa, niin olin innoissani, koska pääsisin pois sieltä kamalasta paikasta ja minua ei enää kiusattaisi. Mutta ala-asteella kiusaaminen jatkui, koska muut lapset huomasivat, että olin tosi arka ja aloin itkeä helposti jos joku vähänkin kiusasi. Yläasteella minua myös kiusattiin, vaikken enää itkenytkään ja vaikka yläaste oli eri paikkakunnalla kuin ala-aste. Sitten alkoi toisen asteen opiskelu ja luulin, että siellä opiskelijat olisivat vähän aikuistuneempia, mutta toisin kävi. Satuin juuri sellaiselle luokalle, jossa kaikki muut tytöt olivat tosi ilkeitä, selkäänpuukottajia, jutut hölmöjä jne.
Olen nyt 21v. katkera nuori nainen. Pienempänä itsemurha ei edes tullut mieleeni rankeimpina aikoina, mutta yhdellä luokalla oppilaat antoivat minun olla rauhassa ja silloin purkautuivat kaikki minun traumani. Ymmärsin silloin selkeästi kaiken. Yksi entinen kiusaajana yritti moikata minua hyväntahtoisesti ja ihmettelin kuinka hän kehtasi moikata minua, hänellä ei ollut mitään oikeutta moikata minua! En moikannut takaisin. Tuo tyttö oli pahin kiusaajani, joka teki elämästäni mahdollisimman vaikeaa. Hänen silmistään näkyi raivo ja hänellä oli pakkomielle tehdä oloni pahaksi. Kerroin yhdelle kaverilleni tästä tytöstä ja mitä kaikkea pahaa hän oli tehnyt minulle ja sanoin vielä että minun tekisi mieli tappaa se. Kaverini katsoi minua oudosti ja sanoi minua hulluksi. Minusta hänen olisi pitänyt ymmärtää minua. Tietenkään en ikinä toteuta tuota uhkausta. Mutta minusta kiusatulla saa olla oikeus olla katkera. Tällä kaverillani on myös muita ihmeellisiä piirteitä ja hän ei ikinä ymmärrä minua ja hänkin kiusaa minua joskus, niin tästä syystä tapaan häntä vain 1-2 kertaa vuodessa. Hän ei ikinä voi olla nolaamatta minua perheeni tai ystävieni seurassa. Vaikka hänellä itsellään on joskus vaikeaa, niin miksei hän voi ymmärtää muita?
Joskus haaveilen kostosta näitä kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta sitten en kuitenkaan tee mitään. Olen päättänyt että autan muita kiusattuja ja kostan siten samanlaisille kiusaajille, jotka minua kiusasivat, näiden kiusattujen kautta. Eli en jaksa sotaa näiden kiusaajien kanssa, niille käy kuitenkin loppujen lopuksi huonosti jos ne ei paranna tapojaan. Ja joittenki kiusaajien kanssa oon sopinu ja jotkut on kamujakin :) Nykyään osaan puolustautua kiusaajia vastaan.
Olen nyt kihloissa ja asun yhdessä onnellisesti rakkaan poikaystäväni kanssa. Olen kaunis, minulla on hyviä kavereita. Baarissa ja kaupungillakin pojat viheltelee perään, tuun iloiseksi siitä, mut mulla on oma kulta joka riittää :) Ja tuun toimeen nykyisten luokkalaisteni kanssa. Eli mulla on kaikki hyvin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onhan nuo tietysti yksilökohtaisesti koettavia asioita, mutta itsari mielessä tuollaisista jutuista? Mun pitäisi sitten olla jo mullan alla ja todella syvällä :D Eli helpolla olet päässyt.
Tuossa kertomuksessa ei ollut vielä kaikki. Aluksi aioin kirjoittaa aivan muista jutuista, mutta ajattelin että pistän ne sitten myöhemmin jos jaksan. Sinulla ei ole oikeutta sanoa, mikä on tosi paha juttu ja mikä ei, koska et tiedä läheskään kaikkea! Ne asiat, joiden takia olen itsaria miettinyt, eivät lue tuossa tekstissä. En ole helpolla päässyt usko pois! Tottakai jokaisella on vaikeaa. Ihmettelen vain, että miksi joidenkin pitää vähätellä toisten kokemuksia. Minä ennemmin autan ihmisiä, jos he tarvitsevat apua. Ei kannata enää lyödä lyötyä. Sullakin on varmasti ollut vaikeaa, ja sun pitäis ymmärtää meitä muita.
muakin kiusataan kokoajan..joka päivä ku meen kouluun tuntuu pahalta..:'(
kukaan ei ole koskaan hakannut mua mut tää kiusaaminen on syrjintää.. meillä on kaveri porukka ja oon siinä aina syrjityssä asemassa..
monesti ku ne "kaverit" suunnittelee jotai jään aina ulkopuoliseksi..ne lähettelee lappuja toisilleen mut mulle ne ei niit koskaa näytä jne..
tuntuu aina nii pahalta..joskus aattelen et ois helpompi jos ois kuollu..ei auta ku toivoo et joskus pääsis täst paska koulust pois ja ei tarttis koskaan nähä niit mun kaksnaamasii paska kavereita..!!
Tiedätkö mitä mä tein kun mulla oli tommosia kavereita? :) Mä jättäydyin siitä joukosta pois ja aattelin, että mielummin oon yksin kuin pettureitten kans. Kylhän muut ihmiset sitte vähä ihmetteli, että onko mussa jotain vikaa kun mulla ei ollut kamuja, mut oli niitä muilta luokilta. Sitte aattelin, et oonpahan vähän aikuisempi kuin ne, koska uskallan mennä veskiin ilman että kamu kyttää pöntön vieressä! XD Mut tommonen syrjintä on kyl tosi inhottavaa. Ja sitä voi pelätä just et jää yksin, mut sitte voi ajatella et kumpi on parempi vaihtoehto. Mä ainakin mielummin jään pois tollasesta. Ainut mikä välil harmitti, oli se et jos tuli jotain pari-tai ryhmätöitä, nii ei ollu ketään kuka ois ollu ja sit jos oli pakko olla joku parina nii eiku pyytämään jotain tuntematonta pariks. Ei se yksinolo oo sen kummempaa :) Oon tottunu.
Toi lappujuttu on tosi ilkeätä. Kerran luokassa kulki lappu, ja ku se tuli mun kohalle melkein, nii ne hyppäs mun yli, koska siinä lapussa luki pahaa musta. Kuitenki se mun edellä oleva poika anto sen mulle ku tarpeeks kauan kinusin. Lukemisen jälkeen katsoin murhaavasti sitä syyllistä.
Ja ainoat laput mitä mä oon saanu on jotain tähän tapaan: "Voitko lainata 4 euroa, maksan maanantaina" kerran tohon suostuin, rahamäärä oli pikkuisen pienempi, eikä rahoja kuulunut. Muitakin kertoja olen suostunut lainaamaan, mutta olen sanonut niille että "Maksakaa ensin vanhat velat" ja sitten ne ovat olleet tietty kiukkuisia, mutta hiljaa. Mut törkeää, että niillä on asiaa mulle ainoastaan silloin, jos ne haluaa hyötyä musta. No mutta on tuostakin jo vuosi.
Onko teidän luokalla muita tyttöjä joiden kanssa voisit olla? Entä poikia? Entä pystyisitkö oleen yksin?
Jaksamisia!
Haluaisin kovasti uusia ystäviä jotka ei syrjis..mutta tää on niin pieni paikkakunta että se on aika mahdotonta..kaikki tuntee toiset ja tuntuu että kaikilla on omat ystävänsä..
olen monesti aatellu että jättäydyn yksin mutta en ole kuitenkaan vielä uskaltanut..yksinjääminenkin pelottaa..mutta se voisi olla helpompi ratkaisu..
noi laput on ihan kauheita..tänäänkin ne mun "kaverit" lähetteli niit lappui enkä saanu lukee..vstauksena oli aina ku kysyin et saanko lukee nii "ei tätä voi näyttää"tai ivallinen hymy....ja jos kysyn heiltä jotain ei kukaan vastaa mitään..kohta ei enää jaksa:'(
ainoa lohtu on että kohta alkaa kesäloma ja ei tartte enää koskaan nähä noita kauheita "kavereita"...!!
meni väärinpäin noi nimikerkki ja otsikko..
Joo jotenki itekin oon tottunu kirjottaan ensin otsikon ja sitte nimimerkin, mullekin kerran toi sattunu :D
Ootko minkä ikänen (15-16 kai)? Meinaatko mennä minne lukioon tai muualle, vai ootko jo? Ku jos menisit vaikka toiselle paikkakunnalle kouluun, nii pääsisit eroon noista. Ja jos oot jo, nii voisit hakea siirtoa muualle.
Entä voisitko puhua teidän koulun kuraattorille tai terveydenhoitajalle? Ne ei ehkä pysty auttamaan, mutta sun olo varmasti helpottuis kun saisit jutella jonkun kanssa. Ja ne saattaa olla tosi mukaviakin. Mä ainakin viihyin yläasteella harva se päivä terkkarilla... se oli vaan niin mukava ja ystävällinen. Toki mulla oli kavereitaki.
nii.. oon kohta kuustoista ja meenki varmaan toiseen lukioon enkä jää tänne..koska haluan todellaki päästä eroon niist mun inhottavist kamuist..!!
ollaan mun oikeitten kamujen kans(jotka ei valitettavasti asu tääl samas paikas) suunniteltukki jo kämpän vuokraamista..=)
ehkä tää elämä vielä tästä lähtis kulkemaan parempaan suuntaan..!!!
toi terkkari juttu on muute kiva keino jos tuntuu yksinäiseltä
oot varmaan kokenu kovia.. mua inhottaa tollaset munapäät jotka valittaa muille että sai traumoja kun joutu syömään pienenä maksalaatikkoa. oot kuitenkin ruma paska, mut minkä mä sille voin kun oon tällanen paras. elämä on epäreilua. ja maksalaatikko on hyvää!!!!!!!!
just..just.. sulla menee aika huonosti jos kuvittelet olevas täydellinen..!!
hanki elämä APINANKUVATUS!!
Joo eipä näytä sulla hyvin menevän, kerta tällä palstalla olet! :D ("Kiusaaminen"-jos et muista XD) Mistäs sua on kiusattu? Siitäkö että puutut jokaisen ihmisen asioihin? :D Hanki oma elämä...
Ei se maksalaatikko siinä pääasia ollut vaan se hoitaja, joillekin ei vaan mee asia jakeluun, jotkut on vaan niin pinnallisia hölmöjä :)
Ja se ruma taidat olla sinä, katsoppas peiliin possu ;)
PS. Maksalaatikko on pahaa, paitsi jos siihen laittaa puolukkahilloa nii sitten se on hyvää!
Kirjoitin tänne palstalle, koska halusin että muutkin ymmärtäisivät tai jotain, mutta sain myös haukkumaviestejä. Kummallista, että jotkut ihmiset haluavat olla ilkeitä muille. En kirjoittanut tuota tekstiä, jotta saisitte vastata siihen tuolla tavalla, se ei ollut tarkoitettu teille. Vastatkaa mulle vain jos tarkoitatte hyvää. Suljen korvani muilta. Tää palsta on tarkoitettu auttamiseen, ei vahingon kiertämiseen.
Koittakaa jaksaa, pian tulee kesä ja loma! Ja panostakaa kouluun, vaikka teitä kiusattaisiin, ne on vaan teille kateellisia kun osaatte! Ja tukekaa toisianne!
Iloista kesää kaikille!
Musta on todella hienoo että olet kuitenki koonnut itsesi kaikkien noiden tapahtumien jälkee ja elät nyt täysipainoista elämää !
Oikeastaan kirjoituksesi on selviytymis tarina ja omassa luokassaan hieno sellainen !
Oikein hyvät kevään jatkot sulle !
juu mullakin menee ny hyvin, oon kihloissa, ihan jeez näkönen ja 22v.
..sattuu kuitenkin yhä noi koulumuistot, kyllä niistä osa ny tulee mun luo ihmetteen et miks teki niin ja niin ku mussa ei ollu mitään vikaa..? **tana...
mua kiusattiin ala-asteella vähän ja yläasteella KUNNOLLA! oon tosi vihanen vieläkin yläasteesta niille kaikille. Ne jotka ei oo aikuistunu vielä on vielki yhtä sairaita, eli huumeiden käyttäjät ja sellaset ongelmalliset ihmiset.
että sellasta.. Sulla on kyllä paljon kokemusta elämästä, voi sanoa. ja oot vahva kuten mäkin, mut oon huomannu et mullekkin on tullu luonteeseen uusia piirteitä, jotka johtuu just tosta hillittömästä kiusaamisesta!
-Mie
..voit laittaa sun mailiosotteen tänne jos haluat enemmän jutella? :)
-Mie
Asun muuten Hesassa ny tällähetkellä..
Ihmettelen sitä, että vaikka tiedät kuinka kiusaaminen sattuu, niin miksi haukut muita esim. apinankuvatukseksi...
Se ei oikeuta haukkumaan muita, vaikka nämä olisivat sanoneet sulle mielestäsi ilkeästi.
Vaikutat hyvin katkeralta ja ehkä hiukan itserakkaaltakin (olen kaunis), tuolla asenteella on varmasti vaikea ystävystyä kenenkään kanssa.
Miten se ystäväsi sua kiusaa, mitä hän on tehnyt?
Mitä, jos katsoisit asioita välillä toistenkin näkökulmasta.
Miltä sun ystävästäsi tuntuu, kun uhkaat tappaa jonkun...(mistä ystäväsi tietää, ettet ole tosissasi?)
Zemiä sulle ja koita piristyä ja jättää menneet möröt taakse, näin saat aurinkoisemman tulevaisuuden.
Pitääx sun rypee itsesäälissä?
Tiän, että kiusaaminen voi jättää traumoja, mut ei se auta jos sä oikeen piahtoroimalla piahtaroit menneisyydessäsi, mitä se auttaa jos muistelet, ettet saanut 2.v suklaavanukasta?
Elä tätä päivää ja nauti elämästäsi nyt eikä eilen.