Kaipaisin kommenttejanne 17-vuotiaan tyttäremme käytöksen suhteen. Neiti on aina ollut erittäin voimakastahtoinen, mutta aiemmin hänen kanssaan on voinut sovitella asioita. Nyt tilanne kotona on todella tulehtunut, tyttäremme kiroilee, räiskii tavaroita, ei puhu tai vinoilee. Kotitöitä tytär ei tee lainkaan ja esim. roskapussin vientopyyntöön tms. pikkujuttuihinkin tuumii vaan: "Vie itse". Olen koettanut asiallisesti pyytää esim. valmistelemaan ruokaa, jos tulee kotiin ensimmäisenä - turhaan.
Tiedän, että tyttärellä on rakkaussuruja, mutta hän ei suostu niistä puhumaan, sanoo murheiden olevan oma asiansa. Alkoa on alkanut kulumaan tiheään. Tyttärellä on kavereita, joita kaikkia en tunne. Hankalinta minusta on, että en tiedä missä hän on ja kenen kanssa. Lisäksi tyttäreni raivoaa kotiintuloajasta, joka on ollut tähän asti klo 02.00.
Rajoittamisena olemme mieheni kanssa jäädyttäneet rahoituksen...se aiheuttaa vain uhmaa. Muita rajoitteita on kokeiltu, mm. mieheni haki tietokoneen pois tyttären huoneesta....ja tytär puri miestä käteen!!!
Mitä ihmettä teemme tämän lähes aikuiikäisen naisen kanssa, joka käyttäytyy 13-vuotiaan lailla? perheemme muuiden murrosikäisten kanssa olemme kyenneet etenemään neuvotellen.
Tiedän, että tyttärellä on rakkaussuruja, mutta hän ei suostu niistä puhumaan, sanoo murheiden olevan oma asiansa. Alkoa on alkanut kulumaan tiheään. Tyttärellä on kavereita, joita kaikkia en tunne. Hankalinta minusta on, että en tiedä missä hän on ja kenen kanssa. Lisäksi tyttäreni raivoaa kotiintuloajasta, joka on ollut tähän asti klo 02.00.
Rajoittamisena olemme mieheni kanssa jäädyttäneet rahoituksen...se aiheuttaa vain uhmaa. Muita rajoitteita on kokeiltu, mm. mieheni haki tietokoneen pois tyttären huoneesta....ja tytär puri miestä käteen!!!
Mitä ihmettä teemme tämän lähes aikuiikäisen naisen kanssa, joka käyttäytyy 13-vuotiaan lailla? perheemme muuiden murrosikäisten kanssa olemme kyenneet etenemään neuvotellen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
katsokaa Liviltä arkipäivisin koirakoulua klo 20-21. Ihan totta. Siellä on paljon ihmiseenkin sopivaa materiaalia.
Tyttärenne ei tunne rajoja eikä asemaansa. Niiden opettaminen tuon ikäiselle on jo vaikeaaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Muuten hän tuhoaa itsensä jollain tavalla.
Se alko on ikävä ja huolestuttava asia mutta en ymmärrä miten sen asian suhteen tehdä kun kyseessä on jo melkein täysi-ikäinen joka katkoo napanuoraa täysillä ja niinhän tuossa iässä kuuluukin tehdä. Ja mitä kiinteämpi side (yleensä) äitiin, sitä enemmän sitä on rimpuiltava.
Koska teillä on muita murrosikäisiä ette ole kokemattomia kasvattajia. Enpä nyt tiedä tästä rajoista paasaamisesta tuon ikäisen kohdalla. Jotkut lapset ovat hankalammin kasvatettavia kuin toiset.
Kyllä meilläkin elämä syntyi kun vein väkisin tietokoneen 15-vuotiaan tyttäreni huoneesta kun en saanut nukkumaan. Kielenkäyttö oli sellaista etten tähän viitsi laittaa. Mutta seuraavana päivänä naapuri kysyi mitä oikein oli tapahtunut, olisiko pitänyt kutsua poliisit. Sanoin, että saa mielellään soittaa ovikelloa jos tyttö häiritsee, ehkä se pysäyttää tytön.
Meillä kuitenkin asia hoitui muilla keinoin kun tyttö sairastui vakavaan syömishäiriöön( ei johtunut kasvatuksesta) ja joutui sen takia hoitoon.
Todella ikävää, että tyttäresi joutui syömishäriöhelvettiin. Kuinka hän voi nyt? Tilanteessamme askarruttaa, onko kysymyksessä myöhästynyt murrosikä vai kenties masennus. Tytär heittelee kommentteja, että ettepä tiedä elämästänäni mitään mutta ei kuitenkaan suostu kertomaan, mikä painaa.
Koko viikonloppu on ollut helvetillistä menoa. Tytär mm. karjuu, repi isänsä paidan, kiusaa veljeään menemällä tämän huoneeseen ja tietokoneelle saaden veljenkin hermostumaan. Koska velipoika sammutti tietokoneensa, tytär nappasi veljen kännykän ja heitteli akut ym. porraskäytävään. Ja kokoajan saa muu väki kehoituksen painua helvettiin.
Kysyin jo, että onko tytär kamoissa omituisen käytöksen vuoksi ja hän sanoi minun olevan vainoharhainen. On selvää, että perheemme kaipaa kovasti apua - tytär ei kuitenkaan aio tuhlata aikaansa turhiin jorinoihin....Kaikki kuulema hoituu, kun painun taas sinne itteensä.
Onko lastensuojelutoimenpiteillä mahdollisuutta puuttua kohta 18-vuotiaan asioihin. Koko perhe voi jo huonosti ja voimavarat käyvät vähiin....
Hei, meilläkin oli aivan kamalaa kunnes se syömishäiriö saatiin kuriin. Vuosi painiskeltiin ja asiaa huononsi julkinen terveydenhuolto, viisi oleskelua eri nuorisopsykiatrisilla osastoilla joissa käytiin aina katkaisuhoidossa, pantiin pillereille joita tyttöni jemmasi ja otti sitten useampia kerralla vielä alkoholi kyytipoikana, niillä nuorisopsykiatrisilla sai uusia ystäviä jotka kaikki leikkivät lääkkeillä. Me vaqnhemmat olimme koko ajan pillereitä vastaan.
Lopulta joku tuttavani kertoi, että oli lukenut Helinä Joenperä nimisestä terapeutista joka työskentelee nuorten parissa, soitin hänelle ja hän neuvoi menemään antioksidanttiklinikalle. Sainkin sinne peruutusajan ja tyttö suostui tulemaan mukaan. Ei ollut juurikaan syönyt kolmeen kuukauteen. Nuorisopsykiatrisella oli viimeinen hoitokokous, ainoa jäljellä oleva hoito jota tarjosivat silloin oli sijoitus lastenkotiin jossa on psykiatrista osaamista. Tyttö istui zombina ja syyti välillä jotain alatyylistä. Sanoin, että ei ikinä lastenkotiin. Sitä kuitenkin käytettiin peloitteena.
Pari päivää kotona, tyttö makasi vällyjen allan, valillä laittoi jotain suuhunsa ja kävi oksentamassa, välillä jo verta.
Sitten sanoi, ettei joutuisi enää sairaalaan, sanoi että ihan sama joutuuko lastenkotiin sillä hän tuntee jo niin paljon nuoria jotka ovat huostaanotettu, osastot ovat täynnä heitä ja kaikki tapaamansa ovat väärinkäyttäjiä kun ei ole enää mitään mistä välittää. Ja jos itse joutuu lastenkotiin tekee itsarin.
Ja alkoi syömään. Olin hankkinut kaikki lisäravinteet ja vitamiinit ja tyttö suostui alkamaan syömään näitä ja olo parani pikkuhiljaa, kolmen kuukauden kuluttua sanoi, ettei ole ollut kertaakaan masentunut. Tytöstä otettiin suuri verenkuva (tutkivät veren solun sisäisesti eli eri tavalla kuin tavallisesti terveyskeskuksessa), löytyi puutostiloja jotka on paikattu. Antioksidanttiklinikalla on se hyvä puoli, että lääkäri kohtelee kunnioittavasti nuorta toisin kuin jotkut nuorisopolin psykiatrit.
Kun tämä syömispuoli laitettiin kuntoon vein tytön myöskin sensomotoriseen kuntoutukseen ja siellä kiinnitettiin vihdoinkin huomiota hänen keskittymisvaikeuteensa mikä on rasittanut koulunkäyntiä, se on tutkittu ja todettu mutta muuta apua ei ole tullut kuin että sai tehdä kokeet yksin.
Kalliiksi on tullut tämä vuosi, mennyt pari kolme tonnia ja velaksi olen maksellut mutta se ei ole mikään hinta nuoren ongelmien selvittämiseen.
Tietenkin voitte ottaa yhteyttä nuorisopsykiatriselle, he ottavat yhteyttä lastensuojeluun tai voitte soittaa sinne itse, en kyllä usko että se kamalasti auttaa, kuka tietää, ehkä seinää vasten asettaminen auttaa mutta tyttönne on jo kohta täysi-ikäinen. Uskon itse tuohon ravitsemuspuoleen, jos voitte motivoida tyttönne, käyttäisin keinoa mitä hyvänsä jos tilanne on noin vaikea( siis lahjontaa lähinnä).
Ja jos kiinnostaa voit soittaa tuolle Helinä Joenperälle 044-0788809, meidän kohdalla hän pelasti tyttöremme elämän.
kulumaan! Hyvänen aika! Alkoholistin alku! Raqivoaa kun ei saa viinaa! Riippuvainen!
Nyt hyvin äkkiä lääkäriin tai mihin tahansa ja tutkituttamaan kaikki, missä vika kun pitää viinalla turruttaa itseään....LAPSI!
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/237-alkoholiriippuvuus
Tosi lapsellista käytöstä 17-vuotiaalta, itsellä oli tuollaiset ehkä joskus 13-vuotiaana, jos silloinkaan?!
Murrosikä on se ikä, jolloin nuori taantuu vielä kerran lapseksi, huone saattaa olla sekainen ja käytös ja tavat kuin paljon pienemmällä lapsella. Se on tavallaan viimeinen sukellus lapsuuteen ennen aikuistumista. Ja se on normaalia, suurimmasta osasta murrosikäisiä tulee ajan kanssa aivan tavallisia tallaajia jotka sitten aikanaan kauhistelevat omien murrosikäistensä käytöstä.
Kyllä 17-vuotiaalla on jo oma elämä eikä kaikkia kavereita välttämättä tuoda kotiin näytille.
Tuli mieleeni eräs tuttavaperhe joidenka suuren ja kiltin lapsikatraan nuorin olikin aivan mahdoton murrosiässä, hänen kohdallaan ongelma ratkaistiin siten, että hän meni lukioon toiselle paikkakunnalle missä asui tuttavien luona ja hyvin pian aikansa irroiteltuaan rauhoittui. Ehkäpä teilläkin kotia muutto olisi ajankohtainen.