sinä sanoit, että rakastat minua
- en tiedä, haluanko sitä
ei niin, että ansaitsisinko sen
voiko rakkautta ansaita
toiveellakaan ei mitään tarkoitusta tässä
unelmatkin turhia aivan
tuhlaat elämäsi
jos minua rakastat
en ole se mitä luulet,toivot, halajat
en ole auringonsäe
olen ukkosmyrsky
en ole pumpulipilvi
olen piikkipesas
en ole varpaitasi hyväilevä kaste
olen jääkiteitä kämmenilläsi
jatka siis matkaasi
älä päivääsi pysähdy
minä en rakkauttasi halua
vaan pimeyteeni jään
valottomuudessa ei enää varjoa
en itseäni tunnista
- en tiedä, haluanko sitä
ei niin, että ansaitsisinko sen
voiko rakkautta ansaita
toiveellakaan ei mitään tarkoitusta tässä
unelmatkin turhia aivan
tuhlaat elämäsi
jos minua rakastat
en ole se mitä luulet,toivot, halajat
en ole auringonsäe
olen ukkosmyrsky
en ole pumpulipilvi
olen piikkipesas
en ole varpaitasi hyväilevä kaste
olen jääkiteitä kämmenilläsi
jatka siis matkaasi
älä päivääsi pysähdy
minä en rakkauttasi halua
vaan pimeyteeni jään
valottomuudessa ei enää varjoa
en itseäni tunnista
Vastaukset 22
Vanhimmat
Lammen yllä myrskyisästi tuulee,
joutsen puolisonsa vaikerruksen kuulee.
Missä on hän? laskeutuu veteen,
katsahtaa sivuille, tähyää eteen.
Aalloissa illan lintunen soutaa,
armaansa pesälle tuulesta noutaa.
Levittää alle untuvaisen viltin,
antaa yösuudelman ihan kiltin.
Vielä toiveensa luojalle antaa,
tyynnyttää tätä suojaisa rantaa,
vaimenna yösi ilma viimainen,
anna uinua rauhassa sydänkäpynen.
Luojalleen kuiskaa kiitoksen
kun turvaisa on pesä sydänkäpysen
Toistansa katsoo,
- hetkeen pysähtyen
ennenkuin painuu päälle pieluksien
Voiko ollakaan elossa parempaa
kuin armaaltansa suojan saa
Voi rauhassa unehen nukahtaa
ja pelkonsa,murheensa unhoittaa
----
Niin kaunis on runosi kudelma tää
se sielun pohjassa viivähtää
niin kaunein piirroin Sä kuvaelet sen
puhtaan pyyteettömän Rakkauden
nöyrin mielin kiitän tästä
tää kiitos tulee täydestä sydämestä
-tytteli-
Jo valkeni varhainen aamu,
poistui yön synkeä haamu.
Nukuttu on rauhaisa yö,
hennot mainingit rantaan lyö.
Vielä usva saaren rantoja nuolee,
auringon säteisiin sekin kohta kuolee.
Tämä on kuin luomisen työtä Herran,
jota teki silloin ammoin kerran.
Kuin koittaisi uusi elämän kevät,
alkaisi alusta armaat päivät.
Oltaisiin silloin lintuna lammen,
pesä yhteinen suojassa tammen.
Kulkisi syksyyn elämän tiellä,
onni asuisi mukana myöskin siellä.
Kun katselee lintuja lahden,
ne kulkevat siellä usein kahden.
aamunkajo rantaan heijastaa
taivaankansi kauneutta punertaa
rantaa hyväilee virran veet
-he kaksi , päivään heränneet
Luoja luomaansa suojelee
Enkelit Taivaalta katselee
kun yhtä ovat he kaksi näin
toistaan katsovat ymmärtäin
Niin kaunis on kuva tää
saa sielussansa ymmärtää
on Hyvyys ja Rakkaus tässä
huolenpito ain sydämessä
Jos linnun lailla vois elon taittaa
pesän pienoisen rantaan laittaa
tammen suojissa, turvassa niin
vois nukahtaa elon unelmiin
Vielä kuuletko sen,
tuon pienen toivomuksen.
On elomme laina,
siksi täytyy rakastaa aina.
Vaikka vieras olet mulle,
soi silti lauluni sulle.
Soinnut metsän yli kantaa,
kiirivät pitkin rantaa.
Nyt kuuletko tään,
kun tuuleen käännät pään.
Sanat kaukaa sinulle kaikuu,
iloa ne sinulle matkain takaa raikuu.
Vastaatko vielä siellä,
lähetätkö sanan tuulen tiellä.
Tunnetko huulteni huiskun,
kun lähetän hyvänyön muiskun.
niin lempeesti , hellästi tuulee
mun aapani, kuiskeet nuo kuulee
vaik vieras oisikin sointi sen
sielu kiittää kuin ystäväks tuntien
laina elämän , - lahja on mittaamaton
vaikka oisikin tumma ja rakkaudeton
sun laulusi sointu näin helkähtää
hyvä mieli sydämeen soimaan jää
suukkosi muiskun ma koppasin
ilmasta kouraani nappasin :)))
lasipurkkiin hyllylle tallensin sen
katsoessain sitä ma hymyilen
Nyt tuulikin tyyntynyt on,
saapuu yö myötä laskevan auringon.
Arjen kiireet taakse jää,
tyynyyn pehmeään painuu pää.
Miksi silti mieli vähän levoton?
vaikka takana päivän huolet on.
Vaivaa ääni jonka kaikuna kuulin,
sitä linnun lauluksi aluksi luulin.
Se laulu tuli tiellä vastaan,
ei, ei se ollut ääniä rastaan.
Oli soinnut niin kauniita kuulla,
ne oli lähetetty ystävän suulla.
tuulen tyveneen purteni lasken
ja purjeet sen lepäämään jää
niin hiljaa, hiljaa ma mietin
illan kajossa ystävää
ystävyys voimia antaa
sen mahti on mittaamaton
yli karikoiden se kantaa
ei elo ole lauluton
ystävyys yhtehen sitoo
sen merkki on iättömyys
se sielut toisiinsa nitoo
mielen täyttää tyyneys
Illalla laiva satupurjeensa nostaa,
sille matkalle voi vain menolipun ostaa.
Kulkea kauaskin silloin saa,
monien merten ja maitten taa.
Purren kannelle kun astun,
keinun aalloilla lailla lastun.
Tuulta ei nyt tule vastaan,
maininki kiikuttaa kuin äiti lastaan.
Rannat kaukana ja meri syvä,
matkassa korvaamaton on ystävä hyvä.
Vaikka myrsky joskus purren sauttaa,
hyvä ystävä silloin purjeissa auttaa.
Kun ankkuri satamassa lasketaan veteen,
kiitollisena käyn ystävän eteen.
Niin on hyvä merellä toisiinsa luottaa,
onnea ja iloa silloin toisilleen tuottaa.
http://www.youtube.com/watch?v=YGoHIBBgl6c
Toivon
että tää viestein viel` Sinut tavoittaa
en tahtois ystävyttäis?? näin ma kadottaa
mua elon myrsky ain heittää niin
ett´ juuttua saatan ma karikko-kiviin
Toivon, ett´ purjeitas reivaten
on ollut ystävät auttaen
Kun myrsky purtta riepottaa
ja tuuli purjeesta otteen saa
unipurjeet, tähdet satutaivaan laen
Sulle unikeijuin kiteet haen
koristani heitän untes ylle näin
Hyvää Yötä siis Ystäväin
Onnen Kulkurin kuuntelin
tässä kiitokseni lämpimin
- minulla Loirin levyjä muutama on
tää mulle kuitenkin ennestään tuntematon
Kiitos on sydämestäni aito
terveisin
- tytteli -
Laineilla suojaisan satamalahden,
purtemme keinuu, olemme kahden.
Alas on reivattu unipurjeet,
takana on merten myrskyt ja murheet.
Jo koittaa rauhaisa hetki,
laituriin päättyy pitkäkin retki.
Tyyneys astuu tähänkin laivaan,
alla kauniin purppurataivaan.
Vaikka myrskyt meitä välillä heitti,
kotiin kuitenkin tuttu on reitti.
Olemmehan aina kotona siellä,
missä on kahdestaan hyvällä miellä.
Toivon ett` polkusi johdattaa
meren myrskyiväin aaltoin taa
Puhurit purjeisiin piiskain käy
ei enää sateelta majakkaa näy
Siksi ma purteni toisaalle käännän niin
toivon lounatuulta purjeisiin
Aallot laulavat toivenaan
ett´ purtesi löytäisi lahdelmaan
Mieleeni talletan purppurataivaan
unipurjeet ja lahdelman
Tyyneyden, rauhan ja hyvän mielen
Ystävyyden suojaisan sataman
Kiitos Sinulle
toivon purtesi löytävän lahdelmaan... :)))
Ystävyydellä
-tytteli-
Outo minulle elämäsi tie,
minne lie tuulet purttasi vie.
Vaikka myrskyt joskus pauhaa,
toivon elämällesi rauhaa.
Kun tuot veneesi rantaan,
nimesi on kirjoitettu santaan.
Se haalistunut on aivan,
mut joku odotti tuloa laivan.
Annoitko hänelle luvan,
piirtää nimen ympärille sydämen kuvan.
Hän siinä kivellä kauan vuotti,
tulevaan hyvyyteen ja onneen luotti.
Kun elon puhurit paukuttaa
Ystävistä näin voimaa saa
Ystävyyden voima on mittaamaton
sielunyhteys korvamaaton
Ei kauas purtein mennyt lie
helppo sinne on meritie
Ei ikuiseen hyvästit sanottu lain
toiseen rantaan purtein on mennyt vain
Tyhjän sivun, tyhjään rantaan
Tyhjän astian, tyhjään santaan
kirjaathan vielä Sä sanaset
kuulethan näin minun toivehet
Nimi tuo sielun pinnalle piirtyy
rikkaudeksi elossa siirtyy
Toivon ett purtemme kohdata sais
ettei elon myrskyihin kadottais
Hyvyys säveleenä helkkää
Onnen tunnetta pelkkää
ethän matkaa kulkematta jätä
kuulethan Oi Ystävä tätä
Istun kivellä taas ja uskon,
saapuvan hänen luota iltaruskon
Ennen kuin pimeä alkaa,
kuljemme rannalla yhtä jalkaa.
Ilta jo tumma, näethän kukan pienen,
nyt sen luokse sinua vienen,
tahdon sen sinulle taittaa
ja rinnallesi muistoksi laittaa.
Se on lahja pieni vaatimaton,
toivon sydämestä että arvoa annat
ja ylpeänä sitä povellas kannat,
kukka kaunis, ilta unohtumaton.
Turha on timantteja etehen kantaa
suuria kimppuja kukkia antaa
Ne voivat kätkeä viekkaan mielen
turhat sanat, valheen kielen
Kukka luonnosta poimittu
kauniilla aatoksella annettu
Sepä hymyn kasvoille luo
sydämelle ilon suo
Ilta tumma, samettinen
kaunis on ja unohtumaton
rannalla lämmin, meri hiljaa soi
iltarusko laineilla ilakoi
minä sanoin tulelle - tulta -
tuulelle kuiskasin - nimeäsi -
että tahdoin
jotta tuli tuulea koskettaisi
ystävyyden siemenviljat harjanteissa
huokuvat latvoillaan toisilleen
toive toiveessa kiinnittyneenä
jota - Aurinko - hyväilee
tämä tyyneys myrskyssä halajaa
poutapilven kajoon
nähdyksi tulla
kirpeäksi suudelmaksi
Taivaanlaella kaksi valoa
yöhön liikahtaen
jotta aamun lämmössä
toisensa tunnistaisi
maailmaan tuuliin tunnetuksi
- väreet ilmoilla tapaillen -
Sinulle avautuviin suvipäiviin
ma kertoa voinen tuulien
tunnistettavuuden halki rajojen.
tuli liekkinsä taivaan kannelle piirtää
tummana hehkunsa on
tuuli hyväellen
liekkiä suutelee
toinen toiseensa kietoutuen
vilja kultana heilimöi
ystävyys
lyhteensä luo
käy yöhön Rakkaani
nouse
kun aamu kajonsa luo
taivaan sineen
suudelmiks
sulauten
pilvet
toisiinsa painautuen
Ystävyyden niteet nää luo
Suvi valssiaan soittaa
Sinutkin tanssiinsa tempaa
.
---
Kiitos Sinulle Dolan
Ystävyydellä
-tytteli-
sinulta
- pelosta
kapinoiva sydän
kaikkeuden edessä
viimeinen oppitunti
Sinulle
Kiitos palautteestasi
tarkkanäköisyydestäsikin ?? :))
Lämpimästi liikahti
ajatus
että viivähtänyt runojeni äärellä olet
Sydämellinen Kiitos
-tytteli-
Rakkautta on sekin.
Kieltää.
Kuitenkin tunne.
Joka sen sanoo.
Kertoo.
Olla elossa,,,elää.
Ei pelossa.
Vaan sanoa kuin tuntee.
Rakastaa itseä.
Silloin osaa rakastaa toista.
Kiitos runosta.
Tämä totta :
Voidakseen rakastaa toista
pitää oppia rakastamaan itseään
Kieltää
tiedostaenko vai tiedostamatta
Olla
Elää
Tietäen , Tuntien
Nähdä ,
mitä muut eivät näe
Kiitos Sinulle
Sydämellisin Terveisin