Aivot toimivat,

mulla on hyllymetreittäin kirjoja, mutta huomaan, että kun hakee jotakin tietoa, sen saa helpommin googlaamalla.

on muitakin "viivähtäviä". Tosin aivot muistuttivat toimivuudestaan jo 48 vuotta sitten. Ylioppilaskirjoitusten pitkän matematiikan tehtävä oli jäänyt muhimaan päähäni. Istuin kesällä lapsuuskodin keinutuolissa ja ratkaisu tuli yhtäkkiä mieleeni. Oli tosi helppo tehtävä, mutta jos olisin sen kirjoituksissa ratkaissut, elämäni olisi kulkenut aivan erilaisia polkuja. Hyvä näin.

ovat mullekin usein ongelma. Aloitan aakkoset alusta ja oikean tullessa kohdalle muistan- yleensä.

ole "paljastunut" yksi nimi. Oli yksi työkaveri (olen ollut pois työstä jo 10 vuotta) mies. Poikani oli pari kesää työpaikallani varastossa kesätyöntekijänä. Hän oli poikani esimies. Kerran tuli juttua tästä miehestä pojan kanssa. Hänkään ei muistanut sukunimeä, mutta ei niin paljon joutunut tekemisiinkään hänen kanssaan. Minä olin palkanlaskijana ja jouduin kuukausittain tekemisiin hänen kanssaan, koska hän toimitti varastotyöntekijöiden tuntilistat. Molemmat muistimme miehen etunimen. Sukunimi ei ole tullut mieleeni vieläkään vaikka jo monta kuukautta sitten miehestä puhuttiin. Yleensä tälläisissa tapauksissa nimi tulee mieleen jälkikäteen, mutta ei tässä tapauksessa. Jokohan tässä pitäisi huolestua?

1943 kirjoitti:

ovat mullekin usein ongelma. Aloitan aakkoset alusta ja oikean tullessa kohdalle muistan- yleensä.

Harmittaa joskus niin vietävästi kun pitäisi kaivella muistinsa kätköistä jokin nimi tai tapahtuman yhteys johonkin ihmiseen. Työni vuoksi olen tekemisissä tuhansien ihmisten kanssa vuosittain. Minulle he ovat vain Ihmisisä joita vien kohteesta A kohteeseen B. Joskus olemme tekemisissä muutaman päivänkin. Aivoni on kehittänyt vuosien varrella tehokkaan menetelmän nollata edellinen reissu. Valitettavasti, nimi ja kasvomuistinkin asiat pois pyyhkien. Sitten jossakin vaiheessa tuleekin joku ja morjestaa, kysyen, "muistaks kun meillä oli kivaa siellä silloin". Kaivat ja kaivat muistiasi. Ei tule vaan ne " kivat" mieleen. Ala siinä sitten, muuta mukavaa jutellen, kiertäen ja kaartaen, urkkimaan asian ydintä ja henkilön nimeä. Nimimuistini on niin huono että jos minulle sanotaan jokin nimi, esiteltäessä, en takuulla muista sitä viiden minuutin päästä. Ihmisen- jonka nimen muistan, pitää merkitä minulle jotakin tärkeää.
Sattuuko Teille muille vastaavaa. Muutoin muistini on - väittäisin niin- jopa kiusallisen pikkutarkka. Ihmisten yksittäiset sanat,ilmeet ja eleet saatan muistaa vuosienkin takaa. Muttaa se NIMI. Kukahan se tuokin olikaan ja missä sekin juttu sattui? Tämä homma on mennyt näin vuosi kymmeniä. En usko että Dementialla on asian kanssa tekemistä. Vaan mistä senkään tietää.

1943 kirjoitti:

ovat mullekin usein ongelma. Aloitan aakkoset alusta ja oikean tullessa kohdalle muistan- yleensä.

jossa lauletaan saanut aivovaurion... Olin vakavasti sairas ja meni muisti ja melkein kaikki muutkin aivoissa häiriötä. Muistini palautuessa olen katsellu valokuvia,että muistaisin ketä niissä on. Tartu mikkiin ohjelmaa kuunnellessa yritän laulaa niitä lauluja niin muistan missä olen kuullut niitä viiskytluvun iskelmiä. Peliteltassa torin laijassa oli kesäisin erään perheen
elämäntyönä, omat tytöt lauloivat duettona mm.Olavinlinan tarun,Suklaa sydämmen,Metsäkukkia ja Jätkän lauvantai.

aivokuoren sisällä ei nyt toimi. Annapa uusi vihje.

Sinäkö se olet taas täällä mielipiteinäsi ja hourailet joutavia. Terästä muistiasi.

Meidän ihanaa kirjoittajaa 1943 ei koskaan saa epäillä mieheksi, vaikka hän "anastikin" minun syntymävuoden, puolustan häntä, kuin talvisodan ihmettä.

ehkä valkenee? kirjoitti:

Sinäkö se olet taas täällä mielipiteinäsi ja hourailet joutavia. Terästä muistiasi.

Meidän ihanaa kirjoittajaa 1943 ei koskaan saa epäillä mieheksi, vaikka hän "anastikin" minun syntymävuoden, puolustan häntä, kuin talvisodan ihmettä.

ahaa..no ihmettelinkin, kun tämä nykyinen ei ota aurinkoa ja olen samalta nimimerkiltä lukenut, kuinka hän miesystävänsä ovat alasti lairutilla.

Sinäkö siis laiturilla vai nykyinen varjossa laiturilla...

Jaakko J. kirjoitti:

ahaa..no ihmettelinkin, kun tämä nykyinen ei ota aurinkoa ja olen samalta nimimerkiltä lukenut, kuinka hän miesystävänsä ovat alasti lairutilla.

Sinäkö siis laiturilla vai nykyinen varjossa laiturilla...

on 1943, nikki ei ole rekisteröity. Monenlaisia meissä on.

ehkä valkenee? kirjoitti:

Sinäkö se olet taas täällä mielipiteinäsi ja hourailet joutavia. Terästä muistiasi.

Meidän ihanaa kirjoittajaa 1943 ei koskaan saa epäillä mieheksi, vaikka hän "anastikin" minun syntymävuoden, puolustan häntä, kuin talvisodan ihmettä.

yksi meistä neloskolmosista luuraa. Eikös me ollakin mainiota porukkaa?

Minusta on luonnollista, että joutavat ja ei-jokapäiväiset asiat ovat siellä aivojen sopukoiden pohjalla. Mitä, jos vaan on irrallista nippelitietoa vaan muistissa? Pääasia, että tärkeimmät asiat pysyy mielessä - johan se olis sekamelska jos aivojen arkisto muistaisi kaikki pikkuasiatkin. (on paljon asioita, jotka voi tarkistaa eri tiedostoista, mitä niitä turhia muistelemaan). - Jossain vaiheessa vanhetessa ihminen alkaa muistella lapsuuden ja nuoruuden asioita paljon tarkemmin ja terävämmin kuin tärkeitä viime vuosien muistoja ja tämän päivän asioita.

t i e t o k o n e kirjoitti:

Minusta on luonnollista, että joutavat ja ei-jokapäiväiset asiat ovat siellä aivojen sopukoiden pohjalla. Mitä, jos vaan on irrallista nippelitietoa vaan muistissa? Pääasia, että tärkeimmät asiat pysyy mielessä - johan se olis sekamelska jos aivojen arkisto muistaisi kaikki pikkuasiatkin. (on paljon asioita, jotka voi tarkistaa eri tiedostoista, mitä niitä turhia muistelemaan). - Jossain vaiheessa vanhetessa ihminen alkaa muistella lapsuuden ja nuoruuden asioita paljon tarkemmin ja terävämmin kuin tärkeitä viime vuosien muistoja ja tämän päivän asioita.

Eihän kenenkään pää kestä, jos ei myös unohda. Toisaalta, kukin muistaa parhaiten, mistä itselle on hyötyä ja huvia.
Karmeaa on, kun vaikkapa kieli unohtuu. Nyt on ollut juttua Ruotsissa, vanhainkodissa asuvasta entisestä suomalaismiehestä, 90-uotiaasta, jolta ruotsin kieli on unohtunut. Nyt hän ei pysyty siellä kommunikoimaan kenenkään kanssa. Todella surullista, ja hänelle olisi löydettävä paikka vanhainkodissa, jossa hän tulisi toimeen suomella.

t i e t o k o n e kirjoitti:

Minusta on luonnollista, että joutavat ja ei-jokapäiväiset asiat ovat siellä aivojen sopukoiden pohjalla. Mitä, jos vaan on irrallista nippelitietoa vaan muistissa? Pääasia, että tärkeimmät asiat pysyy mielessä - johan se olis sekamelska jos aivojen arkisto muistaisi kaikki pikkuasiatkin. (on paljon asioita, jotka voi tarkistaa eri tiedostoista, mitä niitä turhia muistelemaan). - Jossain vaiheessa vanhetessa ihminen alkaa muistella lapsuuden ja nuoruuden asioita paljon tarkemmin ja terävämmin kuin tärkeitä viime vuosien muistoja ja tämän päivän asioita.

se aika lähenee, jolloin muistamme vanhoja asioita paremmin kuin myöhempiä. Mutta kyllä minä vielä muistan tärkeimmät puhelinnumerot ja salasanat. Onhan jollakulla käynyt niin, että yhtäkkiä ei muista edes kuka on. Jännää vain on, että muistin sopukoissa on taltioituna yhtä sun toista, tulee mieleen, kun oikein pinnistää.

milj@ kirjoitti:

Eihän kenenkään pää kestä, jos ei myös unohda. Toisaalta, kukin muistaa parhaiten, mistä itselle on hyötyä ja huvia.
Karmeaa on, kun vaikkapa kieli unohtuu. Nyt on ollut juttua Ruotsissa, vanhainkodissa asuvasta entisestä suomalaismiehestä, 90-uotiaasta, jolta ruotsin kieli on unohtunut. Nyt hän ei pysyty siellä kommunikoimaan kenenkään kanssa. Todella surullista, ja hänelle olisi löydettävä paikka vanhainkodissa, jossa hän tulisi toimeen suomella.

papparaisesta tuntua? Jospa ympäristö reagoi voimakkaammin.

1943 kirjoitti:

papparaisesta tuntua? Jospa ympäristö reagoi voimakkaammin.

Karmealta luulisi tuntuvan, varsinkin kun hän on lähes sokea.
Linkissä lisää, jos joku haluaa lukea. Sinä et muistaakseni linkkejä availe.

http://mansikat.vuodatus.net/

1943 kirjoitti:

se aika lähenee, jolloin muistamme vanhoja asioita paremmin kuin myöhempiä. Mutta kyllä minä vielä muistan tärkeimmät puhelinnumerot ja salasanat. Onhan jollakulla käynyt niin, että yhtäkkiä ei muista edes kuka on. Jännää vain on, että muistin sopukoissa on taltioituna yhtä sun toista, tulee mieleen, kun oikein pinnistää.

sekin miten on ollut lapsuus, nuoruus, miehuusaika ja nyt alkaa olemaan jo tämä "vanhuus", on ollut niin paljon päiviä ja tapahtumia eikä niistä muista kuin murto-osan, jos sitäkään.
Mihin ne vuodet ja tapahtumat ovat joutuneet? Et niistä saa mieleesi paljoakaan vaikka haluaisitkin. Ainakin minä haluaisin muistaa menneitä aikoja paremmin.

muori... kirjoitti:

sekin miten on ollut lapsuus, nuoruus, miehuusaika ja nyt alkaa olemaan jo tämä "vanhuus", on ollut niin paljon päiviä ja tapahtumia eikä niistä muista kuin murto-osan, jos sitäkään.
Mihin ne vuodet ja tapahtumat ovat joutuneet? Et niistä saa mieleesi paljoakaan vaikka haluaisitkin. Ainakin minä haluaisin muistaa menneitä aikoja paremmin.

tämäkin. Jotkut yksityiskohdat ovat esim. vanhemmista jääneet meleen, suurin osa on häipynyt tavoittamattomiin. Mieheni sairastui vakavasti, tuosta ajasta esim. arjen sujumisesta en muista juuri mitään. Hän parani ja viimeisen yhteisen viikon muistan erittäin hyvin. Oli luultavasti niin järkyttävä juttu tuo äkillinen kuolema. Elikä valikoiva on muistimme- onneksi.

muori... kirjoitti:

sekin miten on ollut lapsuus, nuoruus, miehuusaika ja nyt alkaa olemaan jo tämä "vanhuus", on ollut niin paljon päiviä ja tapahtumia eikä niistä muista kuin murto-osan, jos sitäkään.
Mihin ne vuodet ja tapahtumat ovat joutuneet? Et niistä saa mieleesi paljoakaan vaikka haluaisitkin. Ainakin minä haluaisin muistaa menneitä aikoja paremmin.

historiaa sieltä elämän alkuvuosilta, niiden muistelu on voimaa antavaa. Lapsuudenystävät - ja tietysti oma suku - muistavat sellaisia asioita, jotka on itse saattanut unohtaa tai sitten kuulee ensimmäistä kertaa.

demeter kirjoitti:

historiaa sieltä elämän alkuvuosilta, niiden muistelu on voimaa antavaa. Lapsuudenystävät - ja tietysti oma suku - muistavat sellaisia asioita, jotka on itse saattanut unohtaa tai sitten kuulee ensimmäistä kertaa.

koko ajan kirjoittaa muistiin ja tallentaa aina kun muistaa/kuulee jotain. Sen sijaan, että on täällä netissä. Pitäisi, pitäisi.... vai eikö?